Luota lauluun

[Heli Mäkinen, Hanna Pulkkinen]
Kirkko täyttyy. Lauluvihot rapisevat ihmisten tutkiessa löytyykö itselle rakas laulu sivuilta. Entä mitä uutta on mukana? Katse pysähtyy kynttilöillä valaistulle alttarille, kukkiin, ristiin ja kuviin. Tutut melodiat täyttävät kirkon. Hyvä olo on käsinkosketeltava.

Kauneimmissa joululauluissa paljastuu konkreettisesti ihmisen kokonaisvaltaisuus. Yhteisessä laulussa koko ihminen on läsnä kaikkine puolineen; yhtä aikaa keho, tunteet, ajatukset, muistot ja kokemukset. Musiikki itsessään saa sen aikaan. Musiikin maailmassa sanotaan, että ihminen on muusinen olento eli hänellä on kyky kokea ja ilmaista musiikkia. Joku kuulee musiikin kauneuden, toinen soittaa ja laulaa itse. Joku näkee musiikin kuvina, joku tuntee sen rytminä kehossaan ja tanssii. Tällaisiksi Jumala on ihmisen luonut, kokemaan elämää syvästi, kaikilla ulottuvuuksilla.

Kauneimmat joululaulut liittävät ihmiset yhteen tavalla, jossa laulun kautta yksilön ja yhteisön kokemukset ja tunteet soljuvat ilman rajoja. Tunteiden kirjossa kulkevat ihmisiän muistot, oma elämän kulku. Monet luopumisen ja ikävän kyyneleet vierivät näinä päivinä kirkon hämyisässä penkissä. Samalla me yhteisönä ja yksilöinä liitymme kirkkomme uskon traditioon, olemme hetken aikaa tässä ja nyt osa laajempaa sukupolvien ketjua. Kenenkään vakaumusta tai uskoa ei kysytä. Saa olla ja kokea.

Ja kuinka usein tämän kaiken keskeyttää pakollinen puhe. Kauneimmissa joululauluissa puhe on useimmiten osio, jossa selitetään selittämätöntä tai liimataan syvän kokemuksen päälle otsikko, joka pahimmillaan vesittää ihmisen oman kokemuksen.

Miksi ei voitaisi vain luottaa siihen mikä kantaa? Kirkko on täynnä ihmisiä, ja asia joka tuo heidät kirkkoon on täyttä evankeliumia: saan olla omalla tavallani laulamassa yhteisöni uskon ytimestä, Jumalan syntymisestä ihmiseksi. Kauneimmissa joululauluissa on viime kädessä kyse tästä. Sen ilmaisemiseen sanat eivät täysin riitä. Sen kokemuksen ilmaisemiseen tarvitaan muuta. Jokin ymmärrys tästä avautuu, kun katsoo vastasyntynyttä lasta. Siitä kohtaa alkaa soida äidin tuutulaulu, usein sanaton hyräily, johon vauva vastaa omalla tavallaan. Ihmisen elämässä laulu on ennen puhuttua sanaa, ja se säilyy vielä silloin kun sanat ovat kadonneet. Tämä kyky yhdistää ihmisen elämän alun ja lopun. Ainakin hippunen tästä elämän mittaisesta hyräilystä on mukana kauneimmissa joululauluissa. Se pitää sisällään kokemuksen sellaisesta suhteessa olemisen tavasta, jota sanat eivät tavoita. Eikä sitä tarvitse kenellekään selittää.

Uskaltaisimmeko kirkossa luottaa loppuun asti siihen, että laulaminen ja musiikki ovat jumalanpalvelusta ihan itsessään?

Viimeinen laulu, Maa on niin kaunis, alkaa soida. Koko kirkkotila puhuu. Anna ison ja pienen kuunnella rauhassa. 

- - - - -

Blogi syntyi keskustelujen pohjalta, joita kävimme pitkin viikkoa töiden keskellä.

Heli Mäkinen ja Hanna Pulkkinen

Kouluttajia
Agricola

2 kommenttia

  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Kauneimmat joululaulut-tilaisuudet ja täyttyvät kirkot kertovat tämän päivän ihmisten tilasta, siitä, että sanasta on vieraannuttu, messusta on vieraannuttu. Siellä laulavat sydämensä pohjasta ne, jotka eivät kuulu siihen 28-40 vakiokalustoon, jotka istuvat hajallaan sunnuntaisin siellä täällä. Nyt kirkossa on yli 400 ja pyydetään tiivistämään. Ja niin istutaan ihan liki.

    Miksi on vieraannuttu messusta? “Messu on niin aikaisin, siellä ovat vain ne himouskovaiset, jotka katsovat pitkään, en tiedä milloin pitää nousta ylös – vähän väliä mielestäni, en ymmärrä sitä eksegetiikkaa, liian paljon sanoja,yksinkö menisin sinne takapenkkiin,”

    “Enkelit ensin paimenille lauloi,sielusta sieluhun kaiku soi.” Voiko sen kauniimmin sanoa. Se halutaan sanoa yhdessä, samassa tilaisuudessa ja näin vilauttaa omaa arkaa uskoa toisten yhtä arkojen kanssa. Ja lopuksi Herran siunaus. Se tuntuu niin hyvältä, minulle syntiselle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Raimo Turunen sanoo:

      May Roth-Edelmann kuvaa kauniisti kirkon jäsenten suuren enemmistön kokemusta. Kyllä kirkko ajatusten ja kokemusten tasolla edustaa pysyvyyttä, läheisyyttä, lämpöä ja hyväksymistä. Musiikki iskee kokemuksissa syvemmälle kuin yksikään puhuttu sana. Valitettavasti kaikissa korkealle viritetyissä uudistushankkeissa tätä ei ole muistettu, osin ei edes hyväksytty.

      Adventtina kastoin lapsen, Tehdessäni lähtöä kastetalosta tuore isoisä toivoi, että lauletaan vielä joku tuttu lasten virsi. Niin lauloimme eikä siihen ollut lisäämistä.

      Ilmoita asiaton kommentti