Luterilaisen maailmanliiton neuvosto koolla Geneven kesässä

Luterilainen maailmanliitto pitää majaansa edelleen Genevessä, monien kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n ja Punaisen Ristin sekä kirkkojenvälisistä organisaatioista etenkin Kirkkojen maailmanneuvoston kotikaupungissa. Reformoitujen kirkkojen maailmanyhteisö jo päätti muuttaa edullisempaan kaupunkiin Hannoveriin ja Euroopan kirkkojen konferenssin päämajakin vaikuttaisi olevan lähtökuopissa. Geneve on kuitenkin edelleen merkittävä kansainvälisen diplomatian hermokeskus, joten sijainnilla täällä puolueettomassa Sveitissä on etunsa.

Luterilainen maailmanliitto on perinteisesti tullut taloudellisesti paremmin toimeen kuin muut suuret kirkkojenväliset organisaatiot. Saksan kielellä tästä muotoutui näppärä sanaleikki: he kutsuivat maailmanliittoa raha-liitoksi: ”Lutherischer Weltbund – Geldbund”. Edelleenkin etenkin saksalaisten, ruotsalaisten, suomalaisten ja amerikkalaisten taloudellinen panos on varsin mittava, vaikka suurimpien jäsenkirkkojen tittelit vienevätkin viiden vuoden sisällä vanhojen perustajakirkkojen sijaan Afrikan suuret luterilaiset kirkot: Etiopian Mekane Yesus ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko. Tämä muutos on samalla merkinnyt sitä, että etelän kirkkojen ääni ja painoarvo on kasvanut. Nykyinen pääsihteeri onkin puhunut maailmanliiton ”polysentrisyydestä” eli monista keskuksista.

Tällä kertaa LML:n neuvoston kokouksessa sisällöllisesti kiinnostavimmat asiat lienevät 17.6. julkistettava luterilais-roomalaiskatolisen ykseyskomission asiakirja ”Vastakkainasettelusta yhteyteen” (From Conflict to Communion) sekä raportti vuoden 2017 globaalista, ekumeenisesta ja kirkkojen nykyistä uudistumista painottavasta viettämisestä.

Dokumentti Vastakkainasettelusta yhteyteen valaa perustaa reformaation 500-vuotismerkkivuoden ekumeeniselle muistamiselle (commemoration) v. 2017. Dokumentti kuvaa reformaatiota kummankin perinteen näkökulmasta, nostaa esiin Martti Lutherin teologian ekumeenisen merkityksen sekä esittää kirkoille kutsun yhteiseen reformaation viettämiseen, koska yhteinen kristillinen kasteemme on pohja ykseydelle ja yhteiselle ilolle evankeliumista mutta myös yhteiselle katumiselle. Kirkoille esitetään lisäksi joukko ”ekumeenisia käskyjä”.

Julkaisu liittyy mainittuun toiseen projektiin eli reformaation merkkivuoden viettämisen koordinointiin globaalilla tasolla. Merkkivuosi tarjoaa tilaisuuksia rikastua toistemme perinteistä ja yhteisistä kohtaamisista sekä syventyä yhdessä uudestaan luterilaiseen uskonperintöön, Tunnustuskirjoihin ja Raamattuun, reformaation peruskirjaan, jonka ”uudelleen löytämisestä” reformatoriset perusajatukset saivat sytykkeensä ja sisällöllisen perustansa. Onkin luontevaa, että yksi keskeisistä LML:n projekteista lähivuosina on luterilaisen hermeneutiikan, raamatuntulkinnan perusteiden pohtiminen ja selkeyttäminen kirkkojen yhteisten konferenssien, julkaisujen ja työpajojen kautta. Onhan maailmanliittoa jakava kysymys oikeasta suhtautumisesta homoseksuaalisuuden toteuttamiseen olennaisesti juuri raamatuntulkinnan kysymys.

Nyt kun Etiopian Mekane Yesus -kirkko on virallisesti katkaissut suhteensa Ruotsin kirkkoon ja Amerikan evankelis-luterilaiseen kirkkoon, on syytä tuumata myös sitä, miten LML:n neuvoston viime vuoden kokouksessa työstettyä nk. Emmaus-prosessia jatketaan. Silloinhan todettiin, että:

1. Kunnioittava ja toisia arvostava vuoropuhelu monimutkaisista asioista on mahdollista;

2. jokaisen jäsenkirkon ainutlaatuinen tilanne tulee tunnustaa;

3. LML on kirkkoyhteisö, jossa on monia teemoja;

4. LML:n kirkkoyhteisön ei tulisi kokonaisuudessaan ryhtyä toimiin perhettä, avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevissa asioissa;

5. LML:n matka kirkkoyhteisönä jatkuu.

Tämän jälkeen on kuitenkin tapahtunut mm. tuo mainittu välien katkeaminen, vaikka keskusteluja edelleen jatketaan. Myös tapahtumat viimeviikkoisilla lähetysjuhlilla koto-Suomessa ja niitä edeltävä keskustelu on pantu merkille. On tärkeää, että tosiasiat pääsevät herkässä asiassa esiin, koska väärä tieto saa usein siivet alleen ja aiheuttaa paljon lisätyötä sekä mahdollisesti kärjistää tilanteita.

LML on jo vuosia pyrkinyt edistämään miesten ja naisten, nuorten ja erilaisten vähemmistöjen tasa-arvoisen osallistumisen mahdollisuuksia. Nyt on määrä hyväksyä ensimmäinen koottu toimenpideohjelma ”sukupuolten välisesti oikeudenmukaisuudesta” (gender justice).

Neuvoston kokouksessa on tarkoitus järjestää myös sukupolvien välinen kohtaaminen ja muotoilla yhdessä nuorten kanssa periaatteita kestävän kehityksen LML:lle. Ekologisen tietoisuuden lisääntyminen on näkynyt mm. sähköisten tiedostojen suosimisena paperitulosteiden sijaan. Halutaan myös suosia vähäpäästöistä matkantekoa, vaikka se ei globaalissa yhteisössä aina ole käytännön syistä optimaalisesti mahdollista. Matkustamista on kylläkin vähennetty ottamalla käyttöön virtuaalikonferenssi-tekniikkaa.

 

  1. En tarkoittanut sitä, että toimiminen YK:n yleisen ihmisoikeuksien julistuksen toteuttamisen hyväksi unohdettaisiin kenenkään osalta. Kunkin ihmisen elämän perusedellytyksistä ja suojasta tulee pitää huolta. Muistutin vain, että tämä ei ole ainoa asia sodan, nälänhädän ja vakavien tautien keskellä. MY-kirkko tekee paljon hyvää auttaakseen lukuisia ihmisiä kokonaisvaltaisesti. Luonnollisesti huoli ihmisoikeuksien huononemisesta tulee tuoda esiin, jos ja kun on yleisesti sitouduttu niitä koskeviin perusperiaatteisiin. Viisaimman tavan valitseminen tämän toteuttamiseksi on sekin tärkeää. Näkökulman rajaaminen vain yhteen asiaan ei useinkaan auta, koska perusoikeudet liittyvät olennaisesti toisiinsa. Kokonaisuuden edistäminen hyödyttää myös yksittäisiä ihmisiä. Toisaalta yksittäisen ihmisen hätää ei pidä vähätellä.

  2. Kukaan ei pyydä rajaamaan näkökulmaa yhteen tai jättämään muuta hätää huomioimatta. Eihän se nyt kovin hankala luulisi olevan, että ilmaisee mielipiteensä tästä yhdestä asiasta. Kirkon piirissä ei kovin pitkään voida enää teeskennellä, etteikö seksuaalivähemmistöjen asema olisi merkittävä maailmanlaajuinen kysymys.

    Toki ongelmana on, että osa kirkonväestä tuomitsee homoseksuaalisuuden syntinä, joten heille on varmaankin luontevaa tuomita siitä myös maallisessa oikeudessa.

  3. Silloin, kun pystytään säilyttämään keskusteluyhteys, on helpompi myös pyrkiä tukemaan yhteisestä kristillisestä uskosta ja yhteisestä eetoksesta nousevia ratkaisuja kummankin kontekstissa. Jännittyneen tilanteen syntyyn on vaikuttanut aggressiivinen keskustelukulttuuri – tai pikemminkin sanelukulttuuri -, joka ei ole edistänyt asioiden rakentavaa etenemistä mihinkään suuntaan. Maltti on valttia ja viisautta tarvitaan.

  4. Se toinen ”United for Life Ethiopia” on Etiopiassa toimiva homojen teurastusta vaativa järjestö, johtajana Dr. Seyoum Antonios.

    Tuolla nimellä löytyy youtubesta videoita, joissa Antonios julistaa Afriikan homouden hautausmaaksi, ja yleisö hurraa… Pelottavaa…

    Ja näihin halutaan ”keskusteluyhteyttä”… Mitenhän olisi, jos he samoin julistaisivat maansa juutalaisuuden hautausmaaksi…

  5. Tomi Karttunen:”Silloin, kun pystytään säilyttämään keskusteluyhteys, on helpompi myös pyrkiä tukemaan yhteisestä kristillisestä uskosta ja yhteisestä eetoksesta nousevia ratkaisuja kummankin kontekstissa.

    Ja mitähän tämä oikein käytännössä tarkoittaa. Sitäkö, että ollaan hiljaa, kun he esittävät, että 3-10v vankilaa ei ole riittävä rangaistus homoudesta?

  6. Tuomaksen kanssa ihmettelen samaa asiaa ja etenkin sitä, että miten kirkon voitaisiin olettaa olevan millään tavalla moraalinen majakka, jos se tällaisella kapulakielellä väistelee yhteiskuntavastuuta. Olettaisin, että kukaan kirkon työntekijä ei halua kovempia rangaistuksia homoille mutta silti sitä ei uskalleta yhteistyökumppaneille sanoa suoraan.

Kirjoittaja

Karttunen Tomi
Karttunen Tomi
Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Seurakuntapappivuosien ja lyhyen yliopistoperiodin jälkeen olen vuoden 2008 joulukuusta toiminut teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa sekä dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.