Mikä on Jumalan Israel 1 (4)?

 

Tämän tekstin olen julkaissut aikaisemmin v. 2012 (löytyy Blogiarkistosta). Julkaisen neliosaisena uudelleen, koska meneillään on keskustelu samasta aiheesta. En hyväksy ns. korvausteologiaa enkä tulkitse Room 11:26 niin, että Israel loppuvaiheessa kokee äkkikääntymisen.

 

Sanonta “Jumalan Israel” löytyy Gal 6:16:ssa. Se kuuluu KR92:n mukaan: “Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi!” KR38 ilmaisi taas asian näin: “Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille! Ja RK (Raamattu Kansalle) käännös puolestaan näin: ”Rauha ja laupeus kaikille, jotka elävät tämän säännön mukaan, samoin Jumalan Israelille!”

 

KR:n käännös on vastoin kääntämisperiaatettaan sanavastaavuudesta joutunut kovin kauas kääntäessään ”kai epi ton Israel tuu theuu” ”samoin Jumalan Israelille”. Tämä ei tee myöskään oikeutta Paavalin ajattelulle!

 

R92:ssa on perustellusti ja aivan oikein tarkennettu, mitä Paavali tarkoittaa Jumalan Israelilla. Hänen mukaansa on samantekevää, onko ihminen kansallisuudeltaan tai uskonnollisuuden harjoitustensa ja tapojensa puolesta juutalainen tai kreikkalainen. Pääohje on,“että hänet on luotu uudeksi (j. 15)! Kerskailu siitä, onko juutalainen tai kreikkalainen, kuuluuko ns. “luvattuun kansaan” vai ei, tai harjoittiko mitä uskonnollisia rituaaleja tahansa, on menettänyt tyystin merkityksensä.

 

Uudessa liitossa vanha ihminen uskontoineen on naulittuna Kristuksen kanssa ristille. Sieltä ristiltä ei palata minkään vanhan kaman kanssa, ei tulla uudistettuna juutalaisuskovaisena, ei valitun kansan jäsenenä eikä parempina ihmisinä. Siellä kuollaan kaikesta tästä! Uusi luomus ei synny vanhasta!

 

Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteikö ylösnousemuksen jälkeen olisi enää juutalaisia, kreikkalaisia tai suomalaisia. Luodessaan kaiken uudeksi Jumala ei hävitä kansallisuutta. Yhteys vanhan ihmisen ja uuden, Kristuksessa uudestisyntyneen ihmisen välillä on siinä, että vanhan kuollessa, niin kuin nisunjyvä kuolee, siitä kasvaa uusi varsi, niin kuin Jumala tahtoo ja itse kullekin sen oma varsi. Kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen (1Kr 15).

 

Siispä uudessa, uudistetussa maailmassa löytynevät edelleen kaikki kansallisuudet, joilla on omat asuma-alueensa ja rajansa. Se suuri ero on, että heidän kaikki “sukukirjansa” ja syntyperänsä ovat löytyneet ja tulleet tunnetuiksi, onhan heidän keskellensä noussut “pappi, joka voi käyttää uurimia ja tummimia” (Neh 7:65). Tämä pappi on Herra Jeesus Kristus! Hän on lunastanut heidät kaikesta “isiltä peritystä, turhasta vaelluksesta”, perinnäissäännöistä ja kaikesta muustakin omavanhurskauden pönkäämiseksi tarkoitetusta tekorihkamasta. Se kaikki on itse asiassa syntiä ja peittää allensa todellisen, Jumalan kuvaksi luodun, syntyperäisen “juutalaisen” tai “kreikkalaisen” ihmisen!

 

On kuitenkin tärkeää ymmärtää se tosiasia, että ristillä ei kuolla silmänräpäyksessä. Jeesuksen omalla se kestää koko ajallisen loppuelämän. Tämä merkitsee sitä, että uskovan on pidettävä itseään Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuna koko uskonvaelluksensa ajan, kunnes vanhasta henki lähtee.

 

Vanha ihminen ei omin voimin suostu pysymään ristillä ja kuolemaan. Sen sijaan Jeesus pysyi ristillä aina ristinkuolemaansa asti ja voitti. Sen vuoksi uskovaa kehotetaan alati tutkimaan itseänsä, onko Kristus hänessä. Koetuksen kestää vain se, joka yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa on ristiinnaulittu (2 Kr 13:5). ”Vanhurskas SAA elää, jos hän pysyy uskollisena”, siis riippuu rakkaudesta uskollisena kiinni Jeesuksessa, kohtalonyhteydessä sekä elämässä että kuolemassa. Jos tämä yhteys pääsee irtoamaan, vanhurskas, siis uskovakin kuolee!

 

Kun vanhan kuolema tapahtuu lopullisesti vasta ylösnousemuksessa, on ainoa keino vaeltaa tässäkin suhteessa Paavalin antaman “tämän säännön”, “tämän ohjeen mukaan”. Sääntö, ohje, kreik. kanoon, mittakeppi, arviointiperusta, ”kanooninen” ohje, jonka mukaan uskovien tulee elää!

 

Ei sovi ryhtyä uudelleen pitämään hengissä esimerkiksi vanhaa, juutalaisesta syntyperästä käsin ymmärrettyä valitun kansan jäsenyyttä pakanoista koostuvan Jumalan kansan rinnalla! (Tähän näkemykseenhän RK:n käännösratkaisu viittaa!) Ei ole kahta pelastustietä! Muttei myöskään ns. ”korvausteologiasta” ole kyse!

 

Tämä sääntö, ohje on siis voimassa niin kauan, kuin “kuolemasta elämään” siirtyneen uskovan elämässä vielä eletään ristin alla. Siinä asennoidutaan siten, ikään kuin“vanha olisi kadonnut ja uusi sijaan tullut” ja toimitaan sen mukaan! Ei anneta vanhan karata ristiltä nostamaan uudestaan pystyyn “vanhaa Israelia” rituaaleineen ikään kuin palovakuutuksena, että jotain ns. lihallisestakin Israelista saataisiin pelastettua mukaan!

 

“Koko Israeliin” kuuluvat syntyperästään tai kansallisuudestaan riippumatta vain ne, jotka uskomalla Jeesukseen ovat siirtyneet kuolemasta elämään ja pysyvät Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuina uuden elämän vaelluksessaan aina siihen saakka, kunnes lopullisesti uuden maailman syntyessä vanha on lopullisesti kadonnut ja uusi on sijaan tullut!

 

Todettakoon, että Paavali, evankeliumia julistaessaan toimi kahden kulttuurin, hellenistisen sivistyksen ja juutalaisen kirjanoppineisuuden välimaastossa. Mutta päätaistelun, mistä erityisesti Galatalaiskirje kertoo, hän kävi juutalaisuuteen päin, ettei ns. judaismi olisi päässyt voitolle kristikunnassa. Jos näin olisi päässyt käymään, meillä olisi tänä päivänä monenlaisia pelastuslisiä sun muita “lihanpyhityssakramentteja” joka lähtöön! Esimerkiksi ympärileikkaus ja kaikkinaiset ruokasäännöt ja pesut kuuluisivat jokaiselle.

 

“Huuda avuksi Hänen nimeään, anna kastaa itsesi” – uskovan jokapäiväistä arkirutiinia!

 

Nyt on uuden liiton (uudistetun liiton Jer 31:31-40) kansalle määrätty kaste, joka ei ole suinkaan mikään “lihanpyhityssakramentti”, vaan pikemminkin “lihanpoistosakramentti”.

 

Siinähän liha tuomitaan Kristuksen kanssa ristille ja kuolemaan Hänen kanssaan. Paavalille sanottiin: “Anna kastaa itsesi,anna pestä syntisi pois!” (Apt 22:16)Ulkonainen, vedessä toimitettu kaste ei kuitenkaan pese pois syntejä. Lihan saasta ei kastevedellä puhdistu. Sellaiseen puhdistukseen ei Paavaliakaan kehotettu, vaikka tämä Raamatun kohta onkin näin usein väärin ymmärretty. Tässä kehotetaan suostumaan vesikasteeseen merkiksi ensinnäkin siitä, että myöntää, kuten tilanne oli Nooan aikalaisten kohdalla, olevansa täysin jumalaton ja hukkuvansa Jumalan peruuttamattoman tuomion vesiin ja toiseksi siitä, että haluaa ainoana mahdollisuutenaan astua uskon kautta “Kristus-arkkiin” pelastuakseen Jumalan tuomion alta. Tähän omaansakin toivottomaan tilanteeseen Nooa löysi ”armon” (cheen)!

 

Käytännössä tämä tapahtuu siten, että uskova Jeesuksen opetuslapsena uuden elämän toivossa sitoutuu Kristuksen kanssa ristillä kuolettamaan syntisen lihansa. Tämä syntinen liha on ainaisen “huonon omantunnon” lähde, kuten Pietari tähän kirjeessään viittaa (1 Pt 3:21). Näin uskova pyytää hyvää omaatuntoa Jumalalta, että Jumala Jeesuksen veriansion tähden tämän tekisi, kun ihminen itse ei siihen omin voimin pysty.

 

Tämä tapahtuu siis vain ristin alla, jossa Kristuksen veri pesee jatkuvasti vanhan ihmisen teoista kuolettaen vanhaa, jotta Kristuksen Henki saisi antaa sijaan uutta elämää ja hallita niin kauan kuin tässä kuoleman ruumiissa viivymme. Vasta ylösnousemuksen tapahduttua tämä kuolemisen ja uuden syntymän prosessi on saavuttanut lopullisesti täyttymyksensä. Vasta siinä vaiheessa ihminen on lopullisesti syntynyt uudesti!

 

Ristin alla uskova ihminen joutuu siis jatkuvasti antamaan luvan Vapahtajalleen antaa kastaa itsensä ja pestä pois syntinsä, jos mielii vaeltaa hyvällä omalla tunnolla! Toisin sanoen “hyvän omantunnon liitossa” (1 Pt 3:21) voi kristitty vaeltaa vain jokapäiväisen parannuksen ja ristin alla!

 

Selvennettäköön vielä: Kehotus “anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” kuuluu siis jokaiselle Jeesukseen uskovalle joka päivä eikä vain uskontien alussa! Uskovan tulee suostua koko uskonelämänsä ajaksi tähän jumalalliseen tekoon, missä vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa riisutaan Kristuksen Hengen toimesta pois ja puetaan uuteen. Vihdoin ylösnousemuksessa Kristuksen tullessa tämä prosessi saa lopullisen päätöksensä!

 

Näinhän uskonpuhdistaja Martti Lutherkin opetti, että “meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana”. (Lutherin Vähä katekismus)

6 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Olet Reino perehtynyt varsin perusteellisesti kysymykseen “Jumalan Israelin” ja kirjaimellisen Israelin eroavaisuudesta.

    Rohkaisen sinua Jeesusta Kristusta siteeraamalla: “Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.”Mark12:34)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ylläpito välitti tällaisen palautteen:

    “Hei, toimitukseen tuli palaute: Reino Marjakangas 7.8.16 MIKÄ ON JUMALAN ISRAEL 1 (4) Gal. 6:16 Arvoisa toimitus: Olin lukenut ko. artikkelin ja mieleeni tuli, että tarkistaisin sen ainoan kreikankielisen tekstin Marjakankaan kirjoituksessa, koska se tuntui oudolta. Tulokseksi tuli, että teksti ei ollut yhtäpitävä kreikankielisen Uuden testamentin eikä Martin Lutherin siitä tekemän saksankielisen käännöksenkään kanssa. Hän oli nimittäin jättänyt pois sanat “ ja Jumalan ” Israelille kreikkalaisesta tekstistään. Koko kyseinen artikkeli perustuu tähän kreikankieliseen lauseeseen Galatalaiskirjeessä sen luvussa 6 jakeessa 16. Pyydän ystävällisesti lähettämään tämän tiedon artikkelin kirjoittajalle ja että hän vastaavasti uusii kirjoituksensa. Hänellä on vanhakin kirjoitus aiheesta, joten pyydän myös tarkistamaan sen. Viestin välittäen Olli Seppälä logo1_rgb-pieni_rajattu Olli Seppälä julkaisupäällikkö Kotimaa24 & Kotimaa Pro 0405877411 Hietalahdenranta 13 00180 Hki PL 279, 00181”

    Kysymys ylläpidolle: Miksi palautteen lähettäjän nimi puuttuu?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kommentoin poikkeusellisesti ylläpidon kautta lähtettttyä palutetta, vaikka siitä lähettäjän nimi puuttuukin.

    Pidän yleensä tällaisia, nimettömiä tai henkilöllisyytensä nimmerkillä tai muuten salaavia viestejä juoruakkamaisina, usein kiertoteitse vihjailuina lähetettyinä, ylimielisinä trolleina, joille ei kelpaa, ollessaan eri mieltä, rehti keskustelu ja pohtiminen asiallisin argumentein, että ovat eri mieltä. Tällaisesta en toki pahennu.

    Viestittäjä väittää, tarkistaessaan “sen ainoan kreikankielisen tekstin Marjakankaan kirjoituksessa, koska se tuntui oudolta. Tulokseksi tuli, että teksti ei ollut yhtäpitävä kreikankielisen Uuden testamentin eikä Martin Lutherin siitä tekemän saksankielisen käännöksenkään kanssa.”

    Lainattu kreikalnkielinen teksti on täysin yhtäpitävä ja tarkoin NOVUM TESTAMENTUM GRAECE:n Nestle-Alandin laitoksesta lainattu. Siinä kritisoin RK:n, Raamattu Kansalle sanavastaavuusperiaatteella tehtyä käännöstä, en siis KR82:n käännöstä, joka ei ole mainitulla sanavastaavuusperusteella käännetty ja josta totesin myöhemmin myönteistä. Näistä periaatteista asiantunteva olisi heti huomannut, että kritiikkini kohteena on Raamattu Kansalle käännös eikä kirkkoraamatun käännös. Valitettavasti kopioidessani omia tekstejäni toisen kappaleen alussa KR oli vaihtunut KR82:ksi.

    Tämä oli viittaamassani Blogiarkistossa kyllä oikein. Tämän olen nyt korjannut. Samon kreikkalaiseen tekstiin lisännyt jatkon, eli “tuu theuu” (“Jumalan”). Tämä kreikankielen alkutekstin laajempi lainaus ei toki tekstin yhtäpitävyyttä muuta!

    Kreikan prepositio “epi + akkusat. merkitsee “ylle”, ei siis “samoin”. Luther on tämän kääntänut sanalla “über” (ylle), siis aivan oikein.

    En siis katso olevan aihetta uusia kirjoitustani. Kopiontivirheitä tulee meille jokaiselle, muta yleensä pienemmät virheet lukija kyllä kykenee ymmärryksellään selvittämään! Jopa ns. arvoisat “besserwisseritkin”, jos haluavat!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiitos, Rauli, kommentistasi!

    Siteeraamassasi kohdassa Jeesus opettaa kirjanoppinutta fariseusta, joka juuri oli antanut hyväksyvän vastauksen ja siten osoittanut oppimishalua. Siitä ei tiedetä, jatkoiko tämä mies edistymistään uskon tiellä myöhemmin. Mutta Jeesus ei sijoita häntä ilman muuta Jumalan valtakuntaan, vaan vierelle, lähelle. Tähän valtakuntaan ei niin vain tulla edes järkevillä vastauksilla, ei edes kirjanoppineen Raamatun tuntemuksella eikä kyvyllä ottaa vastaan Jeesuksen opetuksia. Jumalan valtakuntaan pääsemisen edellytyksenä on parannus ja uudestisyntyminen (Jh 3:5).

    Pohdinkin, Rauli, tässä, mihinkä Sinä Jeesusta siteeratessasi, jossa sanot rohkaisevasi minua, minut sijoitat? Jumalan valtakunnan lähellekö, siis kuitenkin ulkopuolelle, jolloin haluat rohkaista minua jatkamaan kenties aina Jehovan todistajaksi saakka päästäkseni sisälle Jumalan vk:aan, vai? Olisikohan meidän syytä keskustella tarkemmin tästä asiasta?

    Selvennän tässä omaa ajatteluani pohjaksi.

    Jeesuksessa Jumalan valtakunta tuli lähelle. Siksi Johannes Kastaja ja myös Jeesus julistivat, että on tehtävä parannus, siis käännyttävä Jumalan parannettavaksi, muuten ei pääse valtakuntaan, Jumalan hallitusvallan alle, jossa julkisesti hyväksytään jo saatu kuolemantuomio, osoitetaan katumusta ja suostutaan myös kuolemaan, ei vain elämään, Jumalan Pojan kanssa. Vesi tässä kuvaa vanhan luonnon hukuttamista, jonka Jumala itse tahtoo tehdä, jos vain ihminen itse haluaa siihen suostua. Kielteisessä tapauksessa jo saatu kuolemantuomio pidetään vanhurskaan Jumalan päätöksellä voimassa. Vanha luonto ei peri Jumalan valtakuntaa.

    Jumalan valtakuntaan ei myöskään liitytä, siihen SYNNYTÄÄN. Tämä tapahtuu siten, että Jeesus itse antaa elämän ja vain niille, jotka uskovat Häneen Hänen itsensä antamalla uskolla, siis ”Jumalan Pojan uskolla, ei omallaan, alhaalta käsin, ”uskomalla Jeesukseen”! Näin tapahtuu, tai, kuten Jeesus käytti alkukielen hyvin voimakasta modaalista apuverbiä, “täytyy” (Jh 3:7) tapahtua, muuten ei päästä sisälle Jumalan valtakuntaan!

    Uudestisyntyminen “vedestä ja Hengestä” on juuri tätä. Siinä ihminen siirretään uuteen liittoon. Jeremia profetoi tästä luvussa 31. Jakeessa 33: siinä Jumala ilmoittaa tekevänsä uuden, siis paremman liiton Israelin heimon kanssa siten, että Hän kirjoittaa oman lakinsa, “tooransa”, so. ”isällisen opetuksensa”, siis saman lakinsa, mikä siihen saakka oli luettavissa ulkopuolella ihmisen kivitauluissa ja vaati täydellistä tottelemista. Tällä kertaa uudessa liitossa tämä laki kirjoitetaan ihmisen sisimpään, sydämeen.

    Tätä kautta Jumala siis ilmaisee aikovansa itse vaikuttaa “tahtomista ja tekemistä” (Fil 2:13). Mutta tähän sitten useimpien logiikka loppuukin. Ei huomata syvemmin pohtia, miksi sitten Jumalan Israelissa uudessa liitossa tarvitaan vielä saada aikaan ”tahtomista ja tekemistä? Eikö Kristuksessa oleva ole jo uusi luomus? Silloinhan ”se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2Kr 5:17)!

    Jo sanassa Israel on vastaus eo. kysymykseen. Nimen Israel merkitys puhuu Jumalan taisteluista, sodasta. Jumalan Israelissa, vaikka siihen on jo ilmestynyt uusi Elämä, on vielä kesken vanhan ihmisen kuolema. Uuden Elämän saaneessa uskovassa vielä taistelee kaksi vastakkaista voimaa: liha henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan. Lihan puolella on suitsissa, sotimassa kuskipukilla itse paholainen, toisella puolen Jumalan Henki! Tottakai Henki tulee voittamaan lopuksi, mutta välillä ihminen on tässä niin avuttomassa tilassa, todella ”viheliäisessä”, kuten Paavali sanoo, niin ettemme aina kykene itse tekemään, mitä haluaisimme. Silloin Henki tulee avuksemme tässä heikkoudessamme.

    On erittäin tärkeää ymmärtää, että Uusi Elämäkin ilmestyy meihin aluksi täysin avuttomana ja heikkona, kuten Jeesus-lapsi syntyi tähän maailmaan heikkona ja avuttomana ja tarvitsi hoivaa, kapalointia, ravintoa, puhtainta saatavilla olevaa paikkaa, tallin seimeä. Tästä kaikesta huolehtivat vanhemmat, Joosef ja Maria. He olivat valmiit luopumaan jopa kotiseudustaan ja menivät Egyptiin, suojellakseen lasta Herodeksen vihalta. Tämän maailman ruhtinas pyrkii tänäkin päivänä tuhoamaan jokaisen orastavankin sanan kylvöksen.

    Tässä olisikin malli jokaiselle paikallisseurakunnalle toimintaan. Ei riitä vain Sanan kylväminen. Jeesuksen todistajina meidän pitää saatella evankeliumin saarnaaminen ”todistuksen kanssa” (Mt 24:12). On välttämätöntä, että ”tämä valtakunnan evankeliumin” arvostaminen nousee meissä esimerkiksi kaiken keskinäisen riitelymmekin yläpuolelle. Se olisi todellista ”todistukseksi” julistamista, että meillä olisi sellainen keskinäinen rakkaus, joka ei perustu opilliseen yksimielisyyteen eikä jonkin piispallisen tai järjestöllisen instituutin välittäjä- ja määräysasemaan, vaan Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen ehdoitta! Ja sehän onnistuu vain ristin alla, itsensäkieltämisen tiellä, yksin ainoan Välimiehen Jeesuksen alaisuudessa. Käytän mieluimmin risti-ilmaisua, koska se kuuluu raamatulliseen kielenkäyttöön enempi, kuin paalu-sana.

    Niin, Rauli, veljeni Kristuksessa. Näistä kaikista voimme keskustella ja olla eri mieltäkin. Itse koen, että minulla on Jumala, joka on halunnut henkilökohtaiseen suhteeseen kanssani. Tällainen suhde minulla onkin ja se on kestänyt ja vahvistunut vuosikymmeniä. Suhteeseen kuuluu, että molemmin puolin myös kuunnellaan toisiamme. Minä puhun Hänelle ja Hän puhuu minulle Pyhän Henkensä kautta, joka on asuvaisena minussa. Monen monta kertaa Hän on antanut voimansa näkyä, sairaita on parantunut, pari kolme henkilöä ovat heränneet koomasta, yksi heistä kolmen viikon jälkeen, jne.. Kun on kirjoitettu, että Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa (1Kr 4:20), olen itse varma siitä, etten ole valtakunnan ulkopuolella, vaan sisällä. Jos olet erimieltä, Sinun täytyy näyttää se Raamatun sanalla toteen, muuten en usko. Keskustellaan!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas
    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.