Lähetystyö on tabu?

 

On muodikasta hyökätä eräitä kirkon virallisia lähetysjärjestöjä vastaan.

Viimeviikkoinen Kotimaa-lehden keskustelunavaus osui kuitenkin ennen kaikkea Lähetysseuraan. Ei yksin, mutta Lähetysseura on se joka kutsui Naatuksen kylään.

Yllätyin vahvasta reaktiosta, koska valitsemastani lukutavasta riippuen voisin olla kirjoituksen kanssa hyvin samaa mieltä tai täysin eri mieltä. Taisi Kotimaa-lehti osua arkaan aiheeseen.

 

Kirjoitin tuohon tarkoituksella ”Kotimaa-lehti” enkä ”Rebekka Naatus”. Kolumni on osa lehden toimituksellista aineistoa. Kolumni ei välttämättä edusta lehden virallista kantaa mutta ei tuollainen vahingossa lehteen lipsahda.

---

 

Lähetysseuraa ei ole minun muistini aikana paljonkaan kritisoitu. Lähetysseura on hyvis, johon pahis-järjestöiltä leikatut tuet voi huoletta siirtää. Lisäksi Lähetysseura on ollut uhri, kun Savonlinna-Sääminki leikkasi tukeaan ja siirsi sitä pahiksille.

https://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6790-savonlinna-saamingin-seurakunta-leikkaa-lahetysseuran-tukia

 

Minulla ei ole tiedossani mitään, mistä Lähetysseuraa kritisoisin. Mutta keskustelua lukiessani minusta tuntuu, että Lähetysseuraa ja lähetystyötä ei saa kritisoida. Ei, vaikka seurakuntiemme jäsenistä moni korvaisi mielellään tunnustuksellisen lähetystyön tunnustuksettomalla kehitysyhteistyöllä. Sellaisella, jossa Jeesus ei tule edes siivellä.

 

Kun Kotimaa-lehti tämän näkemyksen päästi sivuilleen, keskustelusta saimme lukea että Naatus on liian nuori, ymmärtämätön, trolli ja provo. Ansaitsee ensin tuomiorovastin puhuttelun ja sitten kenkää.

 

Hei ikäihmiset, silloin kun te olitte nuoria, yli 30-vuotiaat olivat jo kypsiä aikuisia.

 

Tai ehkä nuokin kommentit ovat olleet kärjistyksiä. Mediassa kun pitää välillä kärjistää että saa sanottavansa sanotuksi. Ei kukaan huomaa, jos sanoo tyynen rauhallisesti olevansa eri mieltä aiheesta kuin Kotimaan kolumnisti.

Sanottakoon siis tyynen rauhallisesti, että minusta kirkon kannattaisi ennemminkin kasvattaa tunnustuksellisen lähetystyön osuutta verrattuna tunnustuksettomaan humanitääriseen avustustyöhön.

 

https://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10138-kolumnisti-laehetystyoe-joutaa-museoon
https://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10193-suomen-laehetysseura-kutsui-rebekka-naatuksen-kylaeaen

 

---

 

Nettikeskusteluissa saa kenenkään värähtämättä sanoa että Kirkkohallitus, kirkkoherrat ja kirkollinen päätöksentekokoneisto yleisesti on umpiluisia, aikansa eläneitä, todellisuudesta vieraantuneita, omahyväisiä ja valta-asemaansa pönkittäviä idiootteja.

 

Mutta lähetystyötä älköön kukaan kritisoiko, asiasta tai asian vierestä. Se on tabu.

 

Ja edelleen sanon, että ei minulla edelleenkään ole syytä tai tarvetta kritisoida Lähetysseuraa. Ei vaikka ihmettelen, miksi Suomen kirkossa on kaksi erillistä humanitääristä työtä tekevää suurta järjestöä (SLS ja KUA), joiden kotimaantyö ja tukitoimet syövät yhteensä yli kolme kertaa Kylväjän vuosibudjetin verran rahaa.

 

---

 

Lähetysseura on minun ymmärryksessäni Suomen ylivoimaisesti suurin ja paras lähetysjärjestö. Se tekee arvokasta työtä. Oman seurakuntani lähetystyön talousarvioavustuksista noin kaksi kolmannesta menee Lähetysseuralle. Menee jatkossakin jos minä saan asiaan vaikuttaa. Piste.

 

Mutta myös lähetystyötä saa ja pitää kyseenalaistaa. Koeteltu ja haastettu kestää paremmin kuin tabu.

 

26 kommenttia

  • Maija Mäkelä sanoo:

    Ilpo. Kutsumuksemme on varmaan ollut köykäinen. Sen köykäisyydestä ei silti ole syytä syyttää Suomen Lähetysseuraa muuten kuin siinä, että olemme tämmöisenämme kelvanneet sen työntekijöiksi. Perheemme “matkaili” Suomen ja Thaimaan väliä kahdenkymmenen vuoden ajan. Edelleen eläkkeellä tämä “matkailu” näyttää jatkuvan, nyt vapaaehtoistyöntekijänä. Ylihuomenna yksi on taas lähdössä (jo kolmatta kertaa) kahden kuukauden luentomatkalle sikäläiseen teologiseen seminaariin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Maija Mäkelä sanoo:

    Toinenkin kommentti tähän kirjoitukseen. Kirjoitin pari päivää sitten toisessa blogissani Thaimaan kirkon syntymisestä. Siinä Suomen Lähetysseura on ollut mukana ensin kansainvälisen The Lutheran Mission in Thailand- järjestön jäsenenä, myöhemmin Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon synnyttyä sen yhteistyökumppanina.Blogikirjoituksessani kerron sekä lähetyksen yhteistyösopimuksen että kirkon kirkkolain tarkoituspykälistä, kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä. Erityinen huomio on syytä kiinnittää syntyneen kirkon pykälään, jossa myös lähetystyö ei-kristittyjen parissa on jo alusta alkaen mainittu – palvelutehtävää unohtamatta. Tämä kaikki on tapahtunut “matkailuaikanamme”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Lähdesmäki sanoo:

    Jeesuksen käsky kastaa ja opettaa kaikki kansat “minun opetuslapsikseni” on selvä ja kiistämätön. Siinä on kirkon tehtävä yksinkertaistetuna sanottu. Toisaalla ja monessa kohdin Ramattua alleviivataan tämän tehtävän kriteeriksi sitä, että kansat ylistävät Jumalaa. Jos siis kirkot ja sen työntekijät eivät enää tähtää siihen, että ihmiset kaikkialla maailmassa oppivat tuntemaan Kristuksen ja ylistämään Jumalaa hänen huikeasta pelastussuunnitemastaan, niin mitä väliä sillä on, miksi työtä silloin kutsutaan. Kaikille ihmisille kuuluu velvollisuus huolehtia lähimmäisistään, mutta kristityt ovat evankeliumin leviämiseen erityisellä käskyllä sidottuja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Tämän ‘auttamisen’ ei kuitenkaan tarvitse olla lähetystyön symmetrinen puolikas.” Symmetrian hakeminen onkin joutavaa haaveilua. On monta syytä keskittyä ‘auttamiseen’. Joskus sen tarve on niin ylivoimaisen ilmeinen, ettei lähimmäisiään rakastava kristitty muuta voi. Joskus taas valtio kieltää ankarasti ‘julistamisen’, mutta kutsu todistajan tehtävään velvoittaa lähtemään tällaiseenkin maahan. Toisissa tilanteissa on mahdollista keskittyä vain viemään eteenpäin iloista sanaa Jeesuksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Lähetysseuran ‘puolivirallisuus’ on yhtaikaa järjestön voima ja heikkous. Se on toisinaan suhtautunut pienempiin ja ‘epävirallisempiin’ yhdistyksiin ylimielisesti ja estänyt näin kokoamista. Toivottavasti tämä on mennyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “En kannata mitään lähetysjärjestöä.” Tämä lause heijastaa hyvin kirkossamme vallitsevaa monen lähetysseuran tilannetta. Niihin voidaan suhtautua kuin urheiluseuroihin kannattamalla tuota vaan ei tätä. Tärkeintä kai olisi tukea yhdistyksistä riippumatta lähetystyötä, jos kokee asian omakseen.

    Ilmoita asiaton kommentti