Mainio Mikaelmessu

Muutaman kerran olen tällä sivustalla harmitellut vanhakantaisiin messuihin pitäytymistä. Nyt vaihteeksi pääsen kiittämään, että sain kuunnella radiosta uusimuotoista Mikaelmessua Turun Mikaelin kirkosta. Messu oli raikas ja koskettava - ja sanoma perinteisen raamatullinen.

Messussa oli uskallettu ottaa mukaan myös todistuspuheenvuoro, joita normaalisti ei luterilaisiin messuihin sisällytetä, maallikoiden teologia kun ei välttämättä ole riittävän puhdasta. Normaalistihan maallikot kelpaavat vain kuuntelemaan viisaampiaan. (Joissakin uusimuotoisissa messuissa maallikoiden ääni on saatu kuuluviin haastattelun avulla.)

Perinteinen liturgia, josta nykyihmiset ovat vieraantuneet, oli Mikaelmessussa typistetty minimiin. Koskettavaa oli myös se, että todistuspuheenvuoron käyttäjä siunattiin puheenvuoronsa jälkeen, samoin pyhäkouluun siirtyvät lapset.

Olen aina vierastanut kolehdin keruuta sillä tavalla, että haavi tuodaan kirkkovieraan nenän alle. Siinä on ihan pakko sujauttaa jokin kolikko, vaikka kolehtikohde olisi aivan outo. Yleensähän kolehtikohdetta ei edes tarkemmin esitellä. Mikaelmessussa tämäkin hoitui hienosti: kohde esiteltiin kunnolla, joten kirkkovieras saattoi päättää, haluaako tukea kyseistä toimintaa. Ja keräys toteutettiin hienovaraisesti: kori oli keskikäytävällä.

Urkujen tilalla oli houseband, joka säesti virretkin nuorekkaasti. Itse en ole päässyt sisälle ylistyslauluihin, ne eivät minua kosketa. Mutta pari sellaista jaksan kyllä kestää yhdessä messussa. Nuoremmalle ikäpolvelle ne tuntuvat olevan läheisiä, joten enpä niistä purnaa.

Kiitokset siis Mikaelmessusta toimittajille.

1 kommentti

  • Matti Hernesaho sanoo:

    Lämmin kiitos, Anita :)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).