Lähetystyö

Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä. Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy. Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva. (Fil. 2:19-24)
Lähetystyö

Miksi lähetystyö on tärkeää?  

Mikä ero on lähetystyöllä verrattuna kehitysyhteystyöhön tai muuhun auttamistyöhön? 

Miksi lähetystyö tietylle alueelle pitäisi olla pitkäjänteistä (useamman vuoden), evankeliumin julistus, seurakuntien perustaminen, pappien koulutus ja muu auttaminen? 

Miksi kirkon pitäisi (tai ei pitäisi) luopua kokonaan lähetystyöstä ja antaa kaiken tukensa kehitysyhteystyölle? 

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

30 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Seurakuntien talousarvioissa olevat määrärahat lähetysjärjestöille ovat vuosittain valtuustojen päätettävissä. Kokemukseni mukaan niillä on aina ‘pelattu’. Ensimmäinen kysymys on koko määrärahan suuruus. Mihin seurakunnalla tai yhtymällä on varaa? Toinen on perusteet, joiden mukaan varat jaetaan eri järjestöille. Annetaanko kaikille yhtä paljon vai järjestöjen koon mukaan? Miten paljon merkitsee järjestöjen seurakunnan alueelta saama vapaaehtoinen kannatus? Mihin suuntaan se vaikuttaa? Annetaanko paljon sille, joka jo muutenkin saa? Joskus keskustellaan siitä, meneekö raha varmasti ilmoitettuun kohteeseen vai kustannetaanko sillä järjestön hallintoa. Viime aikoina on noussut esiin myös kysymys järjestön periaatteista tasa-arvoasioissa. Koska lähetystyöllä on usein merkitystä tällaisissakin ongelmissa kohdemaissaan, en yhtään ihmettele. Seurakunnilla tai yhtymillä on kuitenkin näissä kysymyksissä päätäntävalta, mikä niille suotakoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Martti Pentti, hyvä kommentti, kiitos. Meidän kotimaassa jotkut vähät välittävät lähetyskentistä, vaan päätöksiä tehdään ihan muilla perusteilla. Lähetystyö ei kaipaa turhaa riitelyä, vaan pitäisi tehdä yhteistyötä laajemmin. Onneksi ei tarvitse siihen riitelyyn osallistua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Onneksi ei tarvitse siihen riitelyyn osallistua.” Ehkä lähetyksen ystävän tarvitsisi osallistua juuri tähän ‘riitelyyn’. Eihän sitä yhteistyötä synny, jos sen puolesta ei kukaan viitsi puhua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Riitely ja toisten ala-arvoinen kohtelu ei edesauta yhteistyötä. Ihan kaikkeen ei kannata lähteä mukaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Laitoinkin ‘riitelyn’ sitaatteihin. Lähetystyöstä käytävä keskustelu kaipaa asiallisia rauhantekijöitä, joilla on jotain sanottavaa. Ehkä niin vältetään turha suunpieksäntä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Martti Pentti, rakentava keskustelu olisi tärkeää. Harvempi osaa olla provosoitumasta, jos on ärhäköitä keskustelijoita. Sinä olet hyvä keskustelija. Itsestäni en mene takuuseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Suomen hengellinen ilmapiiri on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut melkoisesti ja sen seuraukset ovat tulleet nyt näkyviin. En tarkoita pelkästään lähetystyötä, vaan kaikkinainen vastakkain asettelu on murtamassa yhteistä käsitystä siitä, mitä Kristillinen maailmankatsomus ja ihmiskuva pitää sisällään. Kautta koko hyvin tunnetun kirkkohistorian tunnetaan monenlaista hajaannusta, mutta aina on kyseessä olleet lähinnä eroavaisuudet raamatun tulkinnasta. Näkemyserot ovat lähinnä olleet miten Jumalan Sanaa on tulkittava.

    Nyt on nähdäkseni tullut aika, jolloin ihminen on alkanut kyseenalaistamaan pitääkö raamatun ilmoitus ja Sana yleensäkään paikkaansa ja onko koko Kristinusko lopulta ollut ollenkaan oikeilla jäljillä. Raamattua tulkitaan kokoajan väljemmin ja nyt jo kohta luopuen koko ilmoituksesta, humaanin järkeilyn pohjalta.

    Raamattuhan itse varsin selvästi varoittaa tekemästä niin tai koko yhteisö romahtaa kaaokseen, koska Jumalan siunaus tulee juuri Sanassa pysymisen kautta.

    Suomen hetkellinen menestys ja taloudellinen riippumattomuus ja koulutuksen tuoma valistus ovat sokaisseet monet ihmiset järkeistämään oman elämänsä lainalaisuudet ilman uskoa kirkon opetuksiin ja sama henki on mielestäni lipunut myös kirkon sisään. Monille Suomalaisille kirkon työ sopii hyvin, kunhan se toimii sosiaalilaitoksen statuksella ja huolehtii syrjäytyneistä, mutta “raamatullisen sanan” levittäminen onkin sitten toinen juttu. Sanan julkisesti esillä pitäminen koetaan kiusalliseksi tuputtamiseksi, koska se paljastaa ihmisen vääryydet niin selvästi, eikä siltä voi kovin helposti piiloutua edes paatunut ateisti.(suvivirsi on hyvä esim.) Humanismin ja järkeisoppien sulautuminen kirkon ydinsanomaan, ei suju kitkattomasti ja yhteisen sävelen löytyminen lienee lopulta mahdotonta. Kirkon sanoma, kun ei lopultakaan ole ihmismielen mukaista.

    On selvää, että kirkko joka jakaantuu sisältä, ei ole enää “yksi ja yhteinen ja usko” periaatteella liikkeellä ja lähetystyön ongelmat heijastavat vain yleisempääkin hajaannusta ja eriseuraisuutta. Harva osaa vielä jäsentää mihin kirkko on ajautumassa, mutta ” Suomenkirkko” joka on sotien jälkeisen Suomen, eli n.70v. aikana, siis yhden sukupolven mukana kasvanut lähes autonomisesta asemasta viimeaikaiseen kaaokseen.

    Viimeisen 20v aikana maailmassa tapahtunut tiedon vallankumous, joka on samaa luokkaa, kuin kirjapainon ja lukutaidon yleistyminen uskonpuhdistuksen ja valistuksenajan tienoilla. Silloin kirkko hajosi pirstaleiksi ja Kristityt saivat raamatun omiin käsiinsä, jälkikristillisyys toi mukanaan myös maallistuneet yliopistot ja tiedeyhteisöt jotka erottautuivat kirkon kainalosta. (lue Danielin kirjan ennustukset äärimmäisistä lopun ajoista, jolloin ihmiset itse tutkivat ja lukevat raamatun kirjoituksia, vrt. nykyaika)

    Nyt näkee selvän vastakristillisyyden (antikristuksen henki) nousevan huimaa vauhtia ja selvää on, että tulevaisuudessa porttokirkko (joka on liittynyt maailman henkeen) revitään ateistisen tieteen nimissä hajalle (nyt käynnissä oleva tapahtuma) ja “Kristuksen morsian” joutuu jälleen erämaahan. On ilmeistä, että tulevassa maailmassa Kristityt joutuvat yhä ahtaammalle jos pitävät kiinni raamatun ilmoituksesta kiinni, eivätkä mukaudu tämän maailman mukaiseen menoon.

    “Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm.14:12 Tuossa puhutaan Jeesuksen uskosta. Jokaisen kannattaakin näinä aikoina miettiä mitä se tarkoittaa.

    Näennäisen humaanit ideologiat ovat ja liberaalit käsitykset saattava vaikuttaa viattomilta ja harmittomilta, mutta niiden kautta ilmestyy myös “laittomuuden” ihminen, joka vapaudessaan kumoaa kaiken mitä Jumalan järjestyksessä on pidetty pyhänä. Ennen kaikkea se pyrkii kumoamaan raamatun Sanan auktoriteetin ihmisen elämän vartijana. Vähäinen hapatus pilaa koko taikinan.

    Jos tuon kaltainen henki pääsee Suomenkirkon päättäviin elimiin, niin jokainen voi ymmärtää, että niillä lähetyskentillä, missä ollaan vielä teeskentelemättömän Sanan kanssa tekemisissä, on hämmennys silmin-nähtävää.

    Kristillisen lähetyksen ytimessä lienee edelleen julistaa evankeliumia ja Jumala antaa kaiken muunkin siellä, missä ensin etsitään Jumalan valtakuntaa. Näin saa jokainen uskoa asian olevan. Kysymys kannattaa asettaa: Mitä me kuljetamme mukanamme, kun kuljemme lähellä ja kaukana?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Ennen kaikkea se pyrkii kumoamaan raamatun Sanan auktoriteetin ihmisen elämän vartijana.” Taas kiinnitin huomioni isoihin ja pieniin alkukirjaimiin. Raamattu on kirjan erisnimi ja siksi se kirjoitataan isolla. Isolla kirjoitettu Sana taas on käytössä vain Johanneksen evankeliumin alussa, jolloin sillä tarkoitetaan Jeesuksessa lihaksi tullutta Jumalan Sanaa. Niinpä oikeampi muoto tässä olisi: “… kumoamaan Raamatun sanan auktoriteetin…” Mitä ajatussisältöön tulee, pidän Sanan – siis Jeesuksen – auktoriteettia olennaisempana kuin Raamatun sanan auktoriteettia. Raamatussa kun on paljon epäolennaisia ja nykyajan näkökulmasta erehtyneitäkin sanoja. Täälä tarkoitan vaikkapa sellaisia ilmauksia kuin maanpiiri ja taivaankansi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Kiitos Martti korjauksista, olen samaa mieltä kanssasi. En tiedä mistä nuo Isot kirjaimet aina tupsahtelevat vääriin paikkoihin. Jeesuksen ilmenemistä pidän Raamatun sanan ytimenä, jos Kristus on Armo niin käytän raamatun Armo käsityksestä mielelläni isoa kirjainta, myös Totuus on tässä mielessä erisnimi, joka kuvaa Jumalan ilmoitusta, Jeesuksesta, siis sitä joka, on erotettu, eli Pyhitetty muusta totuudesta ja järjellä käsitettävästä sanasta, sitä varmasti tarkoitit jos oikein ymmärsin. Taivaankansi ja muut ovat ilmaisuja joiden kuvaaminen on mielekästä sen mukaan miten ne liittyvät kokonaisuuteen ja sen merkitys lienee tosiaan tärkeämpi, kuin yksittäiset sanat.

      Itse olen monet kerrat takertunut sanoihin, mutta joskus silläkin on merkitystä, koska yhden sanan muoto voi joskus ratkaista koko lauseen merkityksen. Hyvä onkin tutkia eri kielisiä käännöksiä keskenään, jos epäilee raamatun erheitä. Alkutekstiäkin tulkitaan monella tavalla ja sen pohjalle monet virheetkin nojaavat, ei ole syytä epäillä, mutta ei myöskään pidä panna päätään pölkylle jonkun käännöksen tulkinnan 100% varmuudesta. Usein kuitenkin osuvat oikein, joskus “sanan” informaation sisältö avaa lauseen merkityksen parhaiten.

      Jos sanotaan, että sielu on veres, niin on hyvä tuntea mistä on kysymys ja vasta sen jälkeen voi ymmärtää missä merkityksessä kirjoittaja puhuu. Näin kaiketi raamattuakin on hyvä tutkia, hiljaa ja rauhassa ja aina aukeaa uusia näkökulmia.

      Elävä Sana, asuu sanassa, jonka Pyhä Henki todistaa oleman Totuus, siihen voimme luottaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Ismo ja Martti Pentti, kiitos rakentavasta keskustelusta. Aina on niitä, jotka pysyvät oikealla tiellä vaikka osa pastoreista eksyy. Kaikissa kristillisissä seurakunnissa on Kristuksen kirkkoon kuuluvia, tosin joissakin voi olla vähän, mutta kuitenkin. Onneksi on myös luterilaisia henkilöseurakuntia, niin on hyvä vaihtoehto osoitteen mukaiselle seurakunnalle, jos sellaista etsii; jokaiselle pitäisi löytyä oma hyvä seurakunta. Samoin voimme tukea niitä lähetysjärjestöjä ja niiden niitä kenttiä, jotka ovat meille itselle tärkeitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit