Lehtorin virkakysymys.

Naisille saatiin aikanaan pappisoikeudet, mutta samalla ne mahdollisuudet meni niiltä teologiopiskelijoilta, jotka sitä vastustivat. Nyt ollaan lehtorin viran kimpussa ja pyritään se kieltämään. Kiellon seurauksena moni nainen menettäisi mahdollisuuden tomia kirkollisissa tehtävissä.
Ovatko ne naiset nyt tulilinjalla, jotka eivät pappeutta itselleen halua, mutta tahtovat toimia lehtoreina?

36 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Äskettäin tarvitsin materiaalia Raamattupiiriin. Huomasin, että sopivaa materiaalia on todella vähän. Varsinkaan sellaista joka ei lähtisi ihan alkeista ja virittäisi keskustelua samalla. Ilosanomapiirin materiaali oli hieno löytö ja vielä ilmaisena netistä. Mailis on tehnyt valtavasti työtä luodessaan tuon poikkeuksellisen hienon materiaalin ja antanut sen sitten kaikille vaapaasti käyttöön.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Lehtoraatissa on se ongelma, että se siltää itsessään selallisia teologisia askepteja joita ei voida pitää ongelmattomina. Lehtorit voivat saarnata jumalanpalveluksessa jo on kuulut perinteisesti miespastorille. Jos ajattelemme kirkon historiaa lehtoraatti on tässä suhteessa ongelmallinen. Liturgiset tehtävät ovat kuuluneet aina miehelle. Luterilaisiana meidän on hyvä nähdä tämä näkökulma. Äiti virka kirkossa on ollut toisentyyppinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Liturgiset tehtävät ovat kuuluneet aina miehelle.” Kuitenkin raamatunkohdat, joihin perinteistä virkakantaa perusteltaessa vedotaan, puhuvat muusta kuin liturgisista tehtävistä. Ne koskettavat pikemminkin opetusta ja saarnaa, juuri lehtorin toimenkuvaan kuuluvaa työtä. Tätä olen aina kummastellut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti, mitä kohtaa/kohtia tarkoitat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tarkoitan tietysti Paavalin kirjeiden usein lainattuja kohtia. Eihän näissä viitata millään tavalla sakramenttien jakamiseen tai liturgiaan: “Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. – – -Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti, tämä kohta mitä lainasit korittilaiskirjeestä, on juuri liturginen teksti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mikä tahansa teksti on ‘liturginen’, jos se luetaan osana jumalanpalvelusta. Se ei tarkoita, että sen sisältö puhuisi liturgiasta. Mitä Korinttilaiskirjeeseen tulee, siinä annetaan ohjeita myös naisen aktiivisesta osallistumisesta liturgian suorittamiseen (1. Kor. 11:5). Edellä lainaamani käsittelee opetusta, liittyyhän siihen tämä jatko: “Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti, ymmärrän näkökulmasi. Pappeus johdetaan vanhassa kristikunnassa ( esim apostolaatista ja kaitsijoiden peileistä esim 1 Tm 3) muista kohdin kuin jumalanpalvelusteksteistä. Kun luterilaiset perustelevat naisen virkakieltoa, lainataan usein mainitsemaasi 1 Kr. 11-14 kohtia. Nämä kohdat puhuvat juuri messusta ( toki muitakin) . Tekstien lukeminen ei sinänsä tee teksteistä liturgisia, vaan juuri kuka niitä lukee ja missä kontekstissa. Esim pyhäkoulussa luettavat olevat samat tekstit, mitä luetaan messussa eivät tee teksteistä liturgisia, vaikka ne ovat sitäkin. Pyhäkoulusta ei muodostu messua, tekstien lukemisella, vaan siihen tarvitaan valtuutus, siis virka ( joka mainitaan myös luterilaisessa tunnustuksessa).

    Miktä tulee naisten osallistumiseen jumalanpalveluksen kulkuun ( liturgiaan) se voidaan todeta. Rajoituksia tässäkin on kuitenkin on, he eivät toimineet pappeina, vaan maallikoina. Profetian kautta he toki opettivat, tai kiellillä puhumisen kautta, tuota ei varmasti kukaan kiellä. Samalla heillä oli rajoituksia, viran statuksella he eivät saaneet esiintyä. Naisilla oli varhaiskirkossa muitakin jumalanpalvelukseen liittyviä tehtäviä, mitä Raamatussa ei kerrota, mutta kirkon traditiosta ne tiedetään. Raja kulki kuitenkin aina pappeudessa. Pappeus oli rajattu sukupuoleen.

    Myös kirkon äitivirka esim luostareissa rajoitti naisten toimisisen papillisissa tehtävissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Samalla heillä oli rajoituksia, viran statuksella he eivät saaneet esiintyä.” Tuo kaikki olisi oikein ja kaunista, jos voisit osoittaa, että Korinton seurakunnassa oli kenelläkään ‘viran status’.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Pappeus oli rajattu sukupuoleen.” Pappeus rajattiin Vanhassa testamentissa paitsi sukupuoleen, myös Aaronin sukuun. Uudessa testamentissa kaikki Mooseksen lain rajoitukset purkautuivat. Pappeus kuuluu vain Kristukselle ja seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa. Valtuutus – oikeastaan kutsu – virassa toimimiseen saadaan seurakunnalta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti, mainitsemasi kutsu ja seurakunta eivät tietenkään muuta mainitsemaani pappeuden rajoitusta. Vt pappeus on typos ut pappeudesta. Luterilaisuudessa, Suomen kirkossa pappeudesta ajatellaan tietysti eri tavalla kirkolliskokouksen päätöksen mukaan. Perusteet ovat toisen tyyppiset kuin yhtenäisen, jakamattoman kristikunnan aikana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Vt pappeus on typos Ut pappeudesta.” Ei ole. Vanhan testamentin papit olivat uhripappeja. Uuden testamentin ainoa uhri on suoritettu: “Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Martti Pentti:”” Uuden testamentin ainoa uhri on suoritettu: “Tämän tahdon mukaisesti meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa.”

      Mitähän tämä tarkoittaa, eikö pyhitetty ole Jumalalle erotettu eli onko nyt kaikki luterilaiset pyhitettyjä kasteen perusteella?

      Mitä merkitsee kun kuitenkin ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Martti, Vt:ssä on paljon typoksia, eikä niitä voi kaventaa uhrinäkökulmaan. Ut:ssäkin annetaan uhreja Jumalalle. Papitkin kantavat Kristuksen salaisuutta ja jakavat Kristuksen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Heprealaiskirjeen 7. luku kertoo, mikä on Kristuksen pappeuden vanhatestamentillinen esikuva. Kahdestoista jae kuuluu: “Jos pappisvirka muuttuu, muuttuu välttämättä myös laki.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti en huomannut tuota kommenttiasi joten vastaan siihen nyt; ” “Samalla heillä oli rajoituksia, viran statuksella he eivät saaneet esiintyä.” Tuo kaikki olisi oikein ja kaunista, jos voisit osoittaa, että Korinton seurakunnassa oli kenelläkään ‘viran status’.

    Jos luet vaikka 1 Kr 12:5, tuossa mainitaan virat, palvelutehtävät ( nykyinen käännös) nämä kaikki muodostavat elävän organismin. Virka siis juontui apostolisesta jatkumosta, monissa Rt:n kohdissa viran karisma tulee esille erotuksesta karismasta ( Esim Ef 4:11). Virka oli selviö, eikä myöhemmän kehityksen tulos.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Virka oli selviö, eikä myöhemmän kehityksen tulos.” Virka ei ole status. Se on homma, joka jonkun on tehtävä. Siinä toimiva on renki eikä isäntä. “Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Martti, ” Virka ei ole status. Se on homma, joka jonkun on tehtävä. ” Tuota ei varmaan kukaan ole kieltänyt. Kysymys on palveluvirasta kuten korintolaiskirje ohjeistaa ja monet muut Rt:n kohdat. Ei kristityllä tule ensimmäiseksi mieleen virasta status.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hupaisa väittely tuosta onko virka status vai tehtävä. Sehän on molempia yhtä aikaa. Riippuu pelkästään näkökulmasta. Ulkopuolinen pitää virkaa statuksena ja viranhaltija tehtävänä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Se näkökulma kai tässä tärkeä onkin. Jos viranhaltija pitää virkaansa statuksena, saavuttamanaan asemana, hän näkee väärin. Itse asiassa jo sana ‘viranhaltija’ on kirkon virasta puhuttaessa mielestäni ongelmallinen. ‘Viran hoitaja’ kertoisi paremmin, mistä on kysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.