Luovutkos valmiista vastauksista?

Katselin joulun aikaan jumalanpalveluksen Lähetyskirkosta. Se oli uusinta, joten olin nähnyt saman lähetyksen aiemminkin. Nyt en muista, kastettiinko vauva sen yhteydessä vai oliko kyse vain vauvan siunaamisesta. Joka tapauksessa mieleen jäi jo ensimmäiseltä kerralta papin rukous vauvan puolesta: ”Varjele hänet valmiilta vastauksilta.” Se oli ainut asia, josta varjelusta pyydettiin.

Rukous oli yllättävä. Jäin miettimään, tämäkö on suurin paha, josta pitää lapselle varjelusta pyytää. Mieleeni nousi monia muita asioita, joista olisin pitänyt tarpeellisempana pyytää varjelusta. Tavallisille ihmisille, jotka eivät ole hengellisiä asioita tottuneet syvällisesti pohdiskelemaan, tämä rukous antaa harhaanjohtavan viestin: hengellisiin kysymyksiin ei ole olemassa yleispäteviä vastauksia.

Aikoinaan, kun lapsia kastettiin, vanhemmilta kysyttiin: ”Luovutkos Perkeleestä?” Se nähtiin suurimmaksi pahaksi. Nyt varmaan pitäisi kysyä: ”Luovutkos valmiista vastauksista?”

Monissa asioissa tarvitsemme ilman muuta valmiita vastauksia. Ei jokaisen tarvitse selvittää kaikkia maailman asioita itse, jos joku muu on ne jo selvittänyt. Jos pohdin, milloin on viisainta leikata omenapuun oksat, voin katsoa netistä ja saan valmiin vastauksen. Mutta elämänkatsomuksellisissa kysymyksissä valmiiden vastausten antaminen ja niiden omaksuminen onkin monimutkaisempi asia.

Jostain luin hiljattain (muistaakseni Isidor Zwirnin kirjasta ”Rabbi ja Messias”), että ortodoksijuutalaispojan saapuessa koulusta isä ei kysy suomalaiseen tapaan: ”Mitä sinä tänään koulussa opit?”. Hän kysyy: ”Teitkö tänään jonkin hyvän kysymyksen?” Ehkä tämä metodi on osaltaan ollut vaikuttamassa siihen, että juutalaiset tieteentekijät ovat onnistuneet keräämän Nobelin palkintoja muita paljon enemmän.

Opettajana olen itsekin joutunut kehittämään taitoa tehdä kysymyksiä, jotka saavat oppilaat ajattelemaan. Vielä parempi olisi saada oppilas ihmettelemään, muodostamaan itse kysymyksiä ja niiden avulla etsimään vastauksia. Jeesuskin teki paljon kysymyksiä saadakseen ihmiset ajattelemaan.

Kirjassaan ”Saat sen mistä luovut” (2005) Tommy Hellstenkin korostaa kysymysten merkitystä. Hän kirjoittaa: ”Kysymykset ovat dynaamisia, ne kuljettavat eteenpäin… Kysymykset ovat merkkejä liikkeestä ja sen tähden ne ovat merkkejä kehityksestä… Siksi ne johtavat viisauteen.”

Ilosanomapiiri on erinomainen raamattupiirimenetelmä (kehittäjä Mailis Janatuinen). Siinä Uuden Testamentin kertomuksiin tutustutaan kysymysten kautta. Ne eivät ole sellaisia kysymyksiä, joihin löytyy vastaus tekstistä poimimalla, vaan ne pakottavat pohtimaan yhdessä. Oikeita vastuksia ei välttämättä edes ole, ainakaan niitä ei kerrota. Jokaisen ajatukset ja löydöt ovat tärkeitä.

Kun mongolialaiset nuoret oppivat ilosanomapiiritekniikan, he totesivat ihastuneina: ”Me ei saada koskaan puhua kirkossa siitä, mitä me itse ajatellaan, mutta ilosanomapiirissä se on mahdollista.”

Näinhän se on meilläkin. Kirkkojemme tilaisuudet ovat valtaosaltaan julistusta: yksi tai muutama guru opettaa, muut istuvat ja kuuntelevat. Tätä vuodesta toiseen samoille ihmisille. Vaikka jumalanpalveluksessa olisi kirkkokahvitkin, keskustelua päivän aiheesta tai saarnasta ei taatusti synny. Seurakunta on ja jää passiiviseksi vastaanottajaksi.

Kun aikoinaan kirkossamme tehtiin iso remontti, ehdotin, että urkuparven alapuolelta poistettaisiin penkit ja ne korvattaisiin pöydillä ja tuoleilla. Lähes 800 ihmisen kirkosta olisi hyvin voinut muutaman penkkirivin poistaa, kyllä ne parikymmentä ihmistä sinne mahtuvat, jotka tavallisena sunnuntaina kirkossa istuvat. Tämä osa olisi voitu eristää vaikka lasiseinällä muusta kirkkotilasta. Siellä olisi voitu jumalanpalveluksen aikana pitää pyhäkoulua ja jälkeenpäin juoda kirkkokahveja. Ehkä olisi syntynyt keskustelua päivän aiheesta, kuullun ja koetun jakamista ja edelleen työstämistä. - No, eihän sellaista ideaa tietenkään voinut toteuttaa. Johan museovirastokin olisi sellaisen kieltänyt.

Pienimuotoisessa maallikkokirkossa, joita eräässä rukoushuoneessa järjestetään, saarna on aina keskustelusaarna päivän evankeliumitekstistä. Ei ole vain yksi auktoriteetti, joka tietää, vaan jokainen voi tuoda esiin omia kysymyksiään tai oivalluksiaan.

Emme silti voi jäädä pelkästään kyselemään. Elämän suurimmat ja tärkeimmät kysymykset ovat usein haudanvakavia; elämä on kiinni niiden löytymisestä.

Ja kyllähän valmiita vastauksia meille tarjoillaan sieltä ja täältä tuutin täydeltä: elämäntapaoppaita kirjakauppojen hyllyt notkollaan. Näitäköhän se pappi tarkoitti?

Onneksi Jumalakin on vastannut kysymyksiimme. Todellisessa sielunhädässä nämä valmiit vastaukset ovat pelastusrengas hukkuvalle. Hyvin muistan, miten tärkeä kokemus oli päästä ihmisvastausten sokkeloisista ja pimeistä labyrinteistä Jumalan vastausten valoon.

Jumalan vastaukset ovat lisäksi sellaisia, joihin ihminen omalla ymmärryksellään ei koskaan päätyisikään. Kun ihminen aivoittelee jumalan, tämä ei taatusti synny vauvaksi talliin eikä kuole häpeällistä kuolemaa ristillä. Jumalan vastausten löytäminen ja niihin suostuminen merkitsee usein aikaa, vaivaa ja ahdistusta. Ne eivät tule kuin apteekin hyllyltä.

Jumalan vastaukset ovat valmiit ja ne on kerrottava kaikille. Sen tehtävän Jeesus seuraajilleen jätti. Mutta niiden omaksumisen tulee olla henkilökohtainen prosessi, ei sitä, että ne omaksutaan kritiikittä jonkun auktoriteetin tulkitsemina. Niitä saa pohtia, ne saa laittaa testiin elämän kovimpien kriisien keskellä. Näin niistä tulee henkilökohtainen vakaumus.

Lutherin sanojen mukaan Jumalan sanaa on märehdittävä. Sen tulee uskossa sulautua ihmisen sisäiseen todellisuuteen, muuttua hänen rakennusaineekseen samoin kuin ravinto muuttuu kehon rakennusaineeksi.

Jumalan sana ei ole kannettua vettä, joka ei kaivossa pysy. Se on alati virtaavaa ja virkistävää, elämää synnyttävää. Eikä se ehdy.

23 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Anita Ojala kuinka suhteutat tuon esille ottamasi “hengellisen ylpeyden” esim Lutherin antamiin ns “raamatullisiin” perusteisiin vainota (tappaa) ns “uudestikastajia tai kuinka hän kirjoitti juutalaisista tai katolilaisista……..?

    Se mitä haluan “näyttää” on että kun luterilaisuus “aivopesee” lapsensa niin silloin ei ole helppoa enää todella huutaa Jumalan puoleen kun tulee hätä, siis oikeastaan on helppo, mutta kun perusta on väärä eli luullaan että ollaan jo sisällä eikä todella nöyrrytä todelliseen parannukseen ja kääntymiseen pois pahoilta teiltä vaan haetaan apua yhteen ongelmaan (syntiin) ja jatketaan iloisesti synnin tekemistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Minut oli kastettu vauvana, mutta minkäänlaista aivopesua luterilaisuuden taholta ei minuun koskaan kohdistunut. Ymmärsin jo nuorena, että on olemassa uskovaisia ja ei-uskovaisia, vaikka silloin käytännössä kaikki kuuluivat luterilaiseen kirkkoon. Minulle onnistui aivan esteettä huutaa Jumalan puoleen, kun tuli hätä.

    En ole koskaan, en ennen uskoon tuloa enkä sen jälkeen, jatkanut iloisesti synnin tekemistä. Sen verran jumalanpelkoa minussa oli jo ennen uskoontuloakin – sen luterilaisen opetuksen ansiosta, jota olin siihen mennessä kuullut. Saman havainnon olen tehnyt muistakin luterilaisista ystävistäni. – Sinulla tuntuu olevan muotti, johon yrität tunkea kaikki luterilaiset.

    Mutta tiedän hyvin, että sellaistakin opetusta luterilaisuudessa on, että riittää kun on kastettu, eikä mitään uskoontuloa enää tarvita. Siitä opetuksesta huolimatta luterilaisia tulee uskoon, kun Jumalan Henki osoittaa heille todeksi synnin.

    Myös vapaissa suunnissa olen havainnut sellaista uskoa, että kun on “oikein kastettu”, mikään synti, mitä sen jälkeen tekee, ei ole kuolemaksi. Se on eräänlaisen omahyväisen aivopesun tulosta myös, hengellistä itsepetosta. Unohdetaan, että Jaakob kirjoitti uskoville: “MONESSA kohdinhan me KAIKKI hairahdumme.”

    Voisitko muuten antaa lähteen, jossa Luther käskee tappaa uudestikastajia? Olen paljon lukenut Lutheria, mutta en ole tällaiseen käskyyn törmännyt. Monet Lutheria moittivat ovat kuin rakkikoiria, jotka räksyttävät karhun ympärillä. Itse eivät koskaan olisi pystyneet siihen työhön, johon hän. Mutta hänkin oli vain ihminen, ja Jumala antaa parhaimpienkin aseidensa langeta vakaviinkin synteihin, jotta heistä ei tehtäisi epäjumalia. Hän ei kunniaansa ihmiselle anna. Suurella miehellä on myös suuri varjo.

    Luther aurasi hengelliseen umpihankeen tien, jota pitkin sitten uudestikastajatkin pystyivät kevyesti kulkemaan kerskaillen suuremmalla viisaudellaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Anita Ojala ensiksikin olen tuon “Luther antoi ns “raamatulliset perusteet “uudestikastajien vainoille” lukenut luterilaisen maailmanliiton anteeksi pyynnöstä näiden jälkeläisille, uutinen on myöhemmin poistettu ev.lut kirkon sivuilta?

    Mainitset kasteesi, siis miksi kaste ennen “uskoontuloasi”? Mitä hyötyä on ihmiselle siitä mitä on tapahtunut ennen uudestisyntymää (todellista uskoontuloa)?

    Siis kuten Jeesus Sanoo että nimi voidaan pyyhkiä elämänkirjasta, niin on syntiä josta tämä on seurauksena eli kyllä uudestisyntynytkin voi tehdä tekoja joista seuraa kuolema ja kadotus.

    Jeesus Sanoo uskoontulosta mm seuraavasti:

    Luuk. 9:62 Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.

    Siis kun tulee uskoon niin ei voi etsiä MITÄÄN vanhaa, katsoa taakse.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jos Pasanen et itse katso taaksesi, niin ei tule joka päivä mieleen se suuret tuomairin valtuudet antanut kaste, jota olet saanut. Anna Lutherin levätä rauhassa, hän on jo siellä, minkä paikan Jumala on armossaan antanut.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen siis tuossako on vastauksesi niihin vainoihin joihin Luther ja luterilaisuus on syyllistynyt ja joiden oppeihin perustuu koko luterilaisuus?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Uskoontuloni alkuaikoina tutkin kasteasiaa varsin perustellisesti ja rukoilin Jumalalta selkeää johdatusta. Sain rauhan asiassa: kaste on pätevä, sitä ei tarvitse uusia. Lisäksi tein sen huomion, että on lukuisa joukko vilpittömiä uskovia, jotka on kastettu vain vauvana, mutta joiden uskoa on mahdoton asettaa kyseenalaiseksi. En voinut olla hyväksymättä sitä, minkä Jumalakin hyväksyy. Huomasin myös , etteivät uskovien kasteeen ottaneet ole sen kypsempiä uskossaan kuin vauvana kastetutkaan uskovat.

    Löysin itse lähteen, jossa kerrotaan, kuinka Luther joutui allekirjoittamaan hyväksynnän kasteenuusijoiden kuolemanrangaistukselle, mutta hän vastusti sitä pitkään. Luther mm kirjoitti: “Se ei ole oikein, ja olen todella pahoillani siitä, että näitä ihmisparkoja murhataan ja poltetaan niin surkeasti ja julmasti. Saakoon jokainen uskoa mitä tahtoo. — Miksi heitä pitäisi kiduttaa, mikäli he eivät sen lisäksi ole kapinallisia tai muuten asetu vastahankaan. Heitä tulisi vastustaa Jumalan sanan avulla, tulella ei saada aikaan mitään.”

    Mutta yhteiskunnallinen tilanne kärjistyi, kun kasteenuusijat eri tavoin nousivat yhteiskunnallista järjestystä vastaan. He toimivat vastoin Raamatun sanaa, joka sanoo: “Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen …” (1.Piet.2) sekä: “Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen… Joka nousee esivaltaa vastaan, nousee Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa” (Room. 13)

    Hehän myös ottivat haltuunsa väkivallalla Mûnsterin kaupungin ja perustivat sinne oikeiden pyhien valtakunnan (josta ei tullut pysyvää paratiisia heidän “oikeasta” uskostaan huolimatta). Lopulta Lutherkin taipui hyväksymään kuolemanrangaistuksia. On kuitenkin todettu, että “Lutherin lempeys heitä kohtaan oli merkittävämpää kuin hänen ankaruutensa.”

    En pidä Lutheria pyhimyksenä. Kuten sanoin, hän oli vain ihminen ja suurella miehellä on usein suuri varjo. Toivon voivani kerran taivaassa kiittää häntä siitä, että hänen tekstinsä ovat pitäneet minut elossa elämäni vaikeimpina vuosina. Muiden kirjoitukset olivat liian kevyttä kamaa.

    Mutta miksi itse et jätä luterilaisia uskovia Jumalan tuomittaviksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Anita Ojala mielenkiintoisesti pyörittelet sanoja, siis oliko oikein kun luterilaiset vainosivat niitä (uudestikastajia) jotka eivät olleet kuuliaisia yhteiskunnan järjestykselle? Entä kuinka ne jotka Lutherin oppien seurauksena erosivat katolilaisuudesta joka oli yhteiskunnan järjestyksen mukainen ja perustivat oman uskontokunnan (kirkon) ja samalla uuden yhteiskunnan? Eikö tuossa ollut kapina voimassa olevaa yhteiskuntaa vastaan kun perustettiin Lutherin ajatusten mukaan “kenen maa sen usko” uusia ruhtinaskuntia?

    Otetaampa vielä ev.lut kirkon sivuilta tunnustuskirjoista lainaus, siis vieläkin luterilaisen opin sisältä Lutherin sanoja papeille:

    “”….Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

    Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois….” (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)

    Siis vieläkin ev.lut kirkon opissa on tuo.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Eikö tuossa ollut kapina voimassa olevaa yhteiskuntaa vastaan kun perustettiin Lutherin ajatusten mukaan ‘kenen maa sen usko’ uusia ruhtinaskuntia?” Euroopassa ei oikeastaan ollut Lutherin aikaan mitään muuta ‘voimassa olevaa yhteiskuntaa’ kuin ruhtinaskunnat omine lakeineen. Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas oli Lutherin liittolainen ja kannatti monen muun hallitsijan tavoin ‘kenen maa sen usko’ -ajatusta. Uusia ruhtinaskuntia ei perustettu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kun Jumala valitsi Lutherin siihen työhön, jonka tämä suoritti, hän kyllä tiesi, millaisen miehen valitsi. Kuten jo aiemmin siteerasin Jaakobia: ”MONISSA kohdin me KAIKKI hairahdumme.” Kyllä me sitten tuomiopäivänä saamme kuulla, mikä on Jumalan arviointi itsekustakin, niin Lutherista kuin meistä pikku besserwissereistäkin.

    Näitä oppikiistoja ja toistemme herjaamista voisimme varmaan jatkaa hamaan tuomiopäivään asti. Mutta oma kokemukseni on, että on tärkeämpää nyppiä roskia omista silmistään kuin hirsiä toisten silmistä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Anita. Arille voisi suositella Lutherin lukemista. Kuten moni sanoo Raamatusta, niin olen myös kuullut Lutherista mainittavan: ”Tiedän kyllä lukemattakin, mitä siellä lukee…”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Arille vielä muutama näkökohta. Tunnustuskirjat, joita siteerasit, on kirjoitettu 1500-luvulla. Vaikka ne yhä kuuluvat lut.kirkon peruskirjoihin, se ei merkitse sitä, että kaikkea, mikä siihen aikaan katsottiin tarpeelliseksi, pitäisi noudattaa iät ja ajat.

    Te vapaat suunnat korostatte sitä, että teidän ainoa peruskirjanne on Raamattu. Mutta ettehän tekään noudata kaikkea, mitä siinä on määrätty. Ette noudata Vanhan testamentin tappomääräyksiä. Ne kuuluivat siihen aikaan, eivät ikiajoiksi.

    Ette noudata edes kaikkea, mitä Uudessa testamentissa on määrätty. Tietääkseni teidän kokouksissanne – kuten luterilaisissakin – naiset saavat rukoilla ilman päähinettä, miehet saavat pitää pitkiä hiuksia, naiset saavat opettaa, kielillä saa puhua vaikka ei olisi selittäjää ym.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit