Mahalasku kahdella voltilla taaksepäin kerien

Kirkon johdon viestintä viime perjantaina meni niin metsään kuin vain mennä voi. Näen kolme tulkintavaihtoehtoa: 1) kirkon johdolla oli viestintäsuunnitelma, mutta sitä ei noudatettu, 2) kirkon johdolla ei ollut viestintäsuunnitelmaa tai 3) kirkon johdolla oli viestintäsuunnitelma ja sitä myös tarkoin noudatettiin. Kaikki nämä tulkintavaihtoehdot ovat pahoja ja kolmas niistä kaikkein pahin.

En kykene ymmärtämään, miten tämä voitiin hoitaa näin kelvottomasti! Kirkon johdolla oli kaikki edellytykset hoitaa viestintä: Hyvissä ajoin oli tiedossa, milloin eduskunta käsittelee asian. Hyvissä ajoin oli tiedossa, mitkä kaksi vaihtoehtoista ratkaisua voivat tulla päätökseksi. Hyvää aikaa oli valmistella kirkon johdon yhteinen viesti kumpaakin mahdolliseen vaihtoehtoon ja keskittyä siihen, mikä yhdistää ja rakentaa. Mutta joko ei osattu, haluttu tai ymmärretty.

Jos tarkoitus oli antaa kuva moniäänisestä kirkosta, jonka olennainen ominaisuus on se, että on tilaa kovan ytimen ympärillä eri tavalla ajatteleville, ei ainakaan onnistuttu synnyttämään luottamusta siihen, että tämä moniäänisyys on kirkon voimavara. Sen sijaan saatiin kuva kirkosta, jonka johto toimii kuin varpusparvi ja antaa lausuntoja kuka mitenkin. Muutama korostaa iloaan iloitsevien kanssa, muutama korostaa muuttumatonta ”kirkon kantaa” ja joku rauhoittelee, ettei tarvitse pelätä, että tapahtunut johtaisi määräenemmistövaatimuksen vuoksi kirkossa mihinkään muutokseen.

Nyt sitten paikataan lausuntoja ja juostaan lumipallon perässä ja hämmästellään.

Kirjoittaja

Risto Voipio
Risto Voipio
Helsinkiläinen juristi ja KTT h.c., joka toimii useiden apuraha- ja kulttuurisäätiöiden ja yhteisöjen puheenjohtajana tai vastuuhenkilönä.