Lähetys ei saa hajota kirkon sisäiseen kinasteluun

Suomen Lähetysseuran viime kesäkuun vuosikokous ja samaa sukupuolta olevan parin lähettäminen työhön ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja kinastelua. Sekä lähetysjohtaja Seppo Rissanen että seuran puheenjohtaja piispa Matti Repo ovat antaneet omia vastauksiaan asiasta nousseisiin kysymyksiin. Puheenjohtaja Revon kirjoittama vastaus lähetysseuralle lähetettyyn kirjelmään on ollut myös luettavissa.

 

Vuosikokouksessa mukana olleilta olen saanut sen käsityksen, että osa kokousväestä koki kokouksen jotenkin ikävänä ja että siitä jäi heille ”paha maku”. Tätä asiaa on ollut vaikea käsitellä ainakaan tuolla joukolla, koska kokouksessa olleet palasivat omiin seurakuntiinsa. Yksi tärkeä asia on lähetysseuran taholta tulleiden vastausten ja viestien välittämisen heille ja muille asiasta kiinnostuneille lähetysihmisille. Asiaa pitäisi voida purkaa sopivissa yhteyksissä keskustellen.

Ymmärrän seurakunnan lähetystyön toimijana pitkään olleena sen, että osa lähetysväestä on kokenut suurta hämmennystä miesparin lähetystyöhön siunaamisen ja lähettämisen takia. Joillekin asia on myös periaatteellinen ja Raamatun tulkintaan liittyvä. Samalla ajattelen, että asia on paisunut liikaa ja että koko lähetysseuran kautta tehtävä työ on asetettu hyvin kummallisella tavalla kyseenalaiseksi. Asiaan liittyvissä keskusteluissa joidenkin kommentit on tulkittavissa jopa niin, että niissä viitataan enemmän tai vähemmän suoraan jonkinlaiseen hengelliseen erehtymiseen tai jopa luopumukseen.

Kaikkiaan syntyneestä tilanteesta tulee hieman ahdistava ja surullinen olotila. Tuntuu siltä, että kirkon perustehtävä, ilosanoman välittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen uhkaa hajota ja ”mennä pilalle” kirkon jäsenten sisäisen kinastelun vuoksi. Pidän huonona tai surullisena, jos lähetysväki vaikkapa lähetyspiireissä tai jokin seurakunta haluaa asian vuoksi ryhtyä boikotoimaan lähetysseuran työtä. Yksittäisellä lahjoittajalla tai piirillä on oikeus ohjata varansa haluamaansa kohteeseen, mutta vaikkapa lähetysseuran boikotointiin lähteminen ei ole kirkon lähetystehtävälle eikä evankeliumille eduksi. Ei ole hyvä ajatella asiaa edes tiedostamatta tyyliin ”saavat kestää seuraukset tekemisistään” (siis taloudellisesti).

Edelliseen haluan jatkaa myös sen, että en pidä hyvänä myöskään pääkaupunkiseudun yhtymien päätöksiä evätä talousarviomäärärahoja joiltakin pienemmiltä lähetysjärjestöiltä. Näin tapahtui sillä perusteella, miten järjestöt vastasivat yhtymien lähettämiin kysymyksiin. Toisaalta lähetysjärjestöjen tulee selkeästi sitoutua kirkkomme yhteisiin linjauksiin, kun ne ovat kirkkomme virallisia lähetysjärjestöjä. Monen muun tavoin luotan vahvasti lähetysseuraan ja sen työhön ja arvostan myös muita lähetysjärjestöjä. Toivon muidenkin tekevän näin ja jatkavan tärkeässä tehtävässä toimimista, esirukousta ja taloudellista tukea. 

On hyvä muistaa, että kirkko on lähetystyön varsinainen subjekti ja kirkko olemme me, kirkon jäsenet. Meillä osa lähetysväestä sitoo toimintansa ja tukensa vain siihen omaan järjestöön. Silloin (vain) omasta järjestöstä tulee herkästi lähetystyön toimija eikä kirkko ja sen seurakunnat. Järjestöjen lukumäärä tuo rikkautta ja monipuolisuutta, mutta se tuo myös tuollaisia hieman ongelmallisia asioita mukanaan. Järjestöt myös joutuvat tavallaan kilpailemaan seurakunnilta tulevista varoista ja kannatuksesta. Pahinta on, jos järjestöt kinastelisivat ja kamppailisivat keskenään myös hengellisen tehtävän asioissa. Nyt kuitenkin kaikkia järjestöjä sitoo yhteinen ja myös virallisesti sovittu tehtävä, joka on siis toimia kirkkomme lähetystehtävän palvelijoina. Pahinta on, jos lähetysväki (keitä kaikkia siinä onkaan) kinastelee keskenään lähetystyön toteuttamisesta.

Asioista voi olla erilaisia näkemyksiä ja niistä pitää voida keskustella. Lähetystyötä ei pidä kuitenkaan uhrata eikä pilata erilaisten näkemysten ja niihin liittyvän kinastelun Molokin kitaan!

Toivo Loikkanen

 

22 kommenttia

  • Ari Lahtinen sanoo:

    “Toiseksi ilmaiset, ettei SLS ja kirkon lähetys luota Raamattuun. Näissä pitäisi olla enemmän vastuullisuutta, sillä kaiketi vastaamme sanomisistamme ja kirjoittamisistamme kerran. “

    Jumalan tuomiollako yrität minua pelotella? Jätä se uhkailu itse Jumalalle, ja käytä sinä maallisempia uhitteluita.

    Jokainen voi tarkistaa itse, mitä Raamattu sanoo homoseksistä, ja mitä seurakunnan paimenesta. Raamattua parempaa lähdetietoa meillä kellään ei Jumalan ohjeista ihmiselle ole. Sitä lähdettä vasten voi kukin arvioida kirkon suuntaa ja SLS:n päätöksiä. Ne ovat riidassa Raamatun kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    Ari: En uhittele enkä uhkaile. Totean, että malttia pitäisi olla hieman enemmän lausunnoissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Seurakuntien talousnäkymien koko ajan heiketessä tulee melko pian aika, jolloin yhteisistä verotuksella kerätyistä varoista ei enää riitä jaettavaksi lähetysjärjestöille. Silloin korostuu vapaaehtoinen varojenkeruu. Se on ehkä ihan hyvä asia, koska silloin jokainen tukija voi antaa tukensa sellaiselle lähetysjärjestölle, jonka linjauksia kannattaa. Tai voi olla kokonaan antamatta tukea, jos ei pidä sitä tarpeellisena.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Osmo Kauppinen sanoo:

    Esimerkiksi Porin seurakuntayhtymä antaa kirkollisveroistaan lähetysjärjestöille ja kansainväliseen diakoniaan noin 310.000 euroa vuodessa. Se merkitsee aika monen työntekijän vuosipalkkaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • simo salminen sanoo:

    Ymmärrän seurakunnan lähetystyön toimijana pitkään olleena sen, että osa lähetysväestä on kokenut suurta hämmennystä miesparin lähetystyöhön siunaamisen ja lähettämisen takia. Joillekin asia on myös periaatteellinen ja Raamatun tulkintaan liittyvä. Samalla ajattelen, että asia on paisunut liikaa ja että koko lähetysseuran kautta tehtävä työ on asetettu hyvin kummallisella tavalla kyseenalaiseksi. Asiaan liittyvissä keskusteluissa joidenkin kommentit on tulkittavissa jopa niin, että niissä viitataan enemmän tai vähemmän suoraan jonkinlaiseen hengelliseen erehtymiseen tai jopa luopumukseen.

    Mitä mieltä pappina olet, onko sama-sukupuolisessa parisuhteessa eläminen syntiä?

    Jos päädyt vastaukseen kyllä, niin kuin osa kriittistä palautetta antaneista, niin eikö silloin ole perusteltua puhua hengellisestä eksymisestä ja luopumuksesta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    Simo Salminen: Esität tärkeän ja samalla vaikean kysymyksen:Mitä mieltä pappina olet, onko sama-sukupuolisessa parisuhteessa eläminen syntiä? Jotkut toivovat ja joskus vaativatkin, että tuohon pitää vastata myönteisesti. Olen itse pohtinut asiaa kirkon perinteen ja Raamatun tulkinnan pohjalta. Ajattelemme nykyisen tietämyksen mukaan, ettei syntiä ole se, mitä ihminen on eli syntiä ei ole se, että ihminen on vaikkapa homoseksuaali. Tästä laagisena jatkumona pitää kysyä, onko eläminen homoseksuaalina (siis sen “toteuttaminen”) syntiä? Heteroiden parisuhteesta ajattelen, että avioliitto on kirkon esillä pitämä ihanne ja paras malli. En kuitenkaan julista esim. kastekodin avoliitossa oleville vanhemmille, että teette syntiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Toivo, käsityksesi synnistä ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen.

    1. SYNTI

    Tässä meidän on tunnustettava, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 5:12), että synti on peräisin yhdestä ainoasta ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemattomuudesta johtuu, että kaikista ihmisistä on tullut syntisiä ja he ovat joutuneet kuoleman ja Perkeleen valtaan. Tätä sanotaan perisynniksi eli perussynniksi.

    Tämän synnin hedelmiä ovat sitten pahat teot, joita tekemästä Kymmenen käskyä kieltää: epäusko, väärä usko, epäjumalanpalvelus, jumalanpelon puute, ylimielisyys, epätoivo, hengellinen sokeus eli sanalla sanoen se, ettei tunneta Jumalaa eikä välitetä hänestä. Sitten tulevat valehteleminen, Jumalan nimeen vannoskeleminen, rukouksen ja avuksi huutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.

    Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella (Ps. 51:7 Room. 5:12 ss., 2. Moos. 33:20, 1. Moos. 3ss.). Sen vuoksi skolastikkojen opetus sisältää pelkkää harhaa ja osoittaa täydellistä kykenemättömyyttä tajuta tätä opinkohtaa. He näet opettavat seuraavasti:

    1. Aadamin lankeemuksen jälkeen ihmien luonnolliset kyvyt ovat säilyneet ehyinä ja turmeltumattomina; ihmisellä on luonnostaan oikein toimiva järki ja hyvä tahto, niin kuin filosofit opettavat.

    2. Ihmisellä on vapaa ratkaisuvalta, niin että hän voi tehdä hyvää ja olla tekemättä pahaa ja päin vastoin olla tekemättä hyvää ja tehdä pahaa.

    3. Ihminen voi luonnollisilla kyvyillään täyttää ja pitää kaikki Jumalan käskyt.

    4. Ihminen voi luonnollisilla kyvyillään rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.

    5. Jos ihminen tekee voitavansa, Jumala antaa varmasti hänelle armonsa.

    6. Kun joku tahtoo mennä ehtoolliselle, hänellä ei välttämättä tarvitse olla hyvää aikomusta tehdä hyvää, vaan riittää, kun hänellä ei ole pahaa aikomusta tehdä pahaa; niin perin hyvä on ihmisluonto ja niin voimallinen ehtoollisen sakramentti.

    7. Raamattuun ei perustu opetus, että hyvään tekoon tarvitaan Pyhä Henki armolahjoineen.

    Nämä ja monet tällaiset väiteet johtuvat siitä, ettei tunneta eikä tiedetä mitään synnistä eikä Kristuksesta, meidän Vapahtajastamme. Tuo on pelkkää pakanallista oppia, jota me emme voi sietää. Sillä jos tuo oppi olisi oikea, niin Kristus olisi kuollut turhaan, koska ihmisessä ei sen mukaan ole mitään vammaa eikä syntiä, jonka vuoksi Kristuksen olisi täytynyt kuolla. Tai sitten hän olisi kuollut ainoastaan ruumiin tähden, ei sielun, jos kerran sielu on terve ja ainoastaan ruumis on kuoleman oma.Tunnustuskirjat/Schmalkaldenin opinkohdat/Synti (sivu 267)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • simo salminen sanoo:

    Olen itse pohtinut asiaa kirkon perinteen ja Raamatun tulkinnan pohjalta. Ajattelemme nykyisen tietämyksen mukaan, ettei syntiä ole se, mitä ihminen on eli syntiä ei ole se, että ihminen on vaikkapa homoseksuaali.Tästä laagisena jatkumona pitää kysyä, onko eläminen homoseksuaalina (siis sen “toteuttaminen”) syntiä?

    No, mihin tulokseen olet tullut vastauksessa esittämäsi kysymyksen kohdalla?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    Juhalle: Tiedän luterilaisen syntikäsityksen ja olen eri mieltä kanssasi. Täsmennän vielä, että ihminen on lähtökohtaisesti syntinen (perisynti ja ihmisen todellisuus langenneena) ja tarvitsee Kristusta. Sinä, Juha, olet samalla tavalla syntinen kuin ihminen X, joka sattuu olemaan homoseksuaali – tai päinvastoin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Toivo Loikkanen sanoo:

    simo salminen: Oletko Simo Salminen vai “simo salminen”? Keskustelen mielelläni, mutta en haluaisi keskustella peitenimen kanssa? Anteeksi, että kysyn asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.