Messuyhteisöt ovat olennainen osa paikalliseurakuntaa

Sastamalalainen pastori Jari Rankinen ehdottaa Elämää-lehden kolumnissaan, että eri paikkakunnilla toimivat messuyhteisöt voisivat olla osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntaa.

Omasta mielestäni ne yleensä ovatkin, siis sikäli mikäli ylipäätään ovat luterilaisia messuyhteisöjä. Mielestäni kaikkein tyypillisin messuyhteisö on Suomessa edelleenkin se tai ne luterilaiset messuyhteisöt, jotka säännöllistivät kokoontuvat jonkin Suomen ev.lut. kirkon paikallisen seurakunnan järjestämissä puitteissa. Muitakin messuyhteisöjä toki on ja nämä muut messuyhteisöt omalta osaltaan täydentävät paikallisten seurakuntiemme messutarjontaa.

Ei ole syytä vähätellä sitä yhteisöllisyyttä, joka säännöllisesti messuun kokoontuvan seurakuntaväen keskuuteen muodostuu. Näin erityisesti, kun paikallinen seurakunta osaa ammentaa jäsentensä tarjoamia vapaaehtoistyöresursseja myös messujärjestelyissä. Tätä pastori Rankinen ei toki omassa kolumnissaan tee, mutta ilmiselvästi käyttää termiä messuyhteisö koskien vain muiden kuin paikallisseurakuntien organisoimasta toiminnasta.

Messuyhteisöt ovat olennainen osa kirkkomme toimintaa. Minusta kirkkomme paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymien tulisi panostaa erityisesti omissa puitteissaan toimiviin messuyhteisöihin ja näiden yhteisöjen hengellisen elämän täyteyteen. Tämän lisäksi paikalliset seurakunnat ja mielestäni erityisesti alueelliset seurakuntayhtymät voisivat tukea ja antaa puitteita sellaisille yliseurakunnallisille messuyhteisöille, joiden toiminnan organisoinnin päävastuu on esimerkiksi jollakin hengellisellä järjestöllä tai muulla vastaavalla taholla. Tällöin todeksi eletään myös sitä, että näiden järjestöjen toiminta on osa evankelisluterilaisen kirkkomme toimintaa. Mikäli pastori Rankinen tarkoittaa juuri tätä. on ajatus erityisen kannatettava.

Erityisen tärkeänä ja mielestäni loppuun saakka vaalittavana asiana pidän kuitenkin sitä, että paikkakunnalla kokoontuvien paikallisseurakuntavetoisten messuyhteisöjen ja toisaalta järjestövetoisten yliseurakunnallisten messuyhteisöjen välillä vallitsee aito, ruohonjuuritasolta hengelliseen johtajuuteen ulottuva hengellinen ykseys, jota mahdollisesti erilaiset liturgiset ratkaisut eivät särje. Näin erilaiset messuyhteisöt ovat avoimia toinen toisilleen ja ovat aidosti osa samaa kirkkoa.

Pastori Jari Rankisen kolumniin liittyvä artikkeli: http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5830/messuyhteiso_osaksi_paikallisseurakuntaaa

Kirjoittaja

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki

Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.