Liittyi kirkkoon - sai saman tien potkut

Yhdysvaltain Kansasissa työskentelevä radiotoimittaja Hank Hanegraaff  “Bible Answer Man” liitettiin Palmusunnuntaina ortodoksisen kirkon jäseneksi.  Hänen työnantajansa Lenexa Baptist Church (Lenexa, Kansas) antoi saman tien "kenkää" vuodesta 1989 ohjelmaa vetäneelle toimittajalle. Syyksi ilmoitettiin epäily ettei ole varmuutta toimittajan "raamatullisuudesta" (‘biblical accuracy’) Hanegraaffin liityttyä ortodoksiseen kirkkoon.

 

Asiaa kommentoi mm.  kirjailija Rod Dreher seuraavasti: "Monet evankelikaaliset etsivät alkukirkkoa, no tässä se on, ortodoksinen kirkko" (“Many evangelicals seek the early church; well here it is, in Orthodoxy”).

28 kommenttia

  • Ville Hassinen sanoo:

    Kuka edustaa parhaiten varhaiskirkollisuutta, niin lienee niin, että jokainen yhteisö pyrkii tällä tavoin itsestään sanomaan. Oma identiteetti edustaa sitä “aidointa” kristillisyyttä. Luonnollisesti oma identiteetti on rehellistä sanoa avoimesti siinä mielessä ääneen, että ortodokseille aidoin kristillisyys on ortodoksisuutta ja katolisille katolista kristillisyyttä. Tietenkin oma luterilainen traditioni pyrkii, tai on pyrkinyt, olemaan vanhakirkollisuuden aito edustaja.

    Ongelma pienemmissä ja uudemmissa protestanttisissa liikkeissä on se, että useat niistä sitoutuvat yksin Raamattuun. Ei siinä periaatteessa sinällään huonoa ole, vain se, että Raamattu onkin sitten yksin. Traditio ja historia saatetaan sivuuttaa. Luterilaiset myös painottavat Raamattu-periaatetta, mutteivät sillä innolla, että Raamattu jäisi yksin. Kuopion piispa Jari Jolkkonen on hyvin kirjoittanut parissa kohtaa, että luterilaisille Raamattu on opin ja elämän ylin ohje, muttei ainoa. Tunnustuskirjat, vanhan kirkon uskontunnustukset, elävä kristillinen traditio ovat mukana, mutta siten, että ne ovat Raamatun mukaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ville Hassinen sanoo:

      Se vielä jatkona, että “yksin Raamattu” voi johtaa siihen, että ilman mitään tradition tai tunnustuksen tuomia rajoja raamatuntulkinnalle seurauksena voi tulla vanhojen harhaoppien esiinmarssia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Kiitos kommentista. Alkuperäisyys ei ehkä kuitenkaan ole mielipide kysymys. Ortodoksinen kirkko jatkaa Traditiota, muut kirkkokunnat ovat valitettavasti enemmän tai vähemmän erkaantuneet siitä. “Aitous” taas voi hyvinkin olla mielipidekysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Aidon alkukristillisyyden etsiminen on hiukan kuin alkuräjähdyksen tutkiminen fysiikassa. Lähelle totuutta päästään, mutta ei perille asti. Likiarvoista voi sitten keskustella loputtomasti. Ajan ja energian voisi käyttää kristilliseen elämään ja Jumalan hyvän tahdon toteuttamiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Martti P,

      Juuri näin. Kyse ei ole historiasta vaan elämästä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    On itsestään selvää, myös Suomessa, että kirkkokuntaa vaihtava kirkon työntekijä menettää virkakelpoisuutensa entisessä kirkokunnassaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Ei ollut “virassa” vaan radiotoimittaja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Ymmärsin artikkelin perusteella, että ko. radioasema oli baptistikirkon omistama. Eiköhän ole kohtuullista ajatella, että kirkon omistaman median työntekijöiden tulee olla ko. kirkon jäseniä, koska heidän tehtävänsä on edistää omistajatahon uskontulkinnan leviämistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lea Maria Haapalainen sanoo:

    Vanhoihin perinteisiin kirkkokuntiin liittyminen on viime vuosina ollut varsinainen kasvava ‘trendi’, moni protestanttisiin ja karismaattisiin ryhmiin kyllästynyt/pettynyt on etsinyt aitoa alkuperäistä kristillisyyttä roomalaiskatolisesta tai ortodoksisesta suunnasta.. Näinhän mm. Pohjolan suurimman karismaattisen seurakunnan perustanut Ulf Ekman, joka on avoimesti kertonut prosessistaan ja perheensä roomalaiskatoliseksi kääntymisestä. Häntä olivat puhutelleet mm. sakramenttiteologian syvällisyys ja Kristus-keskeisyys.

    Syitä voi ymmärtää, vaikka ei olisi samaa mieltä lopputuloksista: ihmisillä on syvä kaipaus johonkin suurempaan ja pysyvämpään. Tämä näkyy mm. siinäkin, että joissakin amerikkalaisissa evankelikaalisissa seurakunnissa on nykyään jumalanpalvelukseen liitetty liturginen osio… Ongelma on sitten, jos uskotaan Jeesuksen asuvan automaattisesti liturgiassa enemmän kuin muissa kokoontumistavoissa.. silloin uskon ydin on unohtunut pois.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Lea Maria Haapalainen :”Ongelma on sitten, jos uskotaan Jeesuksen asuvan automaattisesti liturgiassa enemmän kuin muissa kokoontumistavoissa.. silloin uskon ydin on unohtunut pois.”

      Ortodoksikirkon liturgioihin osallistuneena mielipiteeni on, että ortodoksit eivät “automaattisesti usko” Jeesus Kristuksen asuvan liturgiassa, johon he osalltistuvat, vaan liturgiat antavat heille voimaa jaksamiseen arkipäivien vähemmän liturgisissa olosuhteissa. Uskon ydin on heidän sisällään, ja liturgioissa he todella ylentävät sydämensä Jumalan eikä esim. jonkin poliittisen puolueen puoleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Vielä 1990 ja 2000 luvuilla Hangegraaff piti edustaman evankelisuuden, raamatullisuuden ja apostolisen uskon selkeintä ymmärtämistä. Kuuntelin usein hänen vetämäänsä CRI:n (Christian Research Institute) radio-ohjelmaa mainittuina vuosikymmeninä, koska se ajottui usein aikaan, kun palasin työpaikaltani kotiin. Ohjelman motoksi ilmoitettiin väärän paljastaminen. Ongelma ei ollut löytää väärää eli harhaa, Benny Hinnin, Kennet Copelandin tai Oral Robertsin ja TV-kanava TBN:n toiminnasta. Ongelmaksi alkoi enenevästi muodostua syvällisyyden ja sekavuuden samaistuminen.

    “Ilman Minua te ette voi mitään tehdä” ja tämä “tekeminen” on Kristus-kalliolla, ei kirkkojen traditioissa ja niiden itseymmärryksessä, jotka vievät syvälle kuin suonsilmä.

    Katoliset vieraat Hanegraaffin ohjelmassa alkoi lisääntyä ja pelastusoppi poistui. Hän ei ole ainoa, joka “kääntää kuppinsa”, eli puhuu vastoin sitä mitä on siihen asti edustanut ja Hanegraaffin tapauksessa voimakkaasti ajanut. Näissä takin kääntämisissä on yleistä se, että vaikka nyt kannatan sitä mitä ennen vastustin, niin minun uskoni on sama. Ongelma on se, että vastustus on koskenut pelastusoppia, joka itse asiassa on ainoa Oppi ja jota ilman ei ole mitään.

    Kun helluntailiikkeessä(kin) toiminut V-M. Kärkkäinen toissa vuonna vihitytti itsensä luterilaiseksi papiksi, hän paljasti, ettei ollut oikeasti koskaan ollut pelastavaa kastetta vastaan, vaan päinvastoin. Myös Ruotsin helluntalaisuuden edeskäyvä perhe Ekmannit, ilmoittivat kolme-neljä vuotta sitten, katolisuuteen kääntymisensä. Tämä mainittu ryhmä kertoi syyksi siirtyä pelastavan sakramentin turviin, ja, että he löysivät suurta viisautta ja syvällisyyttä uudesta kirkostaan.

    Sielunvihollinen on tuhansien juonien mestari. Kun ja jos ei viini, raha ja naiset toimi, niin hyväillään ihmisen turhamaisuutta, jonka voisi tiivistää: Ristiriita nykyisen ja menneen opetukseni välilä johtuu siitä, että ymmärrän asiat syvällisemmin, enemmän kuin yleensä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo M,

      Pieni oikaisua. Hanegraaff liittyi ortodoksiseen kirkkoon, ei latinalaiseen Rooman paavin johtamaan. Ortodoksinen kirkko on täysin eri asia kuin moniin harhaoppeihin uponnut latinalainen kristinuskon muoto, johon on luettava myös kaikki protestantismin muodot (luterilaisuus, helluntailaisuus, kalvinismi ja tuhannet muut yhteisöt).

      Kysymys Sinulle, Reijo. Mikä on näkemyksesi, pelastuiko kukaan ennen kuin edustamasi helluntailaisuus keksittiin 1800-luvulla?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Jari Haukka. Dogmihistorian valossa ei voida sanoa, että nimenomaan Idän ortodoksinen kirkko olisi se oikea ja alkuperäinen lännen latinalaisen kristillisyyden (ja protestantismin) ollessa vääristynyt. Edustamasi näkemys on vuoden 1054 repeämän pohjalta syntynyt poleeminen konstruktio. Historiallinen tosiasia on, että idän ja lännen kirkkojen ero oli pitkän sekä monipolvisen kielellisen ja kulttuurisen eriytymisen sekä teologisten työskentelytapojen eroavaisuuksien onneton tulos. Itse asiassa ortodoksinen teologia on myös omaksunut tärkeitä vaikutteita lännestä 1054 jälkeen. Aikamme merkittävin dogmihistorioitsija Jaroslav Pelikan siirtyi muuten eläkepäivinään luterilaisesta ortodoksiseen kirkkoon. Reijo Mänttärille totean, että sekä helluntailaisia että baptisteja on viime vuosina siirtynyt luterilaiseen kirkkoon ymmärrettyään entisen yhteisönsä sakramenttiteologian ongelmallisuuden, kun heille on selvinnyt, että Raamattu opettaa kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä ja pelastuksen osallisuuden saamista. Näin hyperluterilaisen pastorin näkökulmasta Ulf Ekmanin siirtyminen Rooman kirkkoon ei mielestäni ollut erityinen uutinen. Uutinen olisi ollut hänen siirtymisensä Lähetyshiippakunnan edustamaan luterilaisuuteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Marko S,

      Tästäkin, kuten monesta muusta asiasta, voi olla hyvin perusteltuja erilaisia näkemyksiä. Olennaista on kuitenkin, että lännen kirkkokunnat ovat ominpäin alkaneet luoda uusia dogmeja (uskontunnustuksen muuttaminen, paavin erehtymättömyys, Jumalansynnyttäjän “tahraton” sikiäminen, ehtoolliseen liittyvät asiat, “sola scriptura” jne.) ja hylänneet yhtenäisen Kirkon Tradition.

      En kuitenkaan halua polemisoida näin selvistä asioista sen enempää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Jari H.

    Kuuntelin suorana ohjelman, kun Hanegraaffin vieraana oli RKK:n pappi, jota hän kutsui “isäksi” ja liikuttui asianomaisen itkusta, kun hän kertoi laupeudentyöstä, jota hän toimitti. Minkäänlaista julistusta harhasta ei esitetty, vaan ihailtiin vanhaa perinteikästä kirkkoa. Tämä sama kaava toimi myös “kreikkalaiskatolisiin” ja anglikaaneihin nähden. Nyt tämä ortodoksisuuteen liittyminen kertoo hänen harhojen metsästyksensä loppuneen.

    En painottanut riittävästi, että suunnan muutos HH:lla huipentui ortodoksisuuteen ja sellaiseen, joka mielestäsi on paras tässä itäisen katolisuuden ryhmässä. Se mitä painotat Marko S:lle, pitää paikkansa, kun kirkkojanne vertaillaan, muttei muuta asemaanne Raamatun valossa, koska kriteeri oikeasta alkaa uudestisyntymisestä, eli uskoontulosta, joka vastaanotetaan vapaaehtoisesti ja ilolla (Apt. 2:41). Tätä omaa halua “hypätä synnytyskanavaan” ei kirkkonne usko, vaan hoitaa asian ihmisen teolla toiselle, jota sakramentiksikin kutsutaan.

    Itse luen täsmälleen samoja ohjeita, kuin ensimmäiselle Ek-klesialle annettiin. Näin tekevät sadat miljoonat helluntalaiset ja muulla tavoilla nimitellyt Jeesuksen seuraajat. Jeesus itse selkeytti perinteitten merkityksen ja kehotti niistä pysymään erossa, koska poiketessaan Kirjoituksista traditiot päti. Tämä Jeesuksen kehotus, moitteen muodossa osotettiin silloiselle “ortodoksiselle kirkolle”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo M,

      Kirjoitit: ‘Tämä Jeesuksen kehotus, moitteen muodossa osotettiin silloiselle “ortodoksiselle kirkolle”.’

      Mitä lauseesi mahtaa tarkoittaa?

      Ortodoksinen, katolinen ja evankelinen Kirkko syntyi ensimmäisenä helluntaina. Sen jatkuvuutta edustaa ortodoksinen kirkko.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Jari H.,

      Olisin voinnut laittaa noiden heittomerkkien sisään yhtälailla, evlut tai Rooman kirkko. Siis “corpus permixtum”, joka on yhtä kuin yhteiskunta eli maailma, niinkuin Augustinus sen määritteli. Nämä kolme laitoskirkkoa on traditioitten päällä, niinkuin oli Jeesuksen aikainen juutalaisuus. Heidän ortodoksisuutensa oli itseymmärrystä eli kirkon ymmärrystä, niinkuin se on myös kummassakin katolisuudessa ja ovat peruuttamattomia oppeja. Jeesus kehotti hyvinkin tylpillä viesteillään silloiset “ortodoksit” Kirjoitusten ruotuun.

      Tänä päivänä on suurin osa helluntalaisia ja vastaavanlaisien seurakuntien jäseniä on entisiä katolisia (itä ja länsi), luterilaisia ja anglikaaneja. Minkään kirkon perusopissa ja opetuksessa ei ole muuta pelastusoppia, kuin 1999 julkaistu Yhteinen Julistus Vanhurskautuksesta sen määrittelee: “ei ole mitään autuuttavaa, (pelastavaa, vanhurskauttavaa) ennen eikä jälkeen (lapsi)kasteen.” Kuitenkaan luterilaisesta tai anglikaanisesta kirkosta ei eroteta, vaikka olet vain Pyhän Hengen (Ylhäältä) uudestisynnyttämä ja jopa sen jälkeen pyytänyt tulla kastetuksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo M,

      Anteeksi, mutta kirjoituksesi on aivan käsittämätöntä. Ei ennen Jeesuksen ylösnousemusta ollut mitään kirkkoa nykyisessä mielessä. Mutta, toki Sinulla on oikeus uskoa esittämiäsi vaihtoehtoisia faktoja jos niin haluat. Valitettavasti niillä ei vain ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Jari H.

    Helluntailaisuus alkoi v. 33, kun Jumala kastoi Pyhällä Hengellä ensin 120 ja sitten Pietarin saarnattua. n. 3000 ihmistä vastaanotti pelastuksen.

    Sen jälkeen on “helluntalaisia” ollut, ja Antiokiassa heitä nimiteltiin “kristityiksi”, mikä tarkoittaa Jeesuksen seuraajia opissa ja jokapäiväisessä elämässä.

    “Helluntalaisten” olemassaolosta mielestäni todistaa ne miljoonat tapetut, jotka eivät pelastavaan kasteeseen uskoneet. Kirkolliskokoukset kyllä päättivät muitakin oppeja, ulkopuolelta Raamatun, ja jos niitä ei hyväksytty niin rangaistus oli usein hengen lähtö.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      HYvä Reijo M,

      Nämä lienevät niitä vaihtoehtoisia faktoja. Toki Sinulla on oikeus esittää niitä ja uskoa niihin. Mutta eikö totuus olisi parempi vaihtoehto?

      Ei Raamattu syntynyt itsestään, sen kokoonpanosta päätti Kirkko. Ensin on ollut siis Kirkko ja sen Traditio, sen jälkeen kirjoitusten kokoelma. Käsityksesi kasteesta lienee 1500-luvulla keksitty uusi oppi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Kutsuisin näitä mielummin tapahtuneiksi tosiasioiks, kuin vaihtoehtoisiksi faktoiksi.

      Kyllä Jumala on ikäänkuin “pudottanut” taivaasta asioita, kuten; Jeesuksen syntymä ja maailman syntien sovitus Jeesuksen työn ansiosta. Jeesus itse oli sana-logos. Tämän Jumalan työn rinnalla ja “jatkoksi” Jumala antoi Sanansa, kirjoitetussa muodossa, joka ei ole ihmisen työn tai viisauden tulosta, jota kirkot edustaa. Tähän väitteeseeni liitty muunmuassa 2. Piet.1:20, 21:

      20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

      Painotus käsittääkseni on se, että mikään inhimillinen ei ole Kirjoitusten alkuperä. Ne ovat todella Jumalalta, taivaasta pudonneita ja ne on tarkoitettu uskoville ihmisille, ei jumaluusoppineille ilman uskoa eikä varsinkaan instituutioille. Vain Pyhän Hengen johtamina, avaamina, voi Raamattua ymmärtää, saatikka sitten kirjoittaa.

      Se, miten Raamattu on koottu on kerrottavissa. Kuitenkin tärkeintä on se, että sen sanoma on ymmärrettävä ja sopusoinnussa Itsensä kanssa. Kun Sanan ei uskossa sulaudu lukijaan, niin aletaan tehdä tulkintoja, lisäyksiä ja poistoja ja tämä kaikki on sitä mistä varotetaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Reijo

      Helluntailaisuus syntyi 1900 -luvun alussa. Se on Parhamin keksintö.

      Taustalla oli Keswickin kokouksessa 1875 julki julistettu käsite “Pyhän Hengen kaste” pyhitysopillisena kokemuksena. Tuossa tilanteessa tuo opetus irroitti kasteen vedestä ja sen mukana toi mukaan epäjohdonmukaisen käsitteistön.

      Aidossa vanhasta raamatullisesta merkityksestään Pyhän Hengen kaste oli Jeesuksen kaste eli kristillinen kaste. Se oli täyttymyksen kaste vastakohtanaan edelläkulkijan Johannes Kastajan kasteelle. Johannes keskittyi niin voimakkaasti Jeesukseen että Jeesuksen toimittaman kasteen rinnalla hän puhui omasta kasteestaan vain vedellä kastamisena.

      Neljännesvuosisata myöhemmin tuo Keswickin 1875 konferenssin opetus oli levinnyt niin paljon että Parham oli alkanut kaipaamaan jotain tuollaista omaan elämäänsä. Kun hän sitten oli kohdannut erään kanssakristityn joka puhui kielillä niin silloin hänen kaipauksensa leimautui tuohon ilmiöön ja hän alkoi puhumaan kielillä puhumisesta “Pyhän Hengen kasteena”.

      Tässä leimautumisessa käsitteen “Pyhän Hengen kaste” alkuperäinen yhteys kasteen sakramenttiin hävisi ja sen uudeksi sakramentaaliseksi tunnusmerkiksi tuli “kielilläpuhuminen”. Parham ei ollut ymmärtänyt että kautta koko kirkon historian on esiintynyt tällaisia ilmiöitä, mutta muualla niitä ei koskaan ole pantu sakramentin asemaan.

      Metodistievankelista Charles F. Parham perusti raamattukoulun Kansasin Topekaan vuonna 1900. Tuosta alkoi nykyaikaisen “helluntailaisuuden” leviäminen. Vuonna 1905 Parham avasi uuden raamattukoulun Houstoniin, Texasiin. Oppilaiden joukossa baptistisaarnaaja William J. Seymour, joka vaikutti merkittävästi Azusa-kadun herätyksessä.

      Parhamin ja Seymourin ympärillä siis on helluntailaisuuden syntyaikana.

      Mitä tulee armolahjojen käyttöön kristikunnassa niin niitä on aina ollut eri puolilla maailmaa. Esim. nykyisin kaikkein suurin karismaattinen liike vaikuttaa katolisessa kirkossa. Tuo liike kuitenkin toimii kirkon sisällä ja kirkon opin mukaisesti. Jokainen uusi paavi on välittömästi virkaan astumisensa jälkeen ilmaissut tukensa liikkeelle ja liike puolestaan toimii kirkon sisällä kirkon organisaatiota tukien.

      Suomalaisesta karismaattisuudesta mainittakoon esimerkiksi Paavo Ruotsalaisen ympärillä vaikuttaneet kielilläpuhujat tai vanhaan suomalaiseen kulttuuriin sopeutuneet unissasaarnaajat.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Jari Haukka. On mielestäni hyvin merkillistä, että jatkat itsepintaisesti koko läntisen kristikunnan leimaamista harhaoppiseksi, mutta kieltäydyt jatkamasta keskustelua kun esittämäsi näkemykset ja niputtamiset asetetaan kyseenalaiseksi. Ei riitelyn halusta vaan rakkaudesta totuuteen. Luterilaisuus ei ole koskaan hyväksynyt paavin erehtymättömyyttä eikä roomalaiskatolisen kirkon uusia mariologisia dogmeja vaan tunnustaa Marian Jumalansynnyttäjäksi ja ikuiseksi neitsyeksi. Koko vanha ja myös keskiajan ortodoksinen kirkko tunnusti Rooman piispan erityisaseman piispojen joukossa. Myös me luterilaiset olemme valmiita tunnustamaan tämän, tosin inhimillisen järjestyksen ja kirkon historian vuoksi. Sekä luterilaiset että katoliset tunnustavat yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa Jumalan Kolminaisuuden ja Kristuksen kaksi luontoa Kalkhedonin konsiilin mukaisesti sekä Kristuksen todellisen läsnäolon eli reaalipreesenssin ehtoollisessa. Tunnustamme kaikki yhdessä myös “yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”.Ja mitä uskontunnustuksen ” muuttamiseen” tulee, Pyhän Hengen lähtemisestä laadittiin jo 1400-luvulla ongelman ratkaisevia kompromissiformuloita. Tietääkseni onnettomat (valta)poliittiset pyyteet tekivät hyvän teologisen työskentelyn tyhjäksi. Ja mitä Raamattuun tulee niin me tunnustamme sen kirjoitukset kyllä uskon ja kirkon ylimmäksi ohjeeksi ja normiksi, mutta emme ainoaksi normiksi: “Yksin Raamattu ei koskaan ole yksin”. Lopuksi: Me tunnustamme myös lähtökohtaisesti ihmisen tahdon vapauden. Se on vain turmeltunut ja joutunut epävapauden tilaan syntiinlankeemuksen seurauksena ja menettänyt alkuperäisen vapautensa syntiinlankeemuksessa. Siunattua pääsiäisviikkoa!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      En ole leimaamassa ketää miksikään. Toin vain esille historialliset tosiasiat.

      Ehkä edustamasi ja kuvailemasi luterilaisuus ei taida olla ihan sitä samaa mitä tällähetkellä laajasti harjoitetaan ja opetetaan. Mutta hyvä jos kerran oppi on kuten sen kuvailit.

      Hyvää Kirkasta Viikkoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Jari Haukka. Jatkan vielä sen verran, että kommenttisi luterilaisuuden nykytilasta on mielestäni aika lailla oikeaan osunut. Tilanne näyttää kuitenkin hiukan erilaiselta, jos lähtökohdaksi otetaan itse tunnustustekstit 1500-luvulta. On ilmeisesti niin, että ortodoksinen teologia ja kirkollinen hierarkia on onnistunut välttämään sen murroksen, minkä valistusaika on aiheuttanut luterilaiselle ja reformoidulle teologialle lännessä. Entisenä historiantutkimuksen ammattilaisena totean myös, että ei oikeastaan ole olemassa pelkkiä “historiallisia tosiasioita” joita pinoamalla voidaan yksiselitteisesti päätellä, kuka on “oikeassa” ja kuka “väärässä”. Ns faktat on tulkittava oman aikansa lähtökohtien ja edeltävien tapahtumien valossa sekä oman aikansa tilanteen huomioon ottaen. Hieman samalla tavalla kuin fossiililöydöt voidaan asettaa tiettyyn jatkumoon (joka voi yksityiskohdissaan myös muuttua uusien löytöjen tai tutkimustulosten valossa). Tämä ei tietenkään tarkoita että kristillisellä opilla ei olisi määrättyä, jopa eksaktia, sisältöä vaan sitä, että myös kristillisen opin muotoilut ovat tapahtuneet historiassa ja vieläpä tietyssä loogisessa järjestyksessä, välillä jopa kirkon ulkopuolisen tahon aloitteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Marko S,

      Kiitos älykkäistä ja asiantuntevista kommenteistasi.

      Totta, historia on aina lopultakin faktojen tulkintaa, kuten kaikki muukin tiede.

      Mielestäni olennaista onkin havainnoida missä tilanteessa olemme nyt. Sekularismi voitanee tulkita nykyhetken vaarallisimmaksi harhaksi, jota vastaan Kirkon on taisteltava. Näin sekä ortodoksiassa että muissa kiristillisissä yhteisöissä.

      PS. Ehkä olen joskus käyttänyt turhan poleemista kieltä, kuitenkin vain keskustelun herättämiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Matias,

    Aihe on sinun heiniäsi, mutta perusteet on ulkopuolelta Raamatun, kirkkojen tunnustuksista. Kirkko lakkaa olemasta, vain Sanan pohjalle, Kristuksen päälle rakennettu seurakunta jää ja kokoontuu kirkkaudessa.

    Mielestäni ei ole ylivoimainen ponnistus ymmärtää, mitä heittomerkit tämän päivän kirkko-nimien käytön yhteys tarkoittaa. Laitoskirkot ja juutalaisuus Jeesuksen aikana ja sen jälkeen noudattivat perinnäissääntöjä aina silloin kun ne olivat erilaisia kuin Raamatussa. Tämä on asian ydin, mutta te, Jari ja Matias voitte ohittaa tämän ja alkaa puhua muusta, kuten esim. Azusa kadun tapahtumista ja väittää, että heittomerkkien sisällä oleva “helluntalaisuus” olisi vain sitä. Tämän voi ymmärtää väärin ja oikein.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo,

      Toki voit esittää omat käsityksesi. Edustamasi “helluntailaisuus” on kuitenkin hieman yli sata vuotta sitten syntynyt uususkonnollinen kristinuskon pohjalta ponnistava liike, sitä eivät väitteesi mitenkään kumoa. Sen selittäminen miksikään muuksi on niitä “vaihtoehtoisia faktoja”.

      Ilmoita asiaton kommentti