Kysymykset viimeisellä tuomiolla

Mikkelin piispan Seppo Häkkisen haastattelu Kouvolan seurakuntalehdessä Risteyksessä on herättänyt keskustelua. Luin jutun, nasevasti tehty haastattelu, ei muodollisia vaan tärkeitä kysymyksiä. Piispa kertoo myös lapsuudestaan diakoni-isän virka asunnossa Lauritsalan kirkon asuntosiivessä. Se palautti mieleeni SKY:n kokouksen keväällä 1974 ja vierailun saman asuntosiiven yhdessä pappilassa. Mieleen se on jäänyt siksi, että samalla matkalla viimeisen kerran osallistuin SKDL:n vappumarssiin. Puoluetta kutsuttiion niinä aikoina myös kd-liikkeeksi. Vuoden lopulla minut vihittiin papiksi, ja kuten olin luvannut, jätin poliittisen järjestötoiminnan. 

Mutta asiaan. Keskustelua on herättänyt piispan ajatus: "En usko, että meiltä kysellään viimeisellä tuomiolla naispappeuskantaa tai mielipidettä homoliitoista."

Enpä usko minäkään. Uudestaan ja uudestaan tulemme tähän, kysymys Raamatusta, sen ymmärtämisestä ja tulkitsemisesta on kirkon ja meidän kristittyjen pääkysymys. Spektri on laaja, laidasta laitaan. Jotkut noukkivat jakeita, ravistelevat niitä kopassa aikansa ja laittelevat sitten peräkkäin. Näin, vaikka tunnettua on, ettei Raamattua alunperin oltu jaettu jakeisiin. Raamattu on iso ja laaja kirjasto, mutta kun usein mielipide on ensin ja sille sitten haetaan vahvistusta, Raamatun pirstominen jakeisiin soveltuu siihen hyvin.

Monta kertaa ei voi olla ihmettelemättä, mitä kaikkea Raamatulla todistellaan. Vanha testamentti on tärkeä ja kuuluu myös meille kristityille,mutta sen soveltaminen yhden suhde yhteen on tänä päivänä mahdottomuus. Raamatullisiksi itse itseään kutsuville näyttävät Paavalin sanat olevan painavimmat, vaikka Paavali on Jeesuksen tulkitsija ja selittäjä, ihminen eikä Jumala. 

Mutta asiaan: mitä siellä viimeisellä tuomiolla kysytään? Jeesuksen kertoman mukaan siellä kysytään, mitä me teimme tai mitä jätimme tekemättä heikommille veljillemme. Hän puhuu nälkäisistä, janoisista, kodittomista, alastomista, sairaista ja vangituista. Jeesuksen mukaan se mitä teemme tai jätämme tekemättä näille vähimmille, sen teemme tai jätämme tekemättä hänelle, Jeesukselle. Ja kaikki hämmästyvät, niin hurskaat kuin ne toisetkin. Sana on harvinaisen selvä ja konkreettinen, siihen on vaikea liittää opillisia kiistoja.

Kristityn Raamattu ei ole lakikirja, yhtä vähän luonnontieteen oppikirja. Martti Luther arvosti eri Raamatun osia eri lailla, mutta "raamatulliset" väittävät silmä kirkkaana ottavansa kaiken yhtä painavana. Suojelupyhimyksekseen he ovat valinneet Paavalin, vaikka Paavali aikanaan muutti uskon tulkintaa radikaalimmin ja enemmän kuin kirkko satoina vuosina.Paavalista ei saa vanhauskoista tekemälläkään, vanhauskoinen hän oli ennen kääntymystään.

Elämässä on kaikki koko ajan muutoksen tilassa. "Me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee".Tässä yhteydessä nyt vain yksi pieni esimerkki muutoksesta.  Vielä sotien jälkeen osa papeista kieltäytyi Suomen ev.lut.kirkossa vihkimästä eronneita. He vetosivat Jeesuksen sanaan ja sehän on yhä tänä päivänä selvä. Kieltäytymiset ovat kuitenkin loppuneet. En tiedä, kuinka paljon siihen vaikuttavat Paavalin synodilaisten ja Luther-säätiöläisten omat erot.

Mielestäni kirkon tehtävä on pitää ihanne selvänä. Apostolien syntiluetteloissa on ahneus ja monta muuta asiaa, jotka kieltämällä eivät mihinkään poistu. Luterilainen kansankirkko, lainausmerkeillä tai ilman, ei pysty pitämään yllä Vapaakirkon tai helluntai-seurakunnan kirkkokuria. Ehkä parempi niin.

 

 

 

 

 

68 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    “Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.” En ainakaan minä pysty laskemaan muuta kuin kaksi ryhmää. Toisiamme auttamaan meidät ihmiset on kutsuttu eikä mitään ‘kolmatta maailmaa’. Ihmiskunta ei jakaannu meikäläisiin, teikäläisiin ja heikäläisiin. Samaa porukkaa olemme jokainen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Ihan vaan välikommentina: Joskus huvittaa, kun joku lausuu vakaasti, että Raamattu on täysin selkeä ja yksiselitteinen kirja. Aika mahdottoman paljon tuo yksiselitteisyys aiheuttaa monenmoista vääntöä ja väittelyä ja selitystä selityksen perään. Olemmeko me ihmiset sitten niin “moniselitteisiä”?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Atso Eerikäinen sanoo:

    Sanoin: “Oikeastaan…ei tarvitse tehdä mitään, koska kaikki on jo tehty.” Jeesuksen ristinkuolema täytti kaiken. Siihen loppuivat tekemiset pelastuksi tulemiseen. Joka Kristukseen uskoo (ja kastetaan) se pelastuu… mutta joka ei usko, ei pelastu, vaikka olisi kastettukin (lisäys Nikolaisen).

    Yritin myös sanoa, että kristityn tehtävä on rukoilla ja toimia sen hyväksi, että Jumalan valtakunta toteutuisi jo maan päällä (kuten Jeesus opetti Isä meidän rukouksessa).

    Viimeisellä tuomiolla todetaan, mitä saatiin tehtyä ja mitä jäi tekemättä. Tuomio yllätti kaikki, koska Kristus samaistui kaikkiin, niin “hyviin”kuin “pahoihin”. Tästä vedin johtopäätöksen, että Kristus menee sekä taivaaseen että helvettiin, ja molemmat lakkaavat olemasta (sellaisina kuin tavallisesti kuvittelemme). Kristus (JUmala) on kaikki kaikissa (kaikessa).

    Panteismi, teismi ja ateismi ovat epäraamatullista ajattelua, vain panenteistisesti Jumalan ilmoitus voi avautua.

    Rationalismi ja empirismi pitää yhdistää, kuten Kant sen teki. Kantin tärkein opetus on hänen pääteoksensa kulmakivi: “Tiedämme todellisuudesta vain sen verran kuin itse siihen panemme.” Siksi tulkintoja on yhtä monta kuin tulkitsijaakin. Jätetään totuus viimeiselle tuomiolle Kristuksen käsiin. Tehköön niin kuin parhaaksi näkee.

    Kaikki ydinvoimalat ovat turhia ja sitä paitsi vaarallisia. Ihminen kyllä saa aikaan ketjureaktion, muttei tiedä, miten ketjureaktio pysäytetään vaurioituneessa reaktorissa. Täällä Japanissa TEPCO ja maailman parhaat tiedemiehet seisoivat tumput suorina, kun heti alussa sulanut polttoaine painui reaktorien pohjan läpi maaperään ja pohjaveteen. Vielä jäljellä olevat polttoainesauvat jatkavat reaktiota seuraavat sata vuotta tehden elinkelvottomiksi maat ja meret. Suoraan sanoen, Tokion olympialaisia ei vietetä 2020. Ainakin pohjoinen pallonpuolisko tuhoutuu. Ihmisten pitää muuttaa eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa elämä jatkunee jonkin aikaa, muttei merissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Se, ettå Fukushiman insinöörit seisoivat tumput suorina, kuten Atso toteaa, johtui tietysti siitä, että he olivat ihmisiä. Suurempi syy oli japanilaisen kulttuurin hierarkisuudessa, mikä vielä traagisemmin tuli ilmi vuonna 1945, kun oikeaan päätökseen tarvittiin apua Yhdysvalloista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Suurempi syy oli japanilaisen kulttuurin hierarkisuudessa.” Kuka tässä syyllistä kaipaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    En minäkään kaipaa syyllistä, vaan Lahtista ja konekivääriä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    En tiedä, josko Pentti kaipaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kaipaako Jumalakaan syyllisiä? Mielikuva viimeisestä tuomiosta rangaistusten jakopaikkana taitaa olla pikemminkin inhimillinen kuin raamatullinen. “Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.” Jos Matteuksen mukaan kaikki kansat jaetaan oikealle ja vasemmalle, Paavali kirjoittaa jakamattomasta joukosta ‘kaikki ihmiset’.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Paavali siis vahvistaa sen, mitä Matteus on kirjoittanut samasta asiasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    Onko asia sama? Jos on, niin mikä se on? Mielestäni ei ole kysymys syyllisyydestä vaan oikeudenmukaisuudesta.

    Kirkollisen urani huipulla, kun sain olla 7 vuotta koko Suomenniemen kirkkoherrana, koetin vierailla joka mökissä ainakin kerran. Vähän kesken se jäi. No, kerran kaukana kirkolta, lähempänä Mäntyharjua keskustelin emännän kanssa, joka myös pohti elämän oikeudenmukaisuutta tai oikeastaan sen epäoikeudenmukaisuutta. Hänen ajatuksensa oli, että jos joku ihminen on tehnyt toisille paljon pahaa, ei ole oikein, jos hän “vain ottaa Jeesuksen vastaan ja kaikki on sillä selvä.” Muistan sanoneeni, etten minäkään näin helppoon ja yksinkertaiseen kääntymykseen usko. Kristilliseen kääntymykseen kuuluu myös parannus ja uusi elämä, yritys lähteä Jumalan tahdon tielle. Onko tämä pelagiolaisuutta, semipelagiolaisuutta vai mitä, sanokaa opissa oppineemmat. Itse joka tapauksessa ajattelen, ettei viikunapuuta taunneta vain lehdistään, etteivät vain kauniit puheet ja ajatukset riitä, vaan tarvitaan myös hedelmiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.