Marginaalit

Tuo sana on tuttu kirjallisuudesta. Kirjoittavat koneet on suunniteltu niin, että arkin kirjoittaminen laidasta laitaan on vaikeaa, jos ei ihan mahdotonta. Teksti on ikävän raskaan näköistä, jos ruudullakin on kirjoitettu sivu ilman marginaaleja. Marginaali on siis jotain hyvää, kun niihin on totuttu. Sitten on oma ajatuksensa siitä, että painnetaan ns evankelistanraamattuja, joissa teksti näyyttää pieneltä läiskältä siinä keskiviivan molemmilla puolilla ja sitten on avaruutta mihin saa julistaja kirjoittaa tärppinsä. Sitten on vielä erinomainen keksintö tuo huomiokynä, jolla voi vielä muokata kokonaisvaikutelmaa. Onko Raamatusta tullut interaktiivinen tätä tietä niin, että sitä voi hyödyntää tarkoituksenmukaisesti?

Ministerin haastattelussa puhuttiin ihmismarginaaleista. En tiedä onko se korrekti sana, kun en enää tahdo pysyä kärryillä miokä on tänään in ja mikä out? Jokatapauksessa puhuttiin ihmisistä, joita kirkko ei tavoita eikä auta. Jos on olemassa marginaali, silloin täytyy olla myös ns leipäteksti, jonka joku on kirjoittanut ja määritellyt marginaalien leveyden.  Siis ihminen, joka kuuluu sen leipätekstin raameihin, saa ainakin osan niistä eduista, joka kuuluu sen sisällä oleville. Heillä on oikeutensa ja vaikuttamismahdollisuutensa. Heillä olisi myös mahdollisuus vaikuttaa marginaalien leveyteen ja myös siihen mitä muistiinpanoja sinne marginaaliin on kirjoitettu.

Marginaalissa ovat kaikki, joilla ei ole vaikuttamismekanismia eikä kuluttajana suurta markkina-arvoa. Lapset, jotka markkinatrendien takia ovat suuri kuluerä vanhemmilleen. Joskus on verrattu kuluja niin, että jokainen lapsi tuottaa kuluja yhden omakotitalon verran vanhemmilleen. Jos näin rinnastetaan, niin onhan rakentaminen varmanpäälle, kun voi valita materiaalit ja rakentajat ja saa nauttia siitä loppuiän. Lapsen saaminen on myös sijoitus, mutta onko kaikki mennyt mynkään, jos hän ei ole kunnianhimoinen ja ala väitellä tohtoriksi alle nelikymppisenä?  No, marginaaliin putoamme eläköityessämme. Konsernit eivät kaadu vaikka jäimme eläkkeelle. Sen vain huomaamme nopeasti, minua ei enää tarvita, ja elintasoni on säädetty sellaiseksi, etten ole kovin hyvä kuluttajana.  Puhumattakaan ajasta kuin ennen lapsena, jolloin en pystynyt tekemään mitään itsenikään hyväksi.

Marginaaliin on monta tietä. Yksi on myös nautintojen tie. Joku on sanonut, että jokaisella kansakunnalla on oma sallittu huumeensa. Suomessa se on perinteisesti viina eri variaatioineen. Sitä pitäisi kuluttaa, koska se työllistää ja tuottaa rahaa valtion kassaan, mutta ei saisi liikaa innostua, ettei tule seurannaisvaikutuksia, jotka syövät potin tuoton. Tällä tiellä syntyy marginaalia ja jos en väärin lukenut, niin kirkko ei hoida tätä sairautta. Eikö enimmät instrumentit ole siellä leipätekstin joukossa, missä säädetään lakeja ja jaetaan ja kerätään rahaa? Ongelma on ehkä siinä, että tällä ajalla on niin vähän onnea tarjolla ihmiselle, joka ei ole hyödyllinen kuluttaja. Jumalan yhteydessä eläminen olisi Raamatun mukaan mielekästä niin rikkaana kuin köyhänä. Köyhä ja marginalisoitunut ihminen on usesasti agendalla juuri ennen vaaleja. Hänet valjastetaan edesauttamaan ihan eri asiaa reaalisesti. Eipä meillä taida olla paljon annettavaa marginaaleille, leipäkassi? Yksi olisi: Hädässäsi huuda avuksesi Minua ja Minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioitta Minua! Kansakunta on huutanut hädässään ja saanut avun, mutta onko kunnioittaminen jäänyt pysyväksi?

1 kommentti

  • ismo malinen sanoo:

    Marginaalissa joutuvat olemaan kaikki, jotka eivät leipätekstiin mahdu… Niinpä.

    Jeesus puhui piskuiseta joukosta, ovatko he marginaalissa? Blogia lukiessa nousi mieleeni Ps.73, jossa Psalmin kirjoittajalla meinaa marginaalissa eläminen saada kateuden nousemaan…

    “Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä. Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa. Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.” Ps.73:2-8 (kannattaa lukea koko Psalmi)

    Kerran kuuntelin muslimin mietteitä siitä, kuinka he, joille on annettu Allahin siunaus saavat elää kurjuudessa, kuivassa maassa ja länsimaiset luopiot saavat kaiken maallisen hyvän, heillä on yltäkylläisyyttä, on Mersut ja kaikki kauniit naiset…

    Kristityillä taas voi nousta hengellinen kateus niiden puoleen, joilla on näkyjä, jotka saavat keskustella Herran kanssa kasvokkain ja ovat voimalliset kaikessa tekemisessään, he kulkevat väsymättä Herran töissä. He vapauttavat ja sitovat sieluja taakkohin ja puheissaan, he ovat kuin tuulispää, jollaa ei ole aikaa katsoa taakseen… Mitä he lopulta saavat aikaan kaikella tekemisellään? Jumala yksin tietä?

    Joku on sanonut, että ihmisellä on luontainen halu saada huomiota ja olla keskiössä ja monella tuo halu muuttuu himoksi, josta seuraa laajalti ylipolkemista ja sortoa.

    Paavali kirjoittaa: Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan riemu voiton. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama, eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: “Älä tartu, älä maista, älä koske! -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. Kol.2:15-23

    Jospa Jumala onkin asettanut ja erottanut (pyhittänyt) oman kansansa marginaaliin, vähän valtavirrasta syrjään hiljaiseen paikkaan niitylle lepäämään ja katselemaan? Onko tämä Lepo ja rauha maailmassa juuri se voittopalkinto, jonka Jumala on antanut heille, jotka Jumalan tahdosta ovat saaneet lahjaksi kalliin uskon, niin ettei marginaaliin ja leirin ulkopuolelle jääminen ole niinkään rangaistus, vaan Armonsa mielisuosion osoitus? Kiittäköön kaikki Korkeimman lapset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Katso kaikki

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit