Linja-autonkuljettajan liturgia

En ole juurikaan vastannut papin työpuheluihin tällä viikolla. Tämä johtuu siitä, että olen taas palannut nuoruuteni hommiin bussin rattiin (arkipäivien ajaksi). Viikonloppuisin minulla on kuitenkin edelleen tarkoitus jatkaa pastorin työssä. - Näissä merkeissä olen pohtinut: Pastorin ja linja-autonkuljettajan työssä on aika paljon yhteistä!

Kun pappi toimittaa jumalanpalvelusta, tätä tehtävää sanotaan liturgiaksi. Tällöin pappi seuraa kirkkokäsikirjan järjestystä, jossa toimitaan tietyn tarkoin harkitun käsikirjoituksen mukaan. - Kansan suussa sanalla liturgia tarkoitetaan kuitenkin jotakin käsittämätöntä, jotakin tavalliselle kansalle vierasta. Tämä kertoo kirkollisesta vieraantumisesta.

Miten käsittämätön kirkollinen liturgia voitaisiin palauttaa takaisin kansan käyttöön?

Alkujaan sanalla liturgia tarkoitettiin aivan yksinkertaisesti palveluksen tekemistä. Raamatussa tätä sanaa käytetään juuri tällä tavalla. - Jos kyseinen liturgia-sana sijoitetaan vaikkapa linja-autonkuljettajan työhön, hänen liturgiansa eli palvelustyönsä on ajaa sovittua reittiä, poimia kaikki pysäkillä olevat matkustajat kyytiin ja saattaa heidät turvallisesti perille. - Tässä olisi ehkä hyvä malli selittää jumalanpalveluksen liturgia eli palvelustyö tavalliselle kansalle ymmärrettävällä tavalla.

Mitäpä jos ajatellaan papin toimittama liturgia samanlaisena kuin linja-autonkuljettajan liturgia? Molemissa töissä on keskeistä ”ajaa sovittua reittiä, poimia kaikki mukaan ja saattaa vielä turvallisesti perille”!

Tällä hetkellä jumalanpalveluksen liturgia alkaa alkutervehdyksellä. Sitä on tuskin tarvetta muuttaa. Hyvä linja-autonkuljettajakin tervehtii jokaista matkustajaa.

Mihin sitten voisi verrata messun alussa olevaa synnintunnustusta? Synnintunnustus on kuin bussipysäkki. Bussipysäkit ovat paikkoja, joilta on tarkoitus poimia ihminen bussin kyytiin. Pysäkkejä tarvitaan moniin paikkoihin niin kuten myös synnintunnustuksiakin on hyvä muotoilla monenlaisiin tilanteisiin; olemmehan kaikki Aadamin ja Eevan lapsina syntisiä olentoja, vaikka synnin ilmenemismuodot ja paikat vaihtelevat kuin bussireittien pysäkit... - Jos mielimme päästä perille (hengellisessä mielessäkin) meidät pitää poimia jostakin sieltä tien poskesta kyytiin, kukin omalta paikaltamme! Kuljettajan virkaa hoitavat evankeliumin julistajat ja kaikki sananpalvelijat, mutta kuljetuspäällikkö on Jeesus Kristus. - Joltakin pysäkillä kyytiin poimitaan paljon väkeä. Se kertoo vertauskuvallisesti siitä, että on olemassa syntejä, joihin syyllistymme usein. Nämä ovat kuin pysäkkejä, joilta noustaan usein bussiin. - Jollakin pysäkillä on taas vain harvoin ihmisiä. - Kuitenkin samalla tavalla kuin bussi poimii kyytiinsä kaikkien eri pysäkkien matkustajat, samoin myös synnintunnustuksen on tarkoitus tavoittaa jokainen ihminen etsimään apua juuri oman elämän harhautumisten äärellä. - Me kaikki tarvitsemme tulla tällä tavalla kyytiin poimituiksi ja oikeaan suuntaan vedetyiksi. Matkamme oman elämän eheytymiseen ja paranemiseen alkaa juuri tästä.

Synnintunnustus on kuitenkin vasta yhteisen matkan lähtöpiste. Varsinainen matka alkaa synninpäästöstä. Synninpäästö Jeesuksen nimessä ja veressä on kuin astuisi bussiin, jossa sinulle kerrotaan: ”Sinun matkasi on jo maksettu puolestasi, tervetuloa mukaan!” - Virret, Raamatun lukeminen ja saarna ovat kuin bussimatkaa varten järjestettyä ohjelmaa, mutta vielä enemmän. Virsien, Raamatun tekstien ja saarnan sanoma on myös samasta jo synninpäästössä kuullusta hyvästä uutisesta leivottua matkaevästä. Niiden tehtävä on vahvistaa uskoamme Kristuksen täytettyyn työhön sinun ja minun puolesta. - Kaiken huipennukseksi Herran ehtoollissa lahjoitettu juhla-ateria antaa jo esimakua perille pääsystä.

Jumalanpalveluksen päätepysäkillä on vielä loppusiunaus: Herra sinua siunatkoon! Nyt saamme lähteä rauhassa Herraamme ja toinen toistamme palvellen yhteiseen iloon. - Linja-autonkuljettajan liturgiassa päätössanoja vastaa kuljettajan toivottama ”näkemiin”. - Jumalanpalveluksen lopussakin sanotaan ikäänkuin näkemiin, eikä hyvästi. Messuliturgian päätöksessä katsotaan jo riemulliseen tulevaisuuteen, jossa usko muuttuu näkemiseksi. Pappi/evankelista on kuin linja-autonkuljettaja, joka sanoo näkemiin ja tarkoittaa sillä kohta koittavaa Suurta Juhlaa, sitä jossa ollaan kerran perillä kaikkien Kristus-uskossa poisnukkuneiden rakkaidemme kanssa Taivaassa.

"Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."" (Ilm.21:3-4)

Luulenpa, ettei luterilaisen jumalanpalveluksen liturgiaa tarvitse juurikaan muuttaa. Siinä on lopulta sama ajatus kuin linja-autonkuljettajan liturgiassa. Ihminen tarvitsee tulla poimituksi kyytiin ja viedyksi turvallisesti perille. - Jos jumalanpalveluksen liturgia ei heti avaudu, siihen kannattaa perehtyä samalla tavalla huolellisesti kuin linja-auton reittikarttaan. - Tarvittaessa voi myös kysyä kuljettajalta eli pastorilta neuvoa. Useimmat kokeneet kuljettajat osaavat kertoa linjavuorojen mystiikasta paljon enemmän kuin minä ensimmäisen työviikon lopulla...

 

1 kommentti

  • Manu Ryösö sanoo:

    Valitettavasti minulla ei ole toistaiseksi aikaa moderoida blogejani. Siksi kommentointireitillä on nyt betoniporsas.

    Ilmoita asiaton kommentti