Miesten kuolinpäivä


Viime viikolla vietettiin naisten palkkapäivää. Sen tarkoituksena oli nostaa esille palkkatasa-arvoa: koska naisten euro on 80 senttiä, he tekevät loppuvuoden työtä palkatta.

Samasta työstä kuuluu saada sama palkka. Jos ja kun naiset saavat samasta työstä pienempää palkkaa kuin miehet, on tilanne korjattava. Naisten matalampi palkka johtuu kuitenkin enimmäkseen siitä, että naiset ovat matalammin palkatuilla aloilla kuin miehet, tai he tekevät vähemmän ylitöitä, tai ovat enemmän sairauslomilla.

- - -

Tilanne on kuitenkin muuttumassa, koska yli puolet korkeakouluopiskelijoista on naisia. Valmistuvista juristeista, lääkäreistä ja ekonomeista jo yli kaksi kolmesta on naisia. Samaan aikaan viidennes parikymmpisistä miehistä on työelämän ja opintojen ulkopuolella. Tästä alkaa monilla polku ennenaikaiseen kuolemaan.

- - -

Kuuntelin pari viikkoa sitten pohjanmaalta tullutta radiokirkkoa. Saarnaaja ja liturgi olivat naisia, samoin kanttori. Seurakunnan virassa olevat luonnollisesti hoitavat tehtävänsä sukupuolesta riippumatta. Mutta myös kaikki kolme tekstinlukijaa olivat naisia. Valitsemalla lukijaksi edes yhden miehen, lapsen tai nuoren, voisi radiojumalanpalvelusvuorossa oleva seurakunta vahvistaa  kuvaa, että kirkko on kaikkien kirkko.

Työntekijäkunnan edustama sukupuolijako ei siitä oikein vakuuta, ei etenkään tulevaisuudessa. Kirkon alaa opiskelevista naisia on 83% ja miehiä 17%.  Tästä ei paljonkaan puhuta,  koska naiset ovat saavuttaneet heille pitkään ajetun tasa-arvoisen aseman. He vain ovat nyt tasa-arvoisempia kuin miehet.

- - -

"Nuorukaisen kuolla kuuluu." Näin piti nuorten kadettien vastata Ateenalaisten laulun sanoin vanhempien kadettien kysymykseen: "Mitä nuorukaiselle kuuluu?"

Näin se tuntuu olevan Suomessa. Eliniän odotteella verraten suomalaiset, 40 vuotta sitten syntyneet miehet kuolevat yhdeksän vuotta ennen samana vuonna syntyneitä ikäsisariaan ( lähde: Findikaattori, vastasyntyneiden eliniän odote v. 1976 syntyneillä pojilla 67,59 vuotta, tytöillä 76,32 vuotta).  Miesten vuosi on siten kymmenen kuukautta ja rapiat.

Pyhäinpäivänä hautakynttilää sytyttäessään voisi yksi ja toinen suoda ajatuksen suomalaisen miehen kuolinpäivälle. Tästä eteenpäin, vuoden loppuun, hän on naisiin verrattuna elävä kuollut. Siis jonkinlainen sombie.

- - -

Pyhäinpäivä onneksi muistuttaa muustakin kuin kuolemasta. Kristuksen pyhyys tulee syntiselle lahjaksi armosta, uskon kautta. "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat."

25 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Särkiö :” Kristuksen pyhyys tulee syntiselle lahjaksi armosta, uskon kautta. “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.””

    Me toisinajattelijat olemme vuosikymmenien ajan olleet ”pilgrims of time”, ja yhäkin turvaudumme Häneen ”who does not chance, whose love can lead us through the darkest night, to life and joy in everlasting light.”

    https://www.youtube.com/watch?v=MPe-MDmyOW4

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Tuula, ajatus ajan läpi kulkevista pyhiinvaeltajista muuttumattoman Jumalan valossa on kaunis nopeiden muutosten ja kasvavan pimeyden maailmassa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Pekka!

    Onpa erittäin herkullinen pohdinta. Kiitos.

    Tilastoja voidaan onneksi lukea positiivisemmallakin tavalla. Vuonna 2015 syntyneiden poika- ja tyttölasten eliniänodotteet ovat Tilastokeskuksen tiedon mukaan 78,5 ja 84,1 vuotta. Miehen ikäodote on siis runsaat 93% naisen vastaavasta. Vuoden pituuteen verrattuna vastaavasti 340 ja 365 päivää. Sillä erolla nuoret miespuoliset kansalaiset sinnittelevät elossa suunnilleen itsenäisyyspäivään saakka. Osuva ajankohta ja muistisääntö sekin!

    Jos zombie-vaellus alkaisi jo pyhäinpäivästä, poikalasten eliniänodotteeksi ilmoitettaisiin vain runsaat 71 vuotta.

    Kaiken kaikkiaan miehet saavuttavat naisia, vaikka vitkaan. Tasa-arvo on siis kehittymässä oikeaan suuntaan, jos nelikymppiset mieskohortit kuvaamallasi tavalla kärsivätkin kokonaiseliniän vertailussa.

    Yhdeksän vuoden ero tosin tuntuu niin hurjalta, että se viitannee eroon maakunnissa, joissa elävät lyhytikäisimmät miehet ja pitkäikäisimmät naiset. Itse nimittäin löysin Tilastokeskuksen v 2015 tiedoista nelikymppiselle vain viiden vuoden keskimääräisen eron vuonna 2015. Viiden vuoden ero johtaisi marraskuun 20. päivän tienoille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Olen pahoillani. Ajatus katkesi. Tulin laskeneeksi yllä olevaan kommenttiini eliniänodotteiden erotuksen suhdeluvun. Ero venähti siten lähes kaksinkertaiseksi todelliseen nähden.

      40-vuotiaalla miehellä oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 elinaikaa jäljellä 39,8 vuotta. Naisella viisi vuotta enemmän. Kokonaiseliniässä ero on 79,8/84,8 vuotta mikä tekee 21,5 vuorokautta vuoden mittaiseksi ajanjaksoksi suhteutettuna. Joulukuussa vietettävä Annan nimipäivä 9.12. lienee siten oikeampi keskimääräinen nelikymppisten suomalaisten elinajanodotteiden vertailupäivä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Jouni tarkoista kommenteista. Sinähän olet tilastoissa vahva, kuten olen oppinut. Vuonna 1976 syntyneiden miesten eliniän odote oli pyöreästi 67 vuotta ja naisilla 76 vuotta, siis noin yhdeksän vuotta enemmän. Jos katsotaan nyt 40 vuotiaiksi eläneiden eliniän odotteiden eroa, on se supistunut viiteen vuoteen. Tämä johtuu siitä, että tilastoissa eivät ole enää silloin mukana pari-kolmekymppisinä kuolleet nuorukaiset, joita on ollut naisia enemmän.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Parviainen sanoo:

      Sotien jälkeinen aika mukaan ottaen suurin ikävuosissa laskettu epätasa-arvo näyttää olleen 1978 syntyneellä ikäluokalla. Silloin miesten edessä oli arviolta 68- ja naisilla 78-vuotinen taival.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Jouni jälleen havainnosta. On varmaankin pohdittu, mikä juuri 1970-luvun lopun ikäluokissa teki miehistä näin paljon naisia hauraampia. Oliko se maalta muuton ja lähiöihin asettumisen seurausta, kun pojat eivät sopeutuneet muutokseen? Vai johtuiko se alkoholin saatavuuden lisääntymisestä, ruumiillisen työn ja liikunnan vähentymisestä, tupakan ja huumeiden vaikutuksista? Jotkut syövät yleistyivät.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Pekka, kun jaksat pitää hiljaisten miesten puolia nykyisessä ajassa. On tosiaan surkeaa miten monien miesten asiat ovat yhteiskunnassa päässeet rempalleen. Naisten heikko asema on antanut aihetta nostaa naisten asiaa, mutta samalla on käynyt jostain syystä niin, ettei miesten asioita ole paljon perään kuulutettu.

    Kuinka monet miehet ovatkaan rakastaneet perhettään ja raataneet itsensä hengiltä, lasten ja vaimon eteen. Kun sitten asiaa ihmetellään, niin vastaukseksi saa usein: “Kuka käski raataa… otsasi hiessä?”

    Miehen osa on monesti yksinäistä, mutta sen ei tarvitsisi sitä olla, jos vain huomaamme katsella ympärillemme ja pikkuhiljaa aloittaa miesten asioiden nostamisesta esille. Suurimpia ongelmia on miesten tosiaan kunnioittava asenne, joka estää toisen tontille menemisen, vaikka siihen tarvetta olisikin.

    Ei naisilta mitään pois, mutta monen miehen asiat ovat Suomessa jo huonommin kuin naisten. Kaikki panokset pitäisi laittaa myös nuoriin miehiin jotka ovat aika hukassa nykyisessä menossa. Miesten pitäisi ryhdistäytyä huolehtimaan omista “veljistään” paremmin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Ismo hyvistä näkökulmista. Itse yllä olevassa blogissani syyllistyn surkuttelemaan miesten tilannetta, mutta sinä aivan oikein näet miesten mahdollisuuden tukea hiljaisia ja syrjään jääneitä veljiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Tasa-arvokasvatus, jota Opetushallituskin on nyt aktiivisesti edistämässä, voi hyvin osaltaan auttaa näihin miesten ongelmiin. Miesten lyhyemmän elinajanodotetteen on arvioitu johtuvan muun muassa siitä, elämäntavat ja ruokailutavat ovat olleet perinteisesti “sukupuolittuneita” ja että myös niihin on liittynyt sukupuolirooleja ja erilaisia normeja koskien miehiä ja naisia. Perinteiseen miesnormiin ei ole kuulunut se, että pidettäisiin huolta muun muassa terveellisestä ravinnosta tai elämäntavoista. Kasvisten syöminen ei ole ollut miesten juttu. Tosimiehet ovat tupakoineet, juoneet viinaa, syöneet rasvaisia ruokia, punaista lihaa jne. Väkivalta ja väkivaltaiset kuolemat ovat niinikään ovat olleet miesten juttu. Poikien ja miesten on ollut – ja on edelleen – myös vaikeampaa/hävettävämpää hakea apua erilaisiin ongelmiinsa, myöntää olevansa haavoittuvaisia, tai myöntää tarvitsevansa apua. Miehen on kuulunut olla vahva ja riippumaton. Heikkouden myöntäminen ja avun hakeminen on katsottu epämiehekkääksi. Miehet ovat hoitaneet mielenterveysongelmiaan – ja hoitavat aivan liian usein edelleen – mieluummin viinalla ja muilla päihteillä, kuin että hakisivat apua. Yksi nykyajan huumeista näyttää olevan myös se, että sukelletaan internetin pelimaailmaan ja eristäydytään omaan kopperoon. Tämäkin huume näyttää olevan etenkin miesten (ja etenkin nuorten miesten) juttu.

    Särkiö nostaa esiiin myös sen, että kirkon alaa opiskelevista naisia on 83% ja miehiä 17%. Tarkoittaako “kirkon ala” sitä, että teologisten tiedekuntien opiskelijoista 83% on naisia? Jos näin on niin voi tietysti miettiä mikä tähän on syynä. Miksi miehet eivät ole kiinnostuneita työskentelemään kirkossa, tai papin ammatista? Johtuisiko se siitä, että pappi ei ole enää niin arvostettu ammatti kuin ennen? Pappeus ei enää myöskään tuo mukanaan samanlaista yhteiskunnallista auktoriteettiasemaa ja statusta kuin ennen, eikä se näin ollen ole sillä tavalla miehekäs/maskuliinen työ kuin ennen. Koska statuksen ja auktoriteettiasemien tavoittelu tulkitaan edelleen “miesten jutuksi”, niin tämä saattaa olla yksi syy sille, että papin työ ei houkuttele miehiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Sari, osut varmasti oikeaan, kun tuot esiin miesten elintapojen ja riskikäyttäytymisen merkitystä kuolleisuuteen. Nämä esinerkiksi ravintoon liittyvät tekijät ovat onneksi hitaasti väistymässä, joskin elintapojen osalta nuoret polarisoituvat. Monet ovat koukussa pelaamiseen ja päihteisiin, josta vanhemmat kertoivat pari päivää sitten Hesarin artikkelissa. Kirkollisten alojen välillä on suuria eroja. Teologian opiskelijoita miehiä on kolmannes, mutta varhaiskasvatuksen opiskelijoista miehiä on vain neljä sadasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Voitko siis Pekka (anteeksi,että sinuttelen piispaa, nutta olen jo niin vanha) kertoa, mikä on sinun näkemyksesi: miksi nuoret miehet, joita näet työssäsi päivittäin, syrjäytyvät / käyttävät päihteitä / tekevät itsemurhia? Miksi nuoret miehet eivät hakeudu kirkon töihin tai kasvatusalalle?

      Asun Belgiassa, ja täällä näyttävät nuorten miesten ongelmat olevan hyvin samankaltaisia kuin Suomessa, sillä erolla, että itsemurhia ei tehdä niin paljon.

      Kiitos kiinnostavasta blogistasi!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Seija, voit hyvin sinutella. Niinhän minäkin teen. Kysymyksesi on aiheellinen: miksi nuoret miehet käyttäytyvät itsetuhoisesti eivätkä hakeudu kirkon töihin? Maatalous- ja teollisuusvaltaisessa kulttuurissa oli mahdollista pärjätä kädentaidoilla, voimalla ja sisulla. 60-luvulta jatkuneessa murroksessa tämä maailma on hävinnyt, mutta miehisten ominaisuuksien ihanne on jäänyt jäljelle. Joku vertasi tilannetta ruunaan tammojen laitumella: taju omasta tehtävästä on jäljellä, mutta mahdollisuudet siihen on viety. Naiset ovat sopeutuneet paremmin murrokseen pitkäjänteisyydellään ja parantaneet opidkelemalla mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Pehmeiden arvojen hyvinvointiyhteiskunta asettaa miehen passiivisen vastaanottajan asemaan, kun aktiiviselle tekijälle ei ole tarvetta. Se syö itsetunnon ja mahdollisuuden pärjätä omillaan. Digitalisaatio ja tehostaminen syövät jatkossa vielä lisää palvelu- ja asiantuntijatyöpaikkoja. Sama tilanne on kaikkialla Euroopassa. Työmahdollisuudet hupenevat edelleen monilta, ellei ole valmis yksinyrittäjäksi. Luulen kuitenkin, että nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon mahdollisuudet tulevat tiensä päähän. Siksi uskon, että miestenkin ominaisuuksille tulee vielä käyttöä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Vielä Seijan kysymyksen toinen puoli: miksi miehet eivät hakeudu kirkon töihin? Yhteiskunnan muutoksen myötä kirkosta on muotoutunut hoiva- ja psykokirkko, joka keskittyy hoitamaan ihmisen rikkinäisyyttä ja rohkaisee itsensä sekä muiden hyväksymiseen. Nämä ovat myös miehille hyviä asioita, mutta kapea käsitys Kristinuskosta, jossa ihmisen ja myös Jumalan rooliksi jää passiivisesti hyväksyä tai sallia asiat niin kuin ne ovat. Luulen, että miehen ajatteluun keskimäärin sopii klassiseen kristinuskoon kuuluva lain vaatimuksen ja vapauttavan armon dialektiikka, jossa Jumala on pyhä ja kaikkivaltias, ja jossa ihminen kilvoittelee paremman maailman rakentamiseksi.Ainakin tämänkaltaista ajattelua – maallisessa mielessä- kohtaan nykyisessä miesvaltaisessa työhteisössäni. Sen toimintakulttuuriin kuuluu ajatus järjestyksestä ja normeista, joita noudatetaan. Periksi ei anneta.Kaverille ollaan kuitenkin reiluja, eikä yrittänyttä laiteta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      Tarkoitatko Pekka mahdollisesti sitä, että naisten “rakenteeseen” sopii paremmin “passiivinen hoiva-ja psykokirkko” ? Kun taas miesten rakenteeseen sopii paremmin aktiivisempi ja dynaamisempi kirkko, joka edustaa “klassista kristinuskoa”?

      (“klassisella kristinuskolla” perustellaan kirkollisissa keskusteluissa usein myös konservatiivisia sukupuolirooleja ja kielteistä suhtautumista samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin)

      Psyko-asioiden (ilmeisesti psykologisten kysymyksien) ja hoiva-kysymysten sijoittaminen naisiin (ja näiden asioiden liittäminen myös passiivisuuteen) siten, että nämä olisivat jotenkin naisten “rakenteeseen” kuuluvia ominaisuuksia, on vähän ongelmallista. Tällainen ajattelu on perinteisten sukupuolistereotypioiden mukaista, eikä mielestäni edesauta joidenkin noiden muiden epäkohtien korjaantumista, joista kirjoitit blogissasi. Mielestäni ajattelua tulisi ohjata sellaiseen suuntaan, joka olisi vähemmän sukupuolistereotyyppistä. Jos “psyko-ja hoiva-asiat” edelleen vaan liitetään etupäässä naisiin, niin tämä voi vahvistaa edelleen vaan sitä ajattelua, jonka ongelmallisuudesta puhuin aiemmassa kommentissani (yllä).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Kyse on myös siitä, että niissä ammateissa, joista on tullut naisvaltaisia (perinteinen hoito- ja kasvatustyö), palkkataso on jämähtänyt sellaiseksi, ettei se innosta uratietoisia ja ehkä vieläkin patriarkaalisen roolin mukaisiksi “perheen elättäjiksi” itsensä mieltäviä miehiä näille laskevien palkkojen (julkisille) aloille.

      Peliyritykset ja teknologia yleensä kiinnostaa miehiä. Niissä palkkatasokin on aivan eri luokkaa kuin julkisen sektorin (myös kirkon) töissä. Siitä myös miesten ja naisten eurojen erot sekä stressin ja kovenevan kilpailun tuomien vaatimusten ja pitkien työpäivien myötä miesten alempi ikäennuste (stressi laskee tunnetusti myös päihteiden käytön kynnystä ja lisää epäterveellisiä ruokatottumuksia).

      Kiitos Pekalle jälleen hyvästä blogista!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Sari, naisten hakeutuminen kirkon töihin, etenkin kasvatustyöhön, on varmaankin muokannut kirkkoa kuvaamaani suuntaan, missä hoiva ja itsensä hyväksyminen painottuvat. En tiedä syitä sukupuolittuneelle työnjaolla, mutta joka tapauksessa esimerkiksi varhaiskasvattajista yli yhdeksän kymmenestä on naisia. En puhunut mitään naisten rakenteesta tai sukupuoliroolien ja klassisen kristinuskon yhteydestä. Sen sijaan viittasin klassiseen kristinuskoon liittyvään lain ja armon vuorovaikutukseen sekä siitä nousevaan dynamiikkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Jounille, joka avasit palkkaerojen taustoja. Riskinotto ja stressin sietokyky liittyvät tavallisesti hyvin palkattuihin töihin. Ne myös saattavat rasittaa terveyttä, ellei vastapainona ole esimerkiksi riittävää yön lepoa ja liikuntaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Seija Rantanen :”Miksi nuoret miehet eivät hakeudu kirkon töihin tai kasvatusalalle? ”

    Ehkä yksi syy on se, mitä Paasikivi sanoi sodan jälkeen, kun suomalaiset pakotettiin likaamaan itsensä leimaamalla heidät Pariisin rauhansopimuksen sotasyyllisartiklojen avulla yksin syyllisiksi 2. maailmansotaan: “Petos ja valhe tuhoaa kansan sielun”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Yhteistä nuorille miehille ja naisille on tarkoituksenmukaisen elämän löytäminen ja henkilökohtaisen sopeutumisen vaatimukset yhteiskunnalliseen kontekstiin. Perheen perustaminen ei ole enää keskeinen kiinnostuksen kohde ja se tuottaa myös ongelmia perinteiseen mies ja naisroolimalliin kasvaneille nuorille. Yksilöt kärsivät edelleen, vaikka puhutaan aina joukosta.

    Ei pitäisi yleistää, mutta nuoria läheltä seuranneena näyttää siltä, että yksilöllisen menestymisen paineet ja odotukset ovat vieneet tyttöjä yhä pidemmälle koulutukseen ja työmarkkinoille, joissa ei kovin hyvin tahdo löytyä enää tilaa miehelle ja perheelle. Ja samaan aikaan miehet ovat luopumassa perheen perustamisen tarpeesta ja keskittyvät omien harrastuksiensa jalostamiseen ja lyhyisiin ja pintapuolisiin nais-suhteisiin…

    Sitoutuminen ja vastuun ottaminen yhteiskunnallisesti ei ole kovin trendikästä ja nuoret ihmiset rakentavat mielummin omaa elämäänsä, kuin yhteiskuntaa. Yksilökeskeisyyden korostaminen on jollain tasolla myös ajanut ns. Heikkoja nuoria marginaaliin, josta ei näytä oleva pois pääsyä hyvin menestyvien ja itsekeskeisten joukkoon. Masennusta ja syrjäytymistä ei voi estää lisäämällä arvotyhjää ihmiskäsitystä yhteiskunnan taholta, kuitenkin näin ollaan tekemässä joka paikassa ja rahalle luodaan tilaa asioiden ratkaisijana, vaikka sitä ei kaikilla ole.

    Paineet ovat kovia ja nuorten itsemurhat ovat edelleen iso kansan murhe, miesten osuus on vähentynyt, mutta edelleen 3/4 on miesten tekemiä. Nuorten kuoleman aiheuttajina se on edelleen suurimpia syitä kuolleisuudessa alle 25 v osalta, joka kymmenes on alle 25v. tekemä. (Yht . Miehet ja naiset)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Hei Pekka, en tiedä mistä tosiaan sain sanan “miehen/naisen rakenne” koska en ainakaan enää löydä sellaista kommenteistasi. Puhut kuitenkin “psyko-ja hoivakirkosta”, jonka liität naisiin, ja siihen, että jäädään passiiviseen vastaanottajan rooliin. Tälläinen passiivisuus ei mielestäsi sovi miehille. Mielestäni blogisi aiheena olevien ongelmien ratkaisemiseen ei kuitenkaan välttämättä auta se, että operoidaan edelleen näiden perinteisten sukupuolistereotypioiden pohjalta. Ajatus siitä, että naiset ovat passiivisia ja ulkoapäinohjautuvia, kun taas miehet ovat

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

      ..jatkan. Kun tas miehet ovat aktiivisia ja itsenäisiä, edustaa vanhoja sukupuolistereotypioita, joista olisi hyvä päästä eroon. Miksi on tarve liittää hoiva, psyko-asiat jne. passiivisuuteen, ulkoapäinohjautuvuuteen, ja naisiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ihmiskunnassa on tapahtumassa selkeitä muutoksia, jotka johtuvat nimenomaan naisten lisääntyneestä koulutuksesta ja perinteisen perhemallin aseman horjumisesta. Itä-Aasian maissa on todettu selkeä korrelaatio naisten koulutuksen ja syntyvyyden suhteen ja perinteiset perhe käsitteet ovat muuttumassa myös läntisessä maailmassa.

    Ajansaatossa perheiden ensijainen muoto ei välttämättä ole enää lapsi keskeinen ja pariskunnat luopuvat yhäti enemmän lisääntymisen tarpeesta. Asiaa on vasta alettu tutkimaan ja merkittäviä tilastoja voidaan odottaa jo lähivuosina.

    Kysymys kuuluukin, onko syntyvyyden vähentyminen hyvä vai huono asia? Suuressa kuvassa itsekeskeiset sivilisaatiot ovat aina hävinneet silloin, kun tilalle on noussut arvokulttuuri, joka on nousee yhtenäisestä ihmiskäsityksestä ja Jumala kuvasta. On myös todettava, että syntyvyyden sääntely hyvillä ehkäisymetelmillä on muuttanut syntyvän maailman painopistettä yhä enemmän läntisen maailman tappioksi.

    Tosiasia on, että nyt elävä väestö on kuollut sadan vuoden sisään kaikkinensa ja tilalle on syntynyt uusi väestö, joka muuttuu kaiken aikaa syntyvien lapsien ja heidän vanhempiensa kulttuurin mukaan.

    Onko läntinen kulttuurimme illankoitossa ja vaipumassa historiaan koska olemme sokeutuneet kilpailemaan toisemme hengiltä?

    Miehet ja naiset kuolevat yhdessä, jos heillä ei ole lapsia, mutta lapsien kautta he jäävät elämään, mitä runsaammin lapsia, sitä runsaammin he jäävät elämään. Yhteiskunta joka näkee ihmiset vain kuluttajina jonka tarkoituksena on vain kerryttää omaisuutta ja tuottavuutta, katoaa hyvinkin nopeasti arvo tyhjiöön. No nyt tämä karkasi jo aiheesta…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kyllä tämä kommenttisi Ismo kuuluu aiheeseen. Jos nuoret menettävät kiinnostuksen lasten saamiseen ja keskittyvät kilpailuun, uraan tai kulutukseen, jää keskeinen osa elämän tarkoituksesta yhteisöä varten toteutumatta. Ilman uusia sulupolvia kestävyysvaje vaihtuu kulttuurin kuolinkamppailuksi. Se voi jopa olla yhteisöllistä – tiedostamatonta? – itsetuhoisuutta, kun kokonainen sukupolvi oivaltaa, että sen kulutuskulttuuri uhkaa maapallon elämää. Samoin muistaakseni Sigourney Weaverin näyttelemä Ripley syöksyi Alien 3 -elokuvassa kaukaisella planeetalla laavajärveen, koska tiesi kantavansa sisällään elämää tuhoavaa petoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Olen samaa mieltä, että tiedostamaton itsetuho on läntisen elämäntavan tulevaisuutta, jollei tiedostaminen ja havahtumista tapahdu pian. Ilmastonmuutos ja jatkuva siirtolaisuuden lisääntyminen hallitsemattomasti ovat vakavia merkkejä väärästä suunnasta, johon olemme viimeisen maailman sodan jälkeen kulkeneet. Daniel puhuu neljännestä valtakunnasta joka tuhoaa kaiken elämän edellytykset ja tallaa jalkoihinsa kaiken ja asettuu Jumalan paikalle. (Dan.7:23) elämme juuri parhaillaan aikaa, joka näyttää pahentuvan kaiken aikaa ja ihmiset pelkäävät mikä maanpiiriä kohtaa. (Luuk.21.26)

    Olemme suurten kysymysten edellä ja ne tulevat varmasti olemaan ehkä juuri sitä, mistä Jeesus puhuu (Matt.24) “ahdistuksen aika”, joka edeltää Jeesuksen viimeistä tulemusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.