Mainettaan ajankohtaisempi Paavali (osa 2) – Kysymys homoseksuaalisuudesta kirkossa

Paavali kirjoitti paljon kirjeitä. Tunsiko hän kirjeissään käsiteltävät ilmiöt?

 

Homoseksuaalisuus ja siihen liittyvän seksielämän oikeutus on ollut eräs viime vuosien kirkollisten debattien kestopuheenaihe. Monet ovat jo hyvin väsyneitä koko teemaan. Väsyneenä saattaa myös yleistyä eräänlainen luovuttamisen mieliala, jolloin moni viittaa jo koko keskustelun lopputulokselle kintaalla ja toivoo vain jonkinlaista aselepoa hinnalla millä hyvänsä. - Itse ymmärrän kyllä em. turhautumisreaktion, mutten silti ajattele, että homoseksuaalisuuteen liittyvä kirkollinen keskustelu voitaisiin haudata välittämättä toteutuuko totuus vai ei. Aina kun on kyse asioista, joissa puhutaan jostakin Raamatun ilmoittamasta vakavasta synnistä kristillinen kirkko joutuu orientoitumaan oman totuuskäsityksensä mukaan. Homoseksuaalisuuteen liittyvän tematiikan suhteen apostoli Paavali on jälleen kirkollisen keskustelun valokeilassa.

Suuri kysymys kuuluu: Millainen rooli Paavalille annetaan?

Eräiden Paavalin teologian kriitikkojen mielestä apostoli Paavalilla ei ollut nykytiedon kaltaista käsitystä seksuaalisen identiteetin koko persoonaa luotaavasta olemuksesta. Siksi Paavalin homoseksuaalisuuteen nähden kriittinen näkökulma voidaan sivuuttaa kirkon nykykeskustelussa. Tämän ajattelun perusväittämä on siinä, että Paavalin väitetään torjuvan eräänlainen rajoittunut ja aikansa streotyyppinen mielikuva itsekkäästä ja himokkaasta homoseksuaalisuudesta, kun nykytodellisuus edustaa pikemminkin rakkaudellista homoseksuaalisuutta.

Tämä em. väittämä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Teologian maisteri Pasi Turunen poimii arvovaltaisten Raaamatun tutkijoiden näkökulmia ja kirjoittaa:

Robert Gagon on osoittanut perusteellisessa tutkimuksessaan ja lukuisissa aihetta käsittelevissä artikkeleissaan muun muassa sen, että niin orientaatio- kuin rakkausargumenttikin tunnettiin antiikin maailmassa. Kreikkalais-roomalaisissa teksteissä voidaan löytää teorioita (platoninen, aristotelinen, hippokratinen ja jopa astrologinen), joilla pyrittiin selittämään ainakin joitakin homoeroottisen kiintymyksen muotoja yhteyksillä ihmisen biologiaan. Osa näistä teorioista tulee varsin lähelle moderneja biologisia teorioita.

Gagnon viittaa tuotannossaan myös lukuisten muiden nykytutkijoiden tuloksiin. Yksi näistä on Teksasin yliopiston klassisisti Thomas K. Hubbard, joka on kirjoittanut merkkiteoksen kreikkalais-roomalaisista homoseksuaalisuutta käsittelevistä teksteistä. Hubbardin mukaan sekä Rooman valtakauden aikaisissa että myöhemmissä, toisen ja kolmannen vuosisadan teksteissä, on nähtävissä kuinka homoseksuaalisuutta oli alettu tarkastella jossain määrin kiinteänä ja muuttumattomana sukupuolisena suuntautuneisuutena.

Gagnon alleviivaa näiden tutkimustulosten merkitystä sanomalla, että “useat tällaisia näkemyksiä esittäneet kreikkalais-roomalaiset moralistit ja lääkärit kaikesta huolimatta vastustivat sellaistakin homoseksuaalista käyttäytymistä, joka perustui orientaatioon. Filon alexandrialaisen tavoin Paavali on todennäköisesti ollut tietoinen elinikäisestä homoeroottisesta suuntautuneisuudesta ainakin ’pehmeiden miesten’ (malakoi) parissa, jotka vielä aikuisiällään feminoivat ulkoisen olemuksensa herättääkseen kiinnostusta miespuolisissa seksikumppaneissa (1 Kor. 6:9). Lisäksi Paavali käsitti synnin sisäsyntyisenä ilmiönä, joka synnyttää ihmisen toiveista riippumattomia impulsseja, joista he usein toivovat pääsevänsä eroon (Room. 7:7–25).”

Louis Crompton, 500-sivuisen Homosexuality and Civilization tutkimuksen kirjoittaja (joka itse on homoseksuaali) toteaa Paavalista puhuttaessa: ”Erään tulkinnan mukaan, Paavalin sanoja ei ole suunnattu sitoutuneessa suhteessa eläville ’bona fide’ homoseksuaaleille. Mutta tällainen hyvää tarkoittava lukutapa vaikuttaa väkinäiseltä ja epähistorialliselta. Paavali, kuten kukaan muukaan tuon ajan juutalainen kirjoittaja, ei missään viittaa vähäisessäkään määrin hyväksyvänsä samaa sukupuolta olevien suhteita missään olosuhteissa. Ajatus, että homoseksuaalien keskinäinen kiintymys tekisi suhteesta hyväksyttävän, olisi ollut täysin vieras Paavalille ja kenelle tahansa juutalaiselle tai varhaiselle kristilliselle kirjoittajalle.””

https://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/158/ovatko_ruokasen_vaitteet_homoseksuaalisuudesta_tosiasioiden_vastaisia

Näin ollen ei ole oikeutettua tehdä Paavalista ajasta jälkeenjäänyttä sillä kyseenalaisella perusteella, ettei hän muka tuntenut kritisoimaansa ilmiötä. Tämäntyyppiseen johtopäätökseen päätyy myös eräs Suomen parhaimmista antiikin tekstien tuntijoista, TT, dos. Erkki Koskennniemi, joka hänkin katsoo Paavalin tunteneen homoseksuaalisen elämän eri puolet. - Koskenniemi päätyy myös toteamaan, että Raamatun torjuva kanta homoseksuaaliseen käyttäytymisen on selkeä:

”Homoseksuaalisuus esiintyy varhaiskristillisisssä paheluetteloissa ainakin kolmesti. Kohdassa 1 Kor 6:9 erotellaan toisia, jotka ovat arsenokoitai eli homoseksuaalisen aktin aktiivinen osapuoli ja toisia, jotka ovat malakoi, eli antavat käyttää itseään hyväkseen. Molemmista sanotaan, etteivät tällaiset peri Jumalan valtakuntaa. Paavalin sanat "Vai ettekö tiedä.." tekevät selväksi, että tämän asian toki pitäisi olla kaikille selvää. On todennäköistä, että paheluettelot opetettiin ihmisille heidän kasteensa hetkellä. Näin alkukirkko varmisti, että jokainen varmasti tiesi, ettei homoseksualismi sen enempää kuin heteroseksuaalinen hurjastelu tai varasteleminen kuulu kristilliseen elämään. Toiset kohdat ovat 1 Tim 1:10 ja Polykarpoksen kirje filippiläisille 5,3 (viimeksimainittu on suora lainaus Ensimmäisestä korinttilaiskirjeestä). Nämä kohdat tekevät selväksi alkukirkon kannan: Heteroseksuaalisuus on Jumalan luomistyön mukainen käyttäytymismuoto, jossa Jumala jakaa lahjojaan. Sen sijaan homoseksuaalisuus on luonnoton asia eikä missään tapauksessa sovi kristitylle.”

https://mediakirjasto.sley.fi/mediakirjasto/2598/kristitty-ja-homoseksuaalisuus

Näin ollen Paavalia lukevan kristityn ei tarvitse tutkimuksenkaan valossa ajatella, ettei Paavali olisi tuntenut homoseksuaalisuutta, kun hän päätyy kritisoimaan sen harjoittamista. Kyseisen kritiikin taustalla ei ole tietämättömyys, vaan vakaumus. - Paavalista voidaankin aivan perustellusti sanoa, että hänen asiantuntemuksensa on mainettaan ajankohtaisempi.

Myös kristillisen kirkon haasteeksi jää ratkaista homoseksuaalisuuden harjoittamisen hyväksyttävyydestä ja/tai torjuttavuudesta vellonut keskustelu edelleen vakaumuksen kysymyksenä. Raamatun tutkimuksesta ei ole löydettävissä sellaista konsensusta, joka aidosti mahdollistaisi väistöliikkeen, jossa Paavalin todetaan henkilöksi, joka olisi esittänyt kriittiset kantansa tuntematta kritisoimansa asian eri ilmenemismuotoja.

Kristilliselle kirkolle tämä teema on yhä muun synnissä elämisen tavoin sielumme palastukseen liittyvä kysymys. Kirjoittaahan apostoli Paavali:

”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet,” (1Kor.1:6:9, KR92)

 

29 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    ” Monet ovat jo hyvin väsyneitä koko teemaan. ” Saatanalla on lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, homoseksuaalisuuden ja ydinperheen uudelleen ohjelmointi on yksi näistä. Kotimaassa nimimerkki Jusu Vihervaara jolle kotimaa on antanut luvan esiintyä nimimerkillä esiintyy homoseksuaalisuuden airueena. Kotimaa itse pitää tätä kestoaihetta yllä. Siinä on selvä agenda.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Minunkin on henkilökohtaisesti vaikeaa välttyä siltä vaikutelmalta, että tietyt tahot pyrkivät ajamaan tämän asian lännen kristillisten kirkkojen piirissä läpi, jos ei asia-argumenteilla, niin sitten vaikka uuvutustaktiikalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Lehtonen sanoo:

    Edellisiin kommentteihin liittyen – googlettakaapa käsiinne seuraava artikkeli: “The overhauling of straight America (Marshall Kirk and Erastes Pill).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Tämäpä oli mielenkiintoinen kuvaus ko. ilmiön sisääntulosta. – Mitä ajattelette? Onko jotakin tästä tuttua myös meillä?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Lueskelin vähän tuon linkin tiimoilta. Ehdottomasti siinä on jotakin tuttua myös meillä. Onko tuo mielestänne yllättävää? Mielipidevaikuttamista on harjoitettu niin kauan kuin on ollut mielipiteitä.

      Tehkääs muuten ajatusleikki: korvatkaa artikkelissa sana “gay” sanalla “Christian”. Toimii kuin junan vessa;)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Tehkääs muuten ajatusleikki: korvatkaa artikkelissa sana “gay” sanalla “Christian”. Toimii kuin junan vessa;)” —-

      -Ei kai se nyt kenellekään tule yllätyksenä tai järkytyksenä, että samoja järjestelmällisiä keinoja voidaan käyttää minkä tahansa asian ajamiseen ja aivopesuun, ja kaikkea tuota on kristillisissäkin piireissä harjoitettu. Eli ei mitään uutta…

      Kristinusko on ehkä eniten itseironiaa harjoittava uskonto. On olemassa vallan mainioita satiirisia kirjoituksia siitä miten valtaa on käytetty kirkon sisällä ja suhteessa yhteiskuntaan ja lähimmäisiin. https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_1055 https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_39672 Mutta menee tässä kohden sivuun aiheesta…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Risto Korhonen: “Tehkääs muuten ajatusleikki: korvatkaa artikkelissa sana “gay” sanalla “Christian”. Toimii kuin junan vessa;)”

      Hyvä yritys, mutta ei oikeastaan historiallisesti vertailukelpoinen. Kristinusko ei esim. ponnistanut kasvuun nykyisen kaltaisen mediavyörytyksen avulla. Sen suosio kasvoi pikemminkin siksi, että se tarjosi aidosti paremman vaihtoehdon korruptoituneen Rooman valtapiirissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Asiallinen yhteenveto . Mutta uskaltaisin kuitenkin kyseenalaistaa noiden tutkijoiden olettamuksen, sillä kyseessä on olettamus , siitä että Paavali olisi tietoinen pysyvästä homoeroottisesta suuntauksesta. Emme voi varmuudella tietää sitä missä määrin hän oli paneutunut aikalaistensa tätä asiaa koskeviin kirjoituksiin .Hän ei polemisoi heidän kanssaan ,vaan julistaa omaa käsitystään. Emme myöskään tiedä sitä missä määrin tällainen oli kultuurissa elävää yleistä tietoa. Mutta mitä varmuudella tiedämme, on se että Paavali todellakin tuomitsi homoseksuaalisen käyttäytymisen.

    Jos hän oli tietoinen homoseksuaalisuudesta muuttumattomana luonteena ja kuitenkin tuomitsi sen, niin hän oli sulkemassa taivasosuutta henkilöiltä jotka eivät itse mahda olemukselleen mitään ja ovat siis syyttömiä tilaansa. Tämä on jopa ankarampi tuomio varrattuna siihen, että hän oli vapaamielinen sellaisten pakanoiden suhteen jotka kuuntelivat omantuntonsa ääntä niinkuin juutalaiset lakia.

    Vaikuttaa siis siltä, että ilmoituksen ei voida katsoa päättyneen Paavaliin koska seurakunnat ovat valmiit hyväksymään homoseksuaaliset joukkoonsa . Tämän kannan takana voimme uskoa olevan Pyhän Hengen, samaan tapaan kuin alkuseurakunnan tehdessä päätöksiä kollektiivina ja rukoiltuaan asiassa. Esimerkkinä uusi apostoli Juudaan sijalle, seurakuntajärjetyksen luominen pappishierarkioineen ja diakonian syntyminen seurakunnan olemuksena.

    Homoseksuaalisuuden kohtaaminen ei ole vain teologinen kysymys ,vaan mitä suuremassa määrin psykologinen kysymys. Heterot, jotka eivät ole olleet lähikontaksissa homoihin, tulevat epävarmoiksi tai jopa vihamielisiksi heidän suhteensa. Tästä meillä on koko historia meidän päivimme asti todistuksena. En usko että Paavali puhtauskilvoittelijana ja evankeliuminsa puolustajana olisi ollut vapaa psykologisista reaktioista. Teologian muodostuksessa on aina otettava huomioon teologian tekijän personallisuus. Synnintekijöistä suurimpana hän ei kuitenkaan ollut vapaa ymmärtämään kaikkia kanssasyntisiä ja me olemme jakaneet hänen armottoman suhtautumisen näihin päiviin asti.

    Ne, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ,eivät koskaan osaa ehdottaa sitä mitä homoseksuaalisten tulisi tehdä rakkauselämälleen. Jos homot alkaisivat elämään selibaatissa tai sukupuolettomassa platoonisessa ystävyyssuhteessa, niin siellä ei mitään voittaisi, koska he kuitenkin ovat homoja. Siis , mitä homojen tulisi tehdä , tai voivatko he tehdä mitään,olemukselleen jotta he kelpaisivat tasa-arvoisina kanssaihmisinä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Markku Hirn pohdinnastasi.

      Kommentoit aivan terävästi, kun kirjoitat: “Emme voi varmuudella tietää sitä missä määrin hän oli paneutunut aikalaistensa tätä asiaa koskeviin kirjoituksiin.”

      Tätä emme voi tietenkään 100 %:n varmuudella tietää, mutta aivan erityisesti emme tiedä sitä, etteikö hän olisi voinut olla siitä tietoinen. Tämä jälkimmäinen on nimittäin niiden Paavali-kriitikkojen oletus, jotka sivuuttavat Paavalin homoseksuaaliseen elämäntapaan kohdistaman kritiikin leimaten sen varmoin äänenpainoin asiantuntemattomuudeksi.

      Minun pointtini oli: “Raamatun tutkimuksesta ei ole löydettävissä sellaista konsensusta, joka aidosti mahdollistaisi väistöliikkeen, jossa Paavalin todetaan henkilöksi, joka olisi esittänyt kriittiset kantansa tuntematta kritisoimansa asian eri ilmenemismuotoja.” Lisäksi argumentoin mainitsemiini tutkijoihin vedoten, että Paavalin ko. aiheeseen liittyvälle riitävän monimuotoisuuden tunnistavalle asiantuntemukselle on paremmat perusteet kuin asiantuntemattomuudelle.

      Mitä tulee puolestaan sinun (MH) jatkojohtopäätöksiisi, niissä menet nähdäkseni yli kohtuuden. Ei ole nimittäin syytä pitää homoseksuaalisen seksielämän torjumista äärimmäisenä tuomitsevuutena, vaikka sitä pitäisi ihmisessä sitkeästi (tai jopa pysyvästi) riippuvana taipumuksena. – Kristillinen ihmiskäsitys lähtee näet siitä, että olemme sekä luotuja että langenneita. Se tarkoittaa sitä, etteivät monet muutkaan (luodut) taipumuksemme osu enää maaliinsa, vaikka niiden alkuperän pitäisi olla periaatteessa luomisessa. -> Kristillinen kirkko tekee eron luonnollisen tarpeen ja himon välillä.

      Kristityt ovat perinteisesti hyväksyneet vain avioliiton suojissaa tapahtuvan miehen ja naisen välisen suhteen erotisoitumisen. Se on luonnollinen tarve, jonka oikeutus palautuu lisääntymistehtävään. – Mikäli erotisoitumista tapahtuu missä muussa ihmissuhteessa tahansa, kristityt ovat aina tähän asti torjuneet sen aktiivisen harjoittamisen. Tässä on kyse himojen vastustamisesta. – Käytännössä toki tiedämme kaikki, että myös heteroiden väliset suhteet erotisoituvat muuallakin kuin vain avioliiton sisäpuolella. – Nuoruuden kiihkeissä vaiheissa eroottiset tunteet saattavat myös ailahdella moneenkin suuntaan kuin kuohuva puro. – Kristillinen kirkko ei ole silti koskaan suosinut sinkkujen tai lähisukulaisten välistä seksiä, esiaviollisia suhteita tai eläimiin kohdistuvaa seksia jne. Kun kristillinen kirkko siten torjuu saman sukupuolen väliset seksisuhteet, se toimii vain perinteisellä logiikallaan. Seksisuhteet on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon, ja kaikissa muissa yhteyksissä kirkko suosii pidättyväisyyttä.

      Ajatus Raamatun jälkeen jatkuvasta ilmoituksesta on käytännössä oven avaamista ihmisen itsekkyydelle ja hillittömyydelle. Näin on asian laita erityisesti silloin, kun ihminen haluaa laajentaa lihastaan nousevien pyydeiden kenttää vetoamalla jatkuvaan ilmoitukseen. Se on kuin avaisi sellaisen lippaan kannen, jota kukaan ei enää koskaan kykene sulkemaan; tai katkaisisi viimeisen ankkuriköyden myrskyn pieksämässä laivassa. Tämän jälkeen kristillisen kirkon olisi käytännössä mahdotonta vastustaa esim. lähisukulaisten välistä seksiä, sinkkujen kaveriseksiä tai esiaviollisia suhteita ylipäätään jne.

      Raamatun kaanonin rajat ovat jo lukittu, ja Pyhä Henki ajaa aina sanan vaunuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kristillinen kirkko arvioi kaikkia uusia aatteita, uskomusjärjestelmiä ja ideologioita Raamatun sanalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Ymmärrän aivan hyvin ajattelutapasi ja sen takana olevan logiikan. En mitenkään vastusta sitä. Mutta niinkuin hyvin tiedät tässä on kyse teologisten tulkintojen “sodasta”. Ongelmana ei ole vain uskollisuus raamatun kirjaimelle, vaan ennen kaikkea sen hengelle. Uskollisuus sen hengelle antaa uusia mahdollisuuksia tulkita eettisiä ongelmia , sellaisia jotka eivät olleet samaalla lailla ajankohtaisia alkukirkossa. Parisuhteiden olemassaolo tiedettiin roomalaishellenistisessä maailmassa .Mutta luullakseni juutalainen kulttuuri ei sallinut niitä ja siksi epäilen sitäettä asiaa ei nähty kunnon inhimillisenä ongelmana johonka pitäisi löytää inhimillinen ratkaisu.

      Siis , mitä voidaan homoseksuaalisille vastata, kun he kysyvät sitä miten heidän tulisi hoitaa rakkauselämäänsä? Siis ei vain heidän seksuaalista käyttäytymistään , vaan se, miten he järjestäisivät parisuhteensa jotka lähtevät keskinäisestä rakkaudesta? Rakkaus ja siihen liittyvä intohimo on voima jota ei tahdonvoimalla voi eliminoida. Se lähtee biologisesta olemuksestamme. Siis, mikä on vastauksemme homoseksuaalisille rakkauspareille?

      Mielestäni et sinäkään siihen kysymykseen vastannut. Mikä on kantasi tähän perustavaa laatua olevaan kysymykseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      “Kun kristillinen kirkko siten torjuu saman sukupuolen väliset seksisuhteet, se toimii vain perinteisellä logiikallaan.”

      Olisiko tuollainen kristillinen kirkko kuitenkin utopiaa? Käytännössä erittäin suuri osa kirkoista hyväksyy nykyisin esim. avioliiton ulkopuolisen seksin, avioeron ja homoseksuaalisuuden. Yhä useammat kirkot myös vihkivät ihmisiä homoavioliittoihin.

      Usein näkee vedottavan katolisen kirkon valtavaan jäsenmäärään, kun puolustetaan jotain kristinuskoon liittyvää. Katolinen kirkko tunnetaan myös varsin suvaitsevasta suhtautumisestaan pappien muodollisesti kiellettyihin seksisuhteisiin. Niistä huomattava osa on homoseksuaalisia ja lapsiin kohdistuvia suhteita. Pitäisikö tästä päätellä jotain;)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Siis , mitä voidaan homoseksuaalisille vastata, kun he kysyvät sitä miten heidän tulisi hoitaa rakkauselämäänsä? Siis ei vain heidän seksuaalista käyttäytymistään , vaan se, miten he järjestäisivät parisuhteensa jotka lähtevät keskinäisestä rakkaudesta? Rakkaus ja siihen liittyvä intohimo on voima jota ei tahdonvoimalla voi eliminoida. Se lähtee biologisesta olemuksestamme. Siis, mikä on vastauksemme homoseksuaalisille rakkauspareille?” ——

      -Minun mielestäni, kaikissa asioissa ja koskien meitä kaikkia, meidän tulisi etsiä sitä mikä on Jumalan tahto ja tarkoitus. Jos on niin, että seksuaaliset suhteet samaa sukupuolta olevien välillä, ei ole Jumalan tahto ja alkuperäinen tarkoitus, sitten ihannetilanteessa löydetään se tapa rakastaa samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Sellainen tapa mikä on Jumalan tahdon ja tarkoituksen mukainen.

      Näin se on kaikessa, eli ensimmäinen ja tärkein kysymys ei olisi se miten tyydytämme tarpeemme, vaan miten löydämme Jumalan tarkoittaman tien ja tavan elää.

      Uskon, että juuri tästä syystä Raamatussa on kerrottu rakkaudesta samaa sukupuolta olevien välillä, mikä on Jumalan silmissä kaunis, arvokas ja tarkoituksenmukainen asia, ja ilmentää Hänen kunniaansa ja luomistyötään. Ja on hyvä, että on esimerkkejeä toisiaan sekä rakastavista miehistä että naisista. (Daavid ja Jonatan, Ruut ja Noomi)

      Ihanne ei tietenkään toteudu helposti, kivuttomasti ja itsestäänselvästi. Mutta elämä on kilvoittelua, ja taistelua niitä haluja vastaan, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia. Ja tästä on olemassa rohkaisevia kertomuksia nykyajassakin.

      Suomalaisessa kulttuurissa ehkä mielletään “ystävyys” jotenkin pelkäksi kaveruudeksi ja “yhdessä hengaamiseksi”, erityisesti miesten välillä, kun se syvimmillään ja puhtaimmillaan on eräs rakkauden muoto, joka voi olla hyvinkin sitoutunutta ja sisältää intiimin kosketuksenkin. Joidenkin osana voi olla kokea se tavalla, jota moni ei koe koskaan.

      Tästä C.S. Lewis kirjoitti mielestäni hienosti kirjassaan “Neljä rakkautta.”

      Eli minusta ei pitäisi tässä asiassa, eikä ylipäätään, mennä aina se “rakkauselämä” ja “parisuhde” edellä, eikä varsinkaan seksi ja seksuaalisuus. On muitakin ihmissuhteita, joissa seksuaalisuus ja erotiikka ei ole Jumalan tahdon mukaista. Joku voi kaivata seksuaalisuutta, mutta ei parisuhdetta, ehkä ei pysty lainkaan sitoutuneeseen parisuhteeseen. Tällöinkin on etsittävä Jumalan tahtoa, ja tapaa kunnioittaa sitä omassa elämässään.

      Eli jos samaa sukupuolta olevien välillä on sallittu kaikki muu paitsi seksi, niin puuttuuko silloin jotain ehdottoman välttämätöntä? Kun oikeasti, varsinainen luonnollinen seksuaalisuus voi toteutua ylipäätään vain miehen ja naisen välillä. Ja muutenkin, seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole välttämättä kiveen hakattu ja muuttumaton, vaikka sitä ei väkisin ja tarkoituksella varmasti voikaan muuttaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leeni Luukko sanoo:

      Manu Ryösölle: KIrjoitit kommentissasi “Kristityt ovat perinteisesti hyväksyneet vain avioliiton suojissaa tapahtuvan miehen ja naisen välisen suhteen erotisoitumisen. Se on luonnollinen tarve, jonka oikeutus palautuu lisääntymistehtävään”

      Eli suhteen erotisoituminen ei siis ole sallittua ikääntyneille aviopareille (joissa nainen ei ole enää hedelmällinen), aviopareille jotka eivät halua lapsia, aviopareille jotka eivät saa lapsia, aviopareille jotka katsovat etteivät enää lisää lapsilukuaan jne.

      Sanojesi mukaan sallit eroottisen suhteen vain jos sen tarkoitus on lisääntyä. Raamatussa ei kyseistä kieltoa ole, joten nyt on pakko sanoa että hatusta vedit tuon. En yhtään hämmästele, jos järkevät ihmiset alkavat kaihtaa kirkkoa tämänsuuntaisten hatusta vedettyjen kannanottojen perusteella. Eihän tästä puutu muuta kuin kielto nukkua samassa vuoteessa, siellähän voi tulla mieleen erotiikkakin :)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Risto Korhonen,

      Pohdit seuraavaa: ““Kun kristillinen kirkko siten torjuu saman sukupuolen väliset seksisuhteet, se toimii vain perinteisellä logiikallaan.” Olisiko tuollainen kristillinen kirkko kuitenkin utopiaa? Käytännössä erittäin suuri osa kirkoista hyväksyy nykyisin esim. avioliiton ulkopuolisen seksin, avioeron ja homoseksuaalisuuden.”

      Kun kirjoitin “kristillisen kirkon kannan”, tarkoitan sillä Raamatusta ja kirkon perinteisestä itseymmärryksestä nousevaa teologista näkökulmaa. Se ei ole utopiaa, vaikka osa kirkkokunnista onkin etääntynyt melko kauas Raamattu-teologisilta juuriltaan. Sinun pointtisi on kai määritellä kirkkokäsite sosiologian ja erilaisten “fenotyyppien” kautta. – Tästä on kai turha vääntää, koska em. teesi pomppaa lähinnä tarkastelukulman käsite- ja aspektierosta…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Leeni Luukko sanoo:

      Sari Weckrothille: Kirjoitit kommentissasi: ” Kun oikeasti, varsinainen luonnollinen seksuaalisuus voi toteutua ylipäätään vain miehen ja naisen välillä.”

      Pikkuinen valistus on tarpeen sinulle Sari W: Monet samasukupuolisissa suhteissa elävät parit pitävät seksuaalisuuttaan täysin luonnollisena. Jospa kysyisit heiltä etkä paiskisi ihan omia olettamuksiasi varmoina faktoina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      “Sanojesi mukaan sallit eroottisen suhteen vain jos sen tarkoitus on lisääntyä.”

      Osasin odottaa tällaista Leeni Luukun esittämää negatiivista ja pelkistävää lukutapaa. Siksi kirjoitinkin, että miehen ja aviovaimon välisen suhteen erotisoitumisen oikeutus PALAUTUU lisääntymistehtävään. – Tämä on hieman eri asia kuin väittää aviopuolisoiden eroottisista rakkautta sallituksi vain lisääntymistarkoituksessa.

      Leeni Luukon mukaan Raamatusta ei löydy kieltoa, jossa kielletään muut kuin miehen ja aviovaimon välinen eroottinen suhde. Apostoli Paavali kuitenkin kirjoittaa, että haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä (1Kor.7:2). Tässä yhteydessä Paavali 1) alleviivaa miehen ja aviovaimon suhdetta, 2) esittelee avioliiton suojissa tapahtuvalle sukupuolielämälle myös toisen aspektin kuin lisääntymisen, joka on luonnollinen tarvetyydytys.

      Tosiasia on se, a) ettei Raamattu tunne mitään muuta hyväksyttävää paikkaa seksisuhteille kuin miehen ja naisen avioliitto, ja b) torjuu esim. seksin lähisukulaisten kanssa, saman sukupuolen kesken, tai seksiaktin suhteessa eläimiin.

      Johtopäätöksenä jäljelle jää lisääntymiseen palautuva aviomiehen ja vaimon välinen seksuaaalisuhde, jolla on toki myös tarvetyydytyksen aspekti. – Vaikka tarvetyydytys on hyväksytty osa Raamatun opetusta avioliitosta, se ei ole kuitenkaan moraalinen avain, joka EDELLÄ annetaan lupa erotisoida myös muut sosiaaliset suhteet.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Markku Hirn kysyy: “mitä voidaan homoseksuaalisille vastata, kun he kysyvät sitä miten heidän tulisi hoitaa rakkauselämäänsä?”

      Kristillisen kirkon perinteinen vastaus on ollut tähän kysymykseen tähän asti sama kuin kaikille muillekin eroottisia tunteita muuhun kuin iältään ja asemaltaan sopivaan vastakkaisen sukupuolen edustajaan kokevalle. – Raamattu hyväksyy vain avioliitossa tapahtuvan miehen ja naisen välisen eroottisen rakkauden toteuttamisen.

      Rakkaus ystävyytenä, kiintymyksenä ja huolenpitona ei ole toki kiellyttyä aikuisen ja lapsen, sukulaisten, ystävien, eikä edes eri lajienkaan kesken. Tässä suhteessa rakkauselämä on kaikille sallittua, ja kaikkien kesken. – Raamatussa eroottisen rakkauden toteuttamiselle on kuitenkin varattu vain yksi ainoa foorumi ja se on miehen ja vaimon välinen avioliitto. Tässä on vastaukseni sinulle Markku Hirn.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Haureuden vahingollisuudesta varoitetaan Uudessa testamentissa monin paikoin ja homoseksuaalisuus on luettava myös haureudeksi (Jos ajatellaan sitä avion ulkopuoliseksi pariutumisen harjoittamiseksi)

    Paavalin käsitykset nojaavat myös vakaumukseen, että Jumala on luonut avioon vain miehen ja naisen. Itse olen myös sitä mieltä, että kysymys homoseksualismista on Kirkossa käsiteltävä juuri vakaumuksen näkökulmasta.

    Normista poikkeavaan seksuaaliseen käytökseen on aina vedettävä raja johonkin, jos Kirkko pysyy nykyisessä aviokäsityksessä, niin raja on vedetty siihen. Tuon rajan voi myös hyvin löytää Raamatusta. Mistä homoseksuaalisuus johtuu? Onko se todellakin synnynnäistä? Se on vielä selvittämättä ja sen tähden asiassa on vielä paljon avoimia kysymyksiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Eikö Paavali todennu naimattoman miehen huolehtivan siitä mikä on Herran ja miten olla Hänelle mieliksi kun taas nainut huolehtii maailmallisista eli miten olisi vaimolleen mieliksi. Sama koski Paavalilla myös neitsyttä ja vaimoa ilman miestä jolloin nämä kykenisivät olemaan Herralle otollisia. Missä Paavali olisi sitten puhunut lisääntymisestä. Siitä Hänen ei tarvinnut ilmeisesti kantaa huolta.

    Paavali piti lihan syntejä kauheimpina ja ymmärsi kaikkien muiden syntien olevan ruumiin ulkopuolella. Ajatuksena tässä on Ihmisen ruumiin olevan Pyhän Hengen Temppeli. Näin avioliittokin oli Paavalille hillike, tosin epätäydellinen, sukupuolisen kiihkon synnillistä irstautta vastaan. Mutta kyllähän Hän totesi suurempien syntien välttämiseksi senkin käyvän.

    Jos homosuhteitten huomaaminen Paavalin uskonkäsityksessä on nykyajan kristitylle ja kirkolle valaisevaa johtopäätösten tekemiseksi asiasta pitäisin kuitenkin hyvänä katsoa Hänen ajatteluaan ihan perinteisen mallin kehyksessä ja samalla lähtökohtana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Väite apostoli Paavalin yleisemmästä seksuaalikielteisyydestä (käyttäen liha-argumenttia) ei liene kovin hyvin perusteltu. Käyttäessään termiä ‘liha’ Paavali ei näet kritisoi fyysistä ruumillisuutta, vaan ihmisen itsekästä luontoa, joka tarkoittaa myös itsekkäitä henkisiä ominaisuuksiamme. Näin toteaaa esim. Fullerin teologisen seminaarin opettaja Ray S Anderson professori Alister McGrathin toimittamassa & arvostetussa Modernin teologian ensyklopediassa. Anderssonin mukaan lihan mieli/synti ei palaudu niinkään ihmisen biologisiin, rodullisiin tai kulttuurisiin asioihin, vaan on Paavalilla kaikkea tätä em. satuttava ja hajottava perusdilemma. Anderssonin mukaan Paavali ei koskaan käytä ruumista ja sielua ei-hengellisen ja hengellisen tai kuolevaisen ja kuolemattoman vastaparina. ”Liha” ja ”lihallinen” eivät ilmaise vain elämän luonnollista tai fyysistä puolta, vaan tarkoittavat nimenomaan turmeltunutta, itsekeskeistä ja kuolevaista elämää.

      Siten emme voi tehdä Paavalista ihmisen luonnollisten seksuaalisten tarpeiden vastustajaa, vaikka hän kuvaakin itse elävänsä (elämänsä myöhemmässä vaiheessa) naimattomana. Ohjeissaan leskille, Timoteukselle, aviopuolisoille ja seurakunnille Paavalin kirjeistä välittyy kuitenkin varsin myönteinen kuva avioliittoa ja erityisesti lasten kasvatustehtävää kohtaan.

      Jos Pekka Väisänen tarkoittaa, että “lihan syntien välttämiseksi” Paavalin logiikasta voisi johtaa myös muiden kuin miehen ja naisen välisen seksisuhteen sallimisen, mennään rajusti vikaraiteelle. Tämä tulkinta tekee väkivaltaa kaikelle sille ajattelulle, jota Raamattu (ja Paavali yhtenä Raamatun kirjoittajana) opettaa/edustaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Jos kyse oli tai on vain ihmisen luonnosta tarvitsiko Paavalin harjoittaa ja kurittaa ruumistansa askeesilla ja kehottaa muitakin toimimaan samalla tavoin jotta ei olisi tuntenut joutuvansa johdatuksestaan hyljätyksi. Kyllä minusta “paetkaa haureutta” tarkoittaa Paavalilla synnin tekemistä omassa ruumiissaan tai sitä vastaan.

      Joten kyllä Paavali hyvinkin tarkoitti kovasti samaa lihan ja pahan rinnastamisella, ja päästiinhän asiassa eteenpäin askeesiin ja sen harjoittamisen sääntöihin. Toki sitten voi kysyä liittyikö askeesi millä tavoin nautintoihin. Tämä olisi sitten kysymyksenä hankala kun nautintoja pidettiin alhaisina.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Pekka Väisänen,

      Teet liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä Paavalin askeettisuudesta. Todellisuudessa Paavali suhtautui askeesiin melko kriittisesti ja saattoi pitää sen tiettyjä muotoja jopa lihallisena touhuna. Tästä esimerkkejä:

      “Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama (Kol.2:16-18)

      “Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.” (1Tim.4:8)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Pekka V. Tuo mielenkiintoisen näkökulman Paavalin ajatteluun, joka osuu myös meihin, jos ja kun tarkastelemme Paavalin käsitystä ja vertaamme sitä oman aikamme käsityksiin maailmasta ja ihmisen olemisesta yleensä.

    Paavali ajatteli, että tämä maailmanaika on pian ohi ja ihmisen täällä oleminen on vain väliaikaista, miksi siis lisääntyminen olisi tarpeellista? Avioliiton hän näki nimenomaan haureuden syntiä vastaan, koska ihmisen liha on hillitön luonnostaan.

    Paavalin maailmankuva oli täynnä luopumuksen eskaloitumisen odotusta, vaikka monet hänen sanansa ovat alkaneetkin vasta viime aikoina täyttymään. Hänellä oli siis sellaista varmaa tietoa tulevasta, jota ei voinut omana aikanaan vielä nähdä, vaan kirjoitti ja profetoi tulevaisista.

    ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja, jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.” 2.Tim.3:1-7

    Samoin osuu nykyisen ajan henkeen kirjeessään Roomalaisille, jotka olivat myös oman aikansa kaupunkikulttuurin imeväisiä.

    ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. Room.1:22-25

    Harvoin on kukaan noin osuvasti kuvannut evoluutio-opin turmiollista vaikutusta uskolle. Näin on siis kautta maailman sivu ollut ihmisiä, jotka ovat palvoneet luontoa jumalana. Nykyisin tämä eksytys on jo koulukirjoissa ja moni Kristittykin on omaksunut evoluution ajatuksen, vaikka mitään näyttöä ei ole. Olemme unohtaneet, että Luoja on luomakuntansa ulkopuolella ja pitää kaiken voimassa. Näin Paavali ainakin ajatteli.

    Paavali julisti Kolossalaisille: ”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Kol.1:14-17

    Paavalin ajatukset ovat hyvin selkeitä ja kauaskantoisia, koska hänen ajatuksensa olivat uskon ajatuksia. Monet uskosta osattomat kääntävät niitä kieroon ja käänsi jo aikoinaan. Sanoohan Pietari Paavalista, kun kirjoitti tulevasta maailman tuhosta kirjeessään.

    ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä; ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut; niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään. 2.Piet.3:1-18

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Historiallisesti Paavalin “liha” on käsitetty ennenkaikkea sukupuoliseksi himoksi. Sukupuyolisuus on ollut ongelma kautta kirkkohistorian aina meidän päiviimme asti. Tavallaan termi on oikein hyvä koska se on viittaus biologiseen olemukseemme. Nykyisin tiedämme kokojoukon enemmän perintötekijöistämme ja niiden pakottavista voimista. Tiedämme senkin että emme voi taistella niitä voimia vastaan rankaisematta. Torjuessamme niitä , niin ne löytävät toisia ulospääsyjä ja/tai ongelmia elämäämme.

      Vuosisatoja avioliiton perusta vain harvoin oli rakastuminen . Avioliitot olivat enemmän tai vähemmän taloudellisia liittoja. Niihin ilmestyi parahaassa tapuksessa rakastuminen tai sitten ei. Vain kyöhin kanssa liittyi yhteen rakkauden voimasta. Tämähän on perusteellisesti muuttunut vasta aivan viime parin viimeisenä vuosisatana. Nyt menemme rakkauden pakottamina naimisiin. Tämä on avioliiton sekä voima että ongelma. Nykyaika hyväksyy sen että jos rakkaus loppuu niin erotaan . Samoin sen että vaikka aikaisempi puoliso elää , niin voidaan mennä uudelleen naimisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Markku Hirn kirjoittaa: “Historiallisesti Paavalin “liha” on käsitetty ennenkaikkea sukupuoliseksi himoksi.”

      Tästä kommentista ei käy ilmi minkä kulttuuripiirin tai tahon historiallisuudesta nyt puhutaan. Itse esitin Paavali-tutkimukseen viitaten, ettei teologisen käsitteen “liha” ja biologisen/fyysisen ruumiillisuuden samaistamiselle löydy hyviä eksegeettisiä perusteita Paavalin omasta ajattelusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Huomio hyvät lukijat.

    Olen jo kirjoittamassa uutta Paavali-blogia. Tämän blogin kommentointi päättyy klo 16 ja antaa tilaa uudelle. Kiitos tähän asti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Mielenkiintoisia aiheita. Mutta anteeksi itsepäisyyteni mutta , mielestäni et ota vakavasti sitä että homoseksuaalisten rakkaussuhteet ovat yhtä vahvoja kun heterojenkin. Ystävyyssuhde ei toimi sellaisessa ilmapiirissä. Jos se on ainoata mitä voidaan tarjota niin se johtaa syvään hengelliseen kärsimykseen ja depressioon. Miksi sellainen milentila olisi arvokkaampaa kun yhdessä eläminen rakkaudessa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Markku Hirn,

      Pyrit perustelemaan kantaasi hyvin vaikeasti määriteltävillä väitteillä kuten esim. “homoseksuaalisten rakkaussuhteet ovat yhtä vahvoja kun heterojenkin”. Millä rakkaussuhteen vahvuutta mitataan. Siihen ei ole objektiivista mittaria. Siksi tämä kuulostaa enemmin uskonkappaleelta kuin asia-argumentilta…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Paavalin ajatus lihan ja Hengen erottamisesta löytyy syvempiä ajatuskulkuja, ja Paavali käyttää luonnollisesta, omassa varassa olevasta ihmisestä kuvauksena juuri luonnolista tai lihallista ihmistä, siis Kristuksesta osaton olemus, joka meillä kaikilla on, eli kuoleman ruumis. Paavali puhuu myös omasta lihastaan ja siinä olevasta pistimestä, jne. Hengellinen ja lihallinen on myös Lutherin ajatuksissa Paavalin kaltainen. Kahden luonnon ajatus elää heillä kirkkaana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen piiripastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso