Lapsuuden kotikirkko

Minun lapsuuteni kotikirkko on Haapajärven kirkko. Vasta viime aikoina olen tunnistanut syvän kaipuuni tähän kirkkoon. Siellä on monet rakkaat ja siunaavat muistoni paikalla istuessani kirkonpenkeissä. Katsellessani tämän temppelin alttaria ja alttaritaulua Kristuksen taivaaseen astumisesta mieleni ylentyy taivaallisiin.

"Kristuksen kirkastumisen kirkon" saarnatuoli ja siinä saarnanneet papit nousee esiin tämän Korona-eristyksen keskellä sieluni silmin. Erityisenä saarnaajana K.J.Heikinheimo. Hänen isänsä R.J.Heikinheimo ( ent. Heikel) loi hyvän pohjan poikansa toimintaan kirkkoherrana. Kaarlo Jalmari Heikinheimo , polkupyörällään pitäjän raiteilla jututtamassa vastaantulijoita  on monen haavikkaan  mielissä. Hän tunsi niin perusteellisesti, että kirkkoherranvirastossa  hän avasi oikean sivun kirkk0nkirjoista jo nähdessään asiakkaan tulevan pappilan tiellä. Hän sai "erityisen rakastetun aseman" seurakuntalaistensa keskuudessa.

Kirkon lehteriä katsellessani marssivat esiin kanttorit ja monet soittohetket urkujen ääressä. Kanttori Erkki Syrjäniemi on vaikuttanut minuun elämäni musiikkivalinnoissani.

Kirkonkellot soidessaan herättävät muistot omaisteni hautajaisista ja saatoista silloisen ruumishuoneen edestä haudalle.

 

1 kommentti

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Lapsuudestani en muista , että koskaan olisin ollut kirkossa. Ainakaan mitään tunnesuhdetta kirkkoon ei silloin syntynyt. Tosin kyllä aloitin kouluni seurakuntatalon alakerrassa. Isä oli nimittäin koululautakunnan pj. ja oli järkännyt kylän lapsille opinahjon keskellä kylää. Eikä meidän natiaisten tarvinnut heti lähteä kilometrien päähän . Saimme olla kaksi ekaa vuotta siinä. Siihen aikaan rakennusta pidimme kirkkona. Näihin tiloihin huomaan kyllä kiintyneeni.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi

    Eläkeukkona päivästä toiseen, siinä on paras hetki tässä ja nyt.