Mestari jättää paljon kertomatta skientologiasta

Näin Paul Thomas Andersonin elokuvan Mestari ennakkonäytöksessä. Vaikka jotkut elokuvan tekijöistä saattavat väittää muuta, elokuvan innoittajana ja esikuvana on selvästi toiminut skientologia. Elokuva sisältää lukemattomia viittauksia skientologiaan ja sen perustajaan L. Ron Hubbardiin.

Lyhyt versio näistä seikoista: on vuosi 1950, karismaattinen johtaja kehittää filosofian ja terapiasysteemin. Keskeinen menetelmä tässä on auditointi, jota voisi kuvata eräänlaiseksi kuulusteluksi puolittaisessa transsitilassa. Tämä elokuvassa prosessoinniksi kutsuttu toiminta pyrkii saamaan esille ihmisten ongelmat ja traumat, joiden Mestari kertoo olevan peruja synnytyksen ja raskauden ajan rankoista kokemuksista sekä aiempien elämien aiheuttamia. Prosessoinnin avulla ihmisen ongelmat voidaan ratkaista.

Elokuva keskittyy skientologian varhaisvuosiin ja siihen miten Hubbardin kaltaisen miehen karisma, mielikuvitus ja hypnotisoijan taidot kohtaavat rikkinäisen, juuriltaan revityn ihmisen, joka etsii paikkaansa. Ihmiset saadaan uskomaan uskomattomiin asioihin ja he ryhtyvät puolustamaan aatetta aggressiivisinkin keinoin. Ihmisistä tulee sananjulistajia: ”Haluaisitteko hallita elämäänne? Tarjoamme ilmaista prosessointia. Se toimii.”

Elokuva ei kuitenkaan kerro kovinkaan paljon skientologiasta. Ehkä se ei ole elokuvan pyrkimyskään, mutta varoittelen niitä, joille on kerrottu kyseessä olevan elokuva skientologiasta. Elokuva ei oikeastaan edes kerro siitä miten uskonlahko perustetaan, koska seuraajien joukko on jo olemassa elokuvan alussa. En kokenut suurta ahaa-elämystä näiden myöhempien aikojen profeettojen persoonallisuuden suhteen. Elokuvaa voi kritisoida tarinan puutteesta, vaikka skientologiassa olisi aineksia vaikka minkälaisiin jännittäviin ja tunteita herättäviin kertomuksiin.

Elokuvassa ei kerrota miten skientologia alkoi keskittyä rahan tekemiseen ja miten se ajoi ihmisiä ympäri maailmaa pahoihin velkoihin heidän rahoittaessaan kallista harrastustaan. Miten skientologia saavutti 25 vuoden taistelun jälkeen aseman verovapaata toimintaa harjoittavana uskontona Yhdysvalloissa.  Miten se on pyrkinyt saavuttamaan aseman rekisteröitynä uskontona sen tuomine etuineen ympäri maailmaa. 

Myöskään ei kerrota kirkon lukuisista oikeustaisteluista, skientologien yrityksistä soluttautua useiden maiden hallintoihin, järjestöihin ja mediaan, vallanperimystaistelusta kun Hubbard kuoli, skientologien nykyisen johtajan David Miscavigen diktaattorimaisista otteista liikkeen johdossa, viimeaikaisista puhdistuksista ja loikkauksista, jotka ovat jättämässä liikkeen johtajan melkoisen yksin.

Elokuva ei kerro siitä miten skientologia on uskon vankila, joka kontrolloi jäsentensä elämän jokaista yksityiskohtaa ja josta eroaminen on tehty hyvin vaikeaksi. Eikä siitä miten se vaientaa kriitikkonsa julmasti. Tai miten se orjuuttaa ihmisiä, jotka uhraavat sille koko elämänsä ja rankaisee virheitä tehneitä sisäpiiriläisiä sulkemalla heidät vankileirejä muistuttaviin oloihin. Ja määrää perheenjäseniä katkaisemaan yhteydet skientologiaan kriittisesti suhtautuviin entisiin jäseniin. Nämä elokuvat odottavat vielä tekijäänsä. Hyviä kirjoja ja dokkareita on tehty näistä aiheista, suosittelen seuraavia: BBC Panorama, The Secrets of Scientology ja Lawrence Wright: Scientology, Hollywood, and the Prison of Belief.

Mestari ei myöskään kerro juuri mitään skientologien absurdeista opeista, jotka netti ja South Park ovat kuitenkin jo ansiokkaasti paljastaneet meille. Ehkä Anderson ei voinut olla kovin kriittinen skientologeja kohtaan, koska hänen kaverinsa Tom Cruise on skientologi ja David Miscavigen paras ystävä.

Skientologeja on Suomessa tietääkseni vain kourallinen, mutta ilmiö on mielenkiintoinen. Mestari on omiaan herättämään lisää kiinnostusta aiheeseen.

Kirjoittaja