Löydä kuusi virhettä - itsestäsi!

Marcus Tullius Cicero (106-43 eKr) oli roomalainen valtiomies ja oppinut, loistava puhuja,  selkeäsanainen filosofi, lakimies, kirjailija, runoilija ja  kriitikko . Valtiovalta teloitti v. 43 eKr. kansan rakastaman suurmiehen toisinajattelijana. Hänen päänsä ja kätensä pistettiin näytille Rooman Forumin puhujalavalle.

Virhelista on peräisin Cicerolta, lyhyet kommentit Ruttopuiston rovastilta, Epiktetokselta ja Gibranilta:

1.virhe: Harhaluulo, että henkilökohtainen voitto syntyy toisten murskaamisesta.

Jos näyttää siltä, että joku on joukossa päätään muita pitempi, niin se voi usein johtua siitä, että muut ovat polvillaan hänen edessään.

Helpoin tapa tulla hiekkalaatikkoleikeissä korkeimman  linnan omistajaksi on rikkoa muitten hiekkalinnat.  Tämä ilon muoto on kuitenkin luonteeltaan lyhytaikaista.  Ilonpilaaja saa varautua siihen, miten rauniolinnojen haltijat suhtautuvat ainoaan pystyssä olevaan luomukseen.

Jos ei tahdo toimia Hajota ja hallitse- periaatteen mukaan, voi mieluusti keskittyä vain omaan hiekkalinnaansa vertailematta tekelettään kilpailumielessä toisiin.

  1. virhe: Taipumus murehtia asioita, joita ei voida muuttaa eikä korjata.

On turha murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Kyse on ajanhukasta. Jos taas asioihin voi vaikuttaa, niin silloinkaan ei ole mitään syytä murehtia. Murehtiminen on turhaa, riippumatta siitä, voiko asioihin vaikuttaa eli ei.

Stoalainen filosofi Epiktetos (55-135 jKr) totesi upeasti: Ihmisiä eivät häiritse asiat, jotka tapahtuvat, vaan heidän kuvitelmansa asioista, jotka tapahtuvat.

  1. virhe: Väite, että jokin asia on mahdotonta toteuttaa, koska emme itse siihen pysty.

Tämä väite houkuttaa ihmisiä pessimismiin. Liian usein ja helposti pidämme jotakin asiaa mahdottomana, koska me itse emme keksi siihen ratkaisua. Lankapuhelimien aikana olisimme varmaan nauraneet itsemme tärviölle, jos joku olisi tuolloin kertonut, että tulevaisuudessa kaikilla on ikioma pikkuinen langaton puhelin mukanaan. Tai että elämä tulee jatkossa muuttumaan virtuaaliseksi todellisuudeksi.

On sanottu, että kukaan ei tiedä tarpeeksi ollakseen pessimisti.  Monet tämän hetken asiat, joita emme millään käsitä, voivat olla aivan toisin sadan vuoden päästä.

  1. virhe: Haluttomuus työntää joutavat pikkuseikat syrjään.

Itsekäs, itsekeskeinen (engl. selfish) ihminen ottaa vain läjäpäin omakuvia (selfies) itsestään haluamatta laajentaa kuvakulmaansa  todellisiin, maailmanlaajuisiin aiheisiin.

  1. virhe: Mielen kehittämisen ja jalostamisen laiminlyöminen, luku- ja opiskeluharrastuksen hylkääminen.

Koulussa muistutetaan tuon tuostakin, että te ette opiskele koulua vaan elämää varten.  Ihmisen ei pidä unohtaa vapaaehtoista itsensä sivistämisen jatkamista vielä senkin jälkeen, kun diplomi on saatu tai tutkinto suoritettu.

Tutustuminen kirjallisuuteen yleensä ja hengellisiin kirjoituksiin erityisesti rikastuttaa elämäämme mitä suurimmassa määrin. Päivittäinen lukeminen (rukoilla ja studeerata) avartavat elämänkatsomustamme monin tavoin.  Voi käydä niin, että ensin luemme jotakin ja sitten koemme sen elämässämme. Tai ensin koemme jotakin, mihin lukeminen tuo lisävalaistusta.

6.virhe: Yritys pakottaa toiset ajattelemaan ja elämään meidän tavallamme.

Teoksessaan Profeetta Kahlil Gibran puhuu lapsista ja heidän kasvattamisestaan mm. näin:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi. Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina.

* * * * * * * *

Cicero-sitaatteja:

Kukaan ei ole niin vanha, ettei usko vuotta elävänsä.

Ihmiset eivät käsitä kuinka suurta tulonlähdettä säästäväisyys merkitsee.

Joka ei tiedä, mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä.

Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.

Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel.

Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään.

Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon.

Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta.

Viha on vihastumista, joka on löytänyt piintyneen uomansa.

Rakastavalle ei mikään ole vaikeaa.

Mikä on luonnollista, on hyvää. Ja onko mitään luonnollisempaa kuin kuolema vanhukselle?

'''''''''''''''''''

 

Uusinta uutta? Ei, tekstini on pelkkä uusinta vuodelta 2014, mutta on kenties ajankohtaisempi kuin silloin.

5 kommenttia

  • Pitihän tämä arvata: Ei kukaan halua löytää itsestään kuutta virhettä! 😂

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kyllähän näitä virheitä on vaikkapa kauneusvirheitä. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että ovatko laittamasi otsikot ne joiden valossa on itseruoskinta harjoitettava. Yleisellä tasolla olisi esimerkki ykkösestä seuraava. Varmasti ympärysvallat tietävät nyt, ettei ensimmäisen maailmasodan häviäjän nöyryyttäminen ollut hyvä idea.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri: Juu, Ciceron kiero lista etenee just noin numeroituna, mutta syy-seuraus-suhteita listassa tuskin on.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kohta 2: Turhat murheet. Istuin kerrostalon pihapenkillä ja mietin elämää. Pyysin, että Pyhä Henki voisi keskustella kanssani. Hän sanoi: Luovu turhista murheistasi! Minä höllmönä kysyin, voiko niistä päästä. Vastaus oli: Kyllä voi! Minä sanoin, että jos se on niin, niin otan vastaan sen avun. Siinä tapahtui jotain, luottamus Jumalaan ikäänkuin koki uudestisyntymisen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että huolehdin asioista, joita minun tulee hoitaa. Minun ei tarvitse etukäten surra ilmeistä epäonnistumista, joka on edessäpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri: Mä olin nuorempana kova poika kantamaan huolia ja murheita, niin omiani kuin myös muitten. Elämä kuitenkin opetti, että se oli aikamoisen turhaa touhua, sillä eivät ne pelot ja kauhukuvat kuitenkaan toteutuneet, ainakaan sellaisinaan. Ja tämähän tietysti minua murehdutti myös, kun hyvä aika meni ihan hukkaan. Vääränlaiset murheet myös sitovat voimia, kuluttavat mieltä, vievät tilaa oikeanlaiselta ilolta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121