Mikko Malkavaara: Kirkkopäivät on hengellinen kotini ja herätysliikkeeni

Eilen en kyennyt oikein avaamaan Facebookia sen jälkeen kun keskustelu kirkkopäivien mainoskampanjasta oli alkanut. Olin samaa mieltä useimpien keskustelijoiden kanssa siitä, että kampanja oli epäonnistunut. En ollut niin kiinnostunut yksittäisistä kuvista ja teksteistä ja niiden synnyttämistä mielikuvista, vaan siitä, että rakkaat kirkkopäivät olivat toimineet tavalla, että niitä lyötiin. Suru syntyi kai siitäkin, ettei minulla ollut kykyä puolustaa, koska kampanja antaa väärän viestin eikä anna mitään mielikuvaa siitä, mikä kirkkopäivät on.

Tein kirkkopäiviä ammatikseni (tai osana vakituisia työtehtäviäni) vuodesta 1985 vuoteen 2001 ja olen senkin jälkeen osallistunut kirkkopäiviin eri rooleissa.

Kirkkopäivien pääajatus on vuodesta 1918 alkaen ollut kutsua seurakuntien edustajia, ennen muuta maallikoita, mikä tarkoittaa nyt ja tarkoitti ennenkin etenkin luottamustehtäviin valittuja, mutta myös pappeja ja muita työntekijöitä neuvottelemaan kirkon kannalta keskeisistä, usein nimenomaan yhteiskunnallisista, mutta myös kirkon omaan työhön, kuten uskontokasvatukseen, jumalanpalvelukseen tai sielunhoitoon liittyvistä kysymyksistä.

Kun kirkolliskokous oli muuttunut kaksi kertaa vuodessa kokoontuvaksi, kirkon eri työaloille oli muotoutunut moninaisia omia neuvottelukokousjärjestelmiä ja kirkkoa oli demokratisoitu muutenkin niin, että aloitteiden tekeminen kirkon päätöksenteolle oli huomattavasti helpottunut, kirkkopäiville oli haettava uutta suuntaa.

Viimeiset "vanhamuotoiset" kirkkopäivät jaostoineen pidettiin Lahdessa 1985 ja Helsingissä 1987 ja ensimmäiset "uusimuotoiset" Tampereella 1989. Olin Tampereen kirkkopäivien pääsihteeri ja pääsuunnittelija, joten olin aika keskeisessä roolissa muutostyössä, mutta en sitä tietenkään yksin tehnyt.

Mallia yritettiin ottaa vähän Saksasta ja muista maista, mutta toisaalta todettiin, että Suomessa on ainutlaatuisuustekijänsä, jotka on otettava huomioon. Siksi haluttiin rakentaa sille vanhalle nuorkirkolliselle ajatukselle, josta on käytetty myös nimitystä "kirkon sisäinen ekumenia". Vaikka kirkkopäivillä oli ollut välillä jopa avantgardistinen ja uusien ideoiden syöttäjän ja testaajan leima, keskeistä oli se, että paikalla olisivat kaikki työalat, kaikki herätysliikkeet ja kaikki toistensa kipakat vastustajat.

Ajatus on ollut, että paikalla on kaikki sellainen, mikä mahtuu Suomen luterilaiseen kirkkoon ja välillä painotetusti koko kristilliseen maailmanlaajuiseen kirkkoon. John Vikström piti hienon puheen Oukun kirkkopäivillä vuonna 1981. Siinä hän kuvaili, miten kirkkopäivillä on yhtaikaa esillä niin paljon keskustelua, näkökulmia ja uudistusehdotuksia, että ne kasautuvat ikään kuin pinoksi ja korkeaksi vuoreksi, jolle osanottajat nousevat ja pääsevät näkemään korkealta kohti tulevaisuutta ja siellä edessä olevia tehtäviä ja haasteita.

Aina tässä ei ole oikein onnistuttu. On ollut paljon niitä, joille kansanjuhlapainotus on ollut niin tärkeä, että kirkkopäivillä on nähty myös kirkkoa hieman karnevalisoiva ja kansanomaistava tehtävä, mikä sekin voi olla tärkeä, jos se tehdään hyvin, mutta jossa huomio kiinnittyy enemmän yksittäisiin tilaisuuksiin kuin kokonaisvaltaiseen ja jotenkin filosofiseen ajatukseen, jollainen Vikströmin hieno näky on.

Minulle kuitenkin kirkkopäivien kokonaisidea on tuntunut kestävältä ja olen uskonut, että tämä perinne tunnetaan ja sen mukaan toimitaan. Usein olen väittänyt kirkkopäiviä hengelliseksi kodikseni tai herätysliikkeekseni. En ole hengeltäni oikein heimouksiin taipuvainen enkä ole pärjännyt partikulaari-intressejä tai jotakin hengellistä traditiota ajavissa kuppikunnissa. Minulle tärkeää on ollut kokonaisvaltainen näky kirkosta ja sen suunnasta, eivät niinkään osatavoitteet tai erillispainotukset.

Yksittäiset mainoskampanjat ovat mitä ovat. Joskus ne menevät aivan pieleen. Nyt syntynyt mylläkkä osoittaa, että tällä kertaa kirkkopäivien suunnittelijat ja päättäjät epäonnistuivat pahasti. Minua se surettaa kovasti.

Huomaan kuitenkin, etten jaksa ruveta yhtään miettimään yksittäisen mainoskuvan synnyttämiä ajatuksia. Minä suren kirkkopäiviä. Haluaisin niin kovasti, että kirkkopäivät onnistuisivat, ne olisivat kutsuvat ja ne vahvistaisivat kirkkoa ja kokonaisnäkyä kirkosta siitäkin huolimatta, että juuri nyt se on aivan järkyttävän jakaantunut. Nykyisenkaltaisessa tilanteessa kirkko tarvitsisi mitä kipeimmin onnistuneita, mutta samalla kipeitä kysymyksiä selkeästi esiin ottavia kirkkopäiviä. Nyt ei pidä hyssytellä, vaan katsoa kohti ongelmia. Sitä varten kirkkopäivät ovat.

Kirkon sisäisistä keskusteluista turvapaikanhakijoiden puolesta toimiminen lienee avioliittolain ohella juuri nyt keskeisimpiä. Kirkkopäivien ohjelmassa , tosin jo perjantaina (19.5.) , jolloin koko väki ei ole vielä paikalla, on tarjolla kansliapäällikkö Päivi Nergin sekä turvapaikanhakijoiden puolesta voimakkaasti työtä tehneiden, pastori Marjaana Toiviaisen sekä Pakolaisneuvonnan ja Suomen Punaisen Ristin edustajien keskustelu. Kiinnostavaa on, että se on sijoitettu vähän yli 300 henkeä vetävään saliin, kun samaan aikaan 1800 hengen pääsalissa on muuta ohjelmaa.

Toivon sydämestäni, että kirkkopäivät onnistuisivat ja olisivat kirkolle ja sen tulevaisuudelle tärkeät, vaikka mainoskampanja onkin mitä on.

Mikko Malkavaara

6 kommenttia

  • Olli Seppälä sanoo:

    Hieno tuo Vikströmin kuva ohjelmapaljoudesta, joka muodostaa vuoren jonka laelta osallistuja näkee kauas.

    Pari kertaa Saksan evankelisilla kirkkopäivillä käyneenä ymmärrän, miksi sieltä on haettu inspiraatiota. Toki kyse on tuiki eri perinteestä, mutta hyvät ideat kannattaa hakea sieltä missä ne ovat – varsinkin jos eivät ole pultilla kiinni lattiassa…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Itse pohdin Kirkkopäivien roolia blogijutussani. Myös minulle Kirkkopäivät ovat tärkeät ja toivon niille parasta menestystä ja siunausta. https://www.kotimaa24.fi/blogit/kenen-kirkkopaivat-ja-kenen-kirkko/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Mikon analyysi kirkkopäivien luonteesta on hyvin osuva. Ja yhtä lailla olen suruissani niiden nykytilasta. Ja jotain perspektiiviä minullakin on asiaan. Kyllä niistä yritettiin jo 1970-80 luvulla tehdä myös kansanjuhlaa: Simo Palosuo oli vieraillut Saksan kirkkopäivillä ja puhui niistä hyvin innoissaan. Mutta ei tullut silloinkaan kansanjuhlaa, mutta tuli kuitenkin parhaimmillaan uusien ideoiden ja kiihkeiden keskustelujen foorumi ja testirata.

    Tuo John Vikströmin puhe 1981 oli muuten todella merkittävä ja sillä hän puhui itsensä arkkipiispaksi. Otsikoin puhereferaatin silloisessa Uudessa Suomessa: ”Hullut vievät kirkkoa eteenpäin, viisaat pitävät sen pystyssä.” Pätee edelleen, kirkon kaikesta pirstoutumisesta huolimatta.

    En nyt ota kantaa tähän mainosjupakkaan sen enempää, koska kaikki siitä on jo sanottu FB-keskusteluissa – mihin muuten kaikki merkittävä kirkollinen keskustelu näyttää siirtyneen.

    Mutta yhden huomion haluan nostaa esiin: yritin Kirkkopäivien nettisivuilta saada jonkinlaisen yleiskuvan ja kiteytyksen siitä, mitä Turussa on tarjolla. Mutta siinä kävi kuten Mikko osuvasti sanoo kirkosta: se ”on järkyttävästi jakautunut”.

    Tarjontaa tuntuu olevan joka lähtöön, mutta tarjonnan kahlaaminen on tuskastuttavaa. Varsinainen tieto on kätketty yleisluonteisten otsikoiden alle. Kyllä olisin kaivannut muutamaa ylitse kaiken menevää highlight tiivistelmää – nimenomaan siitä, mitä kirkko haluaa itsestään kertoa Turussa toukokuussa. Kolme kansantajuista pointtia olisi riittänyt, ihan konkreettisesti.

    Ja yhdellä lauseella sivustolla kuitataan, että kirkkopäivät on reformaation juhlavuoden yksi päätapahtuma Suomessa. Mutta ei se missään näy – ei ohjelmassa eikä ainakaan nettisivujen visuaalisessa ilmeessä edes yhden logon vertaa.

    Jotenkin nyt jää pääviestiksi se, että tulkaa kepeästi Turkuun, meillä on niin kivaa ja kaikille on kaikkea. Ja sanottakoon selvästi: en haikaile menneitä vaan uusia rohkeita avauksia. Enkä oikein jaksa uskoa, että ne tulevat entisiltä tai nykyisiltä presidenteiltä tai piispoilta tai vanhoilta gospellaulajilta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Onko resursseja liikaa, jolloin ohjelmaa tupataan myös liikaa? Näin ainakin itse koen. Rajatumpi tarjonta ja siihen kuitenkin erilaisia ohjelmia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kuosmanen sanoo:

      Olen Toivo samaa mieltä. Nyt jos koskaan olisi kirkolla – ja myös kirkkopäivillä – aika aloittaa rönsyjen leikkaaminen ja keskittyä olennaiseen.

      Toisaalla FB keskustelussa ehdin jo todeta, että kirkolla menee edelleenkin taloudellisesti ilmeisesti ihan hyvin. Siksi päällekkäisiä, alekkaisia, rinnakkaisia, limittäisiä ja sisäisiä organisaatioita ja näkemyksiä riittää jokaiseen lähtöön. Viesti on myös kunkin organisaation mukainen, siis varsinainen kaikenvärinen ilotulitus, jossa kokonaisuus hämärtyy.

      Olennaiseen keskittymiseen antaisi hyvää pohjaa viime vuonna julkistettu tulevaisuuskomitean mietintö. Mutta kovin laihalta tuntuvat siitä ainakin kirkolliskokoukselle vedetyt johtopäätökset. Toivottavasti tällä viikolla Turussa syntyy sen suhteen jatkokäsittelyssä jonkinlainen herätysliike. Tai edes ryhtiliike.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Hannu Kuosmanen kirjoittaa asiaa.

      “Toisaalla FB keskustelussa ehdin jo todeta, että kirkolla menee edelleenkin taloudellisesti ilmeisesti ihan hyvin. Siksi päällekkäisiä, alekkaisia, rinnakkaisia, limittäisiä ja sisäisiä organisaatioita ja näkemyksiä riittää jokaiseen lähtöön.”

      Jos ei taloudellisesti menisi hyvin, ei ev.lut. kirkollamme olisi varaa tuohon ralliin sen enempää kuin sekoilla noilla mainostamisillakaan. Odottelen tässä ilmeisesti kirkolliskokouksen jälkeen julkaistavaa tilinpäätöstä 2016. Haluan saada tiedon, mitä vaikkapa tuo mainostamispuuhastelu maksaa.

      “Toivottavasti tällä viikolla Turussa syntyy sen suhteen jatkokäsittelyssä jonkinlainen herätysliike. Tai edes ryhtiliike.”

      Ei tapahdu, jos vanhat merkit paikkansa pitävät ja niinsanotusti vielä toistaiseksi “varat vyörää”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    YKSI KERRALLAAN -blogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa24:ssä. – Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä ylläpitoon.