Materialismi vai kristinusko?

Edesmennyttä neuvostososialismia kuvataan toisinaan sekularisoituneeksi kristinuskoksi ikoneineen, kulkueineen, pyhine kirjoituksineen ja pyhäpäivineen. Myös laajemmin kommunistien yhteiskunnallisen tasa-arvon ajatuksessa on nähty kaikuja Vanhan testamentin profeettojen yhteiskuntakritiikistä. Samalla on kuitenkin toisaalta nähty myös Amerikan Yhdysvalloissa kukoistukseen nousseessa kapitalistisessa järjestelmässä kalvinismin ja puritanismin juurista versonutta oppia, jossa maallisen omaisuuden kertyminen nähtiin merkkinä Jumalan valinnasta ja siunauksesta. Sitä voitiin sitten hyväntekeväisyytenä jakaa vähäosaisille.

Ideologisesti sekä sosialismin että kapitalismin taustalla on ajattelun maallistuminen ja käänne niin filosofisen kuin yleisemmänkin ajattelun tasolla materialismiin ja ideologiaan materiasta todellisuuden ajateltuna perustana 1800-luvulla. Filosofi Hegel oli idealismissaan hahmotellut maailmanhistoriaa filosofisen jumalakäsitteen eli Absoluutin itsetiedostuksen kautta teesin, antiteesin ja synteesin kautta muodostavana järjestelmänä. Ensisijaista oli katse ylhäältä päin ja käsitteiden todellisuus. Nuor- ja vasemmistohegelililäiset sitten käänsivät järjestelmän toisin päin, lähtivät liikkeelle aistimuksista ja empiriasta ja sanoivat, että ensisijaista on materia, ei henki ja ideat. Hegelin oppilas Feuerbach suhtautui kriittisesti opettajansa filosofiseen teologiaan ja asetti ihmisen uudeksi jumalaksi luoden pohjaa ateistiselle humanismille. Uusi uskonto oli Feuerbachille politiikka ja ihmisen tarpeet: "Ihminen on sitä, mitä hän syö." Hegelin ja Feuebachin oppilas oli puolestaan sosialismin ja kommunismin oppi-isä Marx, joka otti lähtökohdaksi materian ja ihmisen joukkovoiman vaikutettaessa materialistisesta tuotannollistaloudellisesta lähtökohdasta historiaan, joka nähtiin hegeliläistä dialektiikkaa soveltaen luokkataistelun näyttämönä. Uskonto nähtiin "kansan oopiumiksi", joka estää kehitystä. Uskonto tuli tuhota, jotta ihmisestä tulisi oma herransa ja vapaa toteuttamaan näkyään.

Sama maallistunut ajattelu, jossa "ihminen on oman onnensa seppä" elähdytti kapitalistisen ajattelun kehitystä. Teollistuminen ja tekniset innovaatiota, maailmankaupan kehittyminen ja siirtomaista saatujen raaka-aineiden virta tekivät mahdolliseksi tavaroiden tuotannon massatuotannon ja joidenkin rikastumisen. Työläisten monesti surkeat olot antoivat kaikupohjaa myös kumouksellisille ajatuksille, kun samaan aikaan alettiin korostaa demokratiaa ja vaikuttamista omien elinolojen parantamiseksi. Kaikki eivät uskoneet äänestämisen autuaallisuuteen ja olojen kohentamiseen sitä kautta, ja vanha järjestelmä reagoi hitaasti muutoksiin.

Filosofi Johannes Hirschberger on kiteyttänyt olennaista 1800-luvun ajan hengestä: "Jo yleinen ajan henki edisti materialismia: materian maailman kanssa toimiva tekniikka ja teollisuus, yhä enemmän suurvalta-ajatusten riivaama kansainvälinen politiikka ja tämän kilpailuhenkisen sivilisaation kanssa yhtä jalkaa juokseva rahan nälkä, mikä tarkoittaa kapitalismia, kun on jo rahaa ja sosialismia, kun sitä ei vielä ole, mutta haluaa saada."

Kristinusko ja uskonto yleensä, joka uskoo perimmäisen todellisuuden olevan Jumalan Hengen luomaa, ei materialistiseen maailmanselitykseen tyydy. Tavoitteena on yksilön, yhteisön ja luomakunnan etu ehjässä yhteydessä kolmiyhteiseen Jumalaan, osallisuus armosta ja rakkaudesta elämän perustana. Kristinuskokin on kokonaisvaltaista ja ihmisen perustarpeet huomioon ottavaa. Itsekkyyttä ei kuitenkaan tehdä hyveeksi, eikä kaikkia pakoteta samaan muottiin totalitaaristen ideologioiden tavoin vaan korostetaan persoonallista ainutkertaisuutta osana yhteisöä ja toinen toistamme varten olemista. Luojan antamat hyvät on jaettava niin, että jokainen saisi jokapäiväisen leipänsä. Silti rahan himo nähdään kaiken pahan alkuna ja juurena: "Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä." (1. Tim. 6:8-10)

Sosialistisen järjestelmän Euroopassa romahdettua 80-90-luvun taitteessa paavi Johannes Paavali II arvioikin kirjoituksessaan Centesimos Annos (1991) sekä sosialismia että liberalismia NL:n romahduksen ja kapitalismin johtoaseman valossa. Jo paavi Leo oli 1800-luvun lopulla nähnyt sosialismin negatiiviset poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset, kun se ihmiskäsityksessään alisti persoonat sosioekonomisille mekanismeille ja oli juurtunut pohjimmiltaan ateismiin ja luokkataisteluun. "Reaalisosialismi" assosioituukin alistaviin hallintoihin, jotka kaatuivat 1989. Työläisten oikeuksia ei niissä lopulta ollut otettu kattavasti huomioon, ja ihmisoikeuksia vastaan rikkominen tuli näkyviin talouden tehottomuutena sekä hengellinen tyhjyys ateismin seurauksena. Johannes Paavali II ei kuitenkaan pitänyt oikeana nähdä kapitalismia ainoana talousjärjestelmänä sosialismin jälkeen. Monet maat ovat jääneet kehityksen marginaaliin. Ihmisille pitää tarjota elämisen perusedellytykset, jotta he pääsevät osallisiksi kehityksestä.

Johannes Paavali II pitää yhtäältä oikeutettuna antaa tilaa markkinatalouden tai vapaan talouden perusperiaatteille, kuten markkinoille, yksityisomaisuudelle ja vastuulle tuotannon välineistä sekä ihmisen vapaalle luovuudelle taloudellisella sektorilla. Jos kuitenkin kapitalismilla tarkoitetaan järjestelmää, jossa vapaus taloudellisella sektorilla ei liity vahvaan juridiseen viitekehykseen, joka asettaa sen ihmisen vapauden palvelukseen kokonaisuutena ja joka näkee talouden yhtenä ulottuvuutena tästä vapaudesta, jonka ydin on eettinen ja uskonnollinen, silloin arvio siitä on varmasti negatiivinen.

Pohjoismaissa kapitalismia onkin pehmennetty hyvinvointiyhteiskunnan kontekstissa ja Keski-Euroopassa sosiaalisen markkinatalouden opein. Nyt keskustelussa on "uusi sosiaalinen markkinatalous". Markkinatalousjärjestelmää itsessään ei siis tuomita, jos se ei ideologisoidu itsekkyyden palvelukseen, vaan palvelee ihmistä, yhteisöä ja myös kestävää kehitystä ajatellen myös luontoa ja tulevia sukupolvia. Rajatonta kasvua rajallisella planeetalla ei tueta, jos se kytkeytyy luonnonvarojen säälimättömään käyttöön. Henkistä ja hengellistä kasvua kyllä voi olla niin paljon kuin mahdollista. Kaikki kytkeytyy kristinuskon näkökulmasta lopulta pyyntöihin: "Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa."

20 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Ajan henki ja hengelisyys

    “Kristinusko ja uskonto yleensä, joka uskoo perimmäisen todellisuuden olevan Jumalan Hengen luomaa, ei materialistiseen maailmanselitykseen tyydy. Tavoitteena on yksilön, yhteisön ja luomakunnan etu ehjässä yhteydessä kolmiyhteiseen Jumalaan, osallisuus armosta ja rakkaudesta elämän perustana. ”

    Mielestäni yksilö, yhteiskunta ja koko luomakunta ovat materiaa. Ihminen ei voi ilmentää itseään tai puhua uskosta ja hengellisyydestä muualla, kuin ollessaan materiaa, materiassa. Uskovaiset tarkoittanevat materialla vain ihmiskäsin tehtyä tavaraa ja rahaa negatiivisessa mielessä, ikäänkuin vääränä henkenä, mutta kokeilkaapa tulla toimeen ilman niitä. Jeesuksen kehoituksen mukaan: “Luopukaa kaikesta mitä teillä on ” , “Isästä äidistä, siskoista veljistä, vaimosta lapsista, taloista ja pelloista, jopa omasta elämästä.” Jos se on se perimmäinen todellisuus, se tarkoittaa kuolemaa.

    Mutta emme kai me, jotka elämässä haluamme olla, haikaile vielä kuoleman valtakuntaa. Ei ole mitään takuita siitä, että hengen lähdettyä, ajatus vielä virtaa hengellisyydessä ja saavuttaa oman mielensä kuvitelman taivaalisesta valtakunnasta ja pääsee suureen ikuiseen hääjuhlaan, tai paratiisiin, tai mihin ikinä, mitä hengellinen mieli on materiassa ollessaan keksinyt.

    Hengellisyys ei ole mikään autuaaksi tekevä, se tarkoittaa uppoutumista oman mielensä syövereihin ja sieltä voi löytyä mitä tahansa hullutusta, ääniä ja ilmestyksiä, joita sitten tulkitaan, kuka mitenkin, ja maailma lähtee pyörimään niiden mukana. Hengellisyys voi olla myös katastrofaalista, siksi järki ja viisaus ovat hyviä työkaluja hengessään heikkojen ymmärtämisessä ja ohjauksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Materialismi vai kristinusko ? Eivät ne ole toisiaan poissulkevia. Kaikki on materiaa (ainetta). Kirkoissa on hyvin paljon materiaa, joka nyt alkaa rasittaa kirkon taloutta, kun maksajat vähenevät.

    Kristinusko on päinvastoin syynä siihen, että “valkoiset” kristityt ovat keränneet materiaa yli oman tarpeen, se oli siunaus jumalalta. Ennen köyhiä lohduteltiin kirkoissa kertomalla heille, että kun kärsitte tarpeeksi, niin kuoleman jälkeen odottaa paratiisi ja samalla kerättiin vero. Kansalaissodassa kirkko oli valkoisten puolella (köyhät teillä on aina keskuudessanne).

    Ehkä meidän rikkaiden länsimaalaisten paikka onkin “pimeässä aineessa”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juurikin näin. Järjestäytynet uskonnot ovat helposti myös isoja bisneksiä, lähinnä siistejä hyvinpalkattuja helppoja sisätöitä, huippukalliita uskontopalatseja, oheisrihkamakauppaa ja monemoista rahaliikennettä erityisesti eetterikerjäämisen kautta. Materalistista jos mikä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    “Materialismi vai kristinusko?”

    Jos noista kahdesta pitää valita, niin voi vain todeta, että ainakin paavin poppoo on valinnut materialismin. Kautta aikain paavi ja katolinen kirkko on kerännyt maallista mammonaa ja materiaa yli oman tarpeen ja ollut intohimoisesti kaiken kiiltävän perään.

    http://yle.fi/uutiset/salaisia_vatikaanin_asiakirjoja_vuodettiin_julkisuuteen__paljastivat_rahanpesurikoksia_pappien_okyelamaa_miljoonien_lahjuksia_kirkolle/8429939

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Luterilaisen kirkon oppi on täyttä materialismia. Jos pappi antaa kasteen niin jumalan Pyhän Hengen velvollisuus on antaa uusi ruumis kirkon taivaaseen vaatii ehdotonta eliniän aikausen maksun, veron, suorittamista tästä toiminnasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Uskonto on huumetta lamauttaessaan ihmisen oman napansa ympärille katsomamaan omaa ja läheisten pelastumisen mahdollisuutta. Näin ihminen jättää vaikuttamismahdollisuutensa käyttämättä prosesseissa joihin on mahdollista osallistua yhteiskunnan jäsenenä.

    Marxin teksteistä löytyy myös kohtia joista vähemmän Uutta Testamenttia tunteva ei huomaa mistä ne on otettu.

    Jeesuksen opetus oli positiivista hedelmissä Jumalan lahjoina.

    Kirkkomme on onnistunut kääntämään asian perisynnin palvontaan mitä hoidetaan kasteella, ehtoollisella, sekä lain ja evankeliumin sanalla. Toki edelliset sitten hoitavat hyvin kirkon hellimää perisyntiä. Melkoista touhua mistä vielä haluamme maksaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Blogi on hyvää asiaa muistuttaa meitä aina läsnäolevasta aineen ja ajan suhteesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Blogistin otsikko tarkoittaa näin kysymystä missä määrin aineellinen, vaikka hyvääkin tuottava, järjestelmä huolii kansalaistensa oikeudesta, ja tämä Jumalan antamilla lahjoilla, tulla täyteen Ihmisyyteen mitassa persoonansa kyvyillä.

    Miksi poliittinen intelligenssi ja kirkko ovat useinmiten hyvässä yhteisymmärryksessä. Asia syntyy Ihmisen energiatalouden rajallisuudesta.

    Näin Ihminen vaikuttavan uskonnollisuuden vaikuttaessa ei kykene voimiaan laittamaan samanaikaisesti sinne mitä hänen eksistenssinsä haluaisi kuin sinne missä pitäisi vaikuttaa reaalipolitiikassa toimimalla aktiivisesti päätöksentekijöitä kohtaan. Tästä syntyy konsensus edellämainittujen instanssien välille.

    Nythän on päästy eteenpäin kun puolet Piispoista Arkin lisäksi kutsuttiin, mutta Arkin lisäksi pitäisi voida arpomalla kutsua yksi, tai kaksi, ja näin kirkkomme päämiehetkin saisivat konkreettisesti katsoa antamansa, ja kaitsemansa, opetuksen perään valinnassa yliymmärryksen, ja vain kohtalon määrämänä ja tuomana tässä substanssin asiassa.

    Tämähän olisi kirkollisestikin hyväksyttävää materialismia kun todennäköisyyttä valinnan kohteeksi tulemisessa ei voi katsoa todennäköisyyden asiassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Yksi materialismin viimeaikaisista saavutuksista on vauvakaupan laillistaminen New Yorkissa ( https://www.bionews.org.uk/page_143348 ja https://www.firstthings.com/web-exclusives/2020/05/babies-for-sale ). Edes kovapintaiset feministit, jotka muuten yleensä kannattavat kovaa materialismia, eivät hyväksy tätä vapaan markkinatalouden muotoa (https://www.nytimes.com/2019/06/12/nyregion/surrogate-pregnancy-law-ny.html ).

    New Yorkissa ei voi käydä kauppaa ihmiselimillä, mutta kylläkin vauvoilla. Sijaissynnytyssopimukset mm. sisältävät ehtoja “ylimääräisten” sikiöiden abortoinnista. Sijaissynnyttäjät – usein vähävaraisia – ovat kohtalaisen suuressa vaarassa raskauden aikaisiin komplikaatioihin, mm. immunologisten reaktioiden vuoksi.

    Suomessa sijaissynnytystä ajetaan “vapauden” ja “tasa-arvon” nimissä. HInta on mielestäni liian kova.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Seppo Heinola

    “Ja Jumala poltatti pikkuvauvoja tulikivellä Sodomassa ja Qomorrassa elävältä. ”

    Viisauden kirja 12

    “Sillä pyhän maan entisiä asukkaita sinä vihasit, koska he harjoittivat mitä inhottavimpia noituuden tekoja ja saastaisia jumalanpalvelusmenoja.

    Noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noiden sisälmystensyöjäin uhriaterioita, joissa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia, heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä.

    Ja vanhemmat, jotka surmaavat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isiemme kätten kautta, että maa, joka oli kaikista kallein sinun simissäsi, saisi Jumalan lapsista arvollisen väestön.

    Mutta näitäkin (entisiä asukkaita) sinä säälit koska he olivat ihmisiä. Tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka tiesit, että heidän alkujuurensa oli paha ja heidän pahuutensa syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi. Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. “

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Hämäläinen sanoo:

    Nyt käsitteiden selventämiseksi täytyy todeta, että juutalaiskristillisen maailmankuvan mukaan sekä materiaalinen, että hengellinen todellisuus kuuluvat Jumalan Luomakuntaan, jossa Hänen pelastussuunnitelmansa toimii. Näin ei tehdä eroa aineellisen ja hengellisen todellisuuden välille, vaan kaikki kuuluu Jumalan vaikutruspiiriin. Myös pelastus koskee loppupeleissä myös ruumistamme, minkä johdosta kinunkin hautausmaallani kaikki on haudattu niin, että jalat sojottavat itään, josta odotamme ylösnousemuksen aamua. Kristillisyys ei siten ole mitään doketismia, jossa hengelliuen ja materiaalinen erotetaan tosistaan kuten jossain kreikkalaisessa filosofiassa. Kristinuskossa näkemys materiaalisesta maailmasta on myönteinen, koska se on hyvän Jumalan, eikä minkään pahan Demiurgin “luoma” gnostilainen vahinko. Näin myös Raamatun asenne rahaan on myönteinen. Tästä syystä tiedämme, että Temppelin kaikkein pyhimmässä oli temppelisekeli rahan arvon vakautta takaamassa mm. inflaation haittojen haittojen torjumista varten, 2 Moos 30:13. Myöskään UT:ssa ei sanota, että itse raha olisi paha. Mikä on paha on rahan himo, siis lapasesta lähtenyt” rahan ja omaisuuden yms. kokoaminen. Tämä on materialisimia, ei raha tai tavara sinänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Mikä on paha on rahan himo, siis lapasesta lähtenyt” rahan ja omaisuuden yms. kokoaminen.

      No sitähän juuri kaikenmailman silkkisolmioiset rasvalettiset hihhulisaarnaajat ja uskonnolliset kuppikunnat tekevät. Eräskin radiokanava lähettää kerjuupyynnön lähes 24/7 noin 1/2 tunnin välein. Eikä riitäkään mikään kolikko vaan ruinataan eritoten testamentteja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Heinola voi olla varma siitä, että raha ja raha-asioiden hoito on hyvä indikaattori siitä, miten hoidamme hengellistä vastuuta. Erityisestri kristilisissä kuvioissa tämä on tärkeää ymmärtää. Jeesus puhu rahasta ja taloudesta niin paljon juuri tästä syystä, siis paljon enemmän kuin vaikkapa uskosta, pelastuksesta tai taivaasta. Jos emme ole uskollisia talouden hoitajia, mitä meille uskottuihin rahoihin tulee, kuinka voisimme olla hyviä ja luotettavia hengellisen huoneen talouden hoitajia?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Voi teitä te rikkaat, sillä te olette saaneet palkkanne! “(Jeesus)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hämäläinen: ” Jos emme ole uskollisia talouden hoitajia, mitä meille uskottuihin rahoihin tulee, kuinka voisimme olla hyviä ja luotettavia hengellisen huoneen talouden hoitajia?”

      Ei tästä nyt vielä niin kovin kauaa ole, kun keskuudessamme vaikutti eräskin ekonomirouva, jota ei voi ainakaan syyttää siitä, etteikö olisi hoitanut huonosti oman taloutensa ja kukkkaronsa kukoistusta.

      Näitä talouden asiantuntijoita: pirkkojalovaaroja, leomellereitä ja niiloylivainioita kyllä riittää ihan kotitarpeiksi ja ellei riitä, niin haetaan jenkkilästä billygrahameita lisäksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      edellisessä piti olla: …että olisi hoitanut huonosti oman taloutensa ja kukkkaronsa kukoistusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Wallin. “Ei tästä nyt vielä niin kovin kauaa ole, kun keskuudessamme vaikutti eräskin ekonomirouva, jota ei voi ainakaan syyttää siitä, etteikö olisi hoitanut huonosti oman taloutensa ja kukkkaronsa kukoistusta”. Kyllä hän nimenomaan hoitioman taloutensa huonosti, kun hänelle kävi niinkuin kävi. Eihän häntä enää näy hengellisissä kuvioissa ja kirkoissa kokouksia pitämässä. Eikä Wallin ymmärrä mitä sanoon?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hämäläinen: “Eikä Wallin ymmärrä mitä sanoon?”

      Onko täällä joku Wallinkin? Ihan uusi tuttavuus ainakin minulle. Joko hra Hämäläinen näkee näkyjä tai sitten ei osaa lukea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hämäläinen: “Eihän häntä enää näy hengellisissä kuvioissa ja kirkoissa kokouksia pitämässä.”

      Ei näy, mutta uusia tunkee markkinoille – varsinkin henkimaailmman hommissa – sitä mukaa kuin vanhat paljastuvat.

      Huijareita ei olisi ilman herkkäuskoisia huijattavia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.