Luther tuomitsi oppimisvaikeuksista kärsivät Perkeleen omiksi

Nyt olen päässyt opintovapaavuodessani siihen vaiheeseen, että luen läpi sekä luterilaisia että muita kristikunnan vanhoja tunnustuskirjoja. Se on mielenkiintoista! Luterilaisten tärkein tunnustuskirja Augsburgin tunnustus vuodelta 1530 on Philipp Melanchthonin käsialaa ja selkeä, sivistynyt, maltillinen teksti. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että sekä tuo tunnustus että katolisten siihen muotoilema vastine Augsburgin tunnustuksen kumoamus ovat todella tasokasta, rauhallista ja teologisesti hyvin perusteltua uskontodialogia.

Äkkiseltään mieleen nousee, että tästä meillä olisi nykyajassa paljon oppimista. Toisaalta nykyäänkin uskontojohtajien ja tieteentekijöiden käymät uskontoaiheiset keskustelut ovat rauhallisia, perusteltuja ja hengeltään ystävällisiä. Ongelmana on tainnut kautta aikain olla sokeasti omalle asialleen palavat maallikot, joiden tieto ja ymmärrys ei riitä monimutkaiseen argumentaatioon, sekä niin syvästi vakaumukselliset uskonoppineet, että heidän uskonsa ei salli mitään dialogia toisin ajattelevien kanssa.

Tärkein (?) oppi-isämme Martti Luther kykeni sitten kyllä myös  brutaaliin ja raakalaismaiseen kielenkäyttöön ja ajatteluun. Esimerkiksi Vähän katekismuksen esipuheessa hän sanoo, että ne, jotka “eivät halua oppia” ulkoa kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meitää, kieltävät Kristuksen ja heidät pitää jättää Perkeleen käsiin ja ilman ruokaa ja juomaa ja karkottaa maasta. Voi oppimisvaikeuksista kärsineitä raukkoja menneinä vuosisatoina, jolloin vallitsi se vahva kuvitelma, että on ihmisen oma syy, jollei hän opi!

Tunnustuskirjoja lukiessani olen tajunnut, että Suomessa kristinoppi on mennyt ainakin vielä omalle sukupolvelleni perille syvällisesti ja perusteellisesti. Augsburgin tunnustuksessa ei nimittäin ollut ainoatakaan kohtaa, joka olisi yllättänyt minut ja saanut huudahtamaan: "Ai, täällä lukee tällaistakin!" Ja olen sentään kotoisin hyvin tavallisesta tapaluterilaisesta kodista, jossa ei annettu uskonnollista kasvatusta. Koululaitos ja rippikoulu ovat siis hoitaneet hommansa.  Olen oppinut, että luterilaisen käsityksen mukaan usko synnyttää hyviä tekoja ja niiden tekeminen on välttämätöntä, koska se on Jumalan tahto. Teoilla ei kuitenkaan voi missään tilanteessa ansaita syntien anteeksiantoa, armoa ja Jumalalle kelpaamista. Synnit saa anteeksi yksin uskon kautta ja Kristuksen sovitustyön tähden. Armo on Jumalan lahja eikä hyvien tekojen tekijän ansaitsema palkka. Teot eivät koskaan anna omantunnonrauhaa tai rauhaa Jumalan kanssa.

Henkilökohtaisesti juutun uskonkysymyksissä aina vapaan ratkaisuvallan ongelmaan. En voi uskoa Jumalaan, joka muka antaa ihmisille vapauden valita iankaikkisen kadotuksen. En voi uskoa Jumalaan, joka pelastaa vain ne, jotka pystyvät uskomaan häneen ja Kristuksen sovitustyöhön. Augsburgin tunnustuksessakin todetaan, että jumalattomat eivät voi uskoa syntien anteeksiantamiseen. Onko se heidän syynsä? Miksi Kristuksen kertakaikkinen uhri ei koskekaan kaikkia, vaikka pelastus tulee yksin armosta ja kaikki olemme saman perisynnin alaisia? Miksi pelastuksen ehtona vaaditaan tietynlaista uskoa, eikö se jo ole teko?

Etäopinnot Avoimessa yliopistossa ovat onneksi mahdollisia näinä omituisina karanteeniaikoinakin. Jatkan siis seikkailuja 1500-luvun julkaisujen parissa, siirtyen seuraavaksi reformoitujen kirkkojen tärkeimpään tunnustuskirjaan Heidelbergin katekismukseen. Samalla toki ruokin melkoista etäopiskelijoiden ja etätyöläisten joukkoa, kun huushollissamme on nyt kotosalla yhdeksän henkeä 24/7. Siinä saa leipoa yhden jos toisenkin sämpylätaikinan. Tänään ajattelin tehdä lohikeittoa. Tsemppiä kaikille omiin omituisiin koronaoloihinne!

88 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Anita Ojala: “Hän (Luther) myönsi itsekin, että on joskus ollut liiankin karkea, mutta totesi, että pajua voi veistää pienelläkin puukolla, mutta vahva tammi tarvitsee kunnon kirveen.”

    Todella, kirvestä Luther käytti-

    Luther on päässyt mukaan historian 26 pahimman mulkeron listalle:

    https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/mulkerot-patsaalle-korotettujen-suurmiesten-elamakertoja/

    “Toinen kirkonpiirin mulkero oli uskonpuhdistaja Martti Luther. Hän ei kirjoittanut ainoastaan teesejä katolisen kirkon anekauppaa vastaan vaan myös lukuisia pamfletteja talonpoikia ja juutalaisia vastaan. Luther kannatti talonpoikaiskapinoissa tiukkaa linjaa. Kapinalliset piti yksinkertaisesti tappaa. Lutherin mielestä kaikki juutalaisten synagoogat, koulut ja kodit piti hävittää. Hänen kirjoitukset olivat täynnä leppymätöntä vihaa. Luther oli autoritäärinen, ilkeämielinen panettelija ja varma asiansa oikeutuksesta.”

    Paaviksi nostettua Lutheria siteeraataan kuin Jumalan sanaa. Vannoutuneet lutteristit suhtautuvat idoliinsa kuin oikeaoppiset kommunistit Staliniin. Mainetta on kiillotettava hänen tekojensa ja sanojensa vähättelyllä.

    Kuten blogisti kirjoittaa: “Esimerkiksi Vähän katekismuksen esipuheessa hän sanoo, että ne, jotka “eivät halua oppia” ulkoa kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meitää, kieltävät Kristuksen ja heidät pitää jättää Perkeleen käsiin ja ilman ruokaa ja juomaa ja karkottaa maasta.”

    Kun ruoskalla ja miekalla pakotetaan uskomaan, niin mitä tekemistä sillä voi olla enää evankeliumin vapauden tai uskon kanssa?

    Kun Luther oli “varma asiansa oikeutuksesta”, niin mitään estettä ei ollut käyttää kirvestä.

    Johannes Kastaja edusti täysin toista linjaa. Kirves on pantu puun juurelle. Se ei ole ihmisille tarkoitettu kirves.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Kuten Luther kirjoitti itsestään: “Minä olen karkea, raju, myrskyisä ja kaikin tavoin sotaisa luonne. (Kuten katolinen puoli häntä luonnehti “villikarjuksi Herran puutarhassa”) “Minä olen syntynyt taistelemaan hirviöitä ja perkeleitä vastaan. Minun on käännetävä kivet ja kannot, katkottava risut ja ohdakkeet ja raivattava villiintyneet metsät. Mestari Philipp sen sijaan esiintyy pehmeästi; hän viljelee lempeästi ja kastelee iloiten niiden lahjojen mukaan, joita Jumala on hänelle ylen määrin suonut.”

    Tämä Lutherin “ns. karkeus” näyttää olevan sellainen kivi, että sen yli ei oikein tahdota aina päästä. Sen takia onkin ymmärrettävää, että Suomen evlut.kirkko on pikemminkin Evankelis-Melanchtonilainen. Tuskinpa Melanchton olisi kyennyt siihen, mitä tuossa tilanteessa vaadittiin, mihin Luher huomasi joutuneensa alunperin vastoin tahtoaan. Mutta eipä Lutherkaan olisi selvinnyt tuosta tehtävästä ilman Melanchtonia. Kuten tiedetään Lutherin kirjallinen tuotanto on aivan valtava.

    Professori Heikki Koskenniemi teki valtavan työn kääntäessään latinasta vanhalla iällään Luherin selityksen 1. Mooseksen kirjaan. Epäilen hieman sitä, täyttääkö se ne kriteerit, mitkä ovat nykyisen raamtuntulkinnan elinehto yleisesti ottaen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Vasunmäki : “ns. karkeus”

      Miten niin ‘ns. karkeus? !!! Lutherin brutaalissa kielenkäytössä ja esim. murhapolttotoivottamisissa ei ollut sitten niin mitään ‘niin sanottua’ karkeutta. Luepa Vaunumäki se kirja ‘Juutalaisisat ja heidän vanhelistaan’ ja jälkiruaaksi Lutherin Shemhamepforas’. Mutta älä ilman vatsalääkettä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Tämäpä mielenkiintoista. Kommenttini ylä – sekä alapuolella herrat Heinola ja Tuomaala valaisevat, miten “suurta pahennusta” Luther onkaan saanut aikaan. Suosittelen sivustoa, vaikka se lienee turhaa. http://www.lutherdansk.dk/WA/D.%20Martin%20Luthers%20Werke,%20Weimarer%20Ausgabe%20-%20WA.htm

      Kun olette lukenneet nuo läpi, niin palataan sitten asiaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Eräässä tapahtumassa tulee Lutherin luonteen toinen puoli esille, kun hän joutui pakenemaan lainsuojattomana ystäviensä avulla Wartburgin linnaan. Lutherin sydämellinen ja kohtelias vanginvartija Hans von Berlepsch halusi antaa ihmisille käsityksen, että hänellä oli asukkaana ritari, joka oli poliittinen pakolainen. Linnan kapteeni onnistui houkuttelemaan tuon “Yrjö-ritarin” metsälle mustepullon äärestä. Luther kiinnostui hetkeksi siitä, kuinka miehet, “joilla ei ollut mitään tekemistä” viettivät vapaa-aikaansa.

      Hän kuvaili muutaman päivän päästä maaseutuelämyksiensä iloja ja suruja Spalatinille. Nämä “sankarilliset metsästäjät” saivat saaliikseen kaksi jänistä ja muutaman peltopyyn. Luther totesi, että olisi ollut haastavampaa ja reilumpaa jahdata karhuja, susia ja kettuja jotka olisivat kyenneet panemaan vastaan, kuin jahdata viattomia luontokappaleita, jotka eivät kyenneet puolustautumaan.

      Metsästysseurue oli saanut kiinni pienen jäniksen, jonka he olivat antaneet tälle valeritarille. Luther peitteli jäniksen rakastavasti viittansa hihan sisään. Kävi kuitenkin niin, että, jälkikoira haistoi jäniksen ja iski hampaansa viitan läpi kiinni ja tappoi tuon pikku otuksen.

      Loppukommenttissa Spalatinille hän totesi: “Minua ällöttää tälläinen metsästys.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Aivan, Kosti. Hyvä että toit esiin Lutherin persoonan sydämellistä puolta, joka tuli monin tavoin esiin heikompien puolustamisessa ja omien lasten hoivaamisessa. Hän oli myös hyvin antelias, jopa kohtuuttomuuksiin asti. Hän olisi antanut kerjäläisille vaikka viimeiset pöytähopeansa, ellei Kathy-vaimo olisi niitä piilotellut. Ovatkohan nykypäivän kirkkoruhtinaat yhtä anteliaita?

      Mutta nämä puolet Lutherin persoonassa lienevät kritisoijille täysin tuntemattomia, kun etsivät vain aseita häntä vastaan. Itsellenikin tuo jänisepisodi oli tuttu.

      Luther on myös todennut, että mieluummin ryhtyisi maanviljelijäksi ja katselisi lehmien lempeisiin silmiin kuin ihmisten. Mutta Jumala ei ole sitä sallinut.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Niin, taisi olla, että Käthe piti lähes yksin “koko huushollin” pystyssä. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Vasunmäki. Hitler otti Lutherin kirjasta ‘Juutalaisista ja heidän valheistaan’ maailmasodan alla 9 painosat ja jakoi Saksan kansalle,joka imi innokkaasti itseesä niissä olevan juutalaisvihamielisyyden. Suomessa tämän hirviömäisen kirjan suomensi äärioikeistolainen Viitasaaren Isänmaallinen seura.Enkä ihmettele.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Heinola. Pohjanmaalla oli 30-luvulla tälläinen ilmoitus lehdessä.

      Autokorjaamo ja – koulu Ylistarossa. Työt suoritetaan nopeasti, hyvin ja halvalla!

      Kommunistien ei tarvitse vaivautua!

      Kunnioittaen KUSTAA VANNAS

      Aika aikaansa kutakin 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Ilman Lutherin työtä tätäkään palstaa ei olisi olemassa. Historian kulku olisi ollut aivan toinen. Niin merkittävästi hän muutti Euroopan, itse asiassa koko maailman. Hän laittoi alulle kansojen lukutaito-opetuksen ja loi pohjan sivistykselle. Jumala laittoi Gutenbergin ”sopivasti” keksimään kirjapainotaidon uusien ajatusten levittämiseksi.

    Ilman Lutheria saattaisimme yhä olla katolisen vallan alla: maksaisimme aneita, konttaisimme Pietarin kirkon portaita, suutelisimme puupalasia… Miksi nämä Lutherin sättijät eivät liity katoliseen kirkkoon, jos Luther oli niin kamala? Sehän on nyt täysin vapaata, kiitos Lutherille siitäkin mahdollisuudesta.

    Kyllä Jumala tiesi, millaisen miehen hän kutsui siihen valtavaan työhön, joka oli suoritettavana. Melanchtonin maltillisella kohteliaisuudella siihen ei olisi pystytty, eikä hänen nykyisistä jälkiviisaista kriitikoistaankaan olisi siihen ollut. Mutta omilla lahjoillaan Melanchton sai olla palvelemassa uskonpuhdistusta. Kyllä häntäkin tarvittiin ja monia muita, mm. vaaliruhtinas Fredrik Viisasta. Mutta vain Luther kelpasi siksi rauta-auraksi, jonka oli puskettava paksuimpien esteiden läpi.

    Ne, jotka nykyään sättivät Lutheria, tuskin ovat perehtyneet hänen kaikkeen tuotantoonsa tai lukeneet hänen elämäkertojaan. He tutkivat vain hänen virheitään ja ylimenojaan saadakseen aiheen mustamaalaamiseen. Kovin maltillisen sivistynyt maailma ei siis vieläkään ole.

    Kyllä Luther itse oli tietoinen osuudestaan esim. talonpoikaiskapinaan, ja myönsi siihen liittyvät virheet. Mahdollisesti siihenkin liittyvät vaiheet ovat monille täällä kritisoiville tuntemattomia. Jumalalla ei valitettavasti ole varaa valita virheettömiä ihmisiä, kun heitä ei ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Anita Ojala:””… Miksi nämä Lutherin sättijät eivät liity katoliseen kirkkoon, jos Luther oli niin kamala? Sehän on nyt täysin vapaata, kiitos Lutherille siitäkin mahdollisuudesta.””

      Mietippä mikä oli tilanne Lutherin elin aikana, oliko mahdollista kaikilla halukkailla pysyä katolilaisina vai oliko pakko ottaa luterilaisuus? Puolustiko Luther yksityisen ihmisen vapautta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Ojala: “Miksi nämä Lutherin sättijät eivät liity katoliseen kirkkoon, jos Luther oli niin kamala? Sehän on nyt täysin vapaata, kiitos Lutherille siitäkin mahdollisuudesta.”

      Miksi pitäisi kuulua sen enempää katoliseen kuin luterilaiseen kirkkoon? Kuulisin mielelläni teologiset perustelut sille, mitä etua pelastuksen suhteen saa kuulumalla johonkin kirkkoon tai kristilliseen yhteisöön?

      Johtavia teologeja luterilaisuudesta onkin siirtynyt katolisuuteen, kuten edesmennyt Seppo A. Teinonen. Syyn aivovuotoon ymmärrän hyvin. Lutherin teologia vuotaa kuin seula. Katolinen vanhurskauttamisoppi ei ole yhtään sen huonompi kuin luterilainen. Luther oikoi mutkia suoriksi. On helppoa osoittaa, että Lutherin vanhurskauttamisoppi on teologinen väärennös. Kun siihen lisää Augustinuksen perisyntiopin, niin soppa sakenee. Yksinkertaisesta, lapsen ymmärrettävästä on tehty tilkkutäkki, jossa ei ole oikeastaan mitään logiikkaa. Tilkku tilkun päälle, paikka paikan päälle, milloin siellä, milloin täällä.

      Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että luterilainen vanhurskaus- ja perisyntioppi pitäisi paikkansa. Mutta kun koko kristillinen teologia lepää valheen perustuksilla, niin mitään ei ole tehtävissä. Ongelma on sama kuin juutalaisuudessa Jeesuksen aikana.

      Olen todistanut Lutherin vanhurskauttamisopin harhaan eli syntiin johtavaksi.

      https://www.kotimaa24.fi/blogit/lutherin-vanhurskauttamisoppi-johtaa-syntiin/

      Perisynti on hengellinen petos, joka kehitettiin kikkakolmoseksi, kun ymmärrys apostolien sanomasta hämärtyi. Rakennettiin ihmisoppi, josta apostoli varoitti.

      https://www.kotimaa24.fi/blogit/perisynti-on-hengellinen-petos/

      Toki valhe jää pinnalle, kun luterilaiset teologit eivät uskalla vastata yhteenkään kysymykseeni. Kova on pelko, että korttitalo luhistuu kuin kommunismi Neuvostoliitossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ojala: “Ilman Lutheria saattaisimme yhä olla katolisen vallan alla: maksaisimme aneita, konttaisimme Pietarin kirkon portaita, suutelisimme puupalasia…”

      Niinpä. Voisitko perustella pätevästi miksi 1,3 miljardia katolilaista on opissaan väärässä, mutta 65 miljoonaa luterilaista harjoittaa uskontoaan oikeaoppisesti? Millä perusteella luterilaisuus on siis harhaista kristinuskoa ylivoimaisesti yleisempään katolisuuteen verrattuna?

      Ojala: “Miksi nämä Lutherin sättijät eivät liity katoliseen kirkkoon, jos Luther oli niin kamala? Sehän on nyt täysin vapaata”

      Koska on paras pysyä kaukana kaiken sorttisista uskonnollisista ja muista henkimaailman kuppikunnista. Sehän on nyt täysin vapaata.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Olen samaa mieltä kuin Anita. Heillä joilla on suurin tarve sättiä Lutheria, sättivät häntä pelkästään siksi, koska he harrastavat valikoivaa lukemista. Jos he jotakin tietävät, he ammentavat hänestä kaiken negatiivisen, minkä löytävät. Jumalalla oli varaa valita ainoastaan yksi virheetön. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Vanhurkaudeksi kaikille, jotka uskovat Hänen sanaansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ari

      Luther puolusti omantunnon ja ajattelun vapautta ja loi edellytykset nykyiselle vapaudelle. Siksi hän vapautti Raamatunkin kansan käsiin. Mutta näin suuret muutokset eivät koskaan tapahtu yhteiskuntatasolla yks kaks. On ihan epärealistista vaatia, että nykyajan käytännöt olisi pitänyt toteuttaa silloin. Näin suuret laivat kääntyvät hitaasti. Luther kylvi siemenen, joka on vähitellen kasvanut.

      Sitäpaitsi oli käytäntö, että kunkin alueen vaaliruhtinaat saivat määrätä alueensa uskonnon. Mutta luterilaisen vaaliruhtinaan alueelta oli lupa siirtyä katoliselle alueelle ja päin vastoin . Muita mahdollisuuksia ei vielä tuolloin ollut.

      Tuomaala.

      Miksi sinä sitten kalastelet täällä luterilaisella sivustalla? Olisi reilumpaa perustaa ihan oma sivusto, julistaa siellä oppiasi ja keskustella siitä siellä? Itsekin käytät hyväksesi luterilaista kirkkoa.

      Wallewntin

      Ei todellakaan tarvitse kuulua mihinkään kirkkoon tai uskonnolliseen yhteisöön. Sekin on lopputulos kehityksestä, jonka Luther aloitti.

      En yritäkään ryhtyä niin massiiviseen puuhaan kuin puolustelemaan luterilaista oppia katoliseen verrattuna. Nykyään jokainen voi itse tutkia kummankin kirkkokunnan oppia ja elämää ja tehdä aivan mat johtopäätöksensä, jos sellaienn ylipäätään kiinnostaa. Minä olen sen asian omakohtaisesti itselleni selittänyt ja puoleni valinnut. Vaikka kirjoittaisin täällä 10 blogia aiheesta, se olisi turhaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Monet ovat nyt lähteneet tuomitsemaan Lutheria ja tuovat omaa suvaitsevaa oppiaan tilalle, mutta unohtavat samalla, että maailma on Lutherille paljon velkaa, sillä ilman hänen teologisia kirjoituksiaan, Apostoli Paavalin tekstit olisivat saattaneet jäädä vaille sitä tutkimusta ja huomiota mitä lukemattomat teologit viimeisten vuosisatojen aikana ovat Lutherin jälkeen tutkineet ja tuhansia kirjoja kirjoittaneet. Helmet ovat kirkkaampia kuin muta, josta helmet ovat löytyneet.

    Lähtökohtana teologiassa tulisi aina pitää ajatusta, kuinka se voisi ohjata ihmistä ja Kirkkoa Kristuksen luokse. Vain se on tärkeää.

    Omalta kohdaltani, Lutherin teologia on saattamut minut Armollisen Jumalan luokse, joka taas on lohduttanut ja nostanut minut syvästä meren haudasta, ei niinkään itseään suositellen, vaan tarjoten syvällistä ja mitä hengellisintä ymmärrystä Kristuksen ja myös Paavalin ja muiden Apostolien opetuksista. Lutherin arvostelijat eivät yleensä ole lukeneet Lutherin kirjoituksia. Tämän voi lausua vuosikymmenien kokemuksesta.

    Lutherin ylilyönti ja provosoituminen Juutalaisten suhteen sai kimmokkeen ja keskustelu yhteys heidän oppineiden kanssa ajautui katkekeraan riitaan, kun he arvostelivat Lutheria porton penikaksi ja Luther äityi äitiinsä kohdituneesta loukkauksesta kohtuuttomaan sanailuun ja kirjoitukset aiheesta ovat tulenpalavia. Ei hyväksyttäviä, mutta jollain tasolla ymmärrettävissä. Luther näki Juutalaisten Fariseusten opetukset Kristuksen vihollisuutena, joita ne toki ovatkin. Kannattaa tutustua, niin huomaa miten ne ovat edelleen… Kristusta vastaan. Omanvanhurskauden opetus ei ole vierasta myöskään kristillisessä kentässä, vaikka näin voisi kuvitella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Ojala: “Miksi sinä sitten kalastelet täällä luterilaisella sivustalla? Olisi reilumpaa perustaa ihan oma sivusto, julistaa siellä oppiasi ja keskustella siitä siellä? Itsekin käytät hyväksesi luterilaista kirkkoa.”

    Eikö ole muuta sanottavaa kuin mennä henkilökohtaisuuksiin? Luterilaiset konservatiivit ohittavat hankalat kysymykset pääsääntöisesti joko käymällä henkilökohtaisuuksiin tai vaikenemalla. Toiseksi, minulla ei ole omaa oppia enkä ymmärrä, miten kenelläkään voi olla minkäänlaista, edes rajattua oppia, kun sellaista ei Raamatusta pysty kukaan rakentamaan, paitsi väärät profeetat ja julistajat sekä kirkot dogmeineen ja lutterit ja paavit.

    Olen sovittanut itseeni jakeen : “Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”

    Koska tiedän olevani tottelematon, niin elän armosta. Nähdäkseni oikeaoppiset eivät itseasiassa armoa tarvitse, kun sen korvaavat kirkolliset toimitukset ja lupaukset pelastuksesta kirkon kautta. Silloin on niin suurenmoista ja ylemmyyttä nostattavaa heiluttaa vääräuskoisten nenän edessä kirkon painattamaa helvetti- ja kadotuskorttia.

    Entä mitä jos keskustellaan Lutherin opeista, kuten vanhurskauttamisesta?

    Olen kysynyt kymmeniä kertoja, mitä vanhurskauttaminen tarkoittaa, kun se on käännös kreikan oikeamielisyyttä, oikeudenmukaisuutta tarkoittavasta sanasta. Kukaan luterilainen teologi ei ole suostunut vastaamaan. Mitä jos Anita Ojala vastaisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Olen anteeksipyynnön velkaa. Tosi tyly ja ilkeämielinen töksäytys minulta. Provosoiduin Luther-kritiikistä, jonka koin liian yksipuoliseksi. Onhan täällä oikeus kirjoitella kenen tahansa, ateistien, Jehovan todistajien, yksityisajattelijoiden… Avoin sivustohan tämä on.

      Mutta siitä olen eri mieltä, että sinulla ei olisi oppia. Meillä jokaisella on oppi. Jos on jokin näkemys Jumalasta, Jeesuksesta, pelastuksesta… Nämä näkemykset yhdessä muodostavat opin, vaikkei niitä olisi koottu miksikään systemaattiseksi järjestelmäksi kansien väliin.

      Oma oppini on lähinnä luterilainen, vaikka tiedänkin, että en kaikissa asioissa yhdy tunnustuskirjoihin (esim. opit Mariasta). Mutta perusasioissa kyllä. Meillä luterilaisilla on kehällisistä asioista erilaisia näkemyksiä, ja näyttää siltä, että enenevästi myös perusasioista.

      Oletan, että tunnet luterilaisen käsityksen vanhurskauttamisesta. Yhdyn siihen. Omin sanoin lyhyesti: vanhurskaus on sitä, että Jumala hyväksyy minut yhteyteensä, koska Jeesus on sovittanut syntini ja Jumala lukee minun hyväkseni Jeesuksen täydellisen puhtauden.

      Mutta kohta alkaa hiljainen viikko, ja silloin en osallistu kiistakirjoitteluun. Puhtaasti hengellisiä aiheita kyllä luen. Voit kyllä vastata, jos vielä jää jotain hampaankoloon, mutta minun lienee paras lopettaa, ennen kuin näppäimistöltäni alkaa taas purskahdella kyykäärmeen myrkkyä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Anita Ojala: “Olen anteeksipyynnön velkaa.”

      Samoin pyydän anteeksi provosointiani. Sanavalintoja olisi syytä miettiä pidempään.

      Poistin jo kaikki blogini ja tarkoitus oli jättää bloggaaminen. Palautin ne roskakorista, kun neljän seinän sisällä ei ollut juurikaan muuta tekemistä kuin kiertää huoneita. Paluu riippuvuuksiin tapahtui samalla, kun avasin Kotimaa24 sivuston.

      En lupaa lopettaa blogien kirjoittamista enkä kommentointia, mutta yritän keksiä korvaavaa toimintaa, jotten mähläisi joka välissä 🙂

      Hyvää pääsiäiseen valmistautumisen aikaa Anita Ojalalle sekä muille keskustelijoille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Kiitos, että päästiin sovintoon. Ehkä se antaa paremman alun myöhemmälle kommunikaatiolle. Onneksi sait blogisi pelastetuksi takaisin ja onneksi on tuo roskakorista palautusmahdollisuus. Olen itsekin joskus kiivastuksissani viskannut sinne jotain, ja sitten onkinut takaisin ja korjaillut. Onneksi ne palaavat jopa entisille paikoilleen, eivätkä listan alkuun. – Toisaalta joskus voi olla ihan hyväkin luopua entisistä teksteistään ja ajatella samat asiat uusiksi, tuoreemmin. Mutta puolensa ja puolensa. Voihan vanhoja tekstejäkin uudistaa.

      Olen varmaan yliherkkä Lutherin arvostelulle, kun hänen hartaustekstinsä ovat auttaneet minua vaikeissa vaiheissa niin merkittävästi. Mutta nyt ajattelen, että ei minun tarvitse häntä enää niin kiivasti puolustella, että menetän malttini. Ei ainakaan hän minun puolustelujani tarvitse mihinkään.

      Näin koronaeristyksen aikana tulee luonnollisesti pyörittyä täällä palstalla enemmän kuin ennen. Olen joskus farisealaisesi korostanut maltillisen keskustelun tarvetta ja kuvitellut kykeneväni itse siihen. Eipä se näytä ihan niin olevankaan. Vaikka nimenomaan luterilaisena minun pitäisi tietää, että “paha riippuu minussa kiinni”, kuten Paavali toteaa, se ilmenee niin salakavalasti, ettei sitä aina etukäteen huomaa. Ei tämä ensimmäinen kerta ollut – tuskin viimeinenkään, mutta toivottavasti joka kerrasta jotain oppii.

      Samoin, hyvää pääsiäistä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kaikki “suurmiehet” ovat myöhemmissä tutkimuksissa osoittautuneet pieniksi ihmisiksi. Lutheruksenkin voisi jättää historian hämärään ja omaan arvoonsa. Kuten augsburgit ja muut herraseurat. Naiset ovat ottaneet riskejä miesten tuomion uhallakin ja muuttaneet maailmaa avarammaksi. Miehet tulevat kaukana perässä. Uskonnonvapaudesta ovat yleensä päättäneet valtiolliset instituutiot. Aika on sellainen, että länsimaista ihmistä ei saa enää alistetuksi uskonnolla, eikä millään muullakaan diktatuureilla. Ihminen ajattelee itse, eikä tarvitse tukea vuosisatoja vanhoista miesten mielipiteistä. Amen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Mielestäni sinulla, Charlotta, on liian optimistinen käsitys ihmisen vapaudesta. Emme me ole koskaan pelkästään itsenäisiä. Näkemyksiimme, uskomuksiimme, asenteihimme vaikuttavat kulttuuri ja olosuhteet, joihin olemme syntyneet. Jos olisit syntynyt islamilaiseen kulttuuriin, ajattelisit aivan toisin kuin nyt. Minä myös.

      Emme koskaan pysty ravistautumaan täysin irti menneisyydestä. Siitä voi ja on syytä oppia paljon. Kaikkia virheitä ei tarvitse itse tehdä. Ilman Raamatun 2000 vuotta vanhaa tietoa eläisin monessa suhteessa täysin pimeydessä. Siitä tiedosta en koskaan halua luopua, en myöskään Lutherin tärkeimmistä saavutuksista, joien hedelmää suurelta osin on länsimaiden aineellinenkin kukoistus.

      Eikä mielestäni ole syytä asettua sukupuolirintamiin. Miehet ovat tosin hallineet näihin päiviin asti varsin suvereenisti, mutta itse ajattelen, että se on heidän velvollisuutensakin. Tosin he ovat käyttäneet valtaansa monesti hyvin väärin. Euroopan historiasta ei löydy monta kuningasta, jota voisi varauksetta kunnioittaa.

      Mutta en usko, että me naiset olisimme onnistuneet yhtään paremmin. Ehkä emme olisi olleet yhtä taistelunhalusia ja väkivaltaisia (paitsi olihan Englannissa aikoinaan aika julmia naishallitsijoita). Jossain asioissa ehkä olisimme onnistuneet paremmin mutta jossain tas huonommin.

      Mutta nythän meillä on naisvalta. Aika näyttää, miten paljon paremman Suomen he saavat aikaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Emilia Karhu sanoo:

      Itse ajattelen, että kaikkia miesten mielipiteitä ei voi automaattisesti tuomita ja heittää romukoppaan eikä liioin kaikkia naisten mielipiteitä pitää oikeina. Ei tämä maailma nyt sentään niin mustavalkoinen ole. Ymmärrän toki täysin sen syvän tuohtumuksen miehisen uskonvallan historiaa kohtaan, mikä esimerkiksi feministiteologian parissa on saanut upeasti ja perustellusti äänen. Mutta aina pitää varoa, ettei mene lapsi pesuveden mukana. Henkilökohtaisesti esim. arvostukseni Melanchthonia kohtaan nousi todella paljon Augsburgin tunnustusta lukiessa ja muuhun hänen toimintaansa perehtyessä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Niin Charlotta, “aika on sellainen” ja näyttää nyt olevan erilainen. Kun siirsin tietokoneeni virtuaalisesti äsken usa:n itärannikolle ja seurasin livenä liikennettä New Yorkin Times Squarella 5 minuuttia, niin tuona aikana näkyi 6 ihmistä ja kymmenkunta autoa liikenteessä. Länsimainen ihminen ei arvannut, että hänet on yhtäkkiä ajattu sisätiloihin miettimään sitä, mistä hän päättää itse, vai päättääkö paljon mistään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Charlotta Lindfors sanoo:

      Ainahan näitä pandemioita on ollut ja tulee olemaan. Koskevat kaikkia ihmisiä. Nykyisin niistä selviää hyvin hengissä. Tavalliseen kausi-influenssaan on jo kuollut Suomessa yli 500 ihmistä. Niitä kuolemia harva tietää, ne toistuvat joka vuosi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Totta. Harva on tietoinen siitä, että Suomessakin kuolleisuus kausi-influenssaan on noinkin paljon. Nyt se vasta minullekin valkeni. Enpä ole tullut ottaneeksi selville sitäkään, paljonko Suomessa menehtyi ihmisiä “espanjantautiin”, kuin vasta tämän epidemian aikana. Wikipedia tietää, että “pelkästään Suomessa tähän influenssaan kuoli noin 25 000 ihmistä.”

      Olen oikeasti ajoittain miettinyt sitä, kun vanhempi sukupolvi joutui kokemaan maailmansodan kauhut, säästyykö sodan jälkeen syntynyt sukupolvi suuremmilta ongelmilta. Nähtäväksi jää, miten pitkä tämä epidemia on ja kuinka syvälle talouteen se koskee. Sitä tuskin vielä kukaan tietää. Tämän kaiken keskellä valtionjohto kiistelee arvovallasta ja politikoi ihmishengillä. Se ei minua yllätä, kun tietää ihmisluonnon oman edun tavoittelun.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen:””Monet ovat nyt lähteneet tuomitsemaan Lutheria “”

    Olet käsittänyt väärin ainakin minun kohdalla, en tuomitse, siis kuinka voi tuomitakkaan kun toinen on jo kuollut.

    Se että näyttää toisen teoista jotain, esim jos isä näkee lapsen pyörivän porukassa, joka esim potkii mummoja, niin kun isä sanoo lapselleen ettei siinä porukassa ole hyvä seurustella kun se potkii mummoja, niin tuomitseeko isä tämän porukan vai ohjaako lastaan pois pahoilta teiltä, isä ei siis pakota lastaan pois vaan toivoo että tämä uskoisi häneen ja olisi kuuliainen hänelle rakkaudesta. Siis lapsen tulisi olla nöyrä isää kohtaan ja ymmärtää että isä tietää paremmin ja rakastaa lastaan ja tahtoo vain hyvää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Minulla ei ole liian “optimistista käsitystä ihmisen vapaudesta”. Ihminen on lähtökohtaisesti vapaa olento. Eri asia, miten vapauttaan käyttää. Ja aivan hyvin voi irtautua menneisyyden painolasteista, vaikkapa ahtaasta uskonnollisesta taustasta. Jos olisin syntynyt…. ei tarvitse kuvitella minusta mitään.

    Minä en kirjoittaisi “perkelettä” isolla. Jos on Jumala ja Perkele, se tarkoittaa kaksijumalaista järjestelmää. Perkele on sisällämme, toivottavasti myös jumala.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Olen harvinaisen samaa mieltä siitä, että perkele on sisällämme. Perkelettä en minäkään mielelläni kirjoita isolla kirjaimella. Sellaista kunniaa en hänelle anna. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle, jonka aina kirjoitan isolla kirjaimella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Emilia Karhu
    Emilia Karhu

    Olen Kotimaan toimittaja, joka palasi jälleen opintovapaalta töihin.