Menkää siis ja tehkää

Lukijani!

Kirjoitin viimeksi kuusi viikkoa sitten. Tauko oli pakon sanelema, mutta kynä ruostui pahemmin kuin oletin. Muste sentään juoksee, vaan ei joutuisaan.

Koska Juha Vähäkankaan kesäkuussa postaama rippikouluaiheinen blogi innoitti minua, kirjoitin siihen lupauksen palata asiaan. Vihdoin on aika se lunastaa, vaikka kuluvan kesän rippikoulut lienee pidetty - suurimpia seurakuntia lukuun ottamatta.

Juha Vähäkangas kirjoitti 30.6: "Monet näistä [ulkoläksyt] ovat hyvinkin tuttuja, mutta vaikeammaksi muodostui lähetys- ja kastekäsky."

Ja minä kommentoin 5.7: "Meillä nimittäin syntyi käsittämätön ulkolukuinnostus, joka pienen piirroksen tukemana aluksi kohdistui vaikeaksi kuvaamaasi kaste- ja lähetyskäskyyn ja siitä onnistumisen iloa saaneena pian koko muuhunkin ulkolukupakettiin."

Lähtökohta oli, että opetusryhmään oli valikoitunut 85% poikia. Heistä iso osa tunnisti ulkoaoppimiskykynsä heikoksi. Muutamien ilmaisut olivat miltei yhtä epätoivoisia, kuin Jukolan Juhanilla, huhtikuisen blogini sankarilla.

Onneksi minulla oli kasa keinoja käytettävissäni. Siitä kiitos erään rouva kokelaan. Rippikouluaiheisessa kokelastutkielmassaan hän aikoinaan tahdikkaasti paljasti sivistykseni aukot. Niitä löytyi silloin sekä opetusmenetelmistä että suhteesta ns. erilaisiin oppijoihin.

Ulkoa oppimista tukeva menetelmä toimii lyhykäisyydessään näin: Menkää siis

Opettaja piirtää taululle tai fläpille tikku-ukkotasoisen sarjakuvan, johon kirjoittaa tekstikuplan sijasta vain ulkoläksyn sanojen alkukirjaimet. Hän selittää kuvan idean. Sitten rukous tms. luetaan yhteen ääneen läpi. Samalla opettaja osoittaa karaokemaisesti sitä kirjainta, jolla alkava sana on vuorossa. Sen jälkeen yksi vapaaehtoinen oppilas saa lukea ulkoluvun läpi. Ja suoritus onnistuu!

Oppilaille kerrotaan, että menetelmän ideana on henkilökohtaisten vahvuuksien käyttö. Jokainen oppija saa siis ulkoläksyä mieleen painaessaan vaikkapa vaihtaa sarjakuvaan sellaisen symbolin, joka tuo opittavan asian tehokkaimmin mieleen juuri hänelle. Ja sen, että oppimista tukevista kirjaimista kannattaa luopua mahdollisimman pian.

Tulos? Pojat olivat suorittaneet kaste- ja lähetyskäskyn ja muut ulkoluvut jo samana iltana, kun tikku-ukot olivat menneet kaikkien kansojen luo!

Sinun

Harmaa rovasti

2 kommenttia

    • Jouni Parviainen sanoo:

      Matias! Mukava, että menetelmä sytytti kipinän. Kommenttisi rohkaisee lyhykäisyydessäänkin siihen, että postaan seuraavaksi, miltä Isä meidän -rukous näyttää piirroskuvana. Siitä kaikki oikeastaan aikanaan tällä saralla alkoi. Tai ainakin melkein…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jouni Parviainen
    Jouni Parviainen

    Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.