Lopun ajan herätys ja Suomen kansan etsikkoaika

 

Huomenna on monien suomalaisten kirkkojen jumalanpalveluksissa teemana etsikkoajat. Kirkkokäsikirja sanoo tästä teemasta näin:

”Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa"(Hepr. 3:15).

 

Eräs ystäväni, jolta olen oppinut todella paljon Raamatusta ja teologiasta, pohti kerran lopun ajan herätyksiä. Moni karismaattinen liikehdintä lupaa pian koittavia suuria herätyksiä. Henki vuodatetaan pian kuin syyssade Israelissa ja saamme uudistua koko kansakuntana...

Ystäväni mietti voiko näihin lupauksiin luottaa? - Toki hän suhtautui ajatukseen uudesta kristillisen herätyksen aamusta, tai vaikka sitten syyssateesta, myönteisesti. - Samalla hän silti pohti osuuko tämä herätys juuri Suomeen. Mitä, jos olemmekin kristillisenä maana jo aamuruskon sijasta iltaruskossa? Miten voimme tietää, että meidän kansallemme annetaan vielä etsikkoaika?

Tässä edellä kuvatussa pohdinnassa ystäväni on ymmärtääkseni aivan kristillisen aikakäsityksen hermokeskuksessa! Juuri tästä, ja tällaisesta mielenlaadusta, etsikkoaikojen saarnoissa tulisi olla kysymys. - Syvimmiltään me emme tiedä huomisesta päivästä yhtään mitään varmaa. Tulevaisuus on Jumalan! Näin ollen emme voi tietää, mikä on oma tilanteeni huomenna, tai minne Suomen kansa päätyy kohtaloissaan; - syvempään luopumukseen/maallistumiseen vai kristilliseen herätykseen/parannukseen? Emme myöskään voi tietää sitä onko kansamme kohtalona tulla pyyhkiytyneeksi kokonaan pois maailman kansojen joukosta (kuten monet suuret muinaiset/pakanalliset korkeakulttuurit), vai saada säilyä pienuudestaan huolimatta kansakuntana aina aikojen loppuun asti (kuten Raamattu lupaa Israelin kansalle).

Näitä ystäväni pohti syvällisesti, mutta teki sitten yhden heureettisen havainnon. - Lopun ajan herätyksen tulemisesta Suomeen emme voi olla varmoja, mutta yhden lopunaikoihin liittyvän asian me Raamatun perusteella tiedämme. - Luopumuksen ja suuren eksytyksen tuleminen on varmaa. Jumala nimittäin aivan itse sallii tämän tapahtua, jotta hän näkisi, kuka on mieltynyt valheeseen, ja kuka pitäytyy vaikeuksienkin aikana totuuden tiellä.

Raamattu sanoo:

”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2.Tess.2:11-12)

 

Tämä on aika veret seisauttava näkökulma! Mikään kansa tai kirkkokunta ei voi julistaa omalla kohdallaan itsestäänselvää ”Happy End-iä”, eli onnellista loppua jonkin suuren ja väistämättömän herätyksen muodossa. Raamattu lupaa sen sijaan suuren eksytyksen kautta tapahtuvan seulonnan, jossa jyvät erotetaan akanoista!

Nämä ystäväni pohdinnat nousivat mieleeni tänään, kun valmistaudun kirjoittamaan huomista saarnaa etsikkoajoista. Jotenkin tälle kaikelle luo tramaattisen taustan se, että viime päivinä monet suomalaiset kirkolliset avainpelaajat (piispat ja pastorit) ovat vaatineet hyväksyntää asioille, jotka Raamattu ilmoittaa kuolemaan johtaviksi synneiksi. Minun tarvitsee tuskin tarkentaa, että kyseessä on homoseksuaalisen seksin hyväksyminen. Piispojen joukosta on annettu ymmärtää, että ”seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden leimaaminen synniksi rikkoo sekä Kristuksen ruumiin ykseyttä että Jumalan luomistyötä vastaan.”, eikä homoseksuaalisen seksin synniksi sanomista enää sallita (https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/kirkolliskokous-otti-vastaan-piispojen-avioliittokirjeen-viisi-piispaa-kommentoi-viisi-oli-hiljaa/)

Kun Raamattunsa tunteva kristitty peilaa tällaisia em. puheenvuoroja Raamattuun, hän kauhistuu näitä piispakunnasta nyt nousevia ääniä. Raamattu näet opettaa aivan päinvastoin. Raamattu tuntuu varoittavan juuri tällaisesta tilanteesta, kun siellä kirjoitetaan:

”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,” (1.Kor.6:9).

 

Onko Raamatussa ennustettu lopunajan eksytys siis rantautunut Suomeen ja sen piispojen keskuuteen? Näemmekö nyt silmiemme edessä juuri sen, mistä Raamatussa kirjoitettiin jo muinoin?

Auttaisiko, että kääntyisimme aikamme profeettojen puoleen? Kuka voisi olla aikamme profeetta? - Ehkä on syytä torjua suoralta kädeltä ne em. suurten herätysten ja menestyksen lupailijat! Mutta voisiko Suomen luterilaisen kirkon sisältä löytyä jokin armolahjoja korostava liike, jonka johtajan voisi kuvitella edustavan tervettä profeetallisuutta? Mitä sanoo Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtaja?

Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtaja Timo Pöyhönen haluaa juuri nyt rakentaa kokonaan uuden sateenvarjokirkon. Hän ei vaikuta kehottavan ketään parannukseen, eikä nimeä homoseksuaalista seksiä synniksi, vaan ehdottaa, että eri tavoilla ajattelevat seurakunnat / yhteisöt voivat keskuudessaan opettaa aivan niin kuin ovat Raamatusta ymmärtäneet mutta olla silti yhtä kirkkoa… (https://www.kotimaa24.fi/blogit/nain-loydamme-tien-umpikujasta/)

[Blogistin lisäys klo 18:15: Timo Pöyhösen oman viestin mukaan hän on sovittelumallistaan huolimatta itse periaatteessa homoseksuaalisen seksin harjoittamista vastaan.]

 

Miltä tämä kuulostaa etsikkoaika -teeman äärellä? Miten soi profeetallinen pasuuna? - Ainakaan minä en kuule selvää ääntä! - Milloin mikään kansa on kääntynyt parannukseen ja tunnistanut etsikkoaikansa sillä tavalla, että valheen ja totuuden ylle on viritetty Pyhän Jumalan katseelta suojaava(?) sateenvarjo?!?

Mihin voisimme siten verrata Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtaja Timo Pöyhösen hengellistä sanomaa?

Onko liian rohkeaa etsiä sille analogiaa tilanteesta, jossa Jumala sallii Israelille tuomion tuottavan eksytyksen. Jo Vanhasta testamentista löytyy hämmentävä ”kaava”, joka on yhtä traaginen kuin edellä mainitsemani UT:n kuvaus lopunajan suuresta eksytyksestä, jonka kautta Jumala tutkii ihmisten sydämet:

”Henki vastasi: 'Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.' Silloin Herra sanoi: 'Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.' Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!" (1.Kun.22:22-23)

 

Tämä lyhyt sitaatti saattaa vaikuttaa vähän vaikeatajuiselta, mutta kun lukee siihen liittyvän kertomuksen vähän laajemmin, tajuaa Raamatun logiikan. - Jossakin vaiheessa Jumala sallii syntiin mieltyneen kansansa ikäänkuin syödä omaa lääkettään. Tämän Hän tekee niin, että antaa myös arvostettuina pidettyjen hengenmiesten ja -naisten alkaa puhua eksyttävää puhetta. Näin heidän edustamansa syntiin liittyvät varoituksen äänet vaikenevat, ja he alkavatkin sen sijaan siunata ja suosia sellaista käytöstä, elämäntapaa ja valintoja, jotka jouduttavat tuhon koittoa. Tällainen tilanne kuvaa Raamatussa tuomion aikaa, ei siis enää etsikkoaikaa. Etsikkoaikana oli vielä huutavan ääniä korvessa. Etsikkoaikana monien mielestä kiusalliset ja ehkä vanhanaikaisinakin pidetyt Raamatun moraalin julistajat kehottivat vielä luopunutta/maallistunutta kansaa parannukseen. Tällöin on vielä mahdollisuus kääntyä. Aina silloin on mahdollista kääntyä, jos ja kun vain antaa Jumalan sanan puhutella, eikä koveta/paaduta sydäntänsä Jumalan sanan viestiltä. Tällöin on vielä mahdollisuus suureenkin herätykseen.

 

Mutta missä ajassa me nyt elämme?

Sen tietää vain Jumala yksin. Samalla on kuitenkin jokaisen yksittäisen ihmisen, minun ja sinun, kohdalla yhä totta tänään luettava kirkkokäsikirjan johdantosana:

"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa"(Hepr. 3:15). 

 

 

18 kommenttia

  • Manu-hyvä, nyt on valheen henki tainnut mennä sinuun itseesi, kun yrität antaa minusta väärän todistuksen! Olen parisuhdekysymyksessä perinteisellä kannalla eikä se ole kenellekään minua seuranneelle voinut jäädä epäselväksi. Sateenvarjokirkon idea on pikemminkin suojata perinteisen kannan elintila kirkossa kuin vesittää sanan julistusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Timo palautteesta. Lisään tämän näkökulmasi blogiini erillisenä huomiona. En itseasiassa epäile sitä, ettet henkilökohtaisena mielipiteenäsi olisi homoseksuaalisen seksin harjoittamista vastaan. Siinä kuitenkin haastan ja kritisoin edelleen esittämääsi sateevarjo-mallia, että se tarjoaa suojan, jonka alla em. syntiin ei enää voisi puuttua. Näin parannussaarna de facto kuitenkin käytännössä vaikenee. – Vaikka siten henkilönä olisitkin ko. asiaa vastaan, ajamasi malli suosii “vastustamaasi” asiaa. – Eikö siinä on vähän sama juttu kuin Bileamilla aikoinaan? Yhtäältä hän oli Israelin puolella, mutta toisaalta saattamassa sitä lankeemukseen (Kts. 4Moos.22-24 ja Johanneksen Ilmestys 2:14)…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jos mietit tarkemmin huomaat, että asia on juuri päinvastoin eli sateenvarjo on lopulta ainoa mahdollisuus luoda tilaa perinteiselle teologialle. Sinänsä homoseksuaalien moittiminen saarnatuolista ei ole viisasta eikä tarpeellista. Asiaa kannattaa käsitellä lähinnä sielunhoidollisesti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Samalla sateenvarjo tarjoaa vapaamielisemmille heidän kaipaamansa ”turvallisen tilan”. Jonkun mielestä voi olla huono juttu, että ei pääse syyllistämään homoja heidän ”riettaasta” elämästään mutta minusta olisi huipputärkeää, että ihmiset saavat kasvaa näissä(kin) asioissa omaan tahtiinsa. En näe mitään hyötyä siitä, että joku kypsymätön konsu kaataa täyslaidallisen elämänsä kanssa kipuilevan ihmispolon niskaan. Se ei ole seurakunnan tarkoitus.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Timo,

      sinä väität, että määrittelemäsi sateenvarjomalli on ainut mahdollisuus perinteiselle teologialle. Tämä ei pidä kyllä paikkaansa. Olen ollut nyt työssäni käytännössä 10 vuotta “sateenvarjojen” ulkopuolella. Kokemukseni mukaan perinteinen Raamattu-tunnustuksellisuus voi elää ja hengittää, ja olla jopa tavoittavaakin toimintaa myös varsin itsenäisen ja jopa vapaakirkollisuutta muistuttavan mallin kautta.

      Lisäksi huomautan, ettei tämän blogin pointti ole homoseksuaalien haukkuminen, mutta toki kyllä tämän synnin vaarasta varoittaminen. Kritiikkini kärki ei ole nyt silti varoittamisessakaan varsinaisesti homoseksuaaleja kohtaan, vaan etupäässä sellaisia kirkon paimenia kohti, jotka pyrkivät poistamaan tästä synnistä varoittavan sanan, tai vaikenemaan tästä Raamatun totuudesta:

      ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,” (1.Kor.6:9).

      Tämä näyttää olevan nyt etsikkoajan teeman alla asia, johon Suomen ev.lut. kirkon piirissä suuri joukko paimenia kompastuu, kaatuu ja kaataa luultavasti mukanaan vielä suuremman joukon seurakuntalaisia.

      Raamattu sanoo selvästi: “Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananlaskut 28:13)

      Jos olemme Raamatun sanan mukaan toimivia kristittyjä, emme voi rakentaa mitään sateevarjomallia, joka asettuu synnin tunnistamisen, synnin tunnustamisen ja synnin hylkäämisen esteeksi. Tämä jo siksi, että näin toimien asetumme myös armon vastaanottamisen tulpaksi. – Kuten edellä luki, armon vastaanottamista edeltää rikkomusten tunnustaminen.

      On luonnollisesti toki hyvä antaa seurakunnissa tilaa kasvulle ja kypsymiselle. On myös hyvä olla kohtaamistilanteissa tahdikas ja kunnioittava. Tämä ei saisi kuitenkaan koskaan tarkoittaa sitä, että Raamatun sanan ilmoittamista totuuskysymyksistä täytyy vaieta. – Tietoinen valinta rakentaa “market-kirkkoa”, jossa tietyillä osastoilla saa tehdä jotakin syntiä ilman vaaraa lain saarnan alle joutumisesta voi olla toki hyvää bisnestä. Raamatun mukaista kilvoittelua se ei kuitenkaan ole. Tämä bisnes johtaa eksytykseen:

      “…Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

      Siksi näen nyt tarpeen varoittaa sellaisesta, vaikka sitä kuinka sielunhoidon nimellä yritettäisiin markkinoida.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kirkon hajoamien tulee vaikeuttamaan kaikkea hengellistä työtä maassamme. Joten vaikka ei olisikaan kirkon jäsen, niin suuria vaikeuksia on edessä. Mikäli hajoaminen tapahtuu. Kaikki kristillinen toiminta joutuu silloin paljon suuremman paineen alaiseksi. Kirkko on tähän asti ollut se sateenvarjo , joka on jarruttanut vastustusta. Joten nyt on jo hyvä alkaa varustautua aikaan, jossa evankeliumin julistamien ei ole enää hyväksyttyä. Hajoamisen jälkeen kirkko ei enää kykene suojaamaan kristillistä toimintaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Eriseurat ja lahkot kuuluvat kai myös kuuluvat Paavalin “syntilistaan”. Mitkähän osat hajoavasta kirkosta sitten tuomitaan lahkoiksi ja mitkä “oikeaksi kirkoksi”? Siinä seuraavan 20 vuoden tappeluksen aihe. Onneksi Jeesukseen voi luottaa ja turvata kaiken tämän sekoilun keskellä. Hän ei taida kysyä kuinka oikeaoppinen olit…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Raamatun todistuksen perusteella ei ole perusteltua väittää, että Jeesus olisi vähätellyt tervettä opetusta. Sanoohan hän selkeästi:

      “Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä.” (Luuk.11:34)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Jep, aika pimeitä ollaan kaikki. Kukaan tuskin on oikeassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Sokeuden ja näkemisen teema sopii hyvin Etsikkoajan Raamatun tutkiskeluihin. Ilmestyskirja herättelee meitä rajusti:

      “14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: 15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! 16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. 17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. 18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. 19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. 20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. 21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. 22 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.'”(Ilm.3:14-22)

      Tässä on varmasti jotakin pohdittavaa jokaiselle. 1) Kenenkään ei ole syytä ylpeillä Jumalan edessä. 2) Jumalan todellisuudessa ehdottomuus totuuskysymyksissä on hyvä asia (ja on jopa parempi olla kylmä kuin penseä). 3) Silmävoide, joka auttaa näkemään on aito mahdollisuus ja 4) Parannuksen asia on kristitylle äärimmäisen tärkeä. 5) Uskovan tuleva osa on hyvä…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Muistamatta tarkemmin, eikö Ilmestyskirjan sana liity Evankeliumienkin todistukseen joten kumpi oli ensin ja onko mahdollista kirjoituksia lainatun toiseen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Rantanen sanoo:

    Manu, eikö selkeä ja kirkas evankeliumin julistaminen ole sittenkin tärkeämpää kuin lain julistus, vaikka tietenkin lailla on oma tärkeä tehtävänsä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Mika,

      En itse tapaa asettaa lain ja evankeliumin julistamisen tärkeyttä tai vähemmän tärkeyttä vastakkain. Oto-saarnaajiemme kirjassa taisi olla ainakin jossakin vaiheessa kutakuinkin sellainen ajatus, että saarnaa lakia, niinkuin evankeliumia ei olisi olemassakaan. Ja julista evankeliumia niinkuin lakia ei olisi olemassakaan. – Molempia siis mitään lyhentämättä ja ihan täysillä!

      Raamatussa Jumalan laki piirtää ikäänkuin taustakehyksen ja realiteetin sille, mihin evankeliumi on sitten Jumalan oma vastaus. Vaikka yksin Kristuksen armon evankeliumi luo yksistään uskon ja uuden elämän, ihmisen eksymys, synti ja kuollut tilamme ei tule realistisesti paljastetuksi ilman lain saarnaa. Tämä blogini oli käytännössä lain saarnaa nykytilanteeseen, jossa näkyy tuskin ollenkaan merkkejä katumuksesta (ainakaan kirkollisessa vallassa olevien pääpukarien taholla). Huomenna on jumalanpalvelus. Siellä haluan julistaa tavallisille pienille ihmisille ennen kaikkea Kristuksen armon evankeliumia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Mitähän on parannus jota Manu Ryösö julistaa?

    Kuuluuko siihen seuraava Jeesuksen sanan mukaan:

    Luuk. 14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Ari,

      Olen kehottanut sinua kirjoittamaan omiin blogeihisi, koska olet aiemmin kieltäytynyt toimimasta tämän blogin pelisääntöjen mukaan. Koska kysymyksesi on tällä kertaa aivan asiallinen, vastaan siihen.

      Siteraamasi Raamatun sana kuuluu toki niihin asioihin, jotka kuuluvat kristityn jokapäiväiseen parannuksen tekemiseen ja valvomiseen. Velvollisuutemme on tarkkailla asioita, jotka uhkaavat tulla Jumalaa tärkeämmälle sijalle. Tällaisista asioista jokaisen kristityn tulee olla valmis tekemään parannusta, vaikka ne olisivat sinällään ihan hyviä juttuja kuten vaikka kalastus tai valokuvaus.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitän vilkkaasta keskustelusta. Tämä blogi hiljentyy nyt pyhän viettoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Pyhäpäivän Jälkikirjoitus

    Tämän linkin kautta voit kuunnella ja katsella, miten tämä sama etsikkojan teema on kypsynyt aamun ehtoollishetkeen mennessä:

    https://www.youtube.com/watch?v=xuDHhM5waxA&t=19s

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen pastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso