Luomisjärjestyksen paluu politiikkaan

Kirjoitin alla olevan tekstin alunperin kommenttina K24-uutisen "Kirkkoherra Arto Antturilta yllättävä ehdotus: Valtio voisi luopua avioliiton käsitteestä"  keskusteluosiossa.  Olen  huomannut, että "luomista" ja "luomisjärjestystä" käytetään hyvin usein ajankohtaisessa (etenkin kirkollisessa) keskustelussa puhuttaessa samaa sukupuolta olevien avioliittosta. Sitä ei käytetä ainoastaan näissä keskusteluissa.  "Luomista" ja "luomisjärjestystä" käytetään tällä hetkellä myös esimerkiksi nationalismia ja Donald Trumpia koskevassa keskustelussa.

Erilaisten asioiden perustelu sillä, että ne kuuluvat luomiseen/luomisjärjestykseen  on ollut aina yleistä kristillisissä yhteisöissä ja kristillisissä maissa. Usein luomisella/luomisjärjestyksellä on perusteltu ihmisryhmien välisiä eroja, alamaisuussuhteita jne. Esimerkkinä tästä ovat muun muassa naisen alamaisuus miehelle avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Tämä on nähty ikuisena avioliittojärjestyksenä, jota ei voi muuttaa. Myös mustan rodun alamaisuutta valkoiselle rodulle on perusteltu ikuisella luomisjärjestyksellä. Jumala ei luonut ainoastaan sukupuolten välistä erilaisuutta ja järjestystä vaan myös rodullisen erilaisuuden ja järjestyksen.  Samoin on luomisjärjestyksellä perusteltu väitettä, jonka mukaan kansat on tarkoitettu elämaan erillään toisistaan.

Edellämainitut ajattelutavat elävät edelleen. Esimerkiksi uusimmassa Uusi Tie-lehdessä nro 5/2017 (Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen julkaisema lehti) haastatellaan Lähetyssäätiö Patmoksen tutkimusjohtajaa, dosentti Juha Ahviota. Lehden juttu on otsikoitu “Voiko kristitty iloita Trumpin voitosta?”. Ahvio sanoo pitävänsä Trumpin “Amerikka ensin”-linjaa oikeana ja selkeän kristillisenä. “Se perustuu reformaation periaatteisiin; protestantit ovat aina nähneet itsenäisen ja suvereenin kansallisvaltion osana Jumalan hyvää luomisjärjestystä”. Jutussa haastateltu Uusi Tie-lehden entinen päätoimittaja, rovasti Seppo Väisänen on eri mieltä Ahvion kanssa Trumpista. Hän on kuitenkin samaa mieltä siitä, että kansallisvaltiolla on rooli Jumalan luomisjärjestyksessä.

Erilaisten asioiden perusteleminen luomisella tai luomisjärjestyksellä on pitkään ollut hyvin tehokas poliittinen ase, etenkin siellä missä uskonnollisten auktoriteettien ja heidän näkemystensä asema on vahva. Sen avulla asioita on voitu tehokkaasti siirtää kriittisen keskustelun ja eettisen arvioinnin ulkopuolelle. Luomista ja luomisjärjestystä kun ei ole voinut kyseenalaistaa, koska sen myötä kyseenalaistaa koko kristillisen uskon ja nousee kapinaan Jumalaa vastaan.

Kiinnostavaa ajankohtaisessa keskustelussa on se, että vanhat aseet – luominen ja luomisjärjestys – on jälleen kerran aktivoitu,  ja niitä käytetään perinteisissä yhteyksissä  Niillä halutaan perustella miksi tietyn  ihmisryhmän  sulkeminen ulos tasavertaisen kohtelun alueelta olisi "luonnollista", ja myös miksi nationalistinen tai trumpilainen ulkopolitiikka olisi sekin "luonnollista".

Kehotan kaikkia lukemaan myös TT, dosentti Juha Ahvion blogikirjoituksen “Kristityn tulee olla kansallismielisesti isänmaallinen”. Se tarjoaa aika hyvän ikkunan niihin erilaisiin asioihin joita luomisella ja Jumalan asettamilla luomisjärjestyksillä on perusteltu, ja perustellaan edelleen. Ahvion näkemys on toki maltillisempi kuin ne tulkinnat, joita käytettiin vaikkapa Etelä-Afrikan apartheidin tai USA:n rotuerottelun perusteina.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/929/kristityn_tulee_olla_kansallismielisesti_isanmaallinen/90

      • Aiheesta lisää:
      • Minna Heimola. 2016. "Raamattu ja rasismi".  Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura
      • Jaana Hallamaa. 1988. "'Ryke verkeidenheid binne eenheid.' Nederduitse Gereformeerde Kerkin teologinen antropologia." Lisensiaatintutkielma, Helsingin Yliopisto, Teologinen tiedekunta.

37 kommenttia

  • Marja-Leena Markkula sanoo:

    Aika jännä kommentti sinulla Jari Haukka. Nimenomaan äärikonservatiivit kristityt jakavat Trumpin arvomaailman ja äänestivät hänet presidentiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Sitten kun miehiä ei tarvita mihinkään, ni miehet alkavat sotimaan. Siellä vielä kaivataan suuria sankareita ja tosi miehiä. Miesten tarvitsee päästä kokemaan ylivertaisuutta jotenkin. Naisten otettua kaikki muut miehiset hommat haltuunsa, sotiminen jää ainoaksi mahdollisuudeksi. Tosin naiset pätevät sielläkin. Monesti miehiä paremmin. Se ei haittaa kun suuret tunteet saavat vallan. Viholliskuvat voimistuvat jatkuvasti. Täälläkin meidät jaetaan omiin ja typeriin vihollisiin. Omaan porukkaan liitetään kaikki hyvät ominaisuudet ja vihollisiin kaikki kelvoton ja paha. Luonnostaan toimimme juuri näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Jouni Turtiainen perusteli hyvin luomisjärjestyksen ja Sari Roman-Lagerspetz joutui jälleen nurkkaan. Ei tuo niin vaikea ole alkukieliä taitamattomalle maallikollekaan.

      .Mielenkiintoista että hän tulee keskustelemaan asiasta josta ei mitään tiedä eikä ymmärrrä. Kerro nyt meille kaikille minä jäin epäselväksi niin yritämme auttaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Sari R-L: “Erilaisten asioiden perustelu sillä, että ne kuuluvat luomiseen/luomisjärjestykseen on ollut aina yleistä kristillisissä yhteisöissä ja kristillisissä maissa. Usein luomisella/luomisjärjestyksellä on perusteltu ihmisryhmien välisiä eroja, alamaisuussuhteita jne. Esimerkkinä tästä ovat muun muassa naisen alamaisuus miehelle avioliitossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Tämä on nähty ikuisena avioliittojärjestyksenä, jota ei voi muuttaa. Myös mustan rodun alamaisuutta valkoiselle rodulle on perusteltu ikuisella luomisjärjestyksellä. Jumala ei luonut ainoastaan sukupuolten välistä erilaisuutta ja järjestystä vaan myös rodullisen erilaisuuden ja järjestyksen. Samoin on luomisjärjestyksellä perusteltu väitettä, jonka mukaan kansat on tarkoitettu elämaan erillään toisistaan.”

    Tarkoittaako tämä siis sitä, että kun historian aikana on tehty “luomisjärjestyksestä” vääriä johtopäätöksiä, näiden väärien johtopäätösten tekemistä tulisi edelleen jatkaa esim. tekemällä avioliitto-käsite sukupuolineutraaliksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Ongelma on se, että ei näytä olevan mitään luotettavaa, riippumatonta tapaa arvioida “luomisjärjestysten” oikeellisuutta tai virheellisyyttä. Raamattu ei tässä auta, ainakaan sikäli, että sekä oikeita että vääriä luomisjärjestyksiä perustellaan Raamatulla.

      Luomisjärjestysten ongelma on sekin, kuten blogikirjoituksessani sanon, että niiden katsotaan olevan inhimillisen järjenkäytön ulkopuolella. Miten siis voisimme arvioida niitä, ja todeta joku luomisjärjestys esim oikeaksi?

      Mielestäni olisi parempi puhua eettisistä periaatteista, arvoista tai näkemyksistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Sari R-L: “Ongelma on se, että ei näytä olevan mitään luotettavaa, riippumatonta tapaa arvioida “luomisjärjestysten” oikeellisuutta tai virheellisyyttä. Raamattu ei tässä auta, ainakaan sikäli, että sekä oikeita että vääriä luomisjärjestyksiä perustellaan Raamatulla.”

      Tämä tietysti kertoo vain omasta ongelmastasi. Logiikan sääntöjen mukaan käsitteiden ja asioiden väärinkäyttö ei kumoa niiden oikeaa käyttöä.

      Myös raamatuntulkinnalla on olemassa pelisäännöt: alkukielten lisäksi on tunnettava Raamatun ajan kulttuuria ja ymmärrettävä jotain myös Raamatun vaikutushistoriasta ja juutalaisuuden sekä kristinuskon tulkintaperinteestä.

      Jotkut asiat Raamatussa ovat kuitenkin aivan selviä ilman minkäänlaista sitoutumista johonkin esiymmärrykseen. Riittää, että hallitsee raamatunkäännöksissä sisälukutaidon. Raamatun ilmoittama luomisjärjestys on aivan selvä, rippikoululaisellekin. Värillä tai koolla ei ole väliä, mutta sukupuolella on.

      P-lähteen mukaan: “Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: “Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1 Moos 1:27-28).

      Ja sama J-lähteen mukaan: “Herra Jumala sanoi: “Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.”– Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: — Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.* Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Moos 2:18-24).

      Tähän myös Vapahtajamme Jeesus viittaa opetuksessaan, kun hän kieltää miestä hylkäämästä vaimoaan “mistä syystä tahansa” (Matt 19:3-6).

      Mikä kohta tässä Jumalan luomisjärjestyksessä on vaikea ymmärtää, kun puhutaan avioliitosta miehen ja naisen välisenä Jumalan asetuksena?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Jouni Turtiainen, sanot että “Raamatun ilmoittama luomisjärjestys on aivan selvä, rippikoululaisellekin”.

      Joo, näin on. Luomisjärjestysten keskeinen ominaisuus on juuri tämä. Ne on päivänselviä, niille joille ne ovat päivänselviä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “…yhden hänen kylkiluistaan .”

      Hepreankielen taitoisena Turtiainen tietää aivan hyvin ettei ko heprean sanalla tsela ole merkitystä kylkiluu. Sana esiintyy 40 kertaa Raamatussa ja 39 kertaa käännetynä muuksi kuin kylkiluuksi. Sana tulee ontumista tarkoittavasta verbistä, ontuva kallistuu toiselle sivulleen ja niin tsela tarkoittaakin toista sivua, toista puolta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Oikeastaan odottelin lähinnä vastaustasi selvään kysymykseen: Mikä kohta tässä Jumalan luomisjärjestyksessä on vaikea ymmärtää, kun puhutaan avioliitosta miehen ja naisen välisenä Jumalan asetuksena?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Seppo Heinola: “Hepreankielen taitoisena Turtiainen tietää aivan hyvin ettei ko heprean sanalla tsela ole merkitystä kylkiluu”.

      Suomen kielen taitoisena Turtiainen tietää, että kaikilla sanoilla on juuri ne merkitykset, jotka niille on annettu ja jotka konteksti niille tarjoaa. Sama pätee muihin kieliin – riippumatta siitä, kuinka monta kertaa sanoja on käytetty jossain muussa yhteydessä.

      Niinpä sana “kuusi” merkitsee metsässä samoilijalle lähtökohtaisesti eri asiaa kuin yhtälöä pähkivälle matemaatikolle, mutta metsässä samoilevan matemaatikon lausumana sana “kuusi” riippuu täysin ja vain siitä kontekstista, jossa sana lausutaan.

      Niinpä myös heprean sanan מִצַּלְעֹתָיו (Gen 2:21) merkitys avautuu sanan kieliopillisesta muodosta ja sen kontekstista: se on monikollinen (fem.) sana, jossa on posessiivisuffiksi yks. 3. mask.

      Kuinka monta “kylkeä” Adamilla oletettavasti oli? Aivan oikein, oletettavasti kaksi. Silloin heprean kielessä käytetään yleisesti duaali-muotoa (kuten esim. heprean “lantiota” merkitsevässä sanassa), jota tässä ei ole käytetty.

      Sana מִצַּלְעֹתָיו viittaa siis useampaan kuin yhteen. Jo varhain on ymmärretty, että se ei tässä tarkoita Adamin “kylkeä”, vaan kylkiluuta – yhtä niistä monista, joista oli vara ottaa toisen ihmisen “rakennustarpeiksi”.

      M.O.T.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Miksi puolisoa sitten sanotaan ‘puolisoksi’ tai jopa ‘paremmaksi puoliskoksi’, jos on kyse vain yhdestä joutavasta kylkiluusta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Martti Pentti: “Miksi puolisoa sitten sanotaan ‘puolisoksi’ tai jopa ‘paremmaksi puoliskoksi’, jos on kyse vain yhdestä joutavasta kylkiluusta?”

      Olisiko kyse enemmän suomen kielen myöhäsyntyisestä erikoisuudesta? Toki siinä voi olla ajatus tiiviistä yhteenkuulumisesta ja raamatullisesti ilmaistuna “yhdeksi lihaksi tulemisesta”, jolloin tästä “yhdestä lihasta” johtuva “puoliso” on vääntynyt” sanaan “puolisko”.

      Ei kuitenkaan liene kovin uskottavaa kielitiedettä yrittää perustella suomen kielen myöhäsyntyisillä ilmaisuilla sitä, minkä heprealainen teksti Raamatun alkutekstissä ilmaisee toisin?

      Kielitieteellisen faktan sanasta מִצַּלְעֹתָיו (Gen 2:21) olen ilmaissut edellä. Kääntäjän on syytä olla tarkkana, kun Raamattua käännetään lähdekielestä kohdekielelle, jotta myöskään alkutekstin antamat mielikuvat eivät vaihdu alkuperäisestä myöhäsyntyisempiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kääntäjän on syytä olla tarkkana, kun Raamattua käännetään lähdekielestä kohdekielelle, jotta myöskään alkutekstin antamat mielikuvat eivät vaihdu alkuperäisestä myöhäsyntyisempiin.” Näin. Pidän selvänä, että ‘kylkiluu’ on juuri tällainen ‘myöhäsyntyinen mielikuva’, joka hämärtää myös sen ajatuksen, että ihminen luotiin ‘mieheksi ja naiseksi’ ennen kuin sukupuolet irroitettiin toisistaan. Tätä ilmoitusta on tuskin tarkoitettu biologiseksi – tuskin mitään Raamatun ilmoitusta on tarkoitettu – vaan korostamaan sukupuolten yhtälaista ihmisarvoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Arvasin että Turtianen rakentaa selityksensä tuon sanan ‘yksi’ varaan. No rabit katsovat, että kahdesta voi ottaa yhden eli sana ‘yhden’ on tässä synonyymi sanalle ‘ toisen.’

      Ja onko a i n a kun kaksi on kyseessä käytetyt duaalia?

      Fakta on että tsela merkitse ‘kylkiluu’ vain kääntäjän mielikuvituksessa. Kun Mooses menee vuoren toiselle puolelle ei hän mene vuoren kylkiluulle. On myös esitetty melko hyvin perusteltu käsitys että tselan viitatessa myös kaarevuuteen se tarkoittaisi uroksen siitinluuta.

      Myös kohta, missä elohimit sulkevat adamin ‘alapään lihan’ kertoo paljon, sillä kylkiluut eivät sijaise adamin alapäässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Exodus 37 ja 27 käytetään liitonarkin kahdesta s i v u s t a täsmälleen sama tselan pluraalimuotoa suffikseineen kuin Genesiksessäkin:

      צַּלְעֹתָ֔יו

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Eettisillä periaatteilla, arvoilla ja näkemyksillä ei tietenkään voi olla samaa auktoriteettia, kuin luomiseen viittaamalla. Sehän viittaa taas suoraan Jumalan muuttumattomaan tahtoon. Joten “pulinat pois” periaate toimii niin oikeassa, kuin väärässäkin.

    Juuri tämän tähden uskontoa on niin helppo käyttää väärin. Naista on ollut helppo alistaa monin tavoin uskonnon varjolla. Raamattu antaa siihen monia hyviä paikkoja. Silti Raamatun kokonaisuuden huomioon ottaen siihen ei olisi mitään aihetta, eikä lupaa. Vapahtaja sanoi eräille: “teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli senteille”. Sama sanat taitaa sopia tähänkin aikaan aika monelle. Ehkäpä oman sydämen tarkkailu olisi paras kriteeri tässäkin. Onko se kivettynyt kovaksi, vaiko sykkiikö se Jumalan rakkautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Kuitenkin Jeesus opetti, että ‘eettinen periaate’ on suurin auktoriteetti: “‘Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    J.Turtiainen kirjoitti:

    “Oikeastaan odottelin lähinnä vastaustasi selvään kysymykseen: Mikä kohta tässä Jumalan luomisjärjestyksessä on vaikea ymmärtää, kun puhutaan avioliitosta miehen ja naisen välisenä Jumalan asetuksena?”

    Ei näitä kohtia ole mitenkään vaikea ymmärtää. Mutta tämä blogi ei liittynytkään tekstin ymmärtämiseen tai lukutaitoon vaan etiikkaan ja ihmisten kohtelemiseen. Mielestäni on ongelmallista jos ajattelemme että eettiset kysymykset voidaan ratkaista helposti ja vaivattomasti vain jos opimme vain lukemaan Vanhaa Testamenttia.

    Mielestäni tämä tällainen, vakaviin eettisiin kysymyksiin kohdistuva kreationistinen (eli luomisopillinen, luomiseen tai luomisjärjestyksiin viittaava) asenne on vielä vakavampi asia kuin se, että vastustetaan kreationistisesti evoluutiota tai luonnontieteellistä tutkimusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Tarkoitatko, että kirkossa ei tulisi käyttää eettisissä kysymyksissä Raamattu-argumentteja lainkaan? Onhan eri sukupuolta olevien avioliiton perusteena toki ns. luonnonoikeudellinen perustekin, mutta sekään ei yksin ratkaise kirkon kantaa.

      Avioliitto-kysymys ei siten taida olla pelkästään eettinen kysymys. Se on syvästi ihmiskuvaan liittyvä kysymys, joka puolestaan on sidoksissa filosofisiin ja teologisiin esiymmärryksiin.

      Olen ymmärtänyt, että oma esiymmärryksesi lähtee siitä, että Raamatulla itsessään (tekstinä) ei ole Jumalan ilmoituksena arvovaltaista asemaa, vaan se tarvitsee aina jonkin (modernin) tulkinnan ollakseen Jumalan ilmoitusta – vai onko se sitä mielestäsi lainkaan?

      Hieman tähän Jumalan ilmoitusta nihiloivaan suuntaan luen myös kuittauksesi siitä, että sinusta on “ongelmallista jos ajattelemme että eettiset kysymykset voidaan ratkaista helposti ja vaivattomasti vain jos opimme vain lukemaan Vanhaa Testamenttia”.

      Onko Vanhan testamentin lukutaito jotenkin haitallista eettisten ja ihmiskuvaan liittyvien kysymysten ratkaisemisessa? Itse ajattelen, että asia on juuri päinvastoin: Vanhan testamentin (ja Uuden) lukutaidottomuus johtaa kirkossa suuriin teologisiin ja eettisiin ongelmiin.

      Vaarallisinta on “eisegeesi”: luemme Raamatun teksteihin sisään omat ennakko-oletuksemme ja mielifilosofiamme – ja kas, saamme Raamatun näyttämän juuri siltä, miltä haluammekin sen näyttävän.

      Ainoa kestävä ratkaisu on eksegeesi: johdamme Raamatun omista teksteistä ja teologisista ajatuksista sen, mitä kirkossa tulee uskoa ja opettaa – vaikka ne sotisivat omaa ajatteluamme vastaan.

      Niinpä Raamatun luomiskertomusten perusteella on mahdotonta perustella spn-avioliittoa, koska pelkän Raamatun sisälukutaidon perusteella kuka tahansa voi huomata, että Jumala on luonut miehen ja naisen omaksi kuvakseen, siunannut heidät ja antanut heille tehtävän tulla “yhdeksi lihaksi”.

      Jos sitten joku tekee tästä homofobisia johtopäätöksiä ja sortuu homojen suhteen vihapuheeseen, se ei kerro mitään Raamatun ymmärtämisestä, vaan nimenomaan sen ymmärtämättömyydestä. Argumentointi kulkee tässäkin logiikalla “non sequitur”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Omaa tulkintaa on helppo pitää oikeana ‘eksegeesinä’ ja siitä poikkeavaa vääränä ‘eisegeesinä’. Siinä sitten onkin hyvät opillisen kiistan ainekset. Minun tulkintani on, että oppikiistat ovat vastoin Jumalan tahtoa. “Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Christer Lindholm sanoo:

    Tässäkin keskustelussa perustellaan taas “perinteistä” avioliittokäsitystä Vanhan Testamentin luomiskertomuksella. Itse olen lukenut luomiskertomuksen useammankin kerran löytämättä sieltä minkäänlaista mainintaa siitä, että Aatami ja Eeva olisivat menneet keskenään naimisiin. Mikä ei sinänsä ehkä ole kovin yllättävää, vihkipapin löytäminen kun olisi saattanut osoittautua aika vaikeaksi…

    Ehkä juuri siksi luomiskertomukseen perustuva avioliittokäsitys ei ole avautunut edes kirkolle itselleen ihan niin selkeästi ja helposti kuin Jouni Turtiainen sanoo sen avautuvan jopa rippikoululaiselle. Vai miten on muuten selitettävissä, että kirkolta meni reippaasti toistatuhatta vuotta ennen kuin se ylipäänsä alkoi puuttua millään tavalla ihmisten naimisiinmenoon?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ei luomiskertomus eikä Paavali ottanut huomioon homoseksuaalisuuden olemassaoloa luonnollisena ilmiönä jolle siihen taipuvaisilla ei ole vaihtoehtoa. Tätä eivät homorakkauden vastustajat tahdo hyväksyä saatika ymmärtää. Ainoa neuvo joka heiltä tulee on se että homojen tulisi elää selibaatissa ja ei varmastikaan parisuhteissa ylimalkaan.

    Homoseksuaalisuus on ollut heteroille provokaatio ja herättää huolestumista kun omat biseksuaaliset tedenssit heräilevät. Psyykeen automaattinen reaktio kaikeen mikä aiheuttaa henkistä kipua ja ahdistusta on sen torjuminen parhaansa mukaan.

    Paavali , joka eli lähellä homoystävällistä kulttuuria oli varmastikkin joutunut ilmiön kanssa kosketuksiin . Normaali heterona hän halusi pitää välimatkaan ja välttyä saastutukselta. Hänen vastarintansa oli luonnollinen reaktio jota hän ei koskaan kyseenalaistanut.

    Vastustus ja torjunta tekivät hänelle mahdottomaksi ymmärtää homoseksuaalisen rakkauden luonnetta. Hänellä ei ollut aavistustakaan sen rakkauden vaativuudesta ja intenssiteetistä. Mitenkä hän olisikaan voinut nähdä homorakkauden hyviä puolia inholtaan?

    On tapahtunut suuri sosiaalinen kehityshistoriallinen loikkaus siinä , että suuri yleisö on alkanut ymmärtämään ja hyväksymään homorakkautta ja sen vaatimuksia .

    Paavali osasi runoilla rakkaudesta, mutta ei itse ymmärtänyt setä, että se koskee kaikkia eikä vain heteroita. Mutta ymmärtääksemme evankelumin pohjimmaista sanomaa kaikelle yhteiselämälle ,niin meidän on ymmärrettävä evankeliumin henki ,eikä vain sen kirjainta josta ilman henkä tulee laki.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Juu, luomisjärjestys-argumenttien soveltamisesta seuraa nähdäkseni aika helposti se, että toista ihmistä kohtaan ei tunneta empatiaa, ei ainakaan samanlla tavalla kuin itseä ja itsen kaltaisia kohtaan. Ei osata asettua hänen asemaansa, tai nähdä hänessä samanlainen kumppanuutta, rakkautta, läheisyyttä, seurakuntayhteyttä (ilman syrjintää) tarvitseva ihminen kuin mitä itse on. Itsestä tulee eräänlainen “järjestysmies” ja toisesta ihmisestä tulee “luomisjärjestykseen” laittamisen kohde.

      Ja sitten on tämä uskonnollisille yhteisöille erityisen luonteenomainen “kunnioittavan/arvostavan syrjinnän” muoto. Sanotaan että kunnioitetaan ja arvostetaan mutta samalla kuitenkin syrjitään. Usein tämä saa muodon “nämä ihmiset ovat Jumalan edessä täysin samanarvoisia kuin me muutkin, mutta…”. Homot ovat nyt tämän kunnioittavan syrjinnän kohteita, mutta sen kohteeksi ovat joutuneet myös monet muut ihmisryhmät (etupäässä tietenkin naiset, mutta myös monet etniset vähemmistöt, juutalaiset, vammaiset jne.)

      Tässä yksi mielestäni tärkeä puheenvuoro asiasta:

      http://www.politicaltheology.com/blog/natural-law-arguments-against-same-sex-marriage-break-down-in-face-of-evidence/

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja