Luottokorttiselvitys jäi puolitiehen

Pidän tärkeänä saattaa arkistoihin tiedon siitä, mitä Teemu Laajasalon luottokorttiselvittelyssä on ja ei ole selvitetty. Jätin alla olevan kirjeen Helsingin seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle ja kirkkovaltuustolle 3.4.2018.

Helsingin seurakuntayhtymä julkaisi 2.3.2018 MAURA Auditin selvityksen Teemu Laajasalon ja muiden johtavien viranhaltijoiden työhön liittyvän luottokortin käytöstä. Yhteinen kirkkoneuvosto päätti 8.3.18 merkitä selvityksen tiedoksi ja päätti samalla, että aihetta enempiin toimiin ei ole. Yhteinen kirkkovaltuusto keskusteli selvityksestä kokouksessaan 8.3. esityslistan kohdassa 13, Puheenjohtajan ilmoitukset. Valtuusto ei tehnyt asiassa päätöksiä.

Pidän tärkeänä sitä, että asiakirja-arkistoon päätyvissä asiakirjoissa on mahdollisimman kattavat tiedot siitä, mitä selvitystä koskevassa asiassa tosiasiallisesti on tapahtunut ja mistä on ollut kyse. Koska yhtymä johtaja Juha Rintamäen suulla selvityksen teon alkuvaiheessa ilmaisi tahtotilakseen selvittää asiat ”pohjamutia myöten”, uskon yhtymän sallivan sen, että saatan alla olevat huomioni yhteisen kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston tietoon ja edelleen muun kokousaineiston ohella arkistoitaviksi.

Seurakuntayhtymä kelpuutti MAURA Auditin raportin sellaisenaan tekemättä selvityksen pohjalta mitään omaa analyysia. Asian viestinnästä saattoi yleisölle syntyä mielikuva, että Laajasalo olisi ”kahta virhettä lukuun ottamatta” saanut selvityksestä suorastaan ”puhtaat paperit” – olkoonkin, että raportti moitti häntä runsaasta kuittien hukkaamisesta ja matkustusohjesäännön rikkomisesta.

Päätöksentekoelimillä ei mahdollisesti ole ollut tilaisuutta tutustua Laajasalon MAURA Auditille (jatkossa MA) toimittamiin, puuttuvia tositteita koskeviin lisäselvityksiin ja niissä edelleen ilmeneviin puutteisiin. Laajasalon omat selvitykset todentavat hänen käyttäneen korttia ohjeiden vastaisesti. Olen käynyt aineistoa läpi riittävässä määrin voidakseni saattaa tietoonne eräät merkityksellisinä pitämäni huomiot.

Raportti toteaa Laajasalosta: ”Mielestämme saadut selvitykset ovat riittävät ja asianmukaiset.” Virkkeessä ei tarkkaan ottaen oteta kantaa Laajasalon työnantajan luottokortilla maksamiin kuluihin, vaan hänen niistä antamiinsa selvityksiin. Yritys viittaa samassa yhteydessä siihen, että viime kädessä vain työnantaja voi arvioida, millainen rahankäyttö on seurakuntatyössä asianmukaista, millainen ei.

Esimerkki uudesta ”riittävästä ja asianmukaisesta” selvityksestä on vaikkapa tällainen: ”Työlounas. Petri Patronen. Neuvottelu.” Selite on asianmukainen, mutta itse kulu ei, koska Laajasalon lounasseuralainen on seurakuntayhtymän työntekijä ja tällaiset henkilökunnan kesken yhtymän kustannuksella syödyt lounaat eivät ole sallittuja.

Tulkinta, jonka mukaan MA olisi arvioinut Laajasalon rahankäytön kokonaisuudessaan ”asianmukaiseksi”, on virheellinen – tällaista ajatusta raportista ei ole luettavissa. MA:n raportissa

todetaan vain, että kahta liian korkeaa matkakulua lukuun ottamatta se ei havaitse Laajasalon tehneen ”poikkeuksellisia ostoja”.

Raportissaan yritys tekee selväksi, että vaikka se pitää annettuja selvityksiä nyt asianmukaisina, vastuu itse ostojen asianmukaisuuden arvioinnista jää seurakuntayhtymälle. Ulkopuolinen yritys ei ole halunnut – eikä varmaan edes voinut – määritellä, minkä sisältöiset kulut ovat seurakuntatyössä asianmukaisia.

Yksittäisten kulujen asianmukaisuutta on kuitenkin mahdollista arvioida Laajasalon nyt laatimien uusien selvitysten pohjalta. Näyttää siltä, että johtopäätös kulujen yleisesti asianmukaisuudesta on yksinkertaisesti virheellinen. Vaikka kuluissa on mukana myös asiallisia viranhoitoon liittyviä kuluja, ohjeiden vastaista rahankäyttöä on niin paljon, että kokonaisuutta ei mitenkään voi pitää asianmukaisena.

Erityisen paljon epäselvyyksiä liittyy ravintola- ja taksikuluihin. Näitä on Laajasalon kuluista lukumääräisesti suurin osa: esimerkiksi vuoden 2017 luottokorttiostoissa ravintola- ja taksikuluja oli kaikista kuiteista 70 prosenttia.

Asianmukaisuusarvioinnin kriteerit: ohjesäännöt ja laki

MA:n Petri Tahvanaiselta saamani tiedon mukaan Laajasalon antamien uusien selvitysten asianmukaisuusarvioinnin kriteereinä ovat olleet yhtymän omat ohjesäännöt ja laki.

Koska ”kulun asianmukainen selite” on kuitenkin laajasti ymmärretty synonyymiksi sille, että itse kulukin olisi asianmukainen, muotoilin yhtiölle kysymyksen näin:

Millä perusteella eli mihin ohjeistoon nojaten olette todenneet asianmukaisiksi esimerkiksi seuraavat Laajasalon kulut:

a) ateriat, tyypillisesti lounaat, jotka Laajasalo on tarjonnut työtovereilleen ja samalla itselleen yhtymän kortilla. Näiden selite on kokoamassanne aineistossa toistuvasti vain ”työlounas” ilman muita perusteita.

b) taksimatkat, joiden selitys on esimerkiksi tyyppiä ”Rautatietori Kallio taksimatka”, ”siirtyminen Sörnäsiin” tai ”kokouksen liikkuminen”. Taksimatkat Töölöstä tai Töölöön (jossa Laajasalolla on koti) Laajasalo on teille antamissaan uusissa selitteissä useimmiten perustellut ilmauksella ”materiaalin haku”.

c) menot, joiden selite puuttuu edelleen tai on hyvin epäselvä. Esimerkiksi käy Savonlinnan-junamatka 20.1.2017, 258 (!) euroa. Selitteen mukaan Savonlinnaan oli kutsuttu myös Laajasalon puoliso, mutta selitteestä ei edelleenkään käy ilmi, oliko puoliso matkalla mukana ja jos oli, mikä oli peruste maksaa hänen kulunsa seurakunnan luottokortilla; tai jos ei ollut, mihin kyseinen 258 euroa ylipäätään kului.

Kysymys: Mikä on näiden selitysten asianmukaisuusperuste eli (esimerkiksi luottokortti- tai matkustusohjesääntöön tai lakiin perustuva) seikka, jonka perusteella olette arvioineet nämä kulut asianmukaisiksi?

MA:n Petri Tahvanainen 26.3.2018 vastasi sopineensa toimeksiantajansa Helsingin seurakuntayhtymän kanssa, että kysymyksiin vastaa ainoastaan seurakuntayhtymä. Siksi esitin saman kysymyksen yhtymän johtajalle Juha Rintamäelle.

Rintamäki ei vastannut kysymyksiini, mutta hän vastasi näin: ”Tämän osalta tehtiin, niin kuin tietysti tiedät, erityistarkastus. Sen yhteydessä ao. henkilöiltä Maura Audit pyysi lisäselvityksiä. Niiden pohjalta tarkastusraportissa päädyttiin toteamaan saadut selvitykset asianmukaisiksi. Asianmukaisuuden perusteet on mainittu erityistarkastuksen raportissa ja vastaa näin meidänkin käsitystä kriteeristöstä.”

Vaikka seurakuntayhtymä ei Rintamäen vastauksen perusteella vaikuta halukkaalta kantamaan vastuutaan Laajasalon kulujen lähemmästä tarkastelusta, erittelen seuraavassa, mitä tietoja käy ilmi Laajasalon itsensä MA:lle antamista lisätiedoista.

Laajasalon asianmukaisia kuluja

Laajasalon toimittamista lisäselvityksistä käy ilmi, että osaan monilukuisista luottokorttiostoista (yhteensä tarkastelussa 351 kpl) on olemassa asiallinen syy. Laajasalo on esimerkiksi silloin tällöin ostanut Avikaisen leipomosta pullaa tai munkkeja henkilökunnalle yhtymän luottokortilla. Tätä voitaneen pitää kohtuullisena ja asiallisena tarjoiluna henkilökunnalle.

Runsaat Coca-Cola-ostokset kirkon lähi-Alepasta ovat Laajasalon uusissa selityksissä nyt nimeltään ”tarjoiluja virkahuoneeseen”. Näitä voitaneen pitää asianmukaisina edellyttäen, että Laajasalo on tarjoillut virvoitusjuomia vierailleen ja nauttinut niitä itse vain vieraita isännöidessään.

Laajasalon epäasianmukaisia kuluja

1. Työlounaat. Laajasalo on tarjoillut toisille Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöille (ja samalla itselleen) melko usein lounaita tai muita aterioita. Alun perin hän ei perustellut näitä tarjoomuksia mitenkään, mutta uusiin selityksiin hän on kirjoittanut useimmiten sanan ”työlounas” tai ”neuvottelu”. Muuta perustelua työtovereiden kanssa kirkon kustannuksella nautituille aterioille ei ole.

MA tiedostaa näiden kulujen ongelmallisuuden viittaamalla ”verotukselliseen riskiin”: tällaiset henkilökuntaedut ovat saajilleen verotettavaa tuloa. Mikäli työnantaja ei ole myöntänyt ateriaetua ja toimita siitä ennakonpidätystä, yhtymän henkilökunnan ei tule syödä omia lounaitaan kirkon luottokortilla. Tämä todetaan uudessa, Laajasalon lounaskäytäntöjen paljastumisen jälkeen laaditussa ohjeessa selkeästi: ” (Työnantajan maksamat, JK:n tarkennus) Työlounaat oman seurakunnan tai yhtymän yhteisten työmuotojen kesken eivät ole sallittuja, ellei kyse ole henkilökunnan palkitsemisesta.” Ohje mainitsee esimerkkeinä hyväksyttävistä tarjoiluista henkilökunnan joulujuhlat ja työyhteisöpäivät.

Vaikka yhtymä tällä kannanotolla osoittaa olevansa tietoinen Laajasalon menettelyn virheellisyydestä, se jostain syystä silti pitää verolainsäädännön ja kortinkäyttöohjeen vastaisia ”työlounaita” asianmukaisina silloin, kun tarjoajana on ollut Laajasalo.

2. Taksimatkat. Matkustusohjesäännön mukaan taksin käyttö työtehtävissä on mahdollista ”esimiehen luvalla poikkeustapauksissa ja perustellusta syystä”. Kirkkoherralla ja yhtymän johtajalla ei ole esimiestä, mutta lienee aiheellista olettaa, että ehto ”poikkeustapauksissa ja perustellusta syystä” koskee myös kirkkoherraa/yhtymän johtajaa. MA toteaa raportissaan, ettei se ole pystynyt käytettävissä olevista aineistoista selvittämään Laajasalon taksikulujen asianmukaisuutta lainkaan. Asia ei ole vähäinen, sillä Laajasalon kuluista kappalemääräisesti jopa 37 % (vuonna 2017) on taksikuluja.

Laajasalolla näitä taksin käytön oikeuttavia ”poikkeustapauksia” on koko ajan hyvin runsaasti. Näiden poikkeustapauksien ”perustellut syyt” ovat MA:n raportin liitteiden mukaan järjestään tämäntyyppisiä: ”materiaalien hakua”, ”este käyttää autoa”, ”liikkuminen ja materiaalin haku keskustassa”, ”tuomiokapitulin kokous” ja ”tapaaminen”.

Laajasalon tapauksessa yhtymä pitää tällaisia taksimatkan perusteluja ”asianmukaisina”, vaikka matkustusohjesääntö määrää yksiselitteisesti toisin.

Laajasalo ilmoittaa menneensä taksilla mm. World Visionin kokoukseen. Hän on kyseisen järjestön hallituksen jäsen, mutta kyseessä ei ole kirkkoherran virkaan liittyvä virkatehtävä. Tällaisiin viranhoidon ulkopuolisiin kokouksiin on matkustusohjesäännön mukaan matkustettava aina omalla kustannuksella.

Matkaohjesääntö toteaa nimenomaisesti, että työterveyshuoltoon on matkustettava omalla kustannuksella. Laajasalon kuluista ”asianmukaisiksi” ja työnantajan maksettaviksi on kuitenkin säännönmukaisesti katsottu myös taksi- ja parkkikuluja hänen matkoillaan Terveystalon työterveyshuoltoon.

Lukuisten pysäköintimaksujen ”asianmukaiseksi” perusteeksi yhtymä on katsonut esimerkiksi ilmoituksen ”materiaalihaku”. Epäselväksi jää, millaisia materiaaleja kirkkoherran on autolla noudettava jatkuvasti eri puolilta, kun esimerkiksi kokousmateriaalit (joita Laajasalo myös usein noutaa taksilla tai omalla autolla, mistä aiheutuu yhtymälle parkkikuluja) ovat pääasiassa sähköisiä. Töölöön ja Töölöstä (jossa Laajasalolla on koti) tehdyille taksimatkoille Laajasalo tyypillisesti ilmoittaa selitykseksi ”materiaalin haku”. Matkustusohjesäännön ja verolakien mukaan kodin ja työpaikan väliset matkat on aina tehtävä omalla kustannuksella.

80 euron pysäköintikulun ainoa selitys on ”pysäköintikulu, siirtyminen omalla autolla välttämätöntä”. Mikäli kyseessä on lentokenttäparkki, taksikulukin olisi alittanut tämän pysäköintikulun.

24.5.2017 Laajasalo on matkustanut taksilla yhden päivän aikana kuusi kertaa. Julkisista lähteistä on todennettavissa osa hänen reiteistään. Aamulla hän on siirtynyt klo 10:ksi Kruununhaan yläkouluun, jossa oli piispaehdokkaiden paneelikeskustelu klo 10-11. Sen jälkeen oli vielä muutama minuutti keskustelua järjestäjien kanssa, siirtyminen salista ovelle ja edelleen ulos. Klo 11.12. Laajasalo on lähtenyt koululta taksilla, mutta jostain syystä hän on kirjoittanut kuittiin lähteneensä ”kirkkohallituksesta” ja olleensa matkalla ”yhtymään” (Seurakuntien talo, 3. linja). Vain tunti myöhemmin, klo 12.13. hän on ollut taas menossa taksilla yhtymään, tällä kertaa osoitteesta ”Bulevardi”. (Ei käy ilmi, miten hän

on tällä välin päässyt 3. linjalta Bulevardille.) Klo 12.54 hän on siirtynyt ”yhtymästä” kohteeseen ”Töölö”. Klo 17.06 hän on lähtenyt ”Kalliosta” Agricolan kirkkoon, jossa oli klo 18 alkava piispaehdokkaiden paneeli. Klo 20.45 hän ilmoittaa siirtyneensä Agricolasta taas Kallion kirkkoon.

Huomiota kiinnittää tässä kaksi seikkaa: 1) totuudenvastainen väite, että Laajasalo olisi klo 11.12 ollut lähdössä taksilla kirkkohallituksesta (Eteläranta 6), kun sadat ihmiset olivat hetkeä aiemmin nähneet hänet Kruununhaan koulussa ja 2) se, että hän on maksattanut yhtymällä yksityisiä menojaan eli oman piispanvaalikampanjansa matkakuluja. Koska kortin käyttö yksityisiin menoihin on ohjesäännön mukaan ehdottomasti kielletty, näitäkään neljää taksimatkaa (meno paneelikeskusteluihin ja paluu niistä) ei voitane pitää ”asianmukaisina” työnantajan maksettaviksi kuuluvina kuluina.

3. Edelleen käsittämättömät selvitykset. Esimerkiksi käy 258 euroa maksanut junamatka Hki-Savonlinna-HKI. VR:n mukaan näin korkea hinta ei ole po. reitillä yhden hengen edestakaisesta matkasta mahdollinen (kahden hengen matkasta voi olla, jos varaus tehdään myöhäisessä vaiheessa). Laajasalo selittää junalippukulun: ”Kallion ja savonlinnan seurakuntien yhteinen reformaatiotapahtuma, jossa järjestettiin yhden viikon joukko erilaisia reformaatiovuoden alun tilaisuuksia, reformaatio-oluen lanseeraukset kahden panimon kanssa yhteistyönä sekä viikon aikana kirkkoherrojen saarnavierailut ja luennot savonlinnassa ja kalliossa, puolisot oli kutsuttu mukaan. vastaanottava seurakunta maksoi majoituksen, lähtevä seurakunta matkan. Kutsu esitetty.” Sekavahkosta selityksestä ei käy ilmi, miten tämä kaikki liittyy VR:n 258 euron maksukorttitositteeseen. Onko esimerkiksi Laajasalon puoliso ollut matkalla mukana, ja jos on, kenen päätöksellä hänenkin kulunsa on maksettu yhtymän kortilla; tai jos puoliso ei ole ollut mukana, mihin koko summa on ylipäätään kulunut.

4. Edelleen puuttuvat selvitykset. Kiinnitin Laajasalolle tammikuussa 2018 esittämissäni kysymyksissä huomiota epämääräisesti tai ei ollenkaan perusteltuihin kuluihin, joiden yhteys viranhoitoon ei käynyt ilmi mistään. MA:n selvityksestä ja sen liitteenä olevasta, Laajasalon toimittamasta selitystaulukosta ei edelleenkään käy ilmi esimerkiksi sitä, miten vaikkapa Flow-festivalin lipunosto (99 e) liittyy virkatehtävien hoitoon. Se, että festivaali tapahtuu Kallion seurakunnan maantieteellisellä alueella, ei vielä riittäne perusteeksi lipunostoon yhtymän kortilla.

Esimerkkejä Laajasalon esittämistä, yhtymän ”asianmukaisina” hyväksymistä perusteluista. MA ja samalla yhtymä ovat hyväksyneet ”asianmukaisiksi” aterioiden tarjoamisen perusteluiksi muun muassa seuraavat, lounasvieraiden korkeaan arvoon tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät perustelut.

Lounastarjoilu kanttori Mikko Heleniukselle, 100 euroa, ravintola Lehtovaara 5.5.2017. Aiheena Suvivirsi-tapahtuman suunnittelu ja samana päivänä pidettävät häät. Laajasalon perustelu työtoverin kestitykselle: ”Mikko Helenius on hyvin ainutlaatuinen kanttori, joka taiturimaisesti yhdistää erilaisia musiikkityylejä perinteiseen kanttoriosaamiseen. Olen tarjonnut hänelle 5.5. työlounaan ja keskustellut siitä, mitä seurakuntayhtymässä pitäisi tehdä, että musiikki voisi

jotenkin enemmän puhutella uutta väkeä ja kuitenkin samalla toteutua olemassa olevalla kanttoriresurssilla.” Kuten edellä totesin, työtoverin kestitseminen yhtymän rahoilla on sekä ohjesäännön että verolainsäädännön vastaista täysin riippumatta siitä, miten oivallisia henkilökohtaisia ominaisuuksia tai taitoja kestittävällä on.

Päivällinen Katri Korolaisen ja Janne Keräsen kanssa, 153,50 e, Kaukoravintolat/Mamma Rosa 21.2.2017. Laajasalo perustelee kestitystä parin tulevien häiden suuruudella ja sillä, että Korolainen on kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja ja Kallion srk-neuvoston jäsen. Perustelu herättää kysymyksen siitä, miten korkea-arvoisen henkilön ja hänen puolisonsa runsas kestitseminen häiden suunnittelun yhteydessä vastaa seurakuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun lakisääteistä vaatimusta. Korolainen toimi myös Laajasalon piispanvaalikampanjan keskeisissä tehtävissä, jolloin Laajasalon olisi tullut suhtautua erityisen arvostelukykyisesti Korolaisen ja tämän puolison kestitsemiseen seurakuntalaisten verovaroilla.

Kun Laajasalo huhtikuun lopussa 2017 lomaili kaksi päivää puolisonsa kanssa Tel Avivissa seurakuntayhtymän luottokortilla maksamassaan ylellisessä hotellissa, hän käytti yhtymän luottokorttia paitsi hotellilaskuun, myös oman ja puolisonsa lainaamien polkupyörien vakuusmaksuihin. Koska yhtymän korttia ei saa käyttää mihinkään yksityisiin menoihin, tällaista toimintaa ei voitane pitää asianmukaisena. Raportissa tätä seikkaa ei käsitellä.

Virvokkeiden tarjoaminen itselle ja ”piispairjalle”, joka ei ollut paikalla

Omalla tavallaan erikoinen on tapaus 23.8.2017, jolloin Laajasalo on tavannut piispaehdokkaina olleet Jaana Hallamaan ja Kaisamari Hintikan Cafe Engelissä ja tarjonnut itselleen virvokkeita yhtymän luottokortilla, vaikka etukäteen oli sovittu, että kukin maksaa kulunsa itse. Laajasalo on toimittanut tapaamisesta MA:lle seuraavanlaisen lisäselvityksen:

VASEMMANPUOLEINEN RUUTU: laajasalo tapaaminen piispairjan kanssa ja lahjananto  

OIKEANPUOLEINEN RUUTU: Maksutosite on johon kirjattu tapahtuman perusteet. Maksutositteesra näkyy paikka, aika ja summa. YKN PJ ehdotuksesta järjestetty tapaaminen piispaehdokkaiden kanssa viikko piispanvaalin jälkeen. Tilaisuudessa annettu YKN PJ luovuttamat seurakuntayhtymän lahjat (huivit). Tarjouduttu tarjoamaan vieraille, josta ovat kieltäytyneet. Maksettu kaksi juomaa.

Selityksestä tekee erikoisen se, että mukana olisi ollut myös ”piispairja”. Tällöin olisikin ymmärrettävissä, että Laajasalon kortilla oli ”maksettu kaksi juomaa”: piispalle tarjottu ja Laajasalon oma, jolloin Laajasalon menettelyä ei voisi pitää moitittavana. MA ilmoittaa, että se ei ole tarkistanut Laajasalon antamien tietojen paikkansapitävyyttä kolmansilta osapuolilta. Minä olen tarkistanut tämän tilaisuuden osallistujat mukana olleelta Jaana Hallamaalta. Hallamaan mukaan piispa Irja Askola ei osallistunut kyseiseen tilaisuuteen. Näin ollen totean, että Laajasalon ilmoitus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa ja Askolan nimi tässä yhteydessä on totuudenvastainen tieto.

Kun Laajasalo jäi kiinni siitä, että hän oli nostanut reilun kolmen vuorokauden ulkomaanmatkalta seitsemän päivän päivärahat, hän nimesi oitis syypääksi seurakunnan sihteerin. Otaksun, että myös tässä tapauksessa ruudukon täyttämisestä vastuulliseksi löytyy huolimaton sihteeri. Merkille pantavaa on, että tämän sihteerin oikeinkirjoitus (”laajasalo”, ”piispairja”) muistuttaa hyvin paljon Laajasalon kirjoitusta. Laajasalon selitysteksteille ominaisia ovat pienet alkukirjaimet nimissä ja virkkeiden alussa, omaperäiset yhdyssanakäytännöt ja lukuisat lyöntivirheet.

Asiassa ei kuitenkaan ole olennaisinta ruudukon täyttäjän henkilöllisyys tai oikeinkirjoitustaito. Olennaista on se, että kyseisen asiakirjan perusteella MA ja yhtymä ovat arvioineet kyseisen kuluselvityksen ”asianmukaisuuden”. Kun fakta on, että ”piispairja” tai piispa Irja Askola ei ole osallistunut tilaisuuteen, lopputulemaksi jää, että Laajasalo tarjosi virvokkeita (2 juomaa) yhtymän kortilla yksinomaan itselleen samaan aikaan, kun kumpikin muu osallistuja maksoi omat kulunsa.

Pidän erikoisena sitä, että yhtymä pitää tämäntyyppistä kortinkäyttöä nyt asianmukaisena: seurakuntayhtymän työntekijät voivat siis vastaisuudessa tarjoilla itselleen virvokkeita yhtymän kortilla varsin vapaasti, vaikka kyseessä ei olisi työ- tai virkatehtävä ja paikalla ei olisi ainoatakaan ulkopuolista vieraanvaraisuuden kohdetta?

MA ja samalla yhtymä pitävät asiamukaisena kuluselvityksenä muun muassa tätä: ”Laajasalo tutustuminen kulmakahvio / bear park / kallio/”. Kulunsa (10 e) Laajasalo maksoi yhtymän kortilla. Selitteen mukaan seurueessa ei ollut muita henkilöitä. Toivon yhtymän päättävien elinten pohtivan, onko tämäntyyppinen tutustumisretkeily kulmakuppiloihin sallittua nyt ja vastaisuudessa kaikille muillekin yhtymän työntekijöille, vai oliko tässäkin asiassa Laajasalolle eri sääntö kuin muille.

Laajasalon palauttamat matkakulut kolmelta matkalta

Laajasalo on palauttanut yhtymälle 766 euroa kolmesta majoituksesta, jotka hän tunnisti liian kalliiksi sen jälkeen, kun olin tammikuussa 2018 häneltä asiasta kysynyt.

MA tai yhtymä ei ilmeisesti ole lainkaan käsitellyt sitä, miten nämä palautukset suhteutuvat matkustusohjesääntöön. Ohjesäännön mukaan virkamatka on tehtävä ”niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kokonaiskustannuksin kuin virkamatkan ja työntekijän tehtävien tarkoituksenmukaisen suorittamisen kannalta on mahdollista. Virkamatkasta ei suoriteta korvausta enempää kuin mitä olisi ollut maksettava, jos se olisi tehty edellä tarkoitetulla edullisimmalla tavalla”.

Silja Linen Commodore Class Parvekkeellinen -hytistä (486 e) Laajasalo on palauttanut 336 e, jolloin hän laskee majoituksensa ”oikeaksi” hinnaksi 150 e. Risteilyn osallistujille oli kuitenkin tarjolla majoitus hintaan 68 e/hlö, joten oikea palautussumma olisi 418 e.

Savonlinnan Seurahuoneen Kuninkaan sviitistä (325 e) Laajasalo on palauttanut 180 e laskien, että huoneen ”oikea” hinta olisi ollut 145 e. Yhden hengen standardihuoneen sai kyseisenä ajankohtana hotellista hintaan 101 e, joten oikea palautussumma olisi 224 e.

Tel Avivin -matkastaan vappuviikonloppuna 2017 Laajasalo on palauttanut 250 euroa. Summa on suhteutettava ohjesäännön vaatimukseen, että matka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kustannuksin kuin mahdollista. Laajasalo aloitti matkan lomailemalla puolisonsa kanssa kaksi ensimmäistä päivää Tel Avivissa. Hän käväisi taksilla Jerusalemissa tutustumassa Lähetysseuraan

kolmantena eli viimeisenä Israelin-päivänään 1.5.2017 ja viipyi paikalla Felm-keskuksessa noin kolme tuntia. Laajasalon tekemän matkan kokonaiskulut ilman päivärahoja olivat 1455,45 euroa.

Matkustusohjesäännön mukaisten kulujen selvittämiseksi on laskettava, millaisin kuluin tällaisen lyhyehkön Lähetysseura-vierailun suorittaminen olisi ollut mahdollista.

Mikäli Laajasalo olisi tehnyt matkan matkaohjeen määräämällä tavalla, siitä olisi ilman päivärahoja koitunut kuluja seuraavasti (hinnat vastaavalta ajankohdalta):

Seutuliikenteen lippu HKI-lentoasema ja takaisin: 2 x 5,50 e = 11 e; mikäli katsotaan tarpeelliseksi taksimatka, hinta on 35 x 2 = 70 e

Lento HKI-Tel Aviv-HKI yhdellä vaihdolla kumpaankin suuntaan: 326 e (30.4.-2.5., matkustusmukavuuden takia kaksi yötä perillä, vaikka vierailu Lähetysseuraan kestää vain kolme tuntia)

Bussi Tel Avivin Ben Gurion -lentokenttä-Jerusalem-Tel Avivin kenttä 9,40 e; mikäli katsotaan tarpeelliseksi taksimatka, hinta on 219 e.

Kaksi yötä hotellissa Jerusalemissa, keskitasoinen yhden hengen huone kaikin mukavuuksin lähellä Lähetysseuran toimintakeskusta, 88 e x 2 = 176 e

Kulut yhteensä 522 e; taksia käyttäen lisäkulu 269 e, jolloin kokonaiskulu on 791 e

Kun Laajasalon kuluista vähennetään matkustusohjesäännön mukaiset kulut, erotus eli oikea palautussumma on (kalliimmalla vaihtoehdolla takseineen) on 664 e.

Laajasalo kirjoittaa selityksessään yhtymän sisäiselle tarkastukselle, että hänen rahankäyttöönsä Israelissa vaikutti mm. ”juhla-aika”. Israelissa ei Laajasalon matkan aikana ollut yhtään juhlapäivää. Vapunpäivä ei ole Israelissa vapaapäivä, ja itsenäisyyspäivän aikaan 2.5. Laajasalo oli jo Suomessa.

Kolmesta edellä mainitusta matkasta Laajasalo palautti 766 euroa, kun yhteenlaskettu oikea palautussumma on 1306 euroa. Erotus, eli edelleen palauttamatta oleva summa, on näiden kolmen matkan osalta 540 euroa.

MAURA Audit ei selvityksessään arvioinut esimerkiksi Tel Avivin -matkan yleistä mielekkyyttä eikä päätöksentekomenettelyä (tällainen työ ei kuulunut toimeksiantoon). Asiassa on olennaista, että Laajasalo oli vienyt matka-aikeensa seurakuntaneuvostoon vain tiedoksi, kun hänen matkaohjesäännön mukaan olisi tullut tehdä matkasta normaali virkamatka-anomus ja jättää päätöksenteko seurakuntaneuvostolle. Huomautan, että matkalaskun mukaan matkan syynä oli paitsi tutustuminen Lähetysseuran Israelin-toimintaan, myös ”analyysi lähetysrahoituksesta”. Tätä analyysia ei edelleenkään ole olemassa, kuten ei myöskään kirjallista matkaraporttia.

Yhteenveto

Edellä mainittuihin havaintoihini nojaten totean, että MAURA Audit ja seurakuntayhtymä ovat todenneet Laajasalon kuittiselitykset ”asianmukaisiksi” suureksi osaksi virheellisin perustein. Lukuisissa tapauksissa oletettu asianmukaisuusperuste ei vastaa luottokortti- tai matkustusohjesäännön määräyksiä.

Määritellessään Laajasalon kulut/kuluselvitykset nyt ”asianmukaisiksi” yhtymä soveltaa omia ohjesääntöjään Laajasaloon eri tavalla kuin muihin työntekijöihin. Laajasalolle on edelleen omat säännöt. Yhtymän muilta työntekijöiltä saamieni tietojen mukaan kulujen seuranta on muiden tapauksessa ollut usein hyvinkin tarkkaa; työntekijät ovat selvittäneet ja perustelleet menoja yksityiskohtaisesti jo kauan ennen kuin yhtymän kortit Laajasalon toiminnan takia nousivat julkiseen keskusteluun.

Näyttää siltä, että Laajasalo on saanut käyttää korttiaan vuosia kenenkään tai minkään asettamatta hänelle rajoja. Tähänastinen kaiken salliva suhtautumistapa voi vaikuttaa siihen, että yhtymä nyt haluaa sivuuttaa Laajasalon ilmeiset väärinkäytökset toteamalla kaikki kuluselitykset yhtenä nippuna ”asianmukaisiksi” ilman erittelyä ja läpivalaisun kestäviä perusteluja.

Totuudenmukaista on todeta, että

- Laajasalo on käyttänyt yhtymän luottokorttia ohjesääntöjen vastaisella tavalla mm. lukuisiin aterioihin ja taksimatkoihin. Hän on käyttänyt korttia myös yksiselitteisen yksityisiin menoihin, kuten omaan ja vaimonsa virkistysmatkaan, polkupyörälainaamon takuumaksuihin ja oman piispanvaalikampanjansa matkakuluihin.

- Laajasalolla on edelleen selvittämättömiä korttikuluja (ks. esimerkit edellä). Hän on antanut lisäselvityksiä, mutta niistä ei edelleenkään käy ilmi, mikä on ollut peruste maksaa kuluja yhtymän luottokortilla.

- Selvityksen jälkeenkään ei ole tiedossa eikä arvioitavissa, miten useat Laajasalon ostokset ovat palvelleet viranhoitoa.

- Moitittavaa on lisäksi (tämä todetaan raportissa) se, että Laajasalo on kadottanut tai hävittänyt erittäin paljon kuitteja ja laiminlyönyt selitteiden teon.

- Laajasalo on palauttanut oikeudettomasti tuottamistaan kuluista yhteensä 766 euroa kolmen matkan ylellisistä majoituksista. Mikäli laskennassa sovellettaisiin yhtymän matkaohjesääntöä, palautettavaa olisi näistä kolmesta matkasta vielä 540 e.

- Yhtymä ei ole käynnistänyt oikeudettomien kulujen takaisinperintää Laajasalolta.

Yhtymä ja sen päätöksentekijät ovat seurakuntalaisille vastuussa verovarojen käytöstä. Mikäli yhtymä kokee liian vaikeaksi käsitellä nykyisin piispana toimivan henkilön luottokorttiepäselvyyksiä ”pohjamutia myöten”, niin kuin alun perin oli tarkoitus, totuudenmukaista ja rehellistä on todeta tämä kyvyttömyys ääneen.

Mikäli seurakuntayhtymän tarkoitus on esimerkiksi suojella Laajasaloa tämän epäasiallisen rahankäytön enemmältä tarkastelulta, yhtymä voinee tiedottaa, että se tässä tarkoituksessa on julistanut ”asianmukaisiksi” sellaisetkin kuluselvitykset, jotka tosiasiassa eivät näitä kriteerejä täytä.

Vantaalla 3.4.2018

Johanna Korhonen

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja

123 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Tein mielenkiintoisen havainnon. Pentti Korhonen on katsonut tarpeelliseksi jatkaa piispan myllytystä palaamalla tänne uudelleen vuosi sen jälkeen kun viimeiset kommentit on kirjoitettu ja tuomalla esiin omaa näkemystään uudelleen ja uudelleen. Se osoittaa, että hän haluaa edelleen pitää yllä piispan myllytystä negatiivisessa valossa. Surullista vaikka osoittaakin vanhan miehen sitkeyttä. No, lukijat kyllä ymmärtävät myös muut kytkökset ja syyt.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Johanna Korhonen
    Johanna Korhonen

    Kirkolliskokousedustaja, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Ammatiltaan journalisti ja kirjankustantaja, toimitusjohtaja. Kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä.