Matkalla ei muuta kannettavaa kuin vain oma taakkasi?

taakkojen kantoa

Ei yksinäisyys sen vuoksi ole kidutusta,  

ettei ole ketään jakamassa taakkaani, 

vaan siksi, ettei ole muuta kannettavaa 

kuin oma taakkani.

- Dag Hammarskjöld

Maallisen elämänsä lopussa Jeesus joutui kantamaan oman ristinsä Golgatalle. Kyllä 33-vuotias, hyväkuntoinen, lautoja kantamaan tottunut timpuri olisi tästä häpeärangaistuksesta varmasti suoriutunutkin, ellei häntä ennen matkaa olisi piesty niin pahanpäiväisesti. Joosef Arimatialainen pakotettiin auttamaan Jeesusta taakan kantamisessa.

Väsyvä, uupuva Jeesus on aina ollut minulle suuri mysteeri. Tilanne tuo kuitenkin mieleeni apostoli Paavalin sanat galatalaisille (6:2): ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”. Kristuksen laki on Rakkauden laki, jonka apostoli Johannes tiivistää Uudessa testamentissa näin:

"Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme" (1. Joh. 3:23). "Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä" (1. Joh. 4:21).

Aikoinaan pitämilläni rippikoululeireillä laulettiin iltalauluna usein Hiljaista kaupunkia, jossa on myös tällainen kohta: ”Vaan yössä kaupungin kulkevan näet taakkojen kantajan. Kuka on hän? Sen kyllä tietää saat, jos matkan kanssaan jaat”.

Kun suostun kantamaan toisten ihmisten taakkoja, saan hämmästyksekseni huomata, että myös omaa taakkaani kannetaan.

 

Johanna Kurkela esittää Hiljaisen kaupungin: https://youtu.be/4TaRUK8J_M0

The Hollies: He ain’t heavy, he’s my brother: https://youtu.be/EYzfTdIZoP0

3 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Iski yhtäkkiä niiiiin kovin nostalginen rippikoulufiilis. Opiskellessani teologiaa 1974-79 olin Tapiolan seurakunnassa kesäteologina rippikoululeireillä ja muun ajan tuntityöläisenä nuorisotyössä.

    Tuon Hollies-kappaleen olen levysoitinaikana soittanut Tapiolan kirkossa nuorten iltahartaudessa. Saattaa olla, että aiheena on ollut ihan sama asia kuin tässä ja nyt.

    Iltalauluja, Jeesuksen perusopetuksia, yksinkertaisia, lyhyitä puheenvuoroja, paljon pohdittavaa. Iloa Herrassa, Herrasta ja Herran tähden. Ja yhteyttä omiin lajitovereihin. Sellaista se oli elämänmeno muinoin. Jotenkin yksinkertaisempaa ja viattomampaa kuin nyt. Mutta arvelen turhia rönsyjä karsimalla vielä saavuttavani jotakin tuosta pyhästä yksinkertaisuudesta ja – huolettomuudesta!

    Mahtaako kukaan lukijoista muistaa, mistä tuo yllä oleva taakankantokuva on peräisin eli missä se on julkaistu? Siis sellainen lukija voi kysymykseeni vastata, jolla on mahdollisuus tulla MaksuMuurin tälle puolen…! 😉

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Aikoinaan RUK:ssa oli marssikilpailu täysissä varustuksissa, jossa aika otettiin joukkueen viimeisen miehen mukaan. Tuon marssiin aikana kannoin kahdenkin heikomman kaverin varustuksia että he olivat voineet päästä vähän kovempaa meidän vahvempien joukossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru
    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (64 v., 117 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa24.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121