Leipää nälkäisille

Jos minulla on nälkä, leipä tuo siihen vaivaan avun, tai pottu tai mikä tahansa ruoka. On elintärkeää saada tuohon vaivaan apu, muuten käy kehnosti.

Jos minulla on väsy ja kylmä, lämmin asunto, peti ja vaatteet auttavat siihen vaivaan.

Jos minulla on hätä sielunautuudestani, siitä, miten mun käy kuolemani jälkeen, mikä on elämän tarkoitus, hengellinen nälkä, siihen auttaa "hengenruoka".

Jos olen yksin, minulla ei ole läheisiä eikä ystäviä, vaivaan auttaa ystävän jos toisenkin saaminen, rakkaus, välittäminen, huomionosoitukset.

Nuo kaikki em. nälät tarvitsevat helpottuakseen ihan omanlaisensa avun. Ei auta sanoa sellaiselle, jonka vatsa mouruaa: "Kristus on kuollut puolestasi" tai antaa hänelle villasukat, ne kumpikaan eivät auta kyseiseen vaivaan, muutoin kyllä voivat tuoda lohdutusta ja hyvää mieltä.

Myöskään mitään noista em. vaivoista ei voi väheksyä, ne ovat asioita, joihinka avunsaaminen pitäisi olla jokaiselle maailman ihmiselle itsestäänselvyys. Mutta kun ei ole, asia ei ole niin onnellisesti. Olisikin!

Kenen/keiden tehtävä on auttaa hädänalaista ihmistä? Yhteiskunnan? Sen, joka hädän huomaa? Kristityn?

Matt. 25:31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.
32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.
33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.
36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'
 
Tuossa tekstissä ei kerrota, milloin auttamatta jättäminen olisi oikein. Siinä ei sanota: "kyllä yhteiskunta huolehtii" tai "auttakoot ne, joilla siihen on enempi varaa". Ei, siinä ei sanota niin. Vaan siinä annetaan ymmärtää, että silloin kun lähimmäisen hätä on havaittu, siihen on tartuttu ja lähimmäinen on saanut avun. Tai päinvastoin.

Tekstistä voi havaita myös sen, keitä "vähäisimmillä veljillä" tarkoitetaan. He ovat nälkäisiä, janoisia, kodittomia, alastomia, vangittuja. Heistä huolehtiminen on siis Raamatun mukaan ihan ensiarvoisen tärkeää.

No, kertooko tuo raamatunkohta meille sen, mitä meiltä vaaditaan pelastukseen? Eikö usko riitäkkään? Vai kerrotaanko tuossa, millä tavalla kristityn usko käytännössä tavallaan ilmenee? Ja voiko kukaan kristitty onnistua tuossa jalossa diakoniatyössä niin hyvin, että voisi ajatella saavuttavansa autuuden sen turvin?

Itselläni ei ole kirkon diakoniatyöstä minkäänmoista käsitystä. Puhumani on siis entisen uskonyhteisöni vanhoillislestadiolaisuuden diakoniasta. Sekin pohjautuu enempi omaan ja ystäväni kokemusmaailmaan, kuin teoriatasolla tehtyihin päätöksiin.

Olen kuulunut erään ry:n diakoniatoimikuntaan jonkun aikaa. Päällimmäisenä ryhmän kokoontumisista tulee mieleeni keskustelut vanhusten muistamisista merkkipäivinä ja jouluna. Kuka heitä muistaa ja mitä heille viedään. Lähinnä kyse oli kukkapuskista.

Kun keskustelussa tuli esille aineellinen avustaminen, eli leipää leivättömille, taloudellista apua rahattomille, eräs ryhmän jäsen sanoi: "kyllä se yhteiskunta nykyään huolehtii köyhistä". Itse vastasin tuohon omaan kokemukseeni asiasta vedoten, että vaikka avustuksessa ei olisikaan kyse mistään mullistavista rahasummista, niin pelkkä se "käden ojennus" hädän alla tuntuu ihan mielettömän arvokkaalta ja mieltä lämmittävältä eleeltä.

Kun uskaltauduin eräässä diakoniakokouksessa ottamaan esille vl-nuorten keskuudessa tapahtuvan syrjimisen ja suoranaisen kiusaamisen, mulle vastattiin: "kyllä me saamme olla ajattelemassa, että Siionimme nuorilla on hyvä olla". Se siitä, mun aidosta huolesta ja keskustelunavausyrityksesta :( Mitään ongelmia ei ole. Eihän niitä ole, jos ne ei itseä koske.

Kun ystäväni, joka hänkin kuului diakoniaryhmään, ehdotti ry:n johtokunnan kokouksessa köyhien avustamisen "virallistamista", eli että diakonialle laitettaisiin jokin rahasumma, josta köyhiä sitten voitaisiin tarvittaessa auttaa "leipää leivättömille" -periaatteella, hän sai ihan uskomattoman kohtelun osakseen. Eräs johtokunnan jäsen, vanhempi puhuja, sanoi ry:n diakoniatyön olevan ainoastaan henkistä ja hengellistä, eikä aineellista. Kuulema ry ei voinut lähteä mittaviin taloudellisiin avustamisiin mukaan, vaikka ystäväni ehdotus ei edes ollut sellainen.

Kun sitten ystäväni sanoi tuolle leipäavustusta vastustavalle puhujalle, hänen näkemyksensä olevan raamatunvastainen, se oli liikaa. Koko juttu johti siihen, että seuraavassa johtokunnan kokouksessa ystäväni usko kyseenalaistettiin ja häneltä kysyttiin muita johtokunnan jäseniä osoittaen:"onko tässä mielestäsi Jumalan valtakunta?" Eli kun asia oltaisiin voitu hoitaa ihan asiallisesti asiana, niin se hoidettiinkin kyseenalaistamalla ystäväni usko ja järjestämällä hänelle hoitokokous. No ei tästä tämän enempi.

Tuo samainen ystäväni joutui selkkaukseen myös tilanteessa, jossa hän saamansa luvan jälkeen lupasi eräälle yksinäiselle ja sairaalloiselle sisarelle ry:n puolesta 60-vuotisjuhlat. Lopputulema tuolle kaplakalle oli se, että ystäväni parin muun uskonsisaren kanssa järjesti omasta pussistaan ne juhlat. Ry ei kuulema voinut sitä tehdä, kun ko. sisarella oli kuulema itselläänkin varaa kustantaa juhlansa. Tapaus oli tosi ikävä ja pahoitti tuon "vähäisimmän" sisaren mielen. Ensin luvattiin ja sitten toisten toimesta evättiin :(

Kerran taas tuo diakoniatyöstään surullisenkuuluisa ystäväni ehdotti myyjäistoimikunnan kokouksessa A) myyjäistavaroiden hintojen kohtuullistamista ja B) työttömille ja vähävaraisille ilmaisia ruokia ja kahveja, hänelle vastattiin, että "myyjäisten tarkoitus on maksimaalinen voiton saaminen".

Kaikilla ry:illä diakoniatyö ei kuulemani mukaan ole olleskaan kuvaamani kaltaista, vaan moni on saanut apua aineelliseen hätäänsä myös sitä kautti.

Mutta. Nyt puhun siitä diakoniatyöstä vl-liikkeen osalta, mikä ei liity olleskaan liikkeen organisaatioon, vaan hädänalaisten ystävien auttamiseen ja heistä monin eri tavoin auttamiseen ihan ruohonjuuritasolla, sukulaisten, ystävien ja naapurusten välillä. Sitä on ja paljon onkin vl-piireissä. Tästä olemme mekin perheenä saaneet oman arvokkaan ja lämpimän osamme, siitä suurkiitos näin jälkikäteenkin.

Olen kuullut myös uskomattomia tarinoita koskien tulipalossa lähes kaiken menettäneiden osalta tai jonkun muun onnettomuuden kohdattua ihmisiä. Apua on tullut oikein tulvimalla, eikä pelkkä aineellista apua, vaan kaikenlaista lastenhoidosta, uuden kodin rakentamiseen/hankintaan ja arkiaskareissa auttamiseen asti.

Ja ketkäs näitä pääasiallisia auttajia ovat olleet? No suurperheelliset tietty! Vaikka heillä on omankin katraan kanssa täys selviäminen, niin heiltä on riittänyt jaksamista myös hädänalaisille. Tietty mukana on ollut ihan kaikenlaisista elämäntilanteista olevia, myös pienperheellisiä ja yksinäisiä, mutta kun suurin osa vl-porukasta muodostuu suurperheistä, niin myös auttajista suurin osa on heitä. Kenenkään arvokasta auttamispanosta silti mitenkään väheksymättä.

Loppuun laitan linkin erääseen Päivämiehen artikkeliin diakoniasta.

 

http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1996&highlight=diakonia

5 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Kertomuksessa tulee esiin kaksi eri tasoa: järjestötaso ja yksilötaso Mahdollisimman suuren potin saaminen lähetysmyyjäisissä tai diakoniamyyjäisissä ei liene veeällille tyypillinen ajatus. Se voiton maksimointi on ominaista kaikille, olen huomannut. Keräysorganisaatio näkee niin helposti asiat oman tavoitteensa näkökulmasta. Kokoon tavaraa ja rahaa, jotta päästään jakamaan ja tekemään laupeudentyötä. Yksilö taas toimii kristillisen rakkauden voimasta uskonsa määrän mukaan, näkee vaivaa ja ottaa vastuuta enemmänkin kuin kylmästi laskelmoiden olisi järkevää. Jos tällaista ilmenee jossakin parjatussa liikkeessä, eikö se kerro heidä uskostaan jotain myönteistä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Jormalta:

    “Jos tällaista ilmenee jossakin parjatussa liikkeessä, eikö se kerro heidä uskostaan jotain myönteistä?”

    Ihan ensiksi voitaisiin laittaa mietintämyssy päähän ja miettiä, mitä asioita vl-liikkeen osalta on parjattu. Itse ajattelen, että tiettyjä käytänteitä ja käsityksiä, jotka aiheuttavat sekä liikkeen jäsenille, liikkeestä lähteneille että kokonaan ulkopuolisille pahoinvointia ja ahdistusta eri tilanteissa.

    Siis minullakaan ei ole ihan mitään vl-ihmisiä vastaan. Päinvastoin, liikkeessä on aivan ihania ihmisiä, jotka voimiensa mukaan auttavat toinen toistansa tiellä ja matkalla.

    Mutta jos puhutaan vl-organisaatiosta, se on mielestäni aina enempi riistämässä jäseniltään, kuin antamassa. Tästä esimerkkinä jatkuvat houkuttelut Jumalan valtakunnan työhön osallistumisesta ja päivittelyt siitä, kun ei työväkeä meinaa löytyä. Minä en ihmettele asiaa yhtään, koska isojen perheiden takia monet ovat uupuneita jo pelkkä omista rutiineista. Asiaa vielä pohjustetaan lausahduksella “usko rakkauden kautta työtä tekee”. No jos ei oikein jaksa työtä tehdä, niin onko usko peräti katoamassa…?

    Tuo liikkeen jäsenten välinen ruohonjuuritasolla tapahtuva äärimmäisen ihana ja arvokas laupiudentyö rajottuu pääasiallisesti liikkeen sisällä tapahtuvaksi. Ulospäin suuntautuva, ainakin kirkon lähetystyö, mielletään omavanhurskaudeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Hyvä ajatus. Onhan tuo jo tullut yleiseksi kansanhuviksi kautta median, vai olenko lukenut herätysliikkeen nimen teksteissä väärin? Tuossa yo. tekstissä esiin tuleet asiat ovat minusta myönteisiä, joten toin ajatukseni ilmi. Sorry.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Pikaisesti luin tuon linkin läpi, ja ainakin lopputulema vaikutti oikealta: rohkaistaan ihmisiä menemään auttamaan toisia leivonnassa, ruoanlaitossa, siivouksessa, parsimisessa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    En oikein ymmärrä nyt Jorma sua. En vastustanut kommenttiasi, miksi pyytelet anteeksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit