Mehiläisiä ja ihmisiä

Seuraan hartaasti horsmien kukintaa. Kesän satokausi jatkuu niin kauan kuin kasvin latvassa on vielä nuppuja ja kukkia. Nyt nuput lupaavat kuitenkaan enää viikon jatkoa. Luonto valmistautuu jo syksyyn. Aika on lyhyt.

Pysähdyn välillä tarkkailemaan elämää horsmakasvustoissa. Kimalaisia ja joku kukkakärpänen lentää kukissa. Myös yleensä muutamia mehiläisiä. Kun kotipihan mehiläistarhalle on alle pari kilometriä sykähtää ilo mielessä – mehiläiseni ovat löytäneet ruokaa. Horsmien kukinnan päättyessä ruokakin on loppumassa. Mehiläistarhaajan on silloin alettava loppusadon korjuu.

Alkukesästä satonäkymät olivat erinomaiset. Kesäkuun lämpimät vaihtuivat kuitenkin heinäkuun sateiksi. Lentoilmoja oli vähän ja mehiläiset pysyivät pesissä. Samalla ne söivät varastoimaansa hunajaa. Monet pesät ovat hyvin vahvoja. Tarhaajat kutsuvat niitä lihapesiksi. Ne syövät enemmän kun tienaavat. Vahvoista pesistä pitäisi rakentaa uusia jaokkeita ja kasvattaa niistä yhdyskuntia. Minulla on kuitenkin jo se määrä pesiä, jotka ehdin hoitaa.
_ _ _
Parina edellisenä päivänä olen ottanut pois osan hunajasta ja vähentänyt pesäosastojen määrää. Samalla olen katsonut emotilannetta. Alkukesästä siirsin pihasta muutaman pesän maalle. Yksi niistä oli kaupunkioloihin sopimaton. Vapaasti kasvaneen emon pesästä voi tulla aggressiivinen.

Tuolla pesällä käynti oli nyt melkoinen taistelu. Viiden pesäosaston korkuinen, vahva pesä kävi kimppuuni. Suojahanskojen selkämyksessä oli pian runsaasti pistimiä ja ryntäävät mehiläiset työntyivät kiinni harsomaskiin. Pahaksi onneksi harson reuna oli huomaamatta repeytynyt ja pian suojapäähineen sisällä oli kiukkuisesti pistäviä mehiläisiä. Ei auttanut muu kuin vetäytyä ja tarkastella omia tappioita: pistoja kaulalla, poskessa, ohimoilla ja päässä. Latasin savuttimen ja kävin uuteen yritykseen. En ole aikoihin käyttänyt savua, mutta nyt se oli tarpeen pesän rauhoittamiseksi.
_ _ _
No, sain tältä sivutarhaltakin jonkin verran hunajaa ja lisäksi vadelmia. Mehiläistarhalla on uskomaton vaikutus vieressä kasvaviin villivadelmiin, joita mehiläiset ovat tehokkaasti pölyttäneet: oksat roikkuvat punaisina painavista marjoista. En ole koskaan nähnyt vastaavia villivadelmia, joita poimin hyvän määrän.

Seuraavana päivänä tulin uudelleen samalle pesälle ja annoin siihen kasvatetun emon seuramehiläisineen pienessä muovihäkissä, jota sulkee sokeritulppa. Olin saanut pari emoa kirjekuoressa pikapostina. Varmistin edellisenä päivänä, että muutaman viikon takainen vanhan emon poisto oli onnistunut ja kaikki sikiöt oli peitetty.
Uusi, keinosiemennetty ja jalostettu emo saa tästä eteenpäin rauhallisia ja työteliäitä jälkeläisiä.

Emoton pesä tuntee uuden emon feromonien tuoksun ja vapauttaa sen syömällä sokeritulpan auki. Kasvatettu mehiläisemo on muuten kilohinnaltaan arvokas otus. Jos se painaa 2 grammaa, tulee kilohinnaksi 20 000 euroa. Samalla kilohinnalla saisi hyvästä hevosesta pulittaa jopa 14 miljoonaa euroa. No, GP-ratsut voivat olla hyvin arvokkaita. Hyvä mehiläisemo on kuitenkin hintansa väärti. Kolmen kesän aikana sen pesä saattaa tuottaa yhteensä 100-200 kg hunajaa.
_ _ _
Myös kotipihalla oli eilen uuden emon antaminen yhteen pesistä. Nykyinen emo oli kuoriutunut kesäkuussa parvikennosta ja oli siten parveilualtis. Pesä oli aiemmin ollut yksi parhaista, mutta juhannuksen jälkeen lentoa on ollut vähän ja sikiöintikin melko heikkoa. Emolla on ratkaiseva vaikutus pesän toimeliaisuuteen.

Nuoren emon poisto pesästä on tarhaajalle raskasta vaikka se olisi perusteltua. Tarhaaja on kuitenkin nähnyt vaivaa emon eteen ja iloinnut, kun pesään lopulta on ilmaantunut munia ja sikiöitä. Mutta nyt tuo emo on kuitenkin poistettava. Harjasin mehiläiset sikiöosaston kehiltä sulkuristikon päälle ja ajoin savulla työmehiläiset ristikon läpi alla olevaan pesäosastoon. Lopulta enää työläisiä isommat kuhnurit ja emo olivat ristikolla, mistä poimin emon: pitkä vaaleanruskea, kiemurteleva pyrstö ja lyhyet siivet. Jouduin tappamaan sen.
_ _ _
Tunnen suurta kunnioitusta mehiläisemoa kohtaan. Se on yhdyskunnan kaikkien kymmenien tuhansien mehiläisten emo. Se saa noin kolmivuotisena hallinta-aikanaan yhdyskunnan toimimaan; kasvattamaan sikiöt, rakentamaan ja puhdistamaan kennot, hakemaan mettä, siitepölyä, pihkaa, vettä, valmistamaan medestä vahaa ja hunajaa, tekemään propolista eli mehiläiskittiä kehien kiinnittämiseksi paikalleen, säilömään siitepölyä maitohappokäymisellä pergagksi, valmistamaan ravintoa sikiöille, vartioimaan pesää – ja siinä ohessa pölyttämään lentoalueensa noin 20 000 hehtaarin alalta kukat. Siten emo vastaa yhdestä ”luonnonvarapalvelusta”, johon ihminen ei pystyisi ja joka kuitenkin on elämälle välttämätön.

Palveluyhteiskunnan jargoniksi käännetty luonnonvarapalvelu on mehiläisyhdyskunnalle lajityypillistä toimintaa, luomisessa sille annettua ja osana suurta kokonaisuutta, jossa jokaisella osalla on oma tärkeä merkityksensä. Mehiläinen ei tee sitä ihmistä varten. Ihminen on kuitenkin unohtanut oman lajityypillisen toimintansa varjella elinympäristönsä elinvoimaa. Kun ihmisestä on tullut kaikkien mahdollisten palveluiden kuluttaja, alkavat luonnonvarat ehtyä.
_ _ _
On yksi asia, johon emo ei nähtävästi ainakaan yksin vaikuta. Se on parveilu. Eri syistä yhdyskunta joutuu parveilukuumeen valtaan. Lopulta vanha emo lähtee pesästä mukanaan suurin osa lentomehiläisistä. Pesään jää lähinnä nuoria, lentokyvyttömiä mehiläisiä sekä emokennoja, joista pesä kasvattaa uuden emon.

Mitä tarkoittaa, ettei emo yksin vaikuta parveiluun? Emon perintötekijöissä voi olla parveiluherkkyys, joka välittyy sen jälkeläisille. Mutta parveilukuumeeseen tarvitaan agitaattoreita. Ne kiihottavat muun yhdyskunnan liikkeelle. Näitä agitaattoreita kutsutaan zig-zag-juoksijoiksi. Ne kiertävät eri puolilla yhdyskuntaa sytyttämässä kuumetta: ”Tähän pesään ei voida jäädä. Täällä on ahdasta. On lähdettävä muualle!” Pesä muuttuu laiskaksi, lento vähenee. Suuaukon edustalle kertyy joutilaita suuriksi joukoiksi, jotka alkavat roikkua kuin musta parta. Tämä on tarhaajalle viimeinen varoitus pian alkavasta parveilusta.

Zig-zag –juoksijat iskevät myös kuningattareen pari viikkoa ennen aiottua parveilua. Työläiset – kaikki yhdyskunnassa ovat naaraspuolisia työläisiä, lukuun ottamatta emon tiineyttäviä kuhnureita ja itse emoa, joka työläiset on muninut – laittavat emon laihdutuskuurille. Se saa enää karsittuja ja vähäkalorisia annoksia. Agitaattorit purevat emon jalkoja, jotta se liikkuisi enemmän ja samalla laihtuisi.

Pesässä seuraa eräänlainen, televisiosta joillekin tuttu Suurin pudottaja –draama. Muniva emo on ruokittu niin pulskaksi, ettei se enää kykene lentämään. Tämä on huono asia, sillä emo on saatava mukaan parveilemaan ja munimaan tulevat sukupolvet uuteen pesään. Siksi se on palautettava takaisin prinsessamittoihinsa, jotka sillä oli pariutumislennon aikana.
_ _ _
Sain marjanvijelijäserkultani pari viikkoa sitten viestin, että yksi pesistäni vadelmapellon laidalla oli parveillut. Otin mukaan suuren pahvilaatikon, tikkaat sekä yhtä ja toista varustetta. Parvi oli asettunut nuoren kuusen rungolle noin neljän metrin korkeuteen. Kauhoin muovikuupalla mehiläisiä ämpäriin ja avustaja kaatoi ne pahvilaatikkoon. Laitoin laatikkoon vahakennon, jossa oli sikiöitä. Se auttoi mehiläisiä jäämään laatikkoon. Vähitellen myös ilmassa sakeana lentävät mehiläiset asettuivat laatikkoon, jonne emokin oli jo päätynyt, ja josta ne myöhemmin voitiin kaataa uuteen pesäosastoon.

Mehiläiset ovat yhdyskuntaeläimiä kuten ihmisetkin. Siksi näiden kahden lajin käyttäytymisen välillä voi nähdä analogioita, mutta en mene niihin lähemmin.

24 kommenttia

  • Kari Paukkunen sanoo:

    Paljon pistoksia aroille alueille. Otitko antihistamiinia ja kortisonia?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Pyydän kysyä. Onko vaikutusta mehiläisille jos horsmikko vaihtuu lubiinipelloksi. Onko kukkimisajat samanlaisia? Tuleeko molemmista yhtähyvin hunajaa?

    Mitkä ovat parhaat hunajan lähde kasvit?

    Tuleeko esim. Omenapuusta hunajaa kukinnan jälkeen?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Werner, tässä lyhyitä vastauksia: Horsma on lupiinia paljon tärkeämpi ravintokasvi mehiläisille. Lupiini kuuluu palkokasveihin. En tiedä, millaista hunajaa siitä voisi tulla, mutta ei sitä ainakaan mainita hunajakasviksi. Sen sijaan horsma on loppukesän tärkein mesikasvi. Tärkeimpiä mesikasveja mehiläisten elämän ja hunajan kannalta ovat meillä kukkimisjärjestyksessä: paju, voikukka, marjat – erityisesti vadelma, mutta myös muut metsämarjat – horsma, lehmus, kanerva (vähän ongelmallinen), sekä lehtihunajiin kuuluva mesikaste. Viljellyistä kasveista erityisen tärkeitä ovat öljykasvit kuten rypsi, lisäksi tattari.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Käyttäytymisanalogioista. Kokoontuvatko mehiläiset kristityiden mehiläisten kokouksiin laulamaan virsiä?

    Onko mehiläisillä miesteniltoja?

    Onko mehiläisillä lepopäivä sunnuntaina?

    Tuntevatko ja muistavatko mehiläiset toisensa yksilöinä nimeltä? Että tietävät kenen kanssa eivät leiki

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Vastaan leikilliseen kysymykseesi asiallisesti: Mehiläiset tuntevat ilmeisesti tuoksusta oman yhdyskunnan mehiläiset ja torjuvat suuaukolta ulkopuoliset, jotka ovat mahdollisesti tulossa ryöstämään hunajaa. Väitän, että mehiläiset tunteva empatiaa. Ne ottavat pesään vastaan myös vieraan yhdyskunnan mehiläisen, joka on ilman suojaa. Olen tämän monesti todennut. Mehiläiset auttavat loukkaantuneita tovereitaan, kun niitä vahingoittuu pesäosastojen siirtelyssä. Lisäksi mehiläisiä päätyy hunajalaatikoiden mukana aina joitakin sisätiloihin ja ne kertyvät ikkunalle valon houkuttamina. Siinä mehiläiset jonkin ajan kuluttua saattavat asettua päät vastatusten kuin vahvistamaan toisiaan. Kerään yleensä mehiläiset ikkunalta ja palautan ne pihan pesiin, vaikka tämä onkin turhaa hempeämielisyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Kiitos vastauksista. Mites onko mehiläisillä työttömyysturvaa? Saako syödä hunajaa jos ei kykene tai tahdo osallistua keräämiseen? Saako jäädä pesälle lepäilemään, kun muut lähtevät keräämään hunajaa?

      Eikö mehiläiset ole aika ahkeria ja toimeliaita? Onko yhtä hyödyllistä katsella mehiläisten kuin muurahaisten aherrusta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      En tiedä, onko mehiläisyhdyskunnassa toimettomia, kuhnureita lukuun ottamatta, jotka ajetaan syksyllä pesästä pois. Muutenkin mehiläisyhdyskunnan moodi muuttuu täysin satokauden loputtua. Lento vähenee ja loppuu. Tarhuri antaa sokeria liuoksena pesään siitä poistetun hunajan tilalle. Pesät supistetaan yhden tai kahden pesälaatikon kokoisiksi. Kesämehiläiset antavat tilaa talvimehiläisille, joita emo munii elokuusta alkaen. Näiden on pidettävä pesä lämpimänä talven yli ja kasvatettava maaliskuusta alkaen uusi kesämehiläisten sukupolvi.

      Mehiläisten seuraaminen on opettavaista, koska se muistuttaa yhdyskunnan elinehdoista ja miten mehiläiset yhdessä pitävät niistä huolta.Tässä meillä on oppimista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Mehiläiseen liittyvä runsasa symbolkiikka ja traditiot ovat kiinnostaneet minua suuresti. Raamatussa Tuomarien kirjassa on ns. ‘Mehiläisen laulu’ eli Deborahin laulu. Nimi Deborah merkitseekin juuri ’Mehiläinen’ ja egyptiläisessä traditiossa jumalat toivat mehiläisen alas taivaalta. Mehiläisen alkumuotoa tiede ei olekaan kyennyt selvittämään kuten ei maissinkaan, joka myös on legendoissa ollut taivaan lahja. Ranskan kuninkaallinen lilja on tyylitelty mehiläinen pyrstö pystyssä. Napoleonin kruunajaisviitassa oli koristeina 300 kultaista mehiläistä korostamassa mehiläistä kuninkaallisen suvun tunnuksena.(1. heprealaisten hallitsija olikin siis nainen ja ‘mehiäiskuningatar) Mehiläiskenno on lujin luonnon oma rakenne ja siksipä mm. vapaamuurarit kunnioittavat mehiläistä ja erityisesti sen numeroon 6 perustuva kennoa: https://themasonicobserver.wordpress.com/2016/05/26/the-beehive/

    Nyt Deborahin lauluun liittyy merkillinen paikka nimeltä Meroz: אז הל(מ)ו עקבי-סוס מ(ד)הרות דהרות (א)ביריו אורו (מ)רוז אמר מלאך יהוה ארו ארור ישביה

    Jos nyt nimen (M)eroz alkukirjaimesta Mim otetaan 9 askeleen tasavälein tässä oikealle ylös ja saadaan kirjaimet M A D M. Huomaa, että numero 9 on Adam eli ‘ihminen’ sanan lukuarvo, joka nimi ihminen on siis els-kryptan kolmessa viimeisesä kirjaimessa ADM!

    Me-Eroz voidaankin lukea Marsista! Monet heprealaiset pitävätkin Merozia jonain planeettana. Edelleen Meroz sanan lukuaurvo 253 on s a m a kuin siis muukalaisia eli alieneita tarkoitavan heprean sanan monikko g e r i m joka on myös 253! Samaan sanueeseen kuulu Raamatun outo taivaanmuukalainen shamgar..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    Tänään on lingottu viimeiset hunajat pois. Ei ollut erityisen hyvä vuosi hunajalle? Vadelmia ja mustikoita on niin paljon, että en ole koskaan aikaisemmin niin paljon saanut niitä kerättyä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Sama tuntuma Kari. Hunajasato jää minulla viimevuotista pienemmäksi. Mutta katsotaan nyt. Olen jättänyt pesiin muutamia laatikoita, koska viimeiseksi kerätty lehmyshunaja on vielä vähän kosteaa. Jos tulee lentoilmoja, voi lisäksi tulla mesikastetta. Se on monena syksynä tuonut vielä parannusta satoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Lehmuksia ei ole tarhan lentoalueella. Harmittaa viimeisen yhdyskunnan tilanne, kun tyhjensin kahdella osastolla olevan pesän ylälaatikon mehiläiset alas ravistelemalla. Näytti siltä, että eivät sinne kaikki mahdu tai ainakin ahdasta tulee olemaan. Olen nyt kaksi vuorokautta katsellut kuinka mainitun pesän mehiläiset ovat täyttäneet pesän etuseinän kokonaan, koska eivät mahdu pesään. No mehiläisen ikä kesällä on 5-6 viikkkoa ja vielä luonnosta löytyy vähän mettä.

      Talveutatko yhdellä vai kahdella osastolla, Langstroth, vai muu?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Langstroth ja talveutan yhdellä laatikolla. Kahdella laatikolla on riski, että talvipallo ja ruoka päätyvät eri laatikoihin ja mehiläiset kuolevat nälkään. Vahvan pesän kohdalla käy helposti niin, ettei koko porukka mahdu aluksi enää yhteen laatikkoon. Elämä on niille kovaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Olen mennyt kahdella osastolla, mutta kuten sinulta sekä muilta saamien palautteiden johdosta, aion ensi talven kokeilla yhdellä osastolla. Kiitos myös sinun tuesta, joka on samassa linjassa päätökseni kanssa. Olen aloittelija mehiläisten kanssa. Viime talvi meni huonosti, pesiä menehtyi. Emot taisivat olla liian vanhoja ja lisäksi annoin syksyllä ruuan liian nopeasti pitämättä taukoa? Pesät jäivät liian heikoiksi?

      Nyt kaikki viisi yhdyskuntaa ovat vahvoja ja ensi kesänä teen jaokkeita lisää. Toivottavasti talvi ei tuo tappioita? Asia, kuten kaikkien muidenkin satoa odottavien kohdalla jää Taivaan Isän siunauksen varaan. Ihminen itse voi tehdä virheitä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Syksyn alkaessa voi katsoa, että pesässä on kunnolla sikiöintiä. Jos on emo, mutta munii riittämättömästi, voi pesän yhdistää toiseen. Sitä ennen olisi hyvä poistaa vanha emo, ettei se tapa vahvan psän hyvää munijaa.

      Talvitappioita tulee aina jonkin verran. Minulla ne ovat liittyneet nosemaan ja myös viime keväänä kaksi pesää oli noseman heikentämiä. Sen tuntee imelästä tuoksusta jo maaliskuussa. Varroan torjunta on tärkeää ja siinä etenkin kuhnurikakkujen leikkaaminen. Meidän kanalan kanoille ne ovat sitä paitsi suurinta herkkua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      Pesät ovat ruokinnalla. Osastojen takaosiin annoin 65% muurahaishappoa Wettex-liinoihin imeytettyinä. Varroapunkkia torjun lisäksi joulukuun alussa oksaalihappotiputuksella. Nyt vain huolettaa kahden pesän mehiläisten paljous (ostin pesät keväällä) . Etuosa pesän ulkopuolella on täyteen vuorattuna “mehiläismassalla” Pesän väriä ei näy mehiläisten alta. Emot ovat viimevuotisia (vihreitä), ovat olleet heinäkuun puolivälistä asti sulkuristikon alapuolella. Yksi pesä selvisi viime talven yli, emo on merkitsemätön, kaksivuotias. Lisäksi on kaksi heinäkuun puolivälissä uusista pesistä tehtyä jaoketta, joissa “tepastelevat” virkeät, tämän vuotiset (“siniset kruunut”) rouvat.

      En ole ennen tällaista “väkivaltaa” käyttänyt, että yhdyskunta olisi joutunut tässä vaiheessa tyytymään yhteen osastoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Laitoin Pelasta Pörriäinen innostamana pari pientä hyönteishotellia, ehkä kuukausi sitten. Ei näy vielä kovin paljon asukkaita. Onkohan vielä toivoa lisäasukkaista?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Minusta tntuu, että hyönteishotellin käyttöaste riippuu paljon ympäristöstä. Jos lähellä on luonnonmukaista ympäristöä, pöheikköä tai niittyä, voi hyönteishotelliinkin tulla paremmin asukkaita. Itse tein pihalle kömpelön hyöbreisB&B:n. Ensin se oli pitkään tyhjänä. Sittemmin siihen on tullut ainakin erakkoampiaisen peittämiä reikiä, siis munintaa. Lisäksi koiranputken pätkissä yöpyy hyönteisiä kakkarakeista päätellen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mitähän kukkia pihalla tulisi olla olla, jotta siellä perhoset hyvin viihtyisi ?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Enpähän tuohon osaa sanoa tarkkaa vastausta. Jos on perennoja, niin kuulemma auringonhattu vetää isoja päiväperhosia. Oma havaintoni on, että loppukesällä esimerkiksi ohdakkeet, puna-apila, kultapiisku ja meirami saattavat houkutella perhosia,

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Kävin ystävä pariskunnalla keskisuomessa. Heillä oli pari ponia, kanoja, koiria. Pääskysen pesä oli tallin sisäpuolella. Viisi pääskysen poikasta tallinorrella odotti, kun emo toi ruokaa. Valmistautuivat kokeilemaan ulkona lentämistä.

    Karjamaatilojen lukumäärän rajulla vähenemisellä on varmaan valtava vaikutus pörriäisten moninaisuuteen? Ja kärpäsiä syövien lintujen määrään?

    Sen sijaan joutsenia on paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten. Ja kurkia on enemmän.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Nämä ovat oikeita havaintoja. Jos ei ole kotieläimiä, ei ole kärpäsiäkään eikä myöskään pikkulintuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Olen maatilalla jossa ennen oli parinkymmenen lehmän karja ja vasikat. Kärpäsiä oli valtavasti. Navetan ikkunat täynnä. Ja yölläkin niitä sai olla sisällä pyydystämässä.

      Nyt tuskin näkee kärpästä. Yksikään ei ole häirinnyt moneen päivää. Asuntoon ei eksy melkein ollenkaan kärpäsiä. Missä on kärpäset?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Samaa kärpästen puuttumista kyselee varmasti moni muukin. Aurinkoisena päivänä kanalamme maalatulla seinällä on lepäilemässä kärpäsiä. Siitä ne pyrähtävät ilmaan surinalla, joka tuo mieleen lapsuuden mummolamuistot. Kärpäsiä on siellä, missä on eläimiä ja lantaa. Kärpäset taas tuovat mukaanan lintuja, kuten pääskysiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit