Mainettaan juutalaisempi Paavali (osa 4) – Paavalin suhde omaan kansaansa

Maanpetos on yksi halveksituimpana pidettyjä rikoksia. Tämä johtuu siitä, että oman kansan ja maan pettäjä vahingoittaa yleensä suurta joukkoa ihmisiä, jotka joutuvat vaaraan tai vaikeuksiin yhden ihmisen petturuuden takia.

"rangaistavuus on Suomessa tyypillisesti ankaraa. Rangaistavuus ei edellytä, että tekijä on sotilas. Suomessa maanpetoksesta tuomittu rangaistus on ehdoton vankilatuomio. Kun maanpetoksesta tuomitaan vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi, törkeästä maanpetoksesta tuomitaan vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Ehdoton vankeusrangaistus suoritetaan aina vankilassa."

https://www.minilex.fi/a/maanpetos-ja-rangaistus

Vaikka Suomessa maanpetturuudesta tuomitaan vuosien vankeuteen, moneen muuhun maahan nähden toimimme vielä suhteellisen lievästi. Historiassa meillä, ja monessa muussa nykyisessäkin maassa, maanpetturuudesta rangaistiin/rangaistaan jopa kuolemalla.

Raamatusta löytyy ainakin kaksi miestä, jotka saivat aikanaan maanpetturin leiman, vaikka myöhempi tarkastelu osoittaa sen vääräksi. Vanhan testamentin maanpetturihahmo on profeetta Jeremia. Uudessa testamentissa taas ainakin apostoli Paavali saa kohdata syytteen maanpetturuudesta. Raamatun mukaan hänelle huudettiin:

”Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää.” (Apt.22:22) Eikä kyseinen syytös jäänyt pelkäksi uhkaukseksi. Raamattu kertoo myös sen, että Paavalin omaan kansaan kuuluvat ”juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin”, ja saivat tälle hankeelleen kansan uskonnollisten johtajien tuen (Apt.23:12,20).

Paavalin huono maine juutalaisten keskuudessa on jatkunut aina meidän päiviimme asti. Mutta mikä oli se rikos, jonka tähden Paavali sai huonon juutalaisen, tai jopa maanpetturin häpeäleiman?

Tiedämme Raamatusta, että Paavalin sukujuuret tekivät hänestä täysivaltaisen juutalaisen. Hänet oli ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä, ja olihan hän Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealaisista syntynyt, ja ollut jopa lakiin nähden fariseus (Kuten Fil.3:5). Myös monet Paavalin tutkijat myöntävät, että itseymmärykseltään Paavali oli 100% juutalainen (Esim. Parkes, James, Jesus, Paul and the Jews). On myös syytä huomata, että kristityn nimi & identiteetti on myöhempää perua kuin Paavalin kääntymys (Katso esimerkiksi Apt.11:26). Jotakin Paavalin elämässä kuitenkin tapahtui, koska niin monet hänen maanmiehistään kokivat hänet juutalaisuuden uhkaksi.

Ensimmäinen murros Paavalin elämässä tapahtui Damaskoon vievällä tiellä. Paavali tai silloiselta kutsumanimeltä Saul oli tällöin delegaationsa kanssa matkalla palauttamaan järjestystä Damaskon synagogaan. Paavalin taskussa oli erityinen vokaatio, joka oikeutti hänet selvittämään Jeesus-liikkeen aikaansaamaa hämmennystä (Apt.9:1-6).

Saul/Paavali oli erikoismies. Hän tunsi kreikankielisessä maailmassa asuvien juutalaisten erityiskysymykset. Nyt synagogan piirissä oli alkanut kuohua. Monet kreikankieliset, erityisesti ylhäiset naiset olivat toki sympatiseeranneet juutalaisuutta aiemminkin, eikä se ollut mikään ongelma. Jeesus-liikkeen myötä monet aiemmin synagogaa lähellä olleet ystävät, ja jopa jotkut juutalaiset, olivat kuitenkin tempautuneet mukaan tähän nasaretilaisten lahkoon, jonka johtajaa, ristiinnaulittua Jeesusta he nyt väittivät ylösnousseeksi Messiaaksi. Saulin/Paavalin tehtävä oli mennä Damaskoon ja palauttaa se takaisin tervejärkisen juutalaisuuden tilaan. - ”Pahaksi onneksi” hän kuitenkin kohtasi valoilmestyksessä saman Jeesuksen, jonka uhkaa hänet oli lähetetty torjumaan (Katso esim. Apt.9:1-22).

Tämä on avaintapahtuma koko ”Paavali-tragedialle”. Keskuskonttorin uskotusta miehestä ja pakanoiden keskuuteen lähetystä ortodoksisen juutalaisuuden apostolista tuleekin kokonaan uusi mies, pakanoiden apostoli!

Pettymyksen arvaamaton voima

Meidän on vaikeaa kuvitella sitä pettymystä ja siitä seurannutta vihaa, jonka uusi pakanoiden apostoli Paavali, entinen Saul, sai omiensa taholta osakseen. Omasta elämänpiiristäni löydän vain pienen vertailukohdan. Se tapahtui silloin kun suoritin yliopistossa teologian maisterin opintoja ja tutkin lopputyössäni Paavalin ihmis- ja viholliskuvia.

Tutkimusprosessini aikana omassa elämässäni tapahtui käänne. Vaikka olin ollut aiemmin naispappeuteen lojaalisti suhtautunut (ja naispastorin puoliso), huomasin tämän asian sopivan varsin huonosti Raamattu-tunnustukselliseen uskoon (jota Suomen evl-kansankirkko virallisesti edustaa). Samalla huomasin myös koko evl-kansankirkkorakenteen sisäisen tyhjyyden... Yksin Raamattu -periaate oli jo tuolloin muuttunut käytännössä moniarvoisuuden idealisoimiseksi. - Siitä yhtenä käytännön esimerkkinä toimi jo opiskeluaikanani aktivoitunut homoseksuaalisen elämäntavan kirkollinen esiinmarssi (joka on toki Raamattu-tunnustuksellisessä mielessä paljon naispappeutta isompi muutos kirkon normeissa).

Myös minun "tragediakseni" muodostui liika ehdottomuus Raamatun sisäisille totuuskysymyksille. Pragmaattisessa mielessä olisin menestynyt kirkollisella urallani paremmin, jos en olisi ollut sitoutunut a) edustamani kirkon viralliseen ideaaliin (yksin Raamattu), b) ja jos en olisi paneutunut tutkimuskohteeseeni (Paavalin ihmiskuva) niin innostuneesti. - Edistyin opinnoissani hyvin, vaikken aivan rohkene sanoa (Paavalin tavoin) edistyneeni muita pidemmälle. - Naispastorin puolisona ja lapsesta asti evl-kansankirkon kasvattina minulla oli myös Paavalin tavoin ”keskuskonttorin” silmissä uskotun miehen maine. - Kun kuitenkin valmistumiseni jälkeen paljastui, etten löytänyt enää naispappeudelle perusteita Raamatusta + suhtauduin kriittisesti homoseksuaalisen elämäntavan kirkolliseen esiinmarssiin, ja kaiken huipuksi kyseenalaistin vielä moniarvoisen evl-kansankirkon aseman Kristuksen kirkon tuntomerkkien edustajana Suomessa... silloin minäkin sain kokea aavistuksen siitä, miltä tuntuu maistaa maanpetturin asemaa... vaikka pidin itseäni edelleen 100% luterilaisena kristittynä...

Miten Paavalin maanpetturuus on selitettävissä?

Minun väitteeni on, että myös itseään 100% juutalaisena pitävä Paavali koki edustavansa Raamatun mukaista uskoa. Hänen tragediansa ei ollut eksyminen VT:n juutalaisuuteen nähden sivuraiteelle. Hänen tragediansa oli elävän Jeesus Messiaan/Kristuksen kohtaaminen.

Koska Paavali oli juutalainen mies, hän tunsi kaikki olennaiset Messiaaseen liittyvät tekstit Raamatussa. Hän oli kiistattomasti asiantuntija. - En ole löytänyt yhtään hyvin perusteltua tutkimusta, joka aidosti kyseenalaistaisi Paavalin omakuvauksen juutalaisuuden asiantuntijana. - Ja juuri asiantuntijuutensa kautta Paavalilla oli todellinen kyky tarkistaa sopivatko Messiaan tuntomerkit Nasaretin Jeesukseen. - Monien kouluttamattomien Jeesus-liikkeen jäsenten kohdalla ihmeet, ilmestykset ja tunnusteot muodostivat keskeisimmän syyn uskoa Jeesukseen. Tällöin puhumme enemmin todistajista kuin teologeista.

Damaskon tiellä tapahtuneen Jeesus-kohtaamisen jälkeen Paavalista tuli toki myös todistaja. Teologisen koulutuksensa takia hän ei kuitenkaan voinut perustautua pelkästään subjektiiviseen kokemukseensa, vaan tutki kokemustaan Vanhan testamentin tekstien pohjalta, ja arvioi kokemuksensa yhteensopivuutta niiden valossa. Raamattu kuvaa, että Paavalin (eli silloin vielä Saulin) kohdalla tämän teologisen palapelin palaset loksahtivat kohdalleen hämmästyttävän nopeasti:

”Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika. Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tuhosi ne, jotka tätä nimeä avuksi huutavat? Ja eikö hän ole tullut tänne viedäksensä ne vangittuina ylipappien käsiin?" Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.” (Apt.9:20-22).

Uuden testamentin teksteistä voimme seurata Paavalin myöhempiä vaiheita hyvin yksityiskohtaisesti. Professori Jukka Thurénin mukaan tiedämme Paavalista enemmän kuin juuri kenestäkään muusta Raamatun henkilöstä. Lähteinä meillä ovat Apt., ja Paavalin 13 kirjettä, jotka levittäytyivät yli koko silloisen kristikunnan ja muodostavat lähes kolmanneksen UT:sta.Thurén pitää Paavalia eräänä aikansa oppineimmista ja lahjakkaimista miehistä, josta tuli koko kristikunnan kaikkien aikojen vaikuttavin opettaja. Paavali myös laski perustan pakanalähetykselle ja koko kristillisen uskon myöhemmälle voittokululle. Prof. Jukka Thurén sanoo, että Paavali on Jumalan valtakunnan ja maailman historian kaikkien aikojen ehkä merkittävin ihminen, jos ei ajatella Kristusta itseään.

Apostoli Paavalin ”maanpetturuustragedian” syvin olemus ei näytä pelkistyvän vain siihen, että hän kääntyy juutalaisena miehenä Jeesus-uskoon. Tragedian reseptinä ovat myös monet hyvin eri kategorioiden ainekset ja mausteet, jotka vielä kypsennetään juutalaisten kansallisen kriisiajan uunissa. Yritän summata tämän ”reseptin”:

Juutalaisuuden uskonnollisten nokkamiesten henkilökohtainen pettymys uskottuun mieheensä Saulus tarsolaiseen...

  • Saulin eli Paavalin ryhtyminen julistamaan löytöjään (ehkä muutos olisi siedetty, jos se olisi pidetty henkilökohtaisena asiana)
  • Paavalin tapa perustella julistamansa asia myös Raamattu-teologisesti (Paavalin esille tuoma uhka oli muita Jeesus-liikkeen edustajia suurempi, koska se perustui aiempaa julistusta vahvemmin juutalaisten omiin pyhiin kirjoituksiiin.)
  • Paavali käänsi alkujaan ylipapilta saamansa pakanoiden keskuudessa tapahtuvan (torjunta)tehtävän pakanoiden evankelioimiseksi, mutta ei edellyttänyt pakanoilta juutalaisuuteen kääntymistä (esim. ympärileikkaamista).

Kun tätä soppaa vielä keitetään poliittisesti tulenarassa tilanteessa, jossa kansakunta natisee yhtäältä ulkoisen uhan, toisaalta sisäisten ristiriitojen pätsissä, kattila kiehuu helposti yli. Lopputuloksena apostoli Paavali saa kannettavakseen maanpetturileiman häpeäristin, vaikka siihen ei olekaan olemassa aitoja juutalaisesta perinteestä nousevia Raamattu-teologisia perusteita. Kaiken tämän kivun keskellä Paavali kuitenkin rakastaa ja siunaa omaa kansaansa:

”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä- että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!” (Room.9:1-5)

Kenties yksi Paavalin ”pistin” oli juuri tämä maanpetturileiman kipu ja kirous, joka rusikoi häntä missä ikinä hän kulkikin. Se teki hänet omiensa silmissä heikoksi ja hyljeksityksi, mutta juuri heikkouteen suostumisessa oli hänen voimansa:

”...Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2Kor.12:10)

19 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Paavalin Par Excellelce kokemus on tunnettu asia. Tällöin Ihminen kokemuksen mukaan tulee vakuuttuneeksi asiasta mistä Hän uskomisensa mukaan ja perusteella voi todistaa kymmenen kertaa voimakkaammin kuin mitä tavallinen Ihminen uuden vaikutteen tai kokemuksen saaneena tekisi tai toimisi. Tällöin Ihmisen eksistenssi, evaolutiivinen prosessin hallinta, systemaattinen ajatuksen hallinta ja usko johdatuksen voimaan , pääsevät esille. Paavali näin oli esimerkki johtotähteydestä opiskelun tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kiitos kaikille kommentoijille. Olen lukenut kommenttinne ja haastan teitä jatkamaan keskustelua uudemmassa blogissa, joka käsittelee Paavalin johdonmukaisuutta. Tässä blogissa pyrin myös ottamaan kantaa joihinkin näissä kommenteissanne esitettyihin ajatuksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Manu Ryösö
    Manu Ryösö

    Olen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen piiripastori. Työskentelen myös Inkerin kirkossa. Lue lisää: https://www.taivaallinenlahja.fi/manu-ryoso