Matkalla olevien elämän vaeltajien kirkko

Toisen pääsiäispäivän evankeliumi kertoo tutun kertomuksen Emmauksen tien kulkijoista (Lk. 24:13-35). Kleopas ja toinen nimeltä mainitsematon opetuslapsi tekevät murheen murtamina matkaa Jerusalemista Emmaukseen. Kuin huomaamatta Ylösnoussut Kristus liittyy heidän seuraansa ja alkaa kuunnella, mitä murheisilla matkalaisilla on sydämellään. Matkalla käydään läpi Jerusalemin dramaattiset ja oppilaille murheen tuottamat tapahtumat.

Kylää lähestyessä Jeesus on aikovinaan jatkaa matkaa, mutta opetuslapset pyytävät häntä jäämään heidän luokseen – tunnistamatta häntä vielä:”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan”. Matkan huipennus tapahtuu vasta illalla majatalossa. Siellä leipää siunatessa opetuslapset tunnistavat Jeesuksen. Ja sitten hän onkin poissa!

Emmauksen tien evankeliumia on sanottu kuvaksi kirkosta. Kirkkona olemme matkaa tekevien joukko. Monesti kuljemme virren sanojen lailla ”murhemielin kyynelöiden” (virsi 102). Elämä tuo matkassaan monenlaisia asioita, niin hyviä kuin pahojakin. Monesti jo tavallinen elämänmeno kaikkine asioineen voi uuvuttaa.

Emmauksen tien kertomus muistuttaa, että kanssamme ja rinnallamme kulkee itse Ylösnoussut. Hän kulkee erityisesti murheellisten ja ahdistettujen rinnalla. Hän ohjaa meitä kulkemaan niiden rinnalla, joilla on elämässään taakkoja.

Emmauksen tien evankeliumi kertoo kirkosta myös siinä mielessä, että olemme täällä jokainen matkalla. Olemme kulkemassa kohti päämäärää, vajavaisina ja heikkoina. Emme ole vielä perillä, emme ole täydellisiä, mutta voimme kulkea yhdessä Kristuksen kanssa.

Vietetty pääsiäinen on toivottavasti sinulle ja minulle armon, lohdun ja toivon juhla. Toivottavasti se tuo sydämiimme ilon, jota voimme jakaa matkakumppaneittemme kanssa. Yhtälailla kuin jaamme suruja, voimme jakaa keskenämme pääsiäisen iloa ja armoa.

Matkalla olevien kirkko on lohdullinen kuva. Se on kuva yhdessä matkaa tekevistä ja toisiaan tukevista vaeltajista. Yhtenä hetkenä yksi kantaa toista, toisena on itse kannettavana. Tällaista kirkkoa voimme olla erilaisina ja kaikki yhtä arvokkaina Jumalan luomina ja lunastamina Jumalan kansan jäseninä rakentamassa. Mekin pyydämme seuraamme Tulleelta: Jää meidän luoksemme! - Iloista ja valoisaa Pääsiäisaikaa! (kirjoitus paikallislehti Puruveden Kohtaamispaikka-palstalle pääsiäisviikolla).

 

4 kommenttia

  • Seija Rantanen sanoo:

    Suuret kiitokset tästä blogista. Tuntuu hyvältä, että on vielä sinunkaltaisiasi kirkkaan evankeliumin julistajia.

    Itse kuuntelen toisena pääsiäispäivänä aina Bachin tälle päivälle osoitetun kantaatin. Tulee rauhallinen ja turvallinen olo: https://m.youtube.com/watch?v=jjcoxH-bB3o . Se täydentää mielestäni mainitsemasi virren sanomaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Toivo,

    Tämä tapaus ja tapaaminen Emmauksen tiellä puhutteli minua joku aika sitten. Mielsin kertomuksen ensimmäiseksi vahvistukseksi Matt.18:20, “Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.”

    Jeesus oli kahden Emmaukseen kulkevan opetuslapsen keskusteluissa. Kohta Jeesus oli heidän keskellänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.