Kysyen kohti pääsiäistä 2; Yläsalista Getsemaneen

Jeesus rukoilee Getsemanessa

Temppelin puhdistuksesta poistumista tai siitä seuranneita tapahtumia ei evankeliumeissa kuvailla. Synoptikkojen mukaan Jeesus opettaa kyllä paljon tärkeitä asioita, mm. Luukkaan kertomuksessa luukasmaiseen tyyliin lesken rovosta, mutta tapahtumat alkavat edetä vasta Jeesuksen järjestämästä viimeisestä illanvietosta ystävilleen.

UT:n tutkija Matti Myllykoski esittää, että ateriointi ja siellä tapahtunut ehtoollisen asettaminen olisi todellisuudessa tapahtunut paljon aikaisemmin, ja sen sijoittaminen tähän tapahtumien taitekohtaan olisi ollut teologisen koherenssin kannalta suunniteltu ratkaisu. Ehtoollisen asettaminen juuri ennen kuolemantuomiota toisi ehtoolliskäytännölle arvovaltaa. Perusteeksi Myllykoski esittää ihmettelynsä siitä, miksi Jeesus ja opetuslapset lähtivät yläsalista Getsemaneen, jos heillä kerran olisi ollut mahdollista jäädä yläsaliin yöksi eikä olisi tarvinnut lähteä ulos palelemaan. En oikein ainakaan vielä ole valmis tuota perustetta hyväksymään. Olihan mahdollista, että he todella olivat rahanpuutteen vuoksi saaneet salin varattua – varsinkin sesonkiaikana – vain ilta-ajaksi. Olihan heille juuri selvinnyt sekin, että seurueen taloudenhoitaja oli petturi.

Se, että tuollaisen aterian jälkeen opetuslapset nukkuvat ja jättävät Jeesuksen yksin tuskaansa, ei ole oikeastaan mitään ihmeellistä.  Sitä ei ole edes kukaan tutkija tietääkseni osannut kyseenalaistaa.

Varsinainen kysymykseni ja ihmettelyni liittyy niihin seuraaviin tapahtumiin. Aamullahan roomalaiset sotilaat tulevat hakemaan Jeesusta Juudaksen avustuksella. Näen tässä dramatisoituja kohtauksia, joita on vaikea selittää todella tapahtuneiksi. En puhu siitä, miten Pietari vetäisee korvattomaksi yhden sotilaan ja Jeesus sen parantaa. Ihmeparantamiset jääkööt ihmeparantamisiksi. Mietin sitä, monien sanontojen ja tulevien kertomusten dramatisointeihin lainattua suudelmaa. Miksi Juudaksen piti suudella Jeesusta ja tulla hänen luokseen ystävää teeskennellen? Olihan jo yläsalissa käynyt kaikille läsnäolijoille selväksi se, että Juudas oli takkia kääntänyt ja seuraa vaihtanut. Eikö puutarhasta olisi ollut aika helppoa löytää yksinään rukoillut, kuoleman pelossa yönsä valvonut mies? Eikö Juudas olisi voinut vaikkapa näyttää sotilaille kauempaa ”tuolla se on”? Onko Juudaksen suudelma vain draamallinen tehokeino, jolla halutaan osoittaa Juudaksen julkeus ja paatuneisuus? Vai oliko Juudas peluri, yhden kortin varaan laittava elämysmetsästäjä, joka halusi tehdä petturuutensa näkyvästi, julkisesti ja mahdollisimman näyttävästi?

Väkisinkin tulee mieleen muutama julkisesti synneistään ripittäytynyt hengenmies, mutta tällä kertaa kaipaan keskustelua tuosta itse tapahtumasta, Juudaksen suudelmasta, ja sen merkityksestä. Miksei tuosta yläsaliaterian ajankohdastakin, mutta yhdellä varauksella. Jätetään tällä kertaa se asiaan kuuluva eksegetiikan paheksunta ja ”kyä on turmelus syvä ja loppu armoto” – tyylinen, oman uskonsa paremmuutta toisten epäilyjä kritisoimalla tapahtuva kommentointi. Eri mieltä saa olla, mutta perusteluksi ei kelpaa erään yliopistollisen tieteenalan väitetty kristinuskon vastaisuus.

 

https://www.youtube.com/watch?v=3n1mfcCED74

 

 

42 kommenttia

  • Eija Moilanen sanoo:

    Ihan muutama asia tieto. Ala-asteella jo opetetaan se, että roomalaiset hallitsivat pyrkien hajottamaan. Tämä tarkoitti, että eri alueilla oli erilaisia oikeuksia. Tiede lehden kirjoituksen mukaan paikalliset asiat olivat paikallisilla ja ylin tuomiovalta Pilatuksella. Tämän lisäksi Pietari pyrki lämmittelemään hiilivalkeille. Eli oli kylmä. Olen töihin lähdössä, joten en kerkeä etsimään kohtaa, enkä tarkistamaan lähi-idän säitä. Yleensä jos kukko ei ole sekaisin niin se laulaa aamulla. Mutta eihän noista aina tiedä sitäkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Tuntematon sotilas on jatkosodan keerygmaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Yölämpötila Jerusalemissa (700-800 m merenpinnan yläpuolella) voi huhtikuun alussa laskea jopa nollan pintaan jos oikein kylmä on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Huttunen sanoo:

    Markku Jalavan pohdinnat koskettavat minua siksi että olen muuttamassa näkemyksiäni. Ei ole väliä, oliko kievarin pitäjä nimeltään Shlomo vai Shmuel.

    Aiemmin ajattelin ettei väliä, onko koko ateriaa ollut. Mutta en minä kyllä ehtoollisella mitään tee, jos se nojaa vain alkuseurakunnan fiilikseen, et jebajee tää on kliffaa. Tämä on radikaali muutos omassa systeemissäni, koska olen ollut siinä ääripäässä että ei niin väliä vaikka koko Jeesusta ei olisi olemassa. Silloinkin kyllä joku historiallinen pohja oli pakollinen. Minusta sitä epämääräisyyttä tulee sietää. Mutta täytyy myöntää että fiilis on upea jos vaikka jokin evankeliumistoori osoittautuu todeksi. Pelkät dogmit kun ovat niin onttoja. Oon tosi tyytyväinen, jos on ollut niin että esim Nisa 14. AD 30 jätkät särpivät naamariinsa seder-safkat.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Hyviä kommentteja Juhani Huttuselta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Eija Moilanen sanoo:

    ” Ehkäpä yksilö elämänsä aikana voi jotain oppia ja tulla paremmaksi?”

    Aika kurja olisi tilanne, jos ei haluaisi oppia ja kaiken oppimisen seurauksena ei tulisi edes jossain paremmaksi. Vaihtoehtoina olisi paikallaan pysyminen tai taantuminen. Muuten huomasin tuon sanan yksilö Niinpä oikeastaan voi miettiä yhden yksilön kehitystarinaa. Kuka lie se olisi.?

    Juudas päätyi yksinäisyyteen kohdatessaan tekonsa. Pietari kohtasi yksinään mestarinsa. Tuomas epäili yksinään. Teen poikkeuksen pääsiäisenä ja laitan pitkän Raamatun kohdan, mutta kiinnitän oman huomioni kirjoituksen loppuun.

    Johannes 21

    “Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: “Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: “Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: “Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: “Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.”

    Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkä kaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: “Seuraa minua”. Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: “Herra, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: “Herra, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”

    Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: “Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?” Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. Luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Jalava sanoo:

      “Niinpä oikeastaan voi miettiä yhden yksilön kehitystarinaa. Kuka lie se olisi?”

      Yksi mahdollisuus myös näin pääsiäisenaikaan on miettiä kukin omaa elämäämme. Seurakuntamme pääsiäisvaelluksella olen pohtinut, että meissä taitaa olla vähän kaikista opetuslapsista?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Eija Moilanen sanoo:

      Tuo minulla itselläkin oli mielessä. Ainakaan itse en pysty kenenkään muun kehitystarinaa seuraamaan hyvin kuin omaani. Matkan varrella siihenkin on sopinut paljon enemmän luuloja kuin tietoa. Mutta pikku hiljaa… Kaikkea löytyy … kantapää on hyvä opettaja. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti