Lampunjalka

Tänään ajattelen juhannusta, joka antaa juhlan aihetta monella tavalla. Erityisesti tuli mieleeni Johannes Kastaja, joka nimenä ja muistikuvana antaa juhlalle nimen ja alunperin myös aiheen. Johannes oli Jumalan lahja vanhemmilleen, jotka rukoilivat ja odottivat perillistä ja tulivat odotuksessaan aina epäuskon rajalle asti. Isä ei saanut kertoa mitä on tulossa, koska hän epäili kai vielä ilmestyksen jälkeenkin. Vasta nimenannossa hän sai sanoa jotain siitä mitä hän oli kokenut ja minkä nimen enkeli hänelle kehotti antamaan.

Johannes oli pappis-sukua ja hänen tiensä olisi pitänyt kulkea sinne esiripun taakse asti ylimmäisen papin tehtävässä isänsä tavoin. Siitä emme paljon tiedä, miksi niin ei käynyt. Hän eristäytyi ja eli poikkeuksellista elämää. Viimein aika tuli täyteen ja hän aloitti huutamisen. Kuulijoita aluksi ei tainnut olla paljon, kun sanotaan, että ääni huusi erämaassa. Herätyksen ajat ovat ensin elottoman erämaan kaltaiset, jossa ääni alkaa huutaa outoa asiaa: Tehkää parannus, jo on kirves pantu puitten juurelle. Se on outo sana, joka kiehtoo oudosti joitakin.

Johanneksella oli kaksi kirkastushetkeä. Hän sai kastaa Herransa ja Messiaansa. Toiseksi hän sai kirkastaa Jumalan nimeä marttyyrikuolemalla. Silloin puhe synnistä oli julistajalle vaarallista. Senhän pitäisi murtaa synnintekijän, kun parannusta huudetaan.

Tänä aamuna tuli , uskon niin, sana Herralta liittyen lampunjalan siirtämiseen. Raamattu puhuu lampun sytyttämisestä ja lampunjalkaan laittamisesta. Se käsittelee elävää uskoa, joka valaisee ympäristöään Jumalan sanaan kiinnitettynä. Eli usko ja tunnustus ovat Kristus kalliolla. Nyt on käynyt tai ainakin käymässä niin, että juhannusta edelleen juhlitaan niinkuin ennenkin, mutta juhlan muodot ovat paljolti juuri niitä, minkä vuoksi Johannes sai päättää päivänsä. Lampunjalka ei ole enää Kristus kalliolla vaan yleisen mielipiteen perustuksella. Kaikkinainen juhlinta jatkuu ja Herodes saa rauhassa olla juhlassa mukana. Samaan joukkoon kuuluu lihallinen suorituskristillisyys. Ei Herodes häiriintynyt siitä silloin eikä häiriinny nytkään. Johannes Kastaja tule takaisin ja tee työsi valmiiksi keskuudessamme.

Mitä on siis ensirakkauden haalistuminen? Onko haalistunut sielujen voittamisen kaipaus. Se ei ole pelkästään syntisen rukouksen rukoiluttaminen, vaan vastaanottaisimme karitsoita, joista kasvaisi Herralle uusi lauma, uusi sukupolvi.

  1. ”Onko haalistunut sielujen voittamisen kaipaus.” ’Sielujen voittaminen’ kuulostaa korvissani ikävästi saalistukselta. Liitän sanonnan evankelikaalisuudeksi kutsuttuun herätyskristillisyyteen

    1. Korinttolaiskirjeen 9. lienee tämän takana. Siinä Paavali kuvaa työtään apostolina. Mistään kaipauksesta hän ei näytä kirjoittavan. Ankarasta työstä ja itsensä kieltämisestä on sensijaan näin: ”Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”

    • Voittaminen tarkoittanee Ilmestyskirjassa kestävyyttä vainoissa eikä ’sielujen voittamista’.

    • Ajatus sieluista saarnamiesten ’riistana’ on minusta vastenmielinen. Pidän enemmän tästä: ”Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.”

  2. Muistuu mieleen juttu Kotimaan sivuilta vuosien takaa: jossain oli ilmoitus hengellisestä tilaisuudesta: Tule sellaisena kuin olet ja lähde muuttuneena!

    Reaktio oli vähintään kiukkuinen: Eikö syntiset enää kelpaa Jeesukselle?

    Mitä tämä merkitsee? Onko niin, että Jeesuksen kohtaaminen ei tunnu missään? Jos on tukevasti pelastuksessa, niin ei kai se haittaa jos jotain toista kutsutaan? Hyvää juhannusta siis Johannesta muistaen!

    • ”Jos on tukevasti pelastuksessa, niin ei kai se haittaa jos jotain toista kutsutaan?” Kutsua saa. Miten sen pelastuksessa tukevasti olemisen laita mahtaa olla? Pelastus on toki tukevalla perustalla, mutta onko meidän olemisemme aina niin tukevaa? Olisiko rehellisempää tunnustaa, että kompastelemme ja liukastelemme aika ajoin pahastikin? Kutsu seurakuntayhteyteen koskee meitä itseämmekin. Tarvitsemme toisiamme pelastuksen syrjässä pysyäksemme.

Kirjoittaja

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.