Maassa käynti

Viime vuonna juhlittiin näyttävästi ensimmäisten ihmisten kuussa käyntiä, josta oli kulunut 50 vuotta. Kun Neil Armstrong laski jalkansa kuun pinnalle, hän totesi: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle". Mihin ihmiskunta oikein harppasi? Kuu jäi asuttamatta, vain tusinan verran ihmisiä on siellä piipahtanut, eivätkä hekään halunneet jäädä sinne pysyvästi. Nyt on otettu suunta kohti Marsia, vaikka olosuhteet siellä ovat ihmiselle täysin elinkelvottomat ja matkan pituuskin ylivoimainen.

Ihminen kurkottelee maasta taivaalle, mutta mitä ihmiskunta siitä lopulta hyötyy? Mitä hyötyvät tuhannet nälkää näkevät, parantumattomasti sairaat, ihmissuhteissaan epäonnistuneet, vammaiset ja muut kärsivät? Ihmisen käynti kuussa on ollut varsin hyödytöntä valtaosalle ihmiskuntaa. Avaruusmatkojen hinnalla olisi autettu lukuisia kärsiviä. Ainoa hyötyjä lienee ihmisen kunnian- ja vallanhimo.

Paljon enemmän ihmiskunta on hyötynyt yhden ihmisen maassa käynnistä. Tästä Paavali kirjoittaa: ”Kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”

Hän, jonka kautta kaikki on luotu, astui ikuisuudesta aikaan. Hän, joka kannattelee maailmankaikkeutta, pukeutui ihmisruumiiseen. Siinä ei ollut mitään sensaatiomaista, paikalla ei ollut ainuttakaan silmäätekevää, televisiokameroista puhumattakaan. Maailman viisaat ja älyniekat nukkuivat sikeää unta ymmärtämättä, mitä mullistavaa oli tapahtumassa. Ehkä eläimet siinä ympärillä ymmärsivät enemmän, sanoohan profeetta Jesaja: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta minun kansani ei tajua.”

Median poissaolosta huolimatta tieto on kuitenkin ajan myötä levinnyt yli maapallon. Tämän maahan saapumisen muistoa juhlimme vuosittain, ja sen muistoksi kirjoitamme kohta vuosiluvun 2020. Tämä käynti on muuttanut miljoonien ihmisten elämän, antanut avun, toivon ja tarkoituksen, ja tekee näin yhä. Se on merkinnyt voittoa ihmisen pahimmasta vihollisesta, kuolemasta. Se on luonut pohjan myös aineelliselle hyvinvoinnillemme. Sen käynnin hedelmää saamme nauttia monin tavoin joka päivä - vaikka emme ymmärtäisi tai haluaisi sitä myöntää.

Hän ei tullut viemään meitä Marsiin vaan taivaalliseen valtakuntaansa, jonka olosuhteita ihminen ei pysty laitteillaan luotaamaan. Mutta varmaa on, että ne ovat ihmiselle sopivat ja ylittävät kaikki avaruusunelmamme.

53 kommenttia

  • Leo Tihinen sanoo:

    Anita Ojala, tuli sinun blogia lukiessa taas sellainen tunne, että te “uskikset” usein pyritte vähättelemään ihmiskuntaa ja sen saavutuksia. Mistä tämä johtuu?

    Jotkut paheksuvat humanismia kun se ei hyväksy yliluonollista todellisuuskäsitystä ym. Monesti uskonnollisissa piireissä vieroksutaan sitä kun humanismi pitää arvossa ihmisyyttä, siis arvostaa ihmiskuntaa ja sen sivistyksellisiä saavutuksia. Olen käsittänyt, että fundamentaalisimmat ja konservatiivisimmat uskovaiset haluaisivat rajata meidän “syntisten” elämän hyvin ahtaisiin raameihin. Oletetaan että Jumala haluaa näin tehtävän.

    Eikö Raamatun mukaan Jeesus tullut maailmaan vapauttamaan ihmiskuntaa – ei rajoittamaan heidän vapauttaan. “Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” Me ihmiset olemme hienoja olentoja kun meistä näin paljon välitetään. Eikö meidä pitäisi iloita hyvistä saavutuksistamme?

    Edellä olevat ajatukseni syntyivät luettuani Antero syrjäsen blogin joulupukkina toimimisestaan. Siitä tuli iloisempi fiilinki.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Ei Jeesuksenkaan kaikista puheista tule iloinen fiilinki. Eikä kaikkia saavutuksia mitenkään voi arvostaa. Eikä Jeesus todellakaan julistanut rajoittamatonta vapautta, sillä ei siitäkään tule iloinen fiilinki. Avionrikkojanaisellekaan hän ei sanonut: mene ja jatka samaan tapaan, jos se tuntuu hyvältä. Hän sanoi: mene, äläkä enää syntiä tee.

      Mutta onhan se varmaan niin, että liikaa kiistellään ja väitellään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Lisään vielä, että en todellakaan pysty kauheasti arvostamaan tätä kuussa käyntiä, vaikka onkin selvää, että se on suuri taidonnäyte ihmiseltä. Enemmän arvostan monia paljon vaatimattomampia saavutuksia, vaikkapa sitä, että entinen alkoholisti Lauri Jakkila toimitti 11 junavaunullista ruoka-apua Pohjois-Korean lapsille kovan nälähädän aikana, ja paljon lääketieteellistä apua Viron lastensairaaloihin ja Venäjälle. Ja ihmettelen, ettei Hurstin palvelutyötäkään katsottu yhteiskunnan taholta avustuksen arvoiseksi. Arvostukset ovat niin erilaisia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Leo Tihinen sanoo:

    Anita Ojalan kysymykseen; “Ethän tietenkään usko myöskään syntiinlankeemukseen.”

    Mooseksen kirjan mukaan Jumala asetti Edeni paratiisiin hyvän- ja pahantiedon puun, josta ei ollut lupa syödä. Mikä tehtävä sillä puulla siis oli? Jos tätä Raamatun tarinaa ajattelee, niin eiköhän tuo puu ollut Jumalan asettama ansa, johon ihminen lankesi. Ihan mielenkiintoinen tarina kaikkinensa – oli myös elämänpuu ja syntiinlankeemuksen seuraukset. Vaikea itse tarinaan on uskoa, mutta se on ihmisen luoma maailmanselitys siihen aikaan kun se on kirjoitettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitän keskustelusta. Ainahan se saa tutkistelemaan omia asenteitaan ja näkemyksiään. Usein näissä keskusteluissa kuitenkin blogin pääpontti jää sivuasiaksi. Tässä blogissani se oli priorisointi: kumpi on ihmiskunnan kannalta ollut merkityksellisempää, ihmisen kuussa käynti vai Jeesuksen maassa käynti. En tivaa mielipiteitä. Kukin vastatkoon omassa mielessään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    Leo Tihinen; “Mikä tehtävä sillä puulla siis oli?”

    Miksi tuota Mookseksen kertomusta pitäisi pitää tarinana? Joka tapauksessa syntiinlankeemus koskettaa koko ihmiskuntaa tavalla tai toisella, eikä kukaan ole tyystin kärsimyksistä vapaita, mikä maailmankatsomus meillä sitten lieneekään.

    Entäpä sitten tuo paratiisin hyvän- ja pahantiedon puu. Miksi se oli mitä se oli. Puuhan oli sinänsä itsessään hyvä. Siihen kuitenkin Jumalan liittyi kielto. Siitä puusta ei tule syödä, muuten ihminen on kuolemalla kuoleva. Aadamin ja Eevan piti uskoa, että puu on pelastuksen vihollinen. Tähän puuhun sisältyi siten yksin usko ja siihen pitäytyminen, kuten se sisältyy myös syntiinlankeemuksen jälkeen yksin Kristukseen.

    Aadam ja Eeva olisivat saavuttaneet kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän, elleivät olisi langenneet epäuskoon. Tätä hyvän- ja pahantiedon puuta selitetään sanalla kirkko, alttari, saarnatuoli jne. Tällä alttarilla Aadam osoitti vaadittua kuuliaisuutta Jumalalle, kunnes näytämölle astui sielunvihollinen. Vasta epäusko muutti hyvän-ja pahantiedon puun “kuoleman puuksi.” Ansan asetti siten sielunvihollinen, ei Jumala.

    Vaikea mielestäni syntiinlankeemusta on ohittaa myöskään nykyisenä “tieteen läpitunkemana” aikana. Ei tarvitse avata kuin TV tai sanomalehti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Vasumäki: “Aadamin ja Eevan piti uskoa, että puu on pelastuksen vihollinen. ”

      En minäkään tajua miksi se puu ylipäätään piti sinne paratiisiin ihmisten kiusaksi istuttaa. Siksi toiseksi olisihan Jumalan, jos kerran ihmisen ja ihmiselle uteliaan luonteen luonut oli, pitänyt kaikkitietävänä tajuta, etteivät ne mitään kieltoja usko. Sössivät hommansa joka tapauksessa oli kieltoja tai ei.

      Vasumäkii: “Aadam ja Eeva olisivat saavuttaneet kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän, elleivät olisi langenneet epäuskoon.”

      Kyllä olisi maailmassa sakkia, jos ihminen olisi kuolematon. Taitaisi Tellus-parka olla ihan liian pieni pallo semmoiselle ihmismäärälle mikä on lAatamin ja Eevan ajoista tähän päivään mennessä syntynyt, ellei kukaan olisi poistunut ja maaksi jälleen muuttunut. Ahdasta olisi – veikkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leo Tihinen sanoo:

      Kosti Vasumäki, kyllä minä otan Raamatun kertomukset tarinoina, joita historiallisen ajan alussa ja sen jälkeen ihmiset ovat kirjoitelleet. Jopa neljän evankeliumin kertomusten vertailu paljastaa, etteivät ne ole absoluuttista faktaa. Kertomukset poikkeavat monilta osin toisistaan.

      Evankeliumit ovat minulle se osa Raamattua, josta löytää eniten “järkevää” tekstiä, mutta esim. Ilmestyskirja on yhtä sekasotkua, josta ei löydy paljon viisautta. Sen kirjoittajaa – näkyjen näkijää – Johannesta ei myöskään tunneta. Kuuntelin kerran radiosta teologien keskustelua Ilmestyskirjasta. Jäi sellainen käsitys keskustelusta, että mukana olleet teologit pitivät myös Ilmestyskirjaa vähämerkityksellisenä.

      Olen täysin maallikko, joten en kykene teologiseen keskusteluun ja en monesti innostu teologisista selityksistä. Luin blogisi kaksikin kertaa, mutta ei luomiskertomusen selityksesi minulle auennut. Vaikea syntiinlankeemus kertomukseen on uskoa. Minusta se on ihmisen luoma maailmanselitys, siihen aikaan kun se on kirjoitettu.

      Jos järkeä tässä hieman käyttää, niin miksi Jumala ihmistä rankaisi, vaikka itse oli syy kaikkeen? Hän loi lankeevaisen ihmisen, hän loi paratiisin käärmeen, joka yllytti Eevaa tottelemattomuuteen. Hän laittoi houkutukseksi Paratiisiin hyvän- ja pahantiedon puun. Eikö ole hassu tarina? Minulle se ei aukene tämän enempää.

      Hyvää Uutta Vuotta!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Tihinen / Wallentin

      Niin lopulta kysymys on kuitenkin ainoastaan uskosta ja epäuskosta. Syntiinlankeemukseen ei tosin tarvitse uskoa, se on ihan järjellä havaittavissa myös vuonna 2020.

      Hyvää uutta vuotta!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Vasumäki: “Syntiinlankeemukseen ei tosin tarvitse uskoa, se on ihan järjellä havaittavissa myös vuonna 2020.”

      Riippuu tietysti ihan tulkinnasta, mitä synti on ja mitä synniksi tulkitaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Vasumäki: “Niin lopulta kysymys on kuitenkin ainoastaan uskosta ja epäuskosta. ”

      Ei ole kysymys muusta kuin uskosta. Uskonnottomalla eri voi olla kysymys epäuskosta koska ei ole olemassa asiaa mihin usko tai epäusko voisi kohdistua. Ainoastaan uskovalla on uskolleen kohde.

      Uskonnoton on avoin totuudelle – uskoo kun näkee, kokee tai riittävin, tieteellisesti kestävin evidenssein todeksi osoitetaan. Ei uskonnoton ole jumalankieltäjä – ateisti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Uskonnoton on avoin totuudelle – uskoo kun näkee, kokee tai riittävin, tieteellisesti kestävin evidenssein todeksi osoitetaan.”

      -Jos saa sanoa, niin minusta tuonkaltainen asennoituminen siihen mikä on totuus, tai todellisuus, ei ole “avoimuutta”, vaan hyvin rajoittunutta ja rajattua ajattelua. Jonka lähtökohtana on, että tiede, ja sitä kautta ihmisen ymmärrys, kattaa koko todellisuuden.

      Voi olla avoin sille, että voi olla enemmän kuin voimme tietää/ymmärtää/tieteellisesti tutkia, ottamatta kantaa siihen mitä se on tai ei ole.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Siis uskonnoton voi olla avoin totuudelle. Mutta tällöin “tieteellisesti kestävä evidenssi” ei voi olla lähtökohta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      “Siis uskonnoton voi olla avoin totuudelle. Mutta tällöin “tieteellisesti kestävä evidenssi” ei voi olla lähtökohta.”

      “Totuus” on totuus vasta kun se on kiistattomin todistein todeksi todettu. Sitä ennen se on oletus, teoria uskomus, harha tai pelkkä pperusteeton väite.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Totuus” on totuus vasta kun se on kiistattomin todistein todeksi todettu. Sitä ennen se on oletus, teoria uskomus, harha tai pelkkä pperusteeton väite.”

      -Ei hyvänen aika. Vaan totuus on totuus täysin riippumatta siitä voidaanko sitä tieteellisesti todistaa. Tai siitä tietääkö sitä kukaan tai uskooko siihen kukaan, löytääkö sitä kukaan koskaan tai ei. Tietysti.

      On aika merkityksellistä, minusta, kumpaa pitää lähtökohtana. Mutta ei minusta tosiaan voi sanoa, että totuus ON totuus, vasta kun se on tieteellisesti todennettu. Totuus on suurempi kuin tiede, suurempi kuin ihminen, suurempi kuin ihmisen ymmärrys. Ihminen etsii totuutta, pyrkii tutkimaan ja ymmärtämään todellisuutta. Mutta oman ymmärryksensä rajoissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Sitä ennen se on oletus, teoria uskomus, harha tai pelkkä pperusteeton väite.”

      -Eli tässä vaikutat puhuvan ihmisten uskomuksista, väitteistä. Etkä totuudesta sinänsä. Totuuden ei tarvitse olla väite, ei uskomus, eikä luulo. Totuus on se mikä se on. Riippumatta mistään mitä ihminen tekee, ajattelee tai uskoo.

      Kuten ensimmäisessä kommentissa kirjoitin:

      “Voi olla avoin sille, että voi olla enemmän kuin voimme tietää/ymmärtää/tieteellisesti tutkia, ottamatta kantaa siihen mitä se on tai ei ole.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sari: “Totuuden ei tarvitse olla väite, ei uskomus”

      Eipä, mutta niin kuvitellaan kuitenkin usein olevan. Ainakin kistillisen uskonnollisen uskomuksen omaavat väittävät ihan totisella naamalla totuuden löytyvän Raamatusta, ja Jeesuksesta (tie, totuus ja elämä). (=pelkkä väite ilman näyttöä, joka perustuu ainoastaan uskoon siitä, että Raamatussa olisi kyse tosi-asioista).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Ainakin kistillisen uskonnollisen uskomuksen omaavat väittävät ihan totisella naamalla totuuden löytyvän Raamatusta, ja Jeesuksesta (tie, totuus ja elämä).”

      -En tarkoittanut tässä kohden mitään spesifioitua uskomusta/uskontoa. Vaan ylipäätään sitä, että todellisuus on ihmisen ymmärrystä suurempi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Ja siten myös tiedettä/tieteellisiä tutkimusmetodeja suurempi.

      Tämä on realistinen lähtöolettamus, mielestäni. Se pistää toki ihmisen mielikuvituksen laukkaamaan, mistä voi sitten syntyä niitä väitteitä/uskomuksia. Mutta pohjimmiltaan kyse on siitä miten todellisuuden (ja koko totuuden) näkee.

      Onko se sen rajoissa mitä voidaan tieteellisesti todistaa/todentaa, vai paljon enemmän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Mitä näihin kuussa ja maassa käynteihin ja niiden hyödyllisyyteen tulee, niin voipi olla, että kuussa käynnistä on vain vähän hyötyä, mutta Jeesuksen maassa vierailusta ei ole mitään hyötyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Ojala: “Oli siitä ainakin se hyöty, että Pohjois-Korean nälkäänäkevät lapset saivat 11 junavaunullista ruokaa…”

      Eikös se ollut joku ent. alkoholisti Lauri Jakkila, joka sitä ruokaa Pohjois-Koreaan toimitti, eikä Jeesus?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Tässä on vähän tuoreempi raportti avaruusmatkailun hyödyistä ihmiskunnalle: https://www.thespacereview.com/article/3768/1

    En oikein ymmärrä, miksi tieteen ja uskonnon pitäisi riidellä keskenään. Itse uskon, että ihmisjärjen ulottumattomissa on jokin toinen todellisuus, sanotaan sitä vaikka uskon todellisuudeksi.

    Monet ateistit tai agnostikot ovat valmiita myöntämään tuon uskon todellisuuden mahdollisuuden. Sen sijaan valitettavasti n.s. uskovaiset vetävät pingispallon kokoiset herneet nenään, jos joku rohkenee epäillä Raamatun luomiskertomuksen kirjaimellista toteutumista tai jos joku uskaltaa uskoa myös nykyaikaisen tieteen saavutuksiin.

    En yhtään ihmettele, että ’uskovaisia’ pidetään vähän tyhminä. En ole löytänyt Raamatustani sellaista kohtaa, jossa uskovaisilta olisi järjenkäyttö kielletty. Sen sijaan tyhmistely on useaankin otteeseen kielletty (Sananlaskujen kirjassa, etenkin luvussa 14 on montakin esimerkkiä).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Monet ateistit tai agnostikot ovat valmiita myöntämään tuon uskon todellisuuden mahdollisuuden. ”

      -Toivottavasti olet oikeassa. Itse en ole kovinkaan monta tällaista kohdannut, netissä tai muualla.

      Esim. täällä asiasta, keskustellaan ajoittain: https://www.tiede.fi/keskustelu

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Seija on oikeassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Seija on oikeassa.”

      -Siinä että monet ateistit tai agnostikot ovat valmiita myöntämään tuon uskon todellisuuden mahdollisuuden”.

      Toivottavasti näin on. Mutta vaikka “monet” eivät olisikaan tähän valmiita, hyvä jos sinä Kimmo olet 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kukapa noista todellisuukksista tietää, mutta totuudeksi ne kannattaa uskoa vasta omakohtaisen kokemuksen tai riittävän pätevän näytön jälkeen.

      Esim. minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia minkään sorttisista jumalista, ei myöskään mitään pätetevää näyttöä moisista olennoista ole olemassa, joten en usko. En kuitenkaan kiellä kenenkään jumalia, enkä ole kieltänyt. Itselleni asia on vain liian absurdi ollakseen tosi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Nythän oli kysr “ihmisjärjen ulottumattomissa olevasta todellisuudesta”/ todellusuuden ulottuvuudesta. Ja siitä voiko antaa tilaa sellaisen olemassaolin mahdollisuudelle. Vai onko totuus yhtä kuin tieteellisesti todennettu.

      “Ihmisjärjen ulottumattomissa oleva todellisuus” tarkoittaa luonnollisesti myös tieteellisen tutkimuksen tavoittamattomissa/ ylä-/ ulkopuolella olevaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Sori virheistä… Mutta Seija on siis mielestäsi oikeassa? Että moni ateisti antaa tilaa tällaiselle mahdollisuudelle vaikka sitä ei voi koskaan tieteellisesti todentaa/todistaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Totesin jo kerran, että kukapa noista todellisuuksista tietää, mutta minä noteeraan asian todeksi vasta kiistattomien näyttöjen tai omakohtaisen kokemuksen perusteella. Muut saavat puolestani tehdä ihan niin kuin haluavat, kunhan eivät aiheuta mitään pahaa tai harmia toimenpiteillään muille ihmisille.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Totesin jo kerran, että kukapa noista todellisuuksista tietää, mutta minä noteeraan asian todeksi vasta kiistattomien näyttöjen tai omakohtaisen kokemuksen perusteella.”

      -No anteeksi, yritin vain saada selvää miten asian oikeastaan näet 🙂

      Eli mahdollisuus ihmisjärjen ulottumattomissa oleviin todellisuuden tasoon on? Mutta tämä tarkoittaa sitä, että sitä ei voi “kiistattomasti todistaa”, esittää “kiistattomia näyttöjä” sen todentamiseksi, vaan se jää uskon asiaksi. Koska ihmisjärki ei voi sitä ymmärtää, eikä tavoittaa, ei sitä voida myöskään tieteellisesti “kiistattomasti” todentaa.

      Eli tässä kohden ja tästä syystä ei nähdäkseni voi puhua mistään “kiistattomista näytöistä”. Spekulaatiosta, jonkintasoisesta olettamisesta, tai jopa tutkimisestakin. Mutta ei sellaisesta mikä “tieteellisesti kestävin evidenssein todeksi osoitetaan” (kuten tuolla ylempänä asian ilmaisit), koska se ei ole mahdollista tämän todellisuus-ulottuvuuden kohdalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Eli lopputulema on: kukapa tietää? Se on ihan ok, tietysti. Ja spesifien väitteiden kohdalla on toki hyvä ollakin lähtökohtaisen skeptinen…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Sari sai aikaan pitkän vuodatuksen kommentistani, jota hän ei joko lukenut tai jonka pointtia hän ei hiffannut. Mutta ei se mitään, annetaan hänen spekuloida primääreillä argumenteilla.

      Kiitos taas Kimmo, näin se menee.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      -Siis ymmärsinkö nyt oikein: “monet ateistit/agnostikot ovat valmiita myöntämään, että ihmisjärjen ulottumattomissa on jokin toinen todellisuus, sanotaan sitä vaikka uskon todellisuudeksi.”

      Erittäin hyvä jos näin on, myös Kimmon kohdalla. Mutta siihen ei minusta vain sovi se, että asia pitäisi ensin olla “kiistatonta tieteellistä näyttöä.”

      “Uskonnoton uskoo kun näkee, kokee tai riittävin, tieteellisesti kestävin evidenssein todeksi osoitetaan.”

      Siis tämä oli Kimmon alkuperäinen kommentti tuolla ylempänä.

      Tässä hän taas kirjoitti: “minä noteeraan asian todeksi vasta kiistattomien näyttöjen tai omakohtaisen kokemuksen perusteella.”

      Sinä Seija taas kirjoitit (kyllä luin ja ymmärsin): “Itse uskon, että ihmisjärjen ulottumattomissa on jokin toinen todellisuus, sanotaan sitä vaikka uskon todellisuudeksi.”

      Eli miten tämä menee? Minusta tässä on ristiriita. Se, että vaaditaan edelläkuvaamastasi todellisuudesta (“ihmisjärjen ulottumattomissa olevasta”) kiistatonta tieteellistä näyttöä/evidenssiä ei vain ole johdonmukaista.

      Eli selittäisitkö mistä olette Kimmon kanssa samaa mieltä. Miten asia menee?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Mutta, kuten kirjoitin, jos lopputulema on tämä: “ei voi tietää, vaikka jotakin ei voida koskaan tieteellisesti todistaa”,

      ja kaikki voimme tämän allekirjoittaa, silloinhan kaikki on hyvin ja olemme samaa mieltä. Jos siis jätetään huomiotta nuo useaan kertaan esiintuodut edellytykset “kiistattomasta tieteellisestä evidenssistä”

      🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Sari: Kommenttini liittyi blogin alkuperäiseen aiheeseen, jossa käsittääkseni asetettiin kyseenalaiseksi avaruusmatkailun tarpeellisuus tai hyödyllisyys.

      Pyrin tuomaan esille seikkoja, joissa avaruusmatkailusta on ollut hyötyä ihmiskunnalle.

      En kohdistanut kommenttiani pelkästään blogistille vaan totesin, että n.s. ’uskovaiset’ usein väheksyvät tieteen saavutuksia.

      Ikään kuin lopputulemaksi totesin, että agnostikot ja jotkut ateistitkin myöntävät uskon todellisuuden olemassaolon, mutta n.s. uskovaisille näyttää olevan sallittua kytkeä aivot off-asentoon uskoon vedoten.

      Näin se asia menee ja käsittääkseni Kimmo komppasi minua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit