Kysyivät, lukeeko kukaan runoja

IMG_4954

Riimiä rustasin

Runoa väkersin

Säkeissä sähläsin

Malliksi kelpuutin

Mestarin, toisenkin.

 

Jos osaisin helkyttää

Trokeita jäsentää

Kloonata Kalevalaa

Sointuja soinnuttaa.

Ammoista ammentaa

Taitoa, vaativaa!

 

Virsien värssyjä

Sielujen syvyyttä

Veisasi vanhemmat

Aakkoset oppivat

Sanoja tutkivat

Säveltä lauloivat

Tuskin runoiksi tunsivat.

 

Leinoa, Kiveä,

Viitaa ja Tynniä

Päästä en hyllystä

Luovu en niteistä

Mustapää mielessä

Läkkiseppä kai lähinnä.

 

Kampsujen herroilla

Oiva on Arvola

Selkosten sanoja tokka

Paulaharju ja Mukka

Rajaton maailma

Proosa kuin runoa.

 

Saksa on kaunista,

Sointuvaa sanontaa

Rilke kun sanoittaa.

Englannin alkeita

Vauhdittaa Dickinson

Riimini onneton

Kehuun ei yllä, ponneton.

 

Meriluoto käy sielua liki

Haavikon seurassa melkein on hiki.

Virtuoosi on Tiihonen

Ja tietysti Juice Leskinen.

Lapsille luettu Tiitiäinen

Hanhiemo aina on ykkönen.

 

Runojalkani lonksuu

ja onnahtaa riimit.

Onneksi on nämä kirjat,

Taidokkaat, fiinit.

Saa tarttua sanaan

Ja säkeeseen sointuvaan

Vaikka itse en aina onnistukaan.

6 kommenttia

  • Merja Ruuska sanoo:

    Luen runoja. Kaarlo Sarkia on ehdoton lempparini. Pidän toki muistakin. Koiraihmisenä Seija Mäen runokirjan “On kotona koira tai kaksi” runot saivat minut itkemään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Liisa Laurila sanoo:

      Mehän olemme runon kansaa. Vanhat, muistinvaraiset laulut, joita Lenruuti kokosi, vanhat virret, joiden säkeistä opittiin lukutaito – ainakin Aleksis Kivi on runo-oppinsa saanut paljolti juuri virsistä. Lukeminen on lisääntynyt huimasti, kirjoittaminen myös, mutta runoja tästä kaikesta on enää pieni prosentti – ei sata, niinkuin joskus. Iloa harrastuksellesi!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Lausuin Sarkian lumoavan kaunista rakkausrunoa ‘Ensilumen aikaan’ ihastukseni kohteelle jouluaattoyönä hautausmaalla. Suuria valkoisia lumihiutaleita satoi tytön mustille kutreille ja tummalle turkiskaulukselle. Unohtumaton ilta. Myöhemmin ymmärsin kenelle Sarkia oli runonsa osoittanut. No rakkaus ei kysy rajoja, se on universaali tunne kahden ihmisen välillä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Merja Ruuska sanoo:

      “Ensilumen aikaan” on aivan tavattoman kaunis runo. Toinen on “Velka elämälle”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Liisa

    Kiitos tekstistäsi.

    Kotikirjastoni teoksistä runot ovat huomattavasti enemmän edustettuja kuin mitä yleensä olen huomannut ihmisten kirjastoissa olevan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Liisa Laurila sanoo:

    Kiitos. Kirjojeni määrällä en voi leuhkia. Millään ei ihmisen pidä leuhkia. Mutta jokainen runokirja ja runollinen proosakirja on tallessa ja lainauskiellossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Liisa Laurila
    Liisa Laurila

    Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit