Lehman – trilogia: johdatus kapitalismin ytimeen

Olipa mukava käydä teatterissa – puolen vuoden koronatauon jälkeen. Ja mikäpä olisi ollut parempi aloitus kuin kunnon kolmen ja puolen tunnin tuhdin annoksen kerralla tarjoava Espoon Kaupunginteatterin esitys Lehman – trilogia, kuin pikajuoksu kapitalismin syvimpään olemukseen.

Tai tarkemmin: kyseessä on Teatteri Metamorfoosin yhteinen tuotanto Espoon kaupunginteatterin, Kansallisteatterin ja Tampereen Työväen Teatterin kanssa. Näytelmä sai koronaepidemian lykkäämän ensi-illan vihdoin 1.8. Espoossa.

Ja tarina, sehän on moneen kertaan julkisuudessa riepoteltu suurien otsikoiden tragedia yhdysvaltalaisen Lehman Brothers investointipankin noususta ja tuhosta – samalla sukukertomus kolmen saksanjuutalaisen veljeksen Henry, Mayer ja Emanuel Lehmanin 170 vuotta sitten Yhdysvaltojen Alabamassa perustaman vaatekaupan muuntautumisesta maailman suurimpiin kuuluneeksi rahoitusmarkkinoita hallinneeksi investointipankiksi.

Ja mikä parasta, tarina on tosi. Se on tosi niin historiallisesti kuin oivallisena kolmen tunnin pikakoulutuksena kapitalismin syvimpään olemukseen.

Ja samalla se on johdatus arvoihin, joihin läntisen maailman koko talousjärjestelmä perustuu. Helppo vastaus olisi tarjota keskeiseksi arvoksi ahneutta, pohjatonta halua tulla rikkaammaksi kuin muut, halua tehdä rahaa senkin jälkeen, kun sitä on inhimillisesti katsoen aivan riittävästi ja vielä yli senkin. Sitäkin se toki on.

------

Mutta ennen kuin siihen päästään tarvitaan myös muuta. Lehman Brothers oivalsi jo varhain, että on yksi arvo ylitse muiden: se on luottamus, hymyillen silmiin katsomalla saavutettu luottamus.

Kun se on saavutettu, on kaikki paljon helpompaa: ei tehdä enää kiusallisia kysymyksiä, ei epäillä luottamuksen saaneen toimia vääriksi. Päin vastoin, luotetaan täysin siihen, että juuri minun rahani ovat turvassa, juuri minun rahani on sijoitettu taitavimmin tuottamaan suurimman voiton, juuri minun edustama mielipide on  se ainoa oikea.

Ja kun tähän vielä yhdistetään poliittinen ulottuvuus ja annetaan taloudellinen ja poliittinen luottamus samoihin käsiin, niin silloin on päästy valtahierarkian huipulle, luottamukseen, jonka tarkoitus on kestää iankaikkisesti. Sillä myös se on kapitalismin yksi keskeinen tavoite: riisutuimmillaan kapitalismi perustuu pyrkimykseen unohtaa ihmisen kuolevaisuus.

[caption id="attachment_138545" align="alignnone" width="690"] Timo Torikka tekee huikean roolin Lehmanin suvun yhtenä päämiehenä halki vuosikymmenien. Taustalla Juha Sääski. Kuvat Espoon Kaupunginteatteri.[/caption]

Ja kun sitten vääjäämättä kaikki romahtaa, on se kuin kaiken alleen peittävä vedenpaisumus. Siinä menevät eläkeläisten säästöt, yritysjohtajien optiot, miljoonien palkollisten työpaikat ja asunnot, siinä romahtavat yritysten varastojen arvot, talouden rakenteet kaatuvat kuin dominopalikat.

Näin kävi Lehmanin veljeksille, ei vain kerran vaan monta kertaa. Kriisistä toiseen, tuli sotia, tulipaloja, pörssiromahduksia, öljykriisejä, internetkuplan puhkeamisia.

Mutta aina on ollut heitä, jotka vedenpaisumuksessa pelastautuvat arkkiin, on se sitten Nooan arkki tai ilmiömäinen kyky olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikean idean kanssa. Kysymys ei ole vain taidosta vaan myös onnesta, niin oivallisesta naimakaupasta kuin hymyillen silmiin katsomisen synnyttävästä luottamuksesta.

------

Ja ei luottamus ole vain kapitalismin, talouselämän ydinsanomaa. Yhtä hyvin se toimii kulttuurin tekemisessä: ei synny teatteria ilman rahoitusta. Näin kertoo käsiohjelmassa näytelmän Suomessa asuva italialaissveitsiläinen ohjaaja Davide Gionvanzana keinosta rakentaa luottamus ja saada teatterinjohtajat ja rahoittajat vakuuttuneeksi, että juuri tämä esitys kannattaa tehdä ja saada liput myytyä:

”Tässä kohden totesimme Lucin (näytelmän tuottaja) kanssa, että toimimme kuin Lehmanin veljekset: olimme liikemiehiä ja tehtävämme oli saavuttaa tarvittava luottamus, jonka avulla koota kasaan vaadittu pääoma vision toteuttamiseen.”

Ja kun luottamus saatiin, kuvattiin alkutilanne taiteelliselle työryhmälle näin: ”Tuotantoa ei ole vielä olemassa, se on tässä vaiheessa täysin kuvitteellinen, ja kaikki perustuu tällä hetkellä teatterinjohtajien luottamukseen.”

Ihan kuin suoraan kapitalismin käsikirjasta.

______

Lehmanin veljesten suuri idea oli nostaa ostaminen ja myyminen aivan uuteen ulottuvuuteen, kuvitteelliseen ulottuvuuteen. Ensinnäkin veljeksistä tuli välittäjiä, eivät he enää myyneet itse tehtyjä vaatteita tai itse tuotettua puuvillaa, ei, he alkoivat toimia tuottajien ja jalostajien välillä välittäjinä: ostivat suuria eriä puuvillaa vähän halvemmalla ja myivät sen edelleen vähän kalliimmalla kankaiden valmistajille.

Näin kaikki voittivat: orjatyövoimalla toimivien puuvillaplantaasien omistajien ei tarvinnut käyttää aikaansa vaivalloiseen tinkimiseen vaatetehtaiden ostopäälliköiden kanssa, jotka puolestaan saivat Lehmanin veljeksiltä takuuvarmasti tehtaidensa tarvitseman raaka-aineen valmiiksi sovittuun hintaan.

Ja samalla tässä on koko pörssikaupan idea. Ei pörssissä osteta ja myydä konkreettisia raaka-aineita tai valmiita tuotteita, siellä ostetaan ja myydään luottamusta. Kuten näytelmässä kuvataan: myydään ja ostetaan paperille kirjoitettuja sanoa. Ja luetetaan siihen, että noiden sanojen takana on ihan oikeita tuotteita: öljyä, terästä, hiiltä, rahaa, työvoimaa, autoja, tietokoneita ….

Ei siis pidä ihmetellä, miksi myös juuri nyt, keskellä koronakriisiä, pörssikurssit vain nousevat, toiset yritykset takovat ennen näkemättömiä voittoja, biletyksen himo voittaa maskeihin suojautumisen järjen äänen, elpyminen on hämmentävän nopeaa.

Kuinka ollakaan, juuri nyt kuin tilauksesta Lehmanin veljesten teemaan liittyen Helsingin Sanomat kertoo tämän päivän ilmiöstä, jonka keskeisenä kannustimena on nimenmaan usko kuolemattomuuteen, siihen että juuri nyt on ehdottoman paras aika tahkota rahaa, luottaa siihen, että kurssit nousevat, kun tarpeeksi moni ostaa ja kasvu jatkaa kasvamistaan.

Näin Hesari kertoo yhdysvaltalaisen vedonlyöntivälittäjä Dave Portnoyin kehittämästä aina mukana kulkevasta älypuhelinsovelluksesta Robin Hoodista, joka tarjoaa jokamiehen alustan jatkuville pörssikaupoille, ”uuden ajan pörssikiiman”, kuten lehti otsikoi. Siis keskellä koronakriisiä, jonka jos minkä kuvittelisi muistuttavan ihmisen kuolevaisuudesta.

https://www.hs.fi/talous/art-2000006589365.html

-----

Ei toki tämä kaikkiin pure. Mutta aina on niitä, jotka putoavat jaloilleen, ovat oikeaan aikaan paikalla. Sillä suurimmat voitot tekevät ne, jotka osaavat rakentaa tuhkasta uutta, on sitten kysymys sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta, palaneiden puuvillapeltojen uudelleen viljelyn rahoittamisesta, kyvystä hyödyntää mittaamattomien elvytysrahastojen miljardit ja kanssaihmisten ahdinko. Sillä talouden pyörien pitää pyöriä, kasvun kasvaa. Koska kapitalismi julistaa ikuista kuolemattomuutta.

Kunnes sitten käy kuten Lehman Brothersille vuonna 2008. Sen luomasta subrime asuntolainojen maailmasta tuli niin monimutkainen, ettei sitä enää hallittu parhaimmillakaan tietokoneohjelmilla.

Ja sitten meni luottamus.

Kuolemattomasta riskin ottajasta tuli yhdessä yössä tavallinen kuolevainen.  Kuolevainen, joka vei suuren osan maailmantaloudesta katsomaan uudelleen myös kuvitelmaa omasta kuolemattomuudestaan. Ainakin hetkeksi.

[caption id="attachment_138546" align="alignnone" width="654"] Kun luottamus menee, romahtaa myös kuolemattomuus. Siitä ja muistakin kapitalismin arvoista pitäisi puhua enemmän, myös Suomessa. Jussi Lehtonen, Timo Torikka ja Juha Sääski ennakoimassa Lehman Brothersin tuhoa.[/caption]

Italialaisen Stefano Massinin kirjoittama Lehman – trilogia pohjaa vahvasti juutalaiseen traditioon, jo yksistään siitä syystä, että se kertoo juuriltaan saksanjuutalaisen perheen tarinaa. Sieltä tulevat myös vanhatestamentilliset kielikuvat vedenpaisumuksista ja Nooan arkista, hanukka-juhlista sekä lavastusidean pohjana olevasta Dreidel hyrrästä.

Näytelmän voi nähdä myös juutalaisena moraliteettina: Lehman Brothers investointipankin tuho alkoi, kun viimeinen sukupolvi hylkäsi juutalaiset traditiot: ”kuka niitä eurooppalaisia tapoja enää muistaa”, tokaisee tradingosaston ja koko pankin johtoon nostettu ensimmäinen suvun ulkopuolinen uuden ajan rockaava yritysjohtaja Richard Fuld.

Ei siis enää ollut aikaa noudattaa juutalaista traditiota siitä, että kun suvun päämies kuolee, sulkeudutaan hautajaisten jälkeen kotiin, laitetaan kodin ja yrityksen ovet kuudeksi päiväksi kiinni, ei tehdä edes ruokaa vaan luotetaan siihen, että naapurit tuovat ruokaa. Niin kuin oli tehty aikaisemmat 170 vuotta.

Mutta ei, eihän se tähän 24/7 aikaan sovi, ei business voi pysähtyä kuudeksi päiväksi, ovien pitää olla auki, internetin toiminnassa yötä päivää, että asiakkaat voivat tuoda rahansa pankkiin myös sapattina.

------

Eihän se tietysti näin yksioikoista ole. Mutta kertoopa jotain tästä ajasta. Ja siitä voisi päätyä siihen, että luterilaisessa Suomessa voisi kyllä enemmän keskustella talouden arvoista, luottamuksesta, ahneudesta ja kuolemattomuudesta, ihan oikeasti talouden termein ja ilman luterilaisen teologian hymistelevää silittelyä.

Sillä raha vaikuttaa kaikkeen. Ja erityisesti helppoon verorahaan tottuneessa luterilaisessa kirkossa.

Menkää siis teatteriin. Näyttelijät Jussi Lehtonen, Juha Sääski ja Timo Torikka sekä säveltäjä-muusikko Maija Ruuskanen tarjoavat niin huikean kolmetuntisen, että siinä jää Kauppakorkean vuosikurssi toiseksi. Eikä todella tule aika pitkäksi.

-------

Espoon Kaupunginteatterin näytökset taitavat olla tältä kesältä loppuunmyytyjä, mutta esitys siirtyy syksyllä Tampereelle ja sieltä keväällä takasin Espooseen.

https://espoonteatteri.fi/esitykset/lehman-trilogia/

5 kommenttia

  • Jari Haukka sanoo:

    “Kapitalismi” ja “sosialismi” ovat materialismin kolikon kaksi puolta.Molemmat ovat kiinnostuneet vain rahasta ja vallasta. Eivät muusta. Materia on kaikki – muuta ei ole.

    “Kapitalisti” varastaa rahat, “sosialisti” vie lisäksi vapauden, ja usein vielä hengenkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Hyvä, analysoiva kirjoitus, kiitos!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä kapitalismi katsoo myös mainitsemanne kolikon toista puolta.

      Olikohan 1880.n luvun Saksassa kun nykyinen systeemi sai alkunsa leviten sitten suureen osaan nykyistä Eurooppaa halukkaina sijoittajina.

      Suomessa 1800.aa luvulla etenkin loppupuolella sijoittajina olivat ruotsalaiset mitkä tekivätkin hyvää tulosta.

      1896.s vuodesta alkaen työväenliike laittoi hieman kysymyksiä rattaisiin jolloin saatiin eteenpäin katsoessa hyvää uudistusta Suomen Työväenjärjestön synnyttämisessä, oliko 1912.ta.

      Amerikoissa vielä 1920.tä luvulla yritysten johtajat olivat omalla rahallaan yhdessä työntekijöiden kanssa vastuussa asian hoidosta.

      Osakeasian tullessa muotiin yritysomistajien oma vastuu toiminnasta tuli sitten alaspäin jolloin tuotannon arvoaspektejä voitiin vaihtaa nopeasti pois kannattomasta tai tehdä uudelleen järjestelyä aina tarpeen mukaan.

      Kapitalismin suuri kysymys on kohtuullisen voiton ymmärtäminen, ja tämä aiemmin.

      Nyt voittoa katsotaan sekunneissa raaka·aineitten hinnoissa samaten kuin politiikassa maissa mistä tai mihin aineita ollaan myymässä tai mistä ostamassa.

      Onko tämä Ihmisarvoista voi kysyä, ja onhan asian oltava kun siihen suostumme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      No, sehän oli SAJ mikä sillon synnytettiin, ja mistä myöhemmin tuli SAJK.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Kiva että pidät teatterista eikä se ole sinulle syntiä…No theatrum ja theologia tulevatkin samasta kreikan verbistä thein: nähdä. (taivaalla liikkuvia theoksia eli planeettoja)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen
    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.