Miksi me hyväksymme tämän?

Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana.
Isä, kun oli sitä mieltä, että hänen oli hyvä tietää mitä lapsi juo. Isä vai ei tullut ajatelleeksi sitä, että muillakin oli näihin nyyttikesteihin omat tuomiset.

Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Mukana oli tietysti jokunen raitiskin. He pitivät huolta toisista. Pahimmin päihtyneillä oli kotiolot rempallaan. Se selvisi nopeasti heidän kanssaan jutellessa.

”Vanhempien pitäisi katsoa peiliin”: on moni aikuinen minulle sanonut, kun asian olen esiin nostanut. Mitähän se hyödyttäisi. Peilistähän saattaa katsella henkilö, jonka omakin elämä on hajalla. Tai sitten työ vie kaiken ajan ja lapselle ei jää aikaa eikä riittävää huolenpitoa.

Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Annamme tuon kaiken tapahtua. Emmekä millään tavoin edes yritä puuttua siihen. Poliisi hoitakoon asian. No poliisit ajavat hiljaa alueelle ja nuoret siirtyvät syrjään hetkeksi. Mitäpä poliisi näille lapsille voi. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan?

Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Mikäli satumme heidät jostain löytämään. Tosi outoa, että hyväksymme tämän kaiken mukisematta.

93 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Huomenta eli nukahdin jo 9 maissa joten en nähnyt viimeisiä viestejä kuin vasta nyt aamulla eli voinen tulla keravalle 11 maissa jos käy Pekalle? Ilmottele paikka vaikka ari.pasanen(at)luukku.com niin ilmestyn sinne.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Päivää on pitänyt jännityksessä. Milloin soi puhelin tai ovikello ja saan tavata Arin. Olisi kiva tavata suuremmallakin joukolla tässä kesän aikana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Sorry, ei välittynyt tieto ihan ajoissa eli luin lähettämäsi s-postit vasta kun olin jo orimattilassa ravi päivää viettämässä. Samaa ravia menee vielä huomennakin ja illalla tampereelle töihin ajelen viikoksi eli siirtynee ensi viikon loppuun jos hyvin käy kun en tiedä aina omista reiteistäni kovin paljoa etukäteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pentti Korhonen sanoo:

    Mukavaa huomata, että olen kerrankin Pekka Pesosen kanssa samaa mieltä, siis lasten ja aikuisten juomisesta. Kirkko ei suhtaudu kielteisesti viinin juontiin, joka sekin on alkoholijuoma. Viitataan tietenkin ehtoollisen asetussanoihin. Niinpä rallissa sanotaan: “On paavin elo ihanaa / hän kaikki anerahat saa. / On viini kallein juomansa / oi jospa paavi oisin ma!”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.