Lapsenusko ja tuhlaajalapsi

Oletko joutunut eksyksiin? Etkö enää usko Jeesukseen? Sinulla oli kerran suloinen usko lapsuuden tai lapsenusko, niin kuin eräässä gospel-laulussa sanotaan. Sinun tulee silloin lukea rohkaiseva kertomus tuhlaajapojan paluusta Isän kotiin. (Luukas 15:11-32)

Siitä näet, millainen Jumalan rakkaus Jeesuksen tähden on sinua kohtaan. Hän on pysynyt uskollisena sinun harharetkistäsi huolimatta. (Ks. 2. Tim. 2:13) Saat sellaisena kuin olet, heti paikalla, uskoa olevasi Jumalan lapsi, Jeesuksen sovitustyön ja kasteesi perusteella. Silloin olet tullut takaisin kotiisi!

Jo Vanhassa Testamentissa Jumala kehottaa: "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." Ja ihmiset vastaavat: "Katso me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme." (Jer. 3:22)

"Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes. 55:7)

13 kommenttia

  • Mika Rantanen sanoo:

    Sovitaan, ettei ainakaan tämän blogin yhteydessä nyt aleta käymään loputtomia kastekeskusteluja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Sillä niin on Jumala MAAILMAA eli KAIKKIA ihmisiä rakastanut … . Tutun pienoisevankeliumin Joh. 3:16 alku.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi. Jes. 54: 8.

    Evankeliumi on iloisin ja suloisin sanoma maailmassa, sillä se ilmoittaa syntiselle maailmalle iloisia uutisia: maailma on Jumalalle niin rakas, että hän lahjoittaa sille, ei kultaa eikä hopeaa eikä kuningaskunnan, vaan kallisarvoisempaa – ainoan Poikansa ja kaikki hänen viisautensa, vanhurskautensa ja pyhyytensä, kaikki hänen ansionsa. Jos voit katsoa kaiken, minkä Jeesus kärsi, sinun tähtesi tehdyksi, olet velaton, vanhurskas ja autuas. Ota vastaan, ota vastaan! (Mark. 10:15) Kaikki tämä on sinua varten, kaikki kuuluu sinulle. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, ei ainoakaan ole vanhurskas Jumalan edessä. Mutta kaikkien syntien tähden Jeesus kärsi ja kuoli ristillä jo vuonna kolmekymmentäkolme ja maksoi kaikkien syntivelat.

    Martin Boos (1762-1825), saksalainen katolinen teologi, s. 21, Armoa armosta, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Martin Boos: “Christus für uns und in uns.” (Kristus meille ja meissä.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Kohdistat sanasi niille, joilla ”oli kerran suloinen usko lapsuuden tai lapsenusko”. Millaisesta uskosta on sinun mielestäsi kyse?

    Olen ymmärtänyt Raamattua lukiessani, että siellä painotetaan voimakkaasti uskoa, jolla on tukevat perustukset. Esimerkiksi Paavali korostaa aikuisuutta ja kypsyyttä uskon tiellä seuraavasti: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia.”(1.Ko14:20)

    Joskus kuulee yhdistettävän lapsenusko Jeesuksen antamaan opetukseen. Vedotaan siihen, että Jeesus kehotti: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan”.(Mat18:3) Kyseessä oli tilanne, jossa opetuslapset jälleen kerran ottivat esille suuremmuuden(jae1). Kun Jeesus puhuu ”lasten kaltaisuudesta”, hän ei tarkoita uskoa ja tietoa vaan nöyryyttä, joka lapsilla on paremmalla tolalla kuin meillä aikuisilla.

    Tuo tuhlaajapojan paluu on aihe, jota kannatan voimakkaasti. Toivottavasti kommenttini kärki ei vie keskustelua vikasuuntaan sinun tarkoittamastasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mika Rantanen sanoo:

      Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.” Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Mark. 10:13-16. Eikö tämä Jeesuksen suhtautuminen lapsiin ja Jumalan valtakunnan VASTAANOTTAMINEN niin kuin lapsi selvitä tätä asiaa?

      Muuten perimätiedon mukaan yksi näistä lapsista, jonka Jeesus siunasi, oli apostolinen isä Ignatios Antiokialainen (kuoli noin 98-117). Ehtoollinen on kuolemattomuuden lääke ja kuoleman vastalääke (vastamyrkky) ettemme kuolisi vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa. Tämä on sanatarkka käännös kreikan alkukielestä. Ignatios, apostolinen isä, on todennut näin 100-luvun alussa.

      Uskovainen kuolee eikä kuitenkaan koskaan kuole, vaan elää ikuisesti. Ks. Joh. 11:25-26.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että Markuksen evankeliumissa kerrottu ”Jeesuksen suhtautuminen lapsiin ja Jumalan valtakunnan VASTAANOTTAMINEN niin kuin lapsi selvittää tätä asiaa.”

      Tuossakin Markuksen kohdassa Raamattua Jeesus esittää lapset esimerkkeinä oikeasta asenteesta lahjan vastaanottajia. Nöyryys kuuluu sellaiseen oleellisena osana, ylpeälle ei kelpaa. Matteuksessahan nöyryys tuli esille aivan suoraan: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”(Mat18:4)

      Taisi Jeesus tarkoittaa Jumalan valtakunnan vastaanottamisasenteessa samaa kuin Matteuksen 11:ssa, jossa hän korostaa lasten mallikelpoisuutta nöyryydestä ja vilpittömyydessä: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille”(Mat11:25)

      Ymmärryksen suhteen Raamattu ei sitten lapsenkaltaisuutta alleviivaa, pitää sitä jopa kartuttavaan ominaisuutena. Vai mitä ajattelet efesolaisille kirjoitetusta tekstistä: ”Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita.”(Ef4:13,14)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    ”Jos ette ota vastaan, Jumalan Valtakuntaa niinkuin lapsi…

    Tuossa on vahvasti kysymys asenteesta, juuri sellaisesta kuin lapsella on.

    Kun isä sanoo pienelle lapselle; ”Nyt lähdetään uimaan”, niin lapsi siihen: ”En osaa uida” Johon isä: ”Minä opetan.” ”Kivaa”; sanoo lapsi.

    Lapsi elää uskossa ja luottaa isään. Näin meidänkin on Kristittyinä syytä elää.

    Tuo mistä Rauli puhuu on taas eri asia. Kun olemme Uskossa aikuisia, niin elämme Kristuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Ismo. Näyttää siltä, että todellakin katsomme tätä “lapsenuskoa” hiukan eri näkökulmasta. Olen samaa mieltä siitä, että läpsen luottamuksessa isäänsä “on vahvasti kysymys asenteesta, juuri sellaisesta kuin lapsella on”. Lapsi on usein meitä aikuisia nöyrempi ja avoimempi ottamaan opetusta vastaan. Ja juuri tätä Jeesus käytti opetuksensa kärkenä.

    Esitin tuon Raamatun kannustuksen “täysikäisyyteen uskossa” blogistin otsikon valossa, siinähän kannetaan huolta uskosta luopumisesta. Ja jos usko on alkujaan jäänyt tiedollisesti ja hengelliseltä kypsyydeltään lapsen tasolle, se helposti koettelemuksissa pyyhkiytyy pois.

    Raamatussa on tunnettu luku Heprealaiskirjeen 11, joka lähes tulkoon määrittelee uskon:” Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy”(Hepr11:1KR38) Tuo ilmaus “luja luottamus” on alkutekstissä “hy·poʹsta·sis”. Ilmaisua käytettiin saamani tiedon mukaan muinoin liikeasiakirjoissa vakuuttamaan tulevasta omistuksesta. Useissa englanninkielisissä raamatunkäännöksissä painotetaankin tuota uskoa perustellun tiedon saumattomana jatkeena: “Faith is the confidence that what we hope for will actually happen”(NLT) ja “Now faith is the assurance of things hoped for, the conviction of things not seen”(ESV).

    Lapsenkaltainen avoimuus ja nöyryys auttaa uskon rakentamisessa, mutta ymmärtämisen suhteen ei välttämättä lapsenomaisuudesta ole hyötyä. Raamattu kertoo erinomaisen malliesimerkin sellaisista uskon rakentajista, joilla tuote varmaankin jatkossa kesti. He olivat beroialaiset, jotka “ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon.”(Apt17:11,12)

    Kun uskomme rakentuu aikuismaisesti, voimme nauttia esimerkiksi siitä vakuutuksesta, joka Heprealaiskirjeen 11. luvun jatkosta ilmenee: “Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”(jae 3)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    “halatkaa niin kuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen.” 1. Piet. 2:2.

    Toisaalta aikuinen ja opettajana oleva tarvitsee uskonasioissa myös vahvempaa ruokaa kuin maitoruokaa, joka on lapsia varten. Ks. Hebr. 5:12-14, 1. Kor. 3:1, 2.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Oikein hyviä raamatunkohtia, joissa painotetaan juuri tuota hengellistä aikuistumista. Tuossa Korinttilaiskirjeessä opetetaan hyvin kasvua kaikille, jotka ” jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.”

      Ajatella, miten tuon toteuttamista helpottaa se, että meillä on käytössä koko Raamattu, toisin kuin korinttolaisille Paavalin aikana. Toisaalta onhan Saatanan ote maailmasta koventunut, mikä asettaa sitten paljon haasteita nykykristityn uskolle. Tuhlaajapoikia tulee kenties herkemmin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juuri näin Rauli. Paavali kirjoittaa Roomalaisille (Room.1:9-12)

    ”Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan, aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.”

    Olennaisesti uskolla on myös sellainen ominaisuus, että se vahvistuu, kun saadaan ravitsevaa ruokaa (Sanan Leipää) ja toisaalta usko saattaa ajautua haaksirikkoon, jos vauva ei saa oikeanlaista ruokaa.

    Ongelmallisinta on, jos uskovainen ajautuu lain alle, vaikka juuri siitä Kristus tuli meidät vapauttamaan. Judaismi on kovin ylestä kristillisessä kentässä, jolloin Kristuksesta on vääntynyt Mooses, joka ohjaa ihmisiä tekovanhurskauden tielle , pois Kristuksesta. Uskon kilvoitus käydään Hengessä, maailman henkeä vastaan ja tässä meidän on vahvistuminen, kun vain pysymme Hänessä.

    Jeesuksen Uskon varassahan meidänkin Usko lepää. Ilman omaa ansioita ja tässä meidän tulee kasvaa ja vahvistua, sillä maailma luottaa lihaan ja omaan käsivarteen. Kristus kuitenkin luettiin jumalattomien joukkoon, pahan tekijöiden joukkoon, eikä taistellut lihassa valtaa pitäviä uskonnollisia herroja vastaan.

    Uskon kautta Hänen Vanhurskautensa luetaan meidän hyväksi, kun olemme heikot sillä Vanhurskauttaa monet, jotka Häneen hädässä turvaavat.

    ”Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. Jes.53:9-12

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Laitan vielä tämän kommentin, vaikka se ei aivan suoraan liity kirjoitukseeni, mutta joka on kuitenkin aina syytä muistaa ja pitää mielessä:

    Luther antoi kerran neuvon, miten evankelisen kristillisyyden erottaa hurmahenkisyydestä: “Evankelisen kristillisyyden tunnistat särkyneestä sydämestä ja koetellusta uskosta. Jos he sanovat aina vain iloitsevansa, älä usko heitä.”

    Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 59, Kirjaneliö, 1977.

    Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps. 34:19. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Ps. 51:19. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. 2. Kor. 13:5. Älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Nehemia 8:10

    Ilmoita asiaton kommentti