Luterilainen ihmiskäsitys johtaa luterilaiseen käsitykseen yhdenvertaisuudesta

Luterilaisen ihmiskäsityksen mukaan Ihmiskunta on syntiinlankeemuksen seurauksena erossa Jumalasta. Perisynti saa ihmisen tekemään tekosyntejä. Tekosynnit ovat seurausta Jumalan ja ihmisen välirikosta, eivät syy siihen. Luterilaisen käsityksen mukaan ihminen on kasteen jälkeen edelleen sekä pyhä että paha, sekä syntinen että vanhurskas. Tästä syystä hänen tulisi elää jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksenteossa. Ihmisen pelastus takaisin Jumalan yhteyteen tulee pelkästä armosta. Myös pelastavan uskon saaminen on näet kiinni puhtaasta armosta.

Koska koko seurakunta on perimältään syntinen, ei seurakuntamaisia tule erotella toisiaan syntisyyden perusteella. Lakia on julistettava kaikille, jotta jokainen tulisi tuntemaan syntisyytensä. Kehotusta parannukseen on julistettava kaikille, sillä parannusta on tehtävä jatkuvasti, mikään kertakaikkinen parannusteko ei ole riittävä. Evankeliumin armoa on julistettava kalliille, sillä ilman Kristusta ei armoa ole kellään ja Kristuksessa armon saavat kaikki. Ihminen jota tunnustaa oman syntisyytensä Jumalalle saa syntinsä anteeksi. Joka kieltää oman syntisyytensä torjuu myös armon. Kaikki synti on julistettava synniksi, jotta myös armo tulisi julistetuksi kaikista synneistä

Luterilaisessa seurakunnassa erilaiset ja eri tavoin syntiset ihmiset kokoontuvat yhdessä palvelemaan Herraa. Kaikilla, jotka ovat armon tarpeessa, on pääsy armovälineiden ääreen. Ne jotka torjuvat armon, torjuvat myös armovälineiden oikean käytön. Ihminen joka torjuu armon, sitoo itsensä synteihinsä. Kristityn veljen tai sisaren osaksi jää vain lausua asia hänelle julki. Kyse ei ole tuomiosta vaan parannuksen saarnasta.

Vaikka kirkko luterilaisen tunnustuksen mukaan on ensisijaisesti uskon ja Pyhän Hengen yhteys sydämissä, on kirkon ulkonaisessa yhteydessä myös jumalattomia ja teeskentelijöitä. Teeskentelijät ja jumalattomat elävät tämän elämän aikana seurakuntaan sekoittuneina ja ovat sen jäseniä sikäli, että heillä on ulkonainen yhteys kirkon merkkeihin: sanaan, tunnustukseen ja sakramentteihin. Luterilaiseen oppiin ei kuulu pyrkimys erottaa heitä kirkon ulkonaisesta yhteydestä.

Jumala rakastaa syntistä mutta ei syntiä, niinpä myös luterilainen seurakunta suvaitsee keskuudessaan synnin tekijöitä, mutta ei siunaa syntiä.

Synti saarnataan synniksi, eikä ketään joka syntinsä tunnustaa, vihitä synteihinsä, vaan hänelle julistetaan armo Kristuksen veressä voimassa. Armo ei ole lupa tehdä syntiä vaan lupaus pelastuksesta omasta syntisyydestään huolimatta.

Myöskään erilaisia inhimillisiä traditioita ei tule asettaa kirkon ykseyden esteeksi. Tunnustuksemme mukaan Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.

Luterilainen yhdenvertaisuus on sinä, että kaikki on syntisiä sekä siinä että parannuksen saarna ja armonjulistus kuuluu kaikille. Samoin kuin armon välineet kuuluvat kaikille jotka ne uskossa vastaanottaa. Kristillinen ajatus ihmisten välisestä tasa-arvosta lähtee luotuisuudesta. Meillä on yhteinen alkuperä Jumalan kuvana ja luomistyön tuloksena.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Luulen, että Jukan kirjoitus menee juuri niin pitkälle kuin kaikki kirkon jäsenet ovat yhdessä valmiita menemään. Tuskin on valtavaa erimielisyyttä siitä, miten syntiin pitäisi suhtautua.

    Sitten kun se seuraava askel on lähteä miettimään sitä, mitkä kaikki konkreettiset asiat ovat syntiä ja varsinkin onko tämä yksi nimeltä mainitsematon asia syntiä, syntyykin niin suuri sota, että siinä alkavat kirkot rytisemään.

    • Jusu Vihervaara

      ”Sitten kun se seuraava askel on lähteä miettimään sitä, mitkä kaikki konkreettiset asiat ovat syntiä ja varsinkin onko tämä yksi nimeltä mainitsematon asia syntiä, syntyykin niin suuri sota, että siinä alkavat kirkot rytisemään.”

      Tässä mennäänkin harhaan jos syntejä ryhrytään lajitelemaan tai karsimaan. Kaikki synti sulkeutuu armoon. Ketään ei kategorisesti sulketa seurtakunnan ulkopuolelle siksi että hänellä on synnin taakka. Mitään syntiä ei jätetä saarnaamasta synnisi siksi että kuulialle synti on lian raskan. Lain ja evankeliumin kuuleva kristitty kokee oman syntisyytensä ja saamansa suunnattoman armon.

    • En minä sitä tarkoittanut, että syntejä lähdettäisiin karsimaan tai lajittelemaan. Tarkoitin sitä, että kirkossa ei ole yksimielisyyttä siitä, mitkä kaikki asiat ovat syntiä ylipäätään.

      Eli kun sinä Jukka puhut synneistä, et voi olettaa, että puhuisit jostain yksikäsitteisestä listasta asioita, josta kaikki kristityt ovat vakaumuksessaan samaa mieltä.

    • Jusu Vihervara: ”Eli kun sinä Jukka puhut synneistä, et voi olettaa, että puhuisit jostain yksikäsitteisestä listasta asioita, josta kaikki kristityt ovat vakaumuksessaan samaa mieltä.”

      Tämä pitää täysin paikaansa, sikäli kun puhumme yleisellä tasolla. Sikäli kun keskustelemme luterilaisuudesta, on apunamme luterilaiset tunnustuskirjat, joihin voimme vedota oman henkilökohtaisen milipiteemme sijasta.

    • Jusu Vihervaara:

      ”Luulen, että Jukan kirjoitus menee juuri niin pitkälle kuin kaikki kirkon jäsenet ovat yhdessä valmiita menemään. Tuskin on valtavaa erimielisyyttä siitä, miten syntiin pitäisi suhtautua.

      Sitten kun se seuraava askel on lähteä miettimään sitä, mitkä kaikki konkreettiset asiat ovat syntiä ja varsinkin onko tämä yksi nimeltä mainitsematon asia syntiä, syntyykin niin suuri sota, että siinä alkavat kirkot rytisemään.”

      Kyllä Jusu Vihervaara on mielestäni aivan oikeassa. Kaikki uskonnollinen puhe ja keskustelu on kaiketikin puhumista abstraksteista asioista abstraktein käsittein vailla konkretiaa. Luterilaiset, katoliset ja ortodoksit uskovaiset siteeraavat ja toistavat mielellään raamatunlauseita ja islamistit vastaavasti koraaninjakeita.

      Kun puhutaan Jumalasta ja Jumalan tahdosta, jokainen antaa tälle abstraktille asialle omaa uskonvakaumustaan vastaavan sisällön, yleisellä tasolla. Sama on kun puhutaan synnistä, perisynnistä, pyhästä hengestä jne., näennäinen yksimielisyys ja ykseys riittää tähän saakka, koska tämä on vain uskonnollista liturgiaa.

      Mutta sitten kun tarkennetaan ja lähestytään konkretiaa, ihmisten arkielämää ja itsekunkin henkilökohtaisia elämänratkaisuja, ollaankin suurissa ongelmissa. Vasta yksilötasolla nämä liturgiat konkretisoituvat ja kohtaavat ihmisen, jolloin ihmiset joutuvat usein suuriin sisäisiin ristiriitoihin itsensä ja uskonnon/uskonnollisen opetuksen kanssa. Tästä viimepäivät ovat oiva esimerkki.

    • Jussi Tynkkynen:
      ”Kun puhutaan Jumalasta ja Jumalan tahdosta, jokainen antaa tälle abstraktille asialle omaa uskonvakaumustaan vastaavan sisällön, yleisellä tasolla.”

      Tämä todellakin pitää paikkaansa kun puhutaan uskonnollisuudesta yleisellä tasolla. Näin ei ole jos omien mielipiteiswen sijaan pitäydytään luterilaisuudessa siltä osin kun oppi on jo sitovasti normitettu.

      Viittaus Upsalan kokouksen päätökseen 1593, josta Suomen ev.lut. kirkko ei ole sanoutunut irti:
      ”Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä. Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi.”

    • Jukka, tämä Pyhä Henki, tämä se vasta abstrakti asia on. Olen ollut kauhuissani, kun olen tutustunut kaikkeen siihen, mitä tämä Pyhä Henki on ilmoittanut vanhoillislestadiolaisille papeille ja maallikkosaarnaajille viime vuosikymmenien aikana. En tiedä lieneekö ollut sama Pyhä Henki tuolloin Upsalassa 1593, mutta Raamattuun ja Pyhään Henkeen ovat siellä vl-liikkeessäkin vedonneet.

  2. Jusu Vihervaara :”Sitten kun se seuraava askel on lähteä miettimään sitä, mitkä kaikki konkreettiset asiat ovat syntiä ja varsinkin onko tämä yksi nimeltä mainitsematon asia syntiä, syntyykin niin suuri sota, että siinä alkavat kirkot rytisemään.”

    Mitä arvelet seuraavasta ”yhteiskunnallisen” tasa-arvon askelesta? Onko se sukupuolineutraalin avioliiton jälkeen lukumääräneutraali, josta vihernuoriso jo vihjailee? Vaaditaanko meitä ”tasa-arvon” nimissä hyväksymään ”uusilla nimillä” vähitellen mm. kaikkien jumalien äidiksi sanotun Kybelen orgiastinen kultti, äitijumalatar Meter megale Rhean palvonta, Dionysoksen Liber pater-kultista omaksutut palvontamenot tai Dionysoksen kultin mukaiset Bacchuksen bakkanaalit?

    Kuinka monta kirkkohallituksen ikkunaa tulevina vuosina vielä kivitetään rikki, että yhteiskunnassa saadaan läpi kaikki mitä ”yhteiskunnallisen tasa-arvon” nimissä vaaditaan?

    • Tuula,

      Katson, etten ole missään asemassa kertomaan muille ihmisille, mitä heidän on hyväksyttyä tehdä. Jos joku haluaa elää moniavioisessa suhteessa, viettää orgioita tai bakkanaaleja, siitä vaan. Mitä se minulle kuuluu, mitä aikuiset ihmiset keskenään tekevät.

      En usko, että kirkkohallituksen ikkunan kivittäminen oli kannanotto kirkon toimintaan enkä usko, että sen motiivina oli puolustaa tai vastustaa mitään tasa-arvon nimissä ajettavaa kampanjaa. Kyseinen huono-onninen ikkuna nyt vaan sattui osumaan mellakoivien ääliöiden reitille.

    • Jusu V: ”Jos joku haluaa elää moniavioisessa suhteessa, viettää orgioita tai bakkanaaleja, siitä vaan. Mitä se minulle kuuluu, mitä aikuiset ihmiset keskenään tekevät.”

      Näinhän moni itseään suvaitsevaisena pitävä, ja ihan perustellustikin, ajatteli homoseksuaaleista ja homosuhteista ennen. Kunnes asiaan vaadittiin ottamaan kantaa ja kaikkia vaadittiin kannattamaan sitä. ”Tasa-arvon” nimessä tietenkin. Ja jos sitä ei kannata niin on ”suvaitsematon” ja ”tasa-arvon” vastustaja. Tällä retoriikalla on päästy pitkälle.

      Suhtaudun oikeastaan aivan samoin monisuhteissa eläviin, mutta niin suhtaudun myös homosuhteissa eläviin. Enkä näe mitään syytä lähteä muuttamaan avioliittoinstituutiota pienen vähemmistöjoukon vuoksi sukupuolineutraaliksi. Kuten en näe syytä muuttaa avioliittoinstituutiota lukumääräneutraaliksikaan, pienen vähemmistöjoukon vuoksi.

      Mutta avioliiton muuttaminen on nähty ja esitetty ehdottoman tärkeänä muutoksena, jotta homoseksuaalit voisivat kokea olevansa ”tasa-arvoisia”. Jos jatketaan tätä kokemukseen perustuvaa ”tasa-arvoa”, niin voiko enää sanoa ”mitä se minulle kuuluu mitä toiset tekevät ja miten elävät”?

      Kiitos kun taas muistutit miksi minun ei tarvitse kannattaa ”tasa-arvoista” avioliittolakia 🙂 Sitähän Tuula tuossa kysyi, avioliittokäsitystä ei sitä annammeko ihmisten elää tavallaan.
      Homoille se ei riittänyt, ei riittänyt se ettei tulla neuvomaan miten pitää elää ja että saadaan rauhassa toteuttaa omaa seksuaalisuutta. Piti muuttaa avioliiton käsite.

      Onneksi tämäkin kommentaattori on hereillä:

      http://raapustus.wordpress.com/2014/12/07/tekosyy-tm/

      Kuten on täälläkin moneen kertaan sanottu, ei ole kyse siitä että A:sta seuraa B, tai että A velvoittaa tekemään liikkeen B seuraavaksi.

      Kyse on perusteluista.

    • Toisaalta blogin aihe on synnin käsite. Avioliittolaista on puhuttu ehkä riittävästi. Ja toisaalta ei ollenkaan riittävästi.

      Vähintään olisi perusteltava pätevästi ja pysyvästi miksi avioliitto edelleen rajataan kahden väliseksi, vaikka siitä on poistettu lähtökohainen lisääntymisen aspekti (1 mies ja 1 nainen) ja kyse on vain ”rakkaudesta” ja ”kumppanuudesta”.

      Synti on puhekielessä sikäli ongelmallinen käsite, että sillä on tietty kaiku, ja se, kuten monet muutkin uskonnolliset termit ymmärretään puhekielessä aivan toisin.

      ”Hamartia”, harhalaukaus, ei-tarkoituksenmukaista jne. voivat tarvittaessa avata synnin käsitettä enemmän. Synti ei joka tapauksessa ole mitään sellaista mitä voidaan tarkastella ja tuomita ylhäältäpäin, vaan jotain mikä on meissä itsessämme, ja erottaa meidät Jumalasta.

      Myös masennukseen vaipuminen ja itsesääli yms. ovat täten syntiä.

    • Sari,

      Katson, että omalta osaltani keskustelu avioliittolain muuttamisesta on ohitse. En enää koe halua osallistua väittelyyn siitä, millä perusteilla homopareilla pitäisi olla oikeus solmia avioliitto.

    • Jusu on sikäli oikeassa, että Suomessa valtiovalta ei ole sidottu luterilaiseen oppiin vaan kirkko.

    • Kosti Vasumäki.

      Mitä tarkoitat Jumalan alkuperäisellä luomistyöllä?

      Jumalan luomistyöhän jatkuu edelleen. Elämähän kehittyy jatkuvasti mm. mutaatioiden seurauksena. Eikö lajien runsaus ja lajien sisäinen erilaisuus ole Jumalan työtä tai Jumalan sallimaa?

    • jatkan vielä vähän Jumalan luomistyöstä……

      Jukka kirjoittaa blogissaan:’Meillä on yhteinen alkuperä Jumalan kuvana ja luomistyön tuloksena.’

      Ihmisen suhteen Jumalan luomistyö on jatkunut kymmeniä miljoonia vuosia. Tänä päivänä meitä on musta- ja valkoihoisia, sinisilmäisiä ja ruskeasilmäisiä, vasen- ja oikeakätisiä, downin syndroomasta kärsiviä ja nykykielen mukaan ns. normaaleja. Kaikissa meissä on jumalallinen alkuperä ja kaikki me olemme Jumalan näkökulmasta tasa-arvoisia uskomme mukaan.

    • Kosti Vasumäki

      Luterilaisen uskon mukaan Jumala loi miehen ja naisen toisilleen täydellisesti sopiviksi vastakappaleisi. Seikka ettei asia aina mene näin liittyy syntiinlangeamukseen.

    • Jukka Kivimäki:
      Kirjoitat, että Jumala loi miehen ja naisen täydelliseksi vastakappaleeksi toisilleen. Jos ei näin mene, on syynä syntiinlankeaminen.

      Viittaat mitä ilmeisimmin homouteen, vaikka et sitä sanaa käytäkään. Ja sanan esilletuomisella onkin näillä palstoilla aina keskustelun sävyyn ja sisältöön liittyen omat riskinsä.

      Kysyn kuitenkin sinulta täsmennystä muutaman esimerkin valossa, jotta ymmärtäisin, mitä käytännössä tarkoittaa syntiinlankeemus.

      Muutama aika sitten oli muistaakseni Hesarin nettisivuilla uutinen, että tiedemiehet ovat löytäneet homouteen johtavan kromosomipoikkeaman ja täsmensivät muutaman geenin. Homouden syntymekanismia ja siihen liittyviä mekanismeja ei vielä oikein tunneta. Mutta jos tämä kromosomipoikkeama osoittautuu todeksi, Miten homous tässä valossa liittyy syntiinlankeemukseen?

      Otan toisen esimerkin. Tuttavaperheessäni on kaksoset, tyttö ja poika. Tyttö on ok. Poika ei ole down-lapsi, mutta hänellä on jokin kromosomipoikkama. 4.5-vuotiaana hän on tällä hetkellä 2- vuotiaan tasolla, ei osaa vielä puhua eikä hahmota kaikkea normaalisti. Jumala on siis luonut terveen tytön ja kehityksessä jäljessä kulkevan pojan. Miten tämä liittyy syntiinlankeemukseen?

    • Tuire Kajasvirta
      ”Jumala on siis luonut terveen tytön ja kehityksessä jäljessä kulkevan pojan. ”

      Näinhän asia ei kristillisen opin mukaan ole.

    • Jukka Kivimäki:

      Miten se sitten näiden esimerkkien valossa on kristilliseltä näkökannalta?

  3. Jumala on Rakkaus ja Hän antoi Sanansa, ja Sana on Jeesus. Ja Jumala tahtoo, että uskovina Hänen rakkaudessaan voisimme omistaa täyden ymmärryksen koko rikkauden ja pääsisimme tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (Kol.2: 2,3). Jumala vihaa syntiä, sillä se vahingoittaa ihmistä ja hänen läheisiään ja vie kadotukseen.
    Synnin tekijät ja sen puolustajat seuraavat valheen isää, sielunvihollista, joka lankesi ylpeyden syntiin ja menetti asemansa ja viisautensa ja on täydellinen häviäjä. (Hes.28:13-17).
    Jumalan ihmeellinen suuri viisaus on, että katuvat syntiset saavat Jeesuksen luona syntinsä anteeksi ja Hänessä uuden elämän.

    • Kirkkomme opin mukaan:
      ”Seurakunnissamme tulee opettaa, uskoa ja tunnustaa, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja sisältää täydellisesti kaiken sen, mikä kuuluu kristilliseen oppiin Kaikkivaltiaasta Jumalasta ja meidän autuudestamme sekä hyvistä teoista ja hyveistä. Raamattu on oikein kristillisen opin perusta ja tukipylväs, kuten myös ohjenuora kaikkien uskontoa koskevien kiistojen arvioimiseksi, ratkaisemiseksi ja ehkäisemiseksi.” (Upsalan kokouksen päätös 1593)

  4. Tuire Kajasvirta

    ”Mitä tarkoitat Jumalan alkuperäisellä luomistyöllä?”

    Ihmisten osalta tarkoitan sitä, mitä Jumala sanassaan sanoo. ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.”

    Mitä sen jälkeen tapahtui, siitä olen samaa mieltä, mitä Jukka Kivimäki tuossa bloginsa alussa toteaa: ”Luterilaisen ihmiskäsityksen mukaan Ihmiskunta on syntiinlankeemuksen seurauksena erossa Jumalasta.” Ja olisi myös pysynyt, ellei Kristus olisi syntynyt neitsyt Mariasta ja lunastanut meidät kalliilla ja pyhällä verellään, joka koskee meitä kaikkia poikkeuksetta.

    • “Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät.” Tämä on jo sen vuoksi moniselitteinen ajatus, että yksikkö ja monikko näyttävät vaihtuvan kummallisesti. Miksi ’hänet’ onkin yhtäkkiä ’heidät’? Tätä ei uskoakseni saa lukea: ”Jumala loi ihmiset omiksi kuviksensa, Jumalan kuviksi Hän heidät loi: joko miehiksi tai naisiksi Hän loi heidät.” Miehisyys ja naisellisuus ovat kietoutuneet ihmisessä – Jumalan kuvassa – toisiinsa eivätkä ole toistensa vastapuolia. Puoliso on eri asia. Puolisot muodostavat yhdessä kokonaisuuden, ’yhden lihan’.

  5. Kun perusasioissa mennään harhaan, niin lopputulos teologinen sekametelisoppa.

    Perisynti on katolinen keksintö, jota juutalaisuus ei tunne, vaikka lukee samaa kirjaa kuin kristityt. Apostolien oppi on johdettu Vt:sta ja sen esikuvallisuudesta.

    Jos perisynti pitäisi paikkansa, ei Jumala voisi tuomita maailmaa. Ei maallinenkaan oikeus tuomitse syyntakeetonta. Perisynti tarkoittaisi syyntakeettomuutta tuomiopäivänä.

  6. Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus Jukalta, selvää ja kirkasta.

    Ymmärrän tuosta kirjoituksesta myös sen, että Lutherilainen ihmiskäsitys perustaa uskomuksensa Raamatun sanan ilmoitukseen ja näin ollen, kuten Luther asian ilmaisi Kristinuskon ydin on Sanassa ja sen kunnioittamisessa.

    Sana uskollisuus, tulee julki myös Jeesuksen nimenomaisessa käskyssä: ”Pysykää Minussa, niin minä pysyn teissä”

    ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

    Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

    Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
    Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
    Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Joh.15

    Tähän Sanassa pysymiseen Kristillinen kirkko on aina perustanut oppinsa, joka on myös Lutherilaisen (Kristillisen) ihmiskäsityksen takana.

    Mitä tulee ihmisen haluihin ja himoihin, niin kirkon on nämä alistettava sille ilmoitukselle, minkä Sana meille ilmoittaa. Ihminen on aina syönyt ja halunsa tyydyttänyt, mutta missä kulkee himon ja halun raja? Jumala on meidät luonut kaikkinensa, mutta olemme sen jälkeen olleet langenneessa tilassa Raamatun ilmoituksen mukaan ja synti hallitsee kuolevaista ruumistamme, jonka tähden myös olemme sen vankeina, mutta Kristuksessa vapautettuina Armon Evankeliumin mukaan, mutta ei kuitenkaan jälleen lihan himojen mukaan elääksemme, vaan että me tunnustamme synnin yhteisesti ja toisillemme avoimesti.
    Jos synti kielletään, niin ei puhuta enää Kristillisestä kirkosta. Emme aina edes itse tunnista syntiä, joka meissä vaikuttaa kaikkea vääryyttä, siksi uskomme sen myös Raamatun sanan kautta, jolloin tunnustamme synnin ja asetamme myös itsemme Sanan alle.

    Kirkko on synnin tunnustava yhteisö, ei synnin kieltävä.

    Alkusynti käsite löytyy Hebrean kielestä ja Raamattu puhuu vääryydessä elämisestä ja harhassa olemisesta juuri kuten perinteinen Kristillinen teologia on sen julkituonut. Luomakunta ja ihminen on kirouksen alle asetettu ihmisen synnin tähden sanoo Raamattu. Kannattaa lukea Raamattua tarkoin.

    Kehitysopista voisi sanoa vielä sen verran, että jos kuolema on tullut maailmaan synnin kautta, ja sen sanotaan olevan vihollinen, niin onko Raamattu ristiriitainen siihen nähden, että Jumala luo uutta synnin palkan kautta? Sanotaanhan Raamatussa selvästi, että synnin palkka on kuolema. Kuoleman kautta luominen ei siis sovi Raamatun ilmoitukseen kovinkaan hyvin.

    Itse näen Luomakunnan ja ihmisen olevan ja elävän kadotuksen tilassa. Tämän vahvistaa myös empiirinen tutkimus. Ihmisen ja luomakunnan perimä rappeutuu, eikä suinkaan kehity. Pahaa teemme luonnostamme, sitä ei tarvitse opettaa lapselle, hyvän tekeminen näyttää olevan se vaikeampi rasti.

  7. Jukka Kivimäki

    ”Luterilaisen uskon mukaan Jumala loi miehen ja naisen toisilleen täydellisesti sopiviksi vastakappaleisi. Seikka ettei asia aina mene näin liittyy syntiinlangeamukseen.”

    Näinhän se menee. Toisaalta, ettei asia aina näin mene, ei tarkoita kuitenkaan mitään kolmatta ulottuvuutta. Kun Aadam ja Eeva menettivät synnittömyytensä, menettivät he samalla kertaa uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan, joka on tuon ”vanhan käärmeen” pyrkimys myöskin tänänä päivänä ja huomenna.

    • Jumala ei luonut miestä ja naista, vaan ihmisen. Tuo ihminen sitten jaettiin kahtia mieheksi ja naiseksi, toisilleen sopiviksi puolisoiksi. ’Sitä oikeaa’ me sitten kukin etsimme ja usein hänet löydämmekin. Tiedemiehet voivat nykyisin kertoa vaikkapa hajuaistin merkityksestä oikean puolison valitsemisessa. Joillekin miehille oikea puoliso onkin mies ja joillekin naisille hän on nainen. Onko se Jumalan hyvä tahto vai erehdys? onko se seuraus syntiinlankeemuksesta? Mitä se meille kuuluu? Meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme ja huolehtimaan toistemme hyvästä.

  8. Kosti Vasumäki: ”Kun Aadam ja Eeva menettivät synnittömyytensä, menettivät he samalla kertaa uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan,”

    Eikö toisin päin? Aadam ja eivät luottaneet silloin Jumalaan, kun maistoivat hyvän- ja pahantiedon puusta.

    Synti tarkoittaa hepreaksi, kuten kreikaksikin, ”mennä harhaan, vaikka tahtoo tehdä maalin”. Aadam ja Eeva menivät harhaan, kun uskoivat kirkkauden kerubia, jota kutsutaan kautta Raamatun käärmeeksi.

    Kun synti käsitetään katolisen lukutavan ja katolisen sanakirjan mukaisesti, niin kristikunta menee harhaan aivan samoin kuin Aadam ja Eeva, vaikka kieltämättä kristikunta tahtookin mennä maaliin, samoin kuin juutalaisuus.

    • ”Eikö toisin päin? Aadam ja eivät luottaneet silloin Jumalaan, kun maistoivat hyvän- ja pahantiedon puusta.”

      Niin, he lankesivat luottamuksesta ja uskosta Jumalan sanan kieltoon: …kaikista muista puista..jne ja uskoivat tätä ”kirkkauden kerubia”, joka on ollut murhaaja alusta asti. Totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.”

      Ei voine olla epäselvää, että me kaikki olemme perisynnin alaisia, kun tuo ”lantakasa perkele” oikea varsinainen virus-ja haittaohjelma on meidät siihen saattanut. Kristus on tuon iilimadon kuitenkin voittanut ja siksi mekin hänet Kristuksessa voitamme, ärjyköön kuinka tahtoo. En sano tätä ylpeilläkseni. Sillä joka ylpeilee, katsokoon ettei lankea.

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.