Loppuuko aikamme kesken?

Oletko joskus myöhästynyt päivän viimeisestä junasta? Miltä tuntui nähdä pois kiitävän junan väistämätön liukuminen sinuun nähden ulottumattomiin.

Jos sinulla on joitakin tällaisia kokemuksia, pystyt kuvittelemaan vähän paremmin, miten peruuttamattomasta asiasta on kyse, jos hukkaat etsikkoaikasi. Silloin sinä jäät yksin pimeään...

Tästä puhutaan silloin, kun kirkkovuodessamme käsitellään teemaa: Etsikkoaikoja...

Tämä teksti kuvaa Jerusalemin kaupungin etsikkoaikaa:

Luuk.19:

41 Ja kun hän (Jeesus) tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
42 ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
44 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut."
45 Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos
46 ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."
47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
48 mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.

 

Tämä teksti sisältää Jeesuksen ennustuksen Jerusalemin kaupungin ja sen loistavan temppelin kohtalosta. Juutalaisella kansalla on etsikkoaika. Jeesus kulkee kansansa keskellä ja julistaa hyvää armon ja totuuden sanomaa.

Tuossa hetkessä suuri ajankohtainen kysymys kuuluu: Kuka kuulee Jeesuksen äänen? Kuka kuulee hänen sanansa ja niissä kaikuvan Hyvän Paimenen äänen?

Päivän saarnatekstissä Jeesus kulkee omaa tietään kohti Jerusalemia ja itkee. Hän tietää, mitä kohta tapahtuu. - Jerusalemissa Jeesusta odottaa kärsimys, risti ja kuolema. - Silti Jeesus ei kuitenkaan itke omaa kovaa kohtaloaan, vaan Jerusalemin kohtaloa: Jospa tuo rakas kaupunki tietäisi, mikä sen rauhaan sopii!

Voimme lukea paitsi Raamatusta, myös historiankirjoista, ettei Jerusalem tiennyt oikeaa vastausta. Tuo pyhänä pidetty kaupunki teki kovin pahoin. Se luovutti Vapahtajansa ja Messiaansa ristille naulittavaksi. - Ja vain vain muutamia vuosikymmeniä tämän jälkeen seurasivat hyvin vaikeat ajat. Jerusalemin kaupunki tuli täyteen sisäisiä ristiriitoja ja väkivaltaa. Veljet tappoivat toisiaan. - Eikä tämäkään vielä riittänyt! - Kohta Rooman armeija piiritti pyhän kaupungin, kylvi sanoin kuvaamatonta tuhoa ja tuhosi Jerusalemin temppelin.

Näin toteutui Jeesuksen ennustus Jerusalemin kohtalosta ja juutalainen kansa joutui suurelta osin pois isiensä kaupungista ja maasta.

Temppelin tuhoamisen päivä oli tiettävästi Av kuun 9. päivä, ”Tisha be Av”.

Tisha be Av on juutalaisten historiassa aivan järkyttävä päivä. Tuona päivänä Jerusalamin temppeli tuhottiin ei vain kerran, vaan kahdesti. On traagisella tavalla erikoista, että juuri tuona päivänä Babylonian kuningas Nebugadnessar tuhosi kuningas Salomon rakentaman ensimmäisen Jerusalemin temppelin jo vuonna 586 eKr. - Sama onnettomuus toistui nyt uudestaan vuonna noin 70 jKr. eli vain muutama vuosikymmen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Tässä ei ole kuitenkaan kaikki. Tämän päivän pitkä varjo näyttää ulottuvan vieläkin pitemmälle:

  • juutalaiset karkotettiin Englannista 18. heinäkuuta 1290 (9. av-kuuta)
  • ensimmäinen maailmansota alkoi 1. elokuuta 1914 (juutalaisen kalenterin mukaan 9. av-kuuta)
  • 2. elokuuta 1941 (9. av-kuuta) SS-komentaja heinrich Himmler vastaaotti natsipuolueen virallisen hyväksynnän "juutalaiskysymyksen lopulliselle ratkaisulle". Lähes puolet maailman juutalaisista vangittiin ja surmattiin muutaman seuraavan vuoden aikana.
  • 23. heinäkuuta 1942 (9. av-kuuta) aloitettiin juutalaisten suurimittainen kuljetus Varsovan getosta Tremblinkaan.
  • Lisäksi 4.Moos. mukaan israelilaiset joutuivat Jumalan määräyksestä vaeltamaan erämaassa 40 vuotta rangaistukseksi uskottomuudesta hänen käskyjään kohtaan. Vaikka Raamatussa ei tässä kohdin mitään päivämäärää mainitakaan, Talmudin mukaan Jumala määräsi näin juuri av-kuukauden 9. päivänä.

Virallisesti Av kuun 9. päivä on siis Jerusalemin temppelin hävittämisen surupäivä, mutta siihen liittyy myös paljon muuta surua, joka ikäänkuin alleviivaa Jumalan huoneen tuhoutumisen tragediaa. Tuo tragedia on kuin pitkä varjo, joka ulottuu kaikkialle juutalaisen kansan elämään. Se on läsnä jopa heidän iloisimmissa juhlissaan.

Myös meidän suomalaisessa kulttuurissamme on joitakin näiden asioiden kaikuja. Esimerkiksi armeijan upseerien hääjuhlissa rikotaan lasi. - Jotkut sanovat näiden sirpaleiden tuovan onnea, mutta alkujaan lasin rikkomisen traditio viittaa juutalaisiin hääjuhliin. - Juutalaisissa häissä sirpaleet eivät kuitenkaan kerro onnesta, vaan onnettomuudesta. Sulhanen polkee viinilasin rikki liiton merkiksi. Lasin polkeminen symbolisoi Jerusalemin temppelin hävittämistä, ja muistuttaa siitä, että suurimmankin ilon hetkellä on tärkeää muistaa tämä tragedia.

Kristillisen kirkkovuotemme mukaan luemme etsikkoaikoja käsitteleviä Raamatun tekstejä samoihin aikoihin, jotka osuvat yleensä lähelle juutalaisen kalenterin surupäivää Tisha be Av.

Näin me haluamme muistaa Jeesuksen antaman sanan: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!”

Me haluamme muistaa ja totella Jeesuksen ääntä. Haluamme sulkeutua hänen suojaansa, niinkun kananpojat sulkeutuvat äitinsä siipien suojaan (Matt.23:37). Emme halua tehdä samaa virhettä, jonka Jerusalemin asukkaat tekivät Jeesuksen aikana.

Kuitenkin myös meidän täytyy nöyrästi tunnustaa, että Jerusalemin temppelin tuhoutumisen varjo ulottuu meihinkin asti. Meissä on sama taipumus syntiin, kuin Jeesuksen ajan ihmisissä. - Myös kristillisen kirkon historia tuntee vaiheita, jolloin Jumala on sallinut meidän kokea samanlaisia vaikeita aikoja syntiemme tähden.

Kertaan vähän kristillisen kirkon vaiheita, jotta ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Aivan alkuvaiheessa kristillinen kirkko kasvoi nopeasti. Vain muutamassa sadassa vuodessa olimme saavuttaneet valta-aseman Rooman valtakunnassa. Tämä oli meille valtavan suuri voitto. Alkujaan pakanallinen Rooma oli vainonnut kristittyjä. Kohta itse Rooman keisari Konstantinus kääntyi tunnustamaan kristillista uskoa ja otti kristillisen kasteen. - Pian tämän jälkeen kristillistä kirkkoa kohtasi kuitenkin vainojakin suurempi koettelemus. Kirkkoon hiipivät valtataistelut ja kunnianhimo. - Lukemalla varhaisen kirkon historiaa voit tutustua moniin kirkon sisäisiin riitoihin ja piispojen keskinäisiin taisteluihin. Menestys ja valta toivat nämä kiusaukset mukanaan. - Vuonna 1054 tapahtui jotakin hieman samanlaista kuin Jerusalemissa. Se, minkä oli tarkoitus olla ikuista, meni rikki. Kristillinen kirkko jakautui idän ja lännen kirkkohin. Tästä kaikesta seurasi vaikeita vaiheita, joiden seurauksena Bysantin valtakunnan loppu koitti vuonna 1453. Osmanien sulttaani Mehmed II aloitti Konstantinopolin piirityksen, jota kesti melkein kaksi kuukautta. Keisari lähetti avunpyyntöjä länteen, mutta apua ei tullut. Bysantin valtakunta kukistui lopullisesti 29.5., kun osmanit valtasivat kaupungin rynnäköllä. Tämän seurauksena myös eräs Bysantin tärkein ja eräs maailman kauneimmista kirkoista, Hagia Sofia (vuodelta 537), muutettiin moskeijaksi. - Vuonna 1934 Turkin tasavallan presidentti Kemal Atatürk määräsi, että moskeijasta tehdään museo.

Nämä ja monet muut kristillisen kirkkohistorian tapahtumat osoittavat, että myös meidän elämäämme varjostaa eräänlainen temppelin tuhoutumisen varjo.

Mitä minä tällä tarkoitan? Emmehän me ole juutalaisia!

Tarkoitan sitä, että myös meidän on hyvä muistaa ja kuulla Jeesuksen sanat, aina kun hän varoittaa meitä synnistä. Myös me kristityt voimme ajautua pois Jumalan suoralta tieltä. Esimerkiksi täällä ennen yhtenäisesti kristillisessä Suomessa vallitsee tällä hetkellä aika, jolloin kirkoissa käydään entistä vähemmin. Monet ihmiset eivät enää tunne Raamatun opetusta ja toimivat omien mielipiteidensä mukaan. Jos emme valvo ja rukoile, myös me voimme kulkea Jumalan sanan ohi. Silloin Jumala sallii myös meidän nähdä vaikeita aikoja, jotta etsisimme taas suojaa hänen siipiensä suojasta; turvautuisimme Jeesuksen armoon ja anteeksiantamukseen.

Jumala kutsuu meitä muistamaan. Ei ole huono asia muistaa myös iloisten juhliemme ja hyvinvointimme keskellä Jerusalemin temppelin opetusta. - Suurin piirtein Jerusalemin temppelin kohdalla seisoo tänä päivänä Kalliomoskeija. Jos me unohdamme Jumalamme, myös meidän kirkkojemme tilalle voi tulevaisuudessa nousta toisten uskontojen pyhäköt.

On siis tärkeää huomata, että Jumala kutsuu meitä muistamaan tämän opetuksen. Tämän opetuksen tarkoitus ei ole silti herättää meitä vihaamaan toisten uskontojen edustajia. Jumala ei kutsu meitä tarttumaan aseisiin, jotta palauttaisimme kristinuskon sinne, missä se on menettänyt asemansa. Tällaisesta toiminnasta seuraa vain huonoa jälkeä.

Jumala ei kehota menemään Jerusalemin temppelivuorelle ja aloittamaan temppelin jälleenrakennusta. - Tiedämme toki, että on olemassa pieni ryhmä juutalaisia, jotka valmistelevat tällaista operaatiota ja keräävät siihen varoja ja tarvikkeita. - Tällaiset hankkeet ovat kuitenkin vain omiaan synnyttämään lisää jännitystä ja väkivaltaa jo muutenkin tulenaralle alueelle.

Kristittyinä me torjumme tällaisen omaan ihmisvoimaan turvautumisen. Meitä kutsutaan elämään anteeksinantamuksesta ja julistamaan sitä myös toisille ihmisille. Me olemme toki menettäneet sekä Jerusalemin temppelin että kristillisen kirkon yhtenäisyyden. Raamattu ei kuitenkaan opeta, että meidän tulisi rakentaa jokin uusi ja niin valtava temppeli, jonne koko maailma kokoontuisi.

Me odotamme tulevaa maailmaa, jossa Jumala itse korjaa sen, mikä on historian vaiheissa mennyt rikki ja ajautunut erilleen. Raamatun viimeisessä kirjassa Ilmestyskirjan Johannes näkee, miten vielä kerran Taivaasta laskeutuu Jumalan pyhä kaupunki. Tuossa kaupungissa ei ole kuitenkaan enää temppeliä, vaan Herra Jumala on itse temppelinä kaupunkinsa keskellä (Joh.Ilm.21).

Tuossa kaupunkissa ei ole enää kyyneleitä, kuolemaa, murhetta, eikä mitään pahaa (Ilm.21:4)

Meille riittää, että muistamme Jumalan opetukset ja kunniotamme hänen pyhää lakiaan Raamatussa. Mikään ei voi riistää meitä Jumalan kädestä, kun turvaamme aina Jeesuksen Kristuksen armoon ja anteeksiantamukseen (Room.8:31-39). Jeesuksen kautta me saamme uskoa ja luottaa Jumalan uskollisuuteen ja hyvyyteen. Kerran vielä tulee päivä, jolloin saamme tulla kaikki kootuksi Jumalan temppeliin uudessa Jerusalemissa, joka ei ole ihmiskäsin rakennettu.

24 kommenttia

  • Martti Pentti sanoo:

    Piti oikein hakea, onko lain kunnioittaminen Uudesta testamentista löytyvä ajatus. Kunniotus toistuu moneen kertaan, mutta en löytänyt sitä lain yhteydestä. Tämän löysin: “Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tämän toki löysin, mutta se kuvaa ymmärtääkseni Joosefia Vanhan testamentin mitoilla hurskaaksi mieheksi: “Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Hyvä Martti Pentti,

    Mukava kun luet blogejani ahkerasti ja pohdiskelet niiden sanomaa. Täydennän hieman hyvin alkanutta työskentelyäsi.

    Jumalan lain kunnioittaminen läpäisee UT:n kerronnan. Erityisen selkeästi tämä näkyy Jeesuksen omissa sanoissa, joissa hän toteaa Jumalan lain yksityiskohtaisen kunnioittamisen niin tärkeäksi, että sen perusteella arvioidaan kuka on pieni tai suuri Jumalan valtakunnassa:

    19.Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. (Kirkkoraamattu 1933/38: Matt. 5:19)

    Joskus esiintyy naiivia raamatuntulkintaa, jossa Jeesuksen katsotaan vastustaneen lainopettajia siksi, että he opettivat lakia. – Näin ei tietenkään ollut. – Kun em. tekstikohdasta jatkaa eteenpäin huomaa välittömästi, että Jeesus edellyttää jopa kirjanoppineita ja fariseuksia ehdottomampaa Jumalan lain kunnioittamista ja arkuutta sen äärellä.

    Jeesukselle Jumalan laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä (kuten myös apostoli Paavalille Room.7:12).

    UT:n mukaan Laki ei kuitenkaan synnytä uutta elämää (Room.7:9-11), vaan ennen kaikkea saattelee meidät Kristuksen armoa tarvitseviksi (Gal.3:22-24). Tämä on Jumalan lain tehtävä (ennen ja nyt). 10-käskyn laki on kattava, muuttumaton ja ehdoton, jotta ymmärtäisimme myös sen, että tarvitsemme Jumalan armoa kaikenkattavasti ja ilman edellytystä omasta kykeneväisyydestä korjata rikki mennyt Jumala-suhteemme omilla teoillamme.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: ‘Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.'” Ymmärsikö Jeesus Mooseksen lain kaikkia koskevaksi vai ainoastaan juutalaisille tarkoitetuksi? Entä Paavali? Saarnasiko hän pakanoille lakia? Juutalaisille kirjoittaessaan hänen piti toki käsitellä lain ja evankeliumin suhdetta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Laki on loppuun asti, siitä ei katoa piirtokaan, siinä ei ole armoa piirtoakaan… Samoin on Armo loppuun asti, siinä ei ole yhtään lakia. Siinä on pulmaa kerrakseen. Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi, eikä Rakkaus ei tee pahaa kenellekkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Painavaa asiaa oli plogisi täynnä, kiitos siitä. Kirjoitit tuossa pitkän juttusi lopussa “Jumalan pyhän lain kunnioittamisesta” .Tarkoitatko Mooseksen vai Kristuksen lakia? Vai molempia?

    Entä missä määrin sinä ymmärrät kristittyjen olevan Mooseksen lain velvoittamia? Onko lepopäivä edelleen pyhitettävä, esimerkiksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kysymyksiin lain noudattamisesta…

    Ensin Martti Pentille. Viittaat Galatalaiskirjeen 3.lukuun. Siinä apostoli Paavali puhuu esimerkistä, jossa ihminen ajattelee voivansa ansaita pelastuksensa lakia noudattamalla. Paavali torjuu tällaisen ajatuksen. Ei tietenkään siksi, ettei laki olisi hyvä. – Hän torjuu ainoastaan ihmisen vääränlaisen ajatuksen ansaita pelastus omin ansioin. Toiseksi pohdit Martti sitä julistiko Paavali lakia pakanoille. – Luonnollisesti kyllä! Tämä käy hyvin selvästi esim. hänen kirjeistään roomalaisille ja korittilaisille, joista suuri osa oli pakanoita. Näissä kirjeissä Paavali julistaa selkeää laki. Hänen mukaansa esim. miesten kanssa makaavat miehet eivät peri Jumalan valtakuntaa. Tämä on hyvin selkeää lain saarnaa pakanoille.

    Rauli Toivoselle vastaan kysymykseen Mooseksen laista:

    Mooseksen laki on laaja käsite. Heprean kielessä sana laki voi tarkoittaa myös muuta opetusta kuin vain käskyjä. Luonnollisesti Raamatun sanan ilmoittama opetus on voimassa myös laajemmmassa merkityksessä, kuten esim. siinä, miten Raamattu kertoo Jumalan luoneen taivaan ja maan jne.

    Yleensä ihmisille tuottaa hämmennystä Mooseksen lakiin liittyvät yksityiskohtaiset ohjeet uhrikultista ja puhtaussäännöistä. Tämä osa laista on käynyt Kristuksen uhrian kautta vanhentuneeksi, koska Kristus on ainoalla uhrilla toteuttanut sen, mihin nämä esikuvalliset säännökset viittasivat. – Tämä on tärkeää mitää mielessä.

    Yksinkertainen nyrkkisääntö on tarkastella Jumalan ilmoittamaan VT:n lakia UT:n valossa. Sieltä huomaamme, että 10-käskyä toistuvat myös Jeesuksen opetuksissa. Näin on luontevaa tunnistaa tämä osa myös Uuden Liiton konkreettiseksi lakikokoelmaksi, joka on myös Uuden Liiton seurakunnan konkreettinen kiintopiste, johon omatuntomme ankkuroimme.

    VT:n uhreihin liittyvistä laeista ja niihin suhtautumisesta meille kertoo Heprealaiskirje.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Rooman seurakunta, jolle Paavali kirjeensä osoitti, koostui tietääkseni enimmäkseen kaupungin juutalaisista. Korinttilaisille Paavali tosin antoi vakavia ohjeita, mutta onko niillä yhteyttä Vanhan testamentin lakiin? Tuo ‘miesten kanssa makaavat miehet’ on ongelmallinen ilmaisu, kreikaksi mahdollisesti osaksi Paavalin itsensä muodostama. Sen merkityksestä ei olla ihan varmoja. Agricolan käännös taisi viitata lasten hyväksikäyttöön.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kun Jeesus sanoi, ettei laista katoa pieninkään jod ei hän rajoittanut toteamustaan 10 käskyyn…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Mielenkiintoinen “historian” katsaus rooman kirkon synnystä, siis alkuseurakunnastako se syntyi?

    Jeesus ennusti katolisen kirkon synnyn selkeästi evankeliumissa:

    Matt. 11:12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.

    Siis ketkä/kuka vainosi alkuseurakuntaa, se kaappasi ns “jumalan valtakunnan” itselleen eli perusti oman kirkon joka julistaa valheen oppia, tämä näkyy selkeästi hedelmistä eli miekkalähetyksestä, vainoista, “uskoon pakottamisesta, jne…..

    Ei esim reformaatio ollut oikean uskon tuloa ja sen näkee taas hedelmistä, vainoista sodista jne…..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Martti Pentti, Olet oikeilla jäljillä siinä, että alkujaan Rooman Jeesukseen uskova seurakunta lienee koostunut hyvin suurelta osin juutalaistaustaisista ihmistä. Roomassa näet asui Pompeiuksen valloitusretken myötä (62 eKr.) lukuisa joukko orjina kaupunkiin tuotuja juutalaisia. Apt.2:10:n mukaan heitä oli kuulemassa myös Pietarin helluntaisaarnaa ja varmaan osa palasi kastettuina Roomaan. – On kuitenkin hyvä muistaa, että 40-luvulla keisari Claudius määräsi kaikki Rooman juutalaiset karkotettaviksi (koska he metelöivät “jonkun Khretoksen yllytyksestä”). Kun samalla kristinuskoon pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden määrä kasvoi, on vaikeaa tietää Rooman seurakunnan “etnisiä” voimasuhteita. Varmaa kuitenkin on, että jo varttuneella iällä roomalaisseurakunnalle kirjoittava Paavali puhutteli molempia kansanryhmiä, olihan hän pakanain lähetystehtävän ekspertti!

    Korintissa tilanne oli erilainen. Siellä pakanuuden vaikutus näkyy moraalissa hyvin selvästi. Tästä voimme päätellä, että pakanuudesta kääntyneiden määrä oli seurakunnassa hyvin merkittävä. – Siksi Paavali joutuu puuttumaan siellä aika vahvasti moniin juutalaisseurakunnissa itsestäänselvästi torjuttuihin ilmiöihin kuten heikkoon avioliittomoraaliin ja homoseksuaaliseen elämäntapaan. Kirjeissään Paavali käyttää sellaisia kreikan kielen termejä, jotka osoittavat, että hän tuntee kyseisen ongelman erityyppiset ilmenemismuodot torjuen ne yhtälailla. Erityisen merkille pantavaa on myös se, että Roomalaiskirjeessä Paavali tuomitsee homoseksuaalisen elämäntavan samassa luvussa, jossa hän käsittelee vanhurskauttamisoppia. – Pyyhkiessään nämä luvut pois Raamatustaan apostoli Paavalin kyseisen kirjeen kyseenalaistaja voi siten päätyä huomaamatta kyseenalaistamaan myös kaikken kalleimman aarteen, varhuskauden yksin uskosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Pyyhkiessään nämä luvut pois Raamatustaan apostoli Paavalin kyseisen kirjeen kyseenalaistaja voi siten päätyä huomaamatta kyseenalaistamaan myös kaikken kalleimman aarteen, varhuskauden yksin uskosta.” Käytät kovin voimakkaita ilmauksia, Manu Ryösö. Tarkoitan tuon ‘pyyhkiä nämä luvut pos’ tapaisia. Pidätkö asioiden pohtimista ja avointa kyselemistä jollakin tavalla uhkaavana?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Seppo Heinola, Ei laista, ei edes uhrilaista tarvisekaan poistaa yhtään jod-kirjainta, sillä Jeesus on tullut kertakaikkiseksi uhriksi ja tehnyt toistuvat uhrieläinten kantamiset tarpeettomaksi. Lupauksen täyttäminen ei tarkoita lain kumoamista.

    Ari Pasanen, Pyydän sinulta pientä nöyryyttä. – Huomaa, että sinäkin olet melko varmasti reformaation hedelmää. Evankelinen reformaatio synnytti laajan sarjan evankelisia liikkeitä, joista uudestikastajat, joihin sinä kaiketi kuulut ovat yksi haara. – Jos reformaatio olisi jäänyt alkamatta 1500-luvulla, voi olla ettet sinäkään olisi esittämässä näkemyksiäsi kristittynä, vaan olisit ehkä kastettu Rooman kirkon yhteyteen, mutta edustaisit latinaa osaamattomana käytännössä yhä suomalaista muinaispakanuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Mauno Ryösö, Olen kanssasi samaa mieltä tuosta Jeesuksen Mooseksen lakia koskevasta lausumasta. Tässä nyt eriyisesti Sepolle hiukan lisäajateltavaa.

      Galatalaiskirje sanoo Jeesuksesta, että ”Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi.”(Gal4:4) Siksi on varsin sopivaa, että Jeesus Vuorisaarnassaan opetti, että “Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan..”(Mat7 :17) KR38 käyttää tässä ilmausta ”täyttämään”. Ja sen Kristus totisesti teki.

      Pienintäkään heprealaisessa tekstissä olevaa ”venkuraa”, jodia, ei Jeesus siis tullut poistamaan Isänsä silloisesta ohjeistuksesta. a onhan Mooseksen laki edelleenkin meidän ulottuvillamme Raamatun niin sanotussa Vanhassa Testamentissa. Vuorisaarnan jatkossa Jumalan Poika viittaakin selvästi tuon ajan opettajiin, jotka olivat korvanneet montakin ”jodia” omilla perinnäissäädöksillään.

      Myöhemmin Raamattu osoittaa, että ”Kristus on näet lain loppu”.(Ro:10:3) Mooseksen lain roolia kuvaillaan Galatalaiskirjeessä väliaikaisena: ”Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.  Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.”(Gal3:24,25)

      Mauno Ryösö stotesi mielestäni hyvin tuossa aiemmin, että kristityillä on kymmenen kymmenen käskyä, periaatteina ja hiukan toisin muotoiltuna. Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme esimerkiksi sapatin rikkomisesta sinänsä,. Plogistin otsikko ”loppuuko aikamme kesken” tulee mielestäni tässä kuvaan:

      Jos ihminen riehuu lepopäivättä tämän maailman vilskeissä ilman hengellisyyden häivääkään, saattaa koko elinaikamme suuntautua ihan muualle kuin mitä tekijämme on sille maaliksi asettanut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Manu Ryösö, et tiedä mistä puhut kun yrität liittää minun uskoani luterilaisuuteen, siis vanhempani kastattivat kyllä minut ja kävin luterilaiset riitit läpi, sokeana seurasin isieni teitä.

    Kun huusin Jumalalta apua niin kun Hän vastasi ja näin aloin uskon tien ja sen kautta uudestisynnyin JUMALAN lapseksi, siis KAIKKI mikä oli vanhaa oli pois.

    Jeesus Sanoo selkeästi että kun lähtee seuraamaan Häntä on luovuttava omasta elämästä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Manu Ryösö, mielenkiintoinen tuo uudestikastajien liittäminen yhdeksi haaraksi evankelista liikettä, ymmärrätkö yhtään mitä silloin tapahtui, luterilaiset VAINOSIVAT ns “uudestikastajia” ja Luther antoi ns “raamatulliset” perusteet näille vainoille, siis kuka vainoaa ja ketä?

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

    Vainoaako Jeesuksen seuraajat vai saatanan seuraajat?

    Ilmoita asiaton kommentti