lentäjä siis, lähes itsekkin.

Illalla tuli yllättäen pyyntö tulla heti aamusta, Kannelmäen Pirismaan kokoamaan näyttelyä Lähetyslentäjien toiminnasta. Puhetta oli siinä jotain myös, koneen kokoamisesta. Kauppakeskuksesta, kun oli kyse, niin ilmanmuuta kuvittelin kyseessä olevan joku pienoismalli. No eikös mitä. Kokonainen Sesnahan siellä odotteli Prisman pihalla. Siivet ja peräsin, vain riisuttuna.

Muita vapaaehtoisia oli onneksi. hyvä porukka. Hämmästyimme kun saimme kuulla, että meidätkin tunnistettiin heti. Yksi kertoi olleensa meidän aviopariryhämssä vuosia sitten ja toinen muisti itse olleensa ryhmänjohtajana . Silloin kun me, ekaa kertaa olimme avioliitoleirillä. Jännä tavata heitä monien vuosien jälkeen ja havaita, että muistavat meidät.

Siivet työnnettiin ensin rampin kautta toiseen kerrokseen ja lopuksi runko. Ovista se mahtui sisään nippanappa. Hikistä hommaa riitti koko päiväksi. Vasta neljän ruuhkassa päästiin kotiin ajelemaan.
Tuli paljon mielenkiintoista tietoa ja pääsi jotenkin sinuksi Sesnan kanssa. Parasta oli kun sai olla suuressa mukana.

Vuosia sitten yksi lähetyslentäjä oli samassa aviopariryhämssä. Hän kiitteli usein Jumalan suurta hyvyyttä siitä, että sai olla lähetystössä. Hän lensi jossain U-Ginean viidakoissa. Pienille viidakon keskelle ja vuoren huipuille raivatuille kentille. Siellä saattoi milloin tahansa laukata eteen joku eläin. Eikä törmäystä voinut mitenkään estää. Lähdötkin oli onnistuttava aina. Kentän lyhyyden tähden. Muuten putosi rotkoon. Eli henkensä kaupalla hänkin lensi. Joten ihmettelin silloin hänen iloaan siitä, mitä Jumalan armosta sai olla tekemässä.

Lähetyslentäjät on monelle ainoa mahdollisuus päästä sairaalaan. Mitä kaikkea muuta hyvää nämä lentäjät noissa vaikeissa olosuhteissa voivatkaan paikallisten hyväksi tehdä. Näyttelyn rakentamisessa mukana ollessani koin olevani tuossa kaikessa mukana. Mahdollistaahan näiden näyttelyjen esillä pitäminen osaltaan, myös tuon toiminnan toteuttamista kehitysmaissa. Nykyisin jo, kolmessakymmenessä maassa.

On siinä monella lapsella ihmettelemistä, kun miettivät : mistä se kone on sinne Prisman aulaan on päässyt laskeutumaan.

1 kommentti

  • ismo malinen sanoo:

    Täytyy käydä katsomassa… “lentäjä” kun olen vähän itsekin…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    Olen onnesta soikea ukkomies. En siitä pullistele paljoakaan, sillä tavantakaa paljastuu, jokin uusi syy, mistä itse innostuu. Jos joku pohditaani takertuu ja siitä uutta potkua saa, ni mikä sen mukavanpaa. Ertyisesti minua innostaa miten yhteishengen luotua saa. Sen jälkeen kaikki on aina paljon helpompaa. Oli kysymys ilmapiiristä, toiminnan rakenteesta, tai tuloksellisuudesta, niin varmasti niistä kaikista pohdinnan sarkaa riittää ja lukijaa tahdon jo nyt lämpimästi kiittää. Mua pubikaaniksikin kutsutaan. On lähetys sydäntä lahellä ja nuoriso myös. Kukin niistä tehtävistä on leipäpuuna ollut joskus. Nyt ukko Pesosena lastenlasten iloksi vain keinutolissani kiikun.