Miksi pahuuden voimat tempaa ihmisen järkyttäviin tekoihin?

Viime sunnuntaina Rautavaaralla sattuneen kuolonkolarin taustat alkavat selvitä. Liikenneonnettomuudessa kuoli nurmeslainen nainen sekä hänen kolme lastaan. Ylen uutisen mukaan poliisi epäilee, että nainen ajoi henkilöautonsa tahallaan päin linja-autoa, jonka kyydissä oli perheen isä. Menehtyneistä lapsista kaksi nuorinta oli linja-autossa olleen miehen. Poliisi on päässyt kuulustelemaan perheen isää, jonka kertomuksen mukaan sunnuntain kuolonkolaria edelsi riita perheen kotona. Perheen isä suunnitteli eroa avovaimostaan.

Kyseessä on siis perhetragedia. Samalla kuitenkin loukkaantui myös yhdeksän perheen ulkopuolista ihmistä. Tekotapansa vuoksi tilanne vertautuu esimerkiksi koulusurmiin, jossa tekijä lopuksi surmaa itsensä. Jäljelle jää vain yksi kysymys: Miksi? Miksi ihminen päätyy tuhoamaan oman elämänsä ja samalla mahdollisemman monta muuta elämää? Riittääkö ”äkillinen mielenhäiriö” selitykseksi? Miksi paha ottaa ihmisen valtaansa?

En niinkään nyt haluaisi setviä tämän yksitäisen perheen tragediaa, vaan pohtia hieman yleisemmällä tasolla, miksi pahuuden voimat kääntyvät ihmisessä rakkauden voimaa suuremmiksi?

51 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Ihminen päättää täysin itse omasta toiminnastaa, kantaa vastuun tekemisistään. Geeniperimällä on luonnollisesti oma osuutensa hänen käyttäytymis kuvioihinsa.

    Tässä ei ole mitään tekemistä saatanalla, pirulla, enkeleillä, taivaallisella sotajoukolla, perisynnillä, ja muilla kuvitelluilla, utopistisilla, käsityksillä.

    On todella positiivista todeta paavi Franciscuksen ajattelua, jota voidaan vaikkapa soveltaa tähäkin keskusteluun. ” Hän ( Jumala ) loi ihmiset ja on sallinut heidän kehittyä omien lakiensa mukaan “.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Ihmettelen tuota ahkeruutta kieltää pois Saatanan valta maailmassa ja ihmisen turmeltuneessa luonnossa. Se juuri on uskon merkitys, päästää ihminen vapaaksi Saatanan vallasta. Siksi Paavalikin sanoo (Room). Ne, jotka ovat turmeltuneen luontonsa vallassa, eivät voi olla Jumalan mieleen. Pyhä Henki ohjaa ja auttaa uskossa olevaa ihmistä rakkauteen ja anteeksiantamiseen vihan ja koston sijasta. Ihminen joka tappaa lapsensa ja itsensä, eihän sellainen ihminen voi olla uskossa. Hän on uskonsa ja Hengen menettänyt, se on UT:n ja Tunnustuksemme mukaan aivan selvä asia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Unto Räsänen sanoo:

      “Tässä ei ole mitään tekemistä saatanalla, pirulla, enkeleillä, taivaallisella sotajoukolla, perisynnillä, ja muilla kuvitelluilla, utopistisilla, käsityksillä”, kirjoittaa Reijo Suni. Hieman outoa, kun hän komppaa paavi Fransiskusta, joka tuolla uutisissa kiittää pahojen henkien pois manaajia…

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reino Suni sanoo:

      Unto Räsänen

      Reijo Suni ei ole tietääkseni kirjoittanut mitään näissä ketjuissa. Jos tarkoitat minua niin haluan tuolla kommentilla osoittaa paavin ajattelutavan muutosta ihmiskeskeisen arvostuksen suuntaan. Askel askeleelta eteenpäin. Katolisessa opissa ovat muutokset todella kiven takana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tauno Wikström sanoo:

      Tämän maailman ruhtinas on todellisuutta.Se löytyy kaikista historiakirjoista ja sanomalehdistä. Saatana on todellisuutta, mutta sillä on voittajansa. Maailmassa on hyvä ja paha. Tämä on uskon asia ja se onkin helppo uskoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Esa Blomster sanoo:

    Korjaus tekstiin Esa Blomster 29.10.2014 07:25 Saatanan vaikutus ihmisen elämässä saa voiman synnistä ja voi saada aikaan mitä tahansa,kun se saa vallan, Tämän vaikutuksen jokainen tunnistaa,kun tarkastelee sitä millanen voima on vaikuttaa itsessään,kun tietää mikä on oikein ja kuitenkin tekee väärin. Miksi ???,siksi koska synti asuu ihmisen lihassa ja pitää sisällään kaiken mahollisen pahuuden. Kaikilla ihmisillä se ei näy oman elämän päättämisenä,mutta kaikissa oman elämän päättäminen asuu syntinä lihassamme ja on mahdollinen. Kun tämän tuntee ja tiedostaa itsessään ei tarvi ihmetellä surullisia tragedioita. Syntiin lankeemus oli ihmiselämän suurin katastrofi.

    Kristus tuli ristinkuolemallaan vapauttamaan ihmisen synnin vallasta,silti synti asuu lihassamme ajallisen elämän ajan ja poistuu kun ihminen kuolee. Tämän tähden Kristitylle kuolema on suuri voitto ja vapautus. Ihminen ei voi vastustaa synnin voimaa,mutta turvautuessa Kristukseen hän voi elää elämää niin että synti ei hallitse ihmisen elämää.Silloin se on kristuksen voimaa ihmisen elämässä,eikä ihmisen voimaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Minä olen pienesti tutstunut pahan olemukseen vankilalähettinä. Paljon en tiedä, mutta joitakin kertomuksia olen kuullut. En kuitenkaan yhtään sellaista, että joku lähtisi kaupungille juhlimaan ja olisi päättänyt esimerkiksi puukottaa jonkin tuntemattoman. Niin suurta huvia ei kai sentään hengenriistäminen vielä ole.

    Miksi sitten on aseita mukana ravintoloissa tai vastaavissa. Taustalla saattaa olla joku pelko jotain ihmistä kohtaan ja siksi ikäänkuin varmuuden vuoksi turvantuottajana voi olla vaatteisiin piilotettava vahingontekoväline mukana.

    Itse tapahtumia on ainakin kahdenlaisia. sananharkasta syntyy helposti tappelu, jossa häviävä osapuoli parantaa osakkeitaan väkivaltavälineillä. Erikseen ovat sitten tapaukset, jossa juhlaporukassa vain joku menettää henkensä ja viimeiseksi paikallejäänyt saa syytteen. Oikeesti on tapauksia, että ihminen istuu teosta, jota ei muista tehneensä.

    Sitten on vielä kolmas kategoria, joka ilmaistaan sanoilla: Näin punaista, joku niksahti päässäni esim. En ole ollut siinä tilassa, en tiedä onko asia juuri niin, vai onko oikeudenkäyntiä varten kehitetty termi, joka vapauttaisi asian tarkemmasta identifioinnista. Jos oikeasti punaiset valot menevät päälle, kannattaisi myös ottaa huomioon henkimaailman todellisuuden.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Ihmisen omanarvontunto vaikuttaa myös kykyymme käsitellä ja ymmärtää kohdalle tulevaa kärsimystä. Tässä ei ole kysymys siitä, että mitä vahvempi sen parempi. Kirkko voisi edes puhua rukouksen mahdollisuudesta vaikeuksien keskellä, mutta käytännöllisenä asiana, jolloin usein alitajuisen tuskan syyt saavat ajatuksellisen ja sanallisen muodon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Viimeaikaiset hiljentävät tapahtumat ovat saaneet meidät ihmettelemään miten selittämätöntä pahaa jatkuvasti tapahtuu? Miksi?

    Ei ikävät tapahtumat ja onnettomuudet maailmassa mitään uutuuksia ole, silti meitä puhuttelee aina, kun syyttömät ja pienet lapset saavat kärsiä yhä enemmän maailmassa ja se tuntuu pahalta.

    Syyllisen onnettomuudesta me taas sanomme helposti, että sai ansionsa mukaan.

    Voimme olla tämän kaltaisten tapahtumien tähden hyvän ja pahan olemuksesta mitä mieltä hyvänsä ja väitellä siitä loputtomasti totuudesta, mutta se mitä Raamatun totuus käsite maailmasta ja ihmisestä ilmoittaa, tulisi olla kirkkaana Kristityn ymmärryksessä, kun puhutaan Raamatullisesta maailmankatsomuksesta, ihmiskuvasta ja synnin vaikutuksesta maailmassa.

    Jumalattoman ihmiskäsitykset ja maailmakäsitykset ovat kaikkien ihmisten tiedossa luonnostaan, sillä heille totuus on usein vain syksyn lehti, jota sattuman tuulet heiluttelevat. Jumala lapsille totuus on Jumalan Sana.

    On joskus hyvä kysyä miten Raamattu ja Jeesus käsittelee ihmisten usein kohtuuttomiakin kohtaloita ja usein kuultua kysymystä: “Jos Jumala on rakkaus, niin miksi Jumala sallii pahan?”

    Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: “Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”

    Jeesus vastasi: “Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt.” Joh 9.

    Meillä on usein sellainen käsitys, että elämän tulisi olla kuin paratiisissa, vaikka Raamatun selvän ilmoituksen mukaan ihminen on ajettu kirouksen alle pois paratiisista kuoleman alle.

    Paratiisissa ei ollut kuolemaa, mutta ihminen sai kuoleman omakseen vääryyden palkkana ja koko ihmis-suku joutuu nyt kantamaan tuon yhden ihmisen kautta tulleen vääryyden taakan. Se tuntuu kohtuuttomalta, kun pieniä lapsia kuolee, mutta sille me emme voi mitään, vaikka kuinka tahtoisimme voittaa kuoleman tässä elämässä. Meillä on hyvät lääkärit ja paljon tietoa, mutta kuolema voittaa.

    Me olemme edelleen kaikki tässä maailmassa mukana, tahdomme tai emme. Synnin vaikutus näkyy kaikkialla ja synnymme tänne kuoleman alle. Raamattu kertoo meille, että kuolema on synnin palkka ja ilman syntiä ei ole kuolemaa. Kun ymmärrämme, että synti on aina kuoleman aiheuttaja, niin voimme tehdä sen johtopäätöksen, että kaikki ovat synnistä osallisia, koska kaikki kuolevat, vastasyntyneet lapsetkin voivat kuolla, vaikka eivät ole tehneet mitään pahaa.

    Myös Jumalan kieltäjät kuolevat Adamin synnin seurauksesta, koska ovat syntyneet tähän maailmaan.

    Meidän on vaikea käsittää, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että maailma on pahan vallassa, ellemme ymmärrä, että koko luomakunta huokaa tuon synnin alla, josta Raamatussa puhutaan. Eläimetkin kuolevat tuon synnin tähden, niin totaalista se on.

    Paavali sanoo: “Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Room.8:20-23

    Raamatusta saa sen käsityksen, että kuolema ei ole mikään luonnollinen asia vaan se on vihollisuus, jonka Adam sai osakseen, koska kuunteli vaimoaan ja sai sen tähden osakseen häädön paratiisista kirouksen ja kuoleman alle ja sen tähden voidaan sanoa, että synnin palkka on kuolema.

    Epäusko koitui ihmisen kuolemaksi sillä Adam ei uskonut Jumalan Sanaa, ja Eva uskoi valehtelijan valheen ja sen seuraukset ovat nyt nähtävillä maailmassa perkele on tämän maailman pää ja ruhtinas.

    Jumala kuitenkin lupasi vaimon kautta syntyväksi siemenen, joka on Kristus ja joka tulisi tekemään tyhjäksi perkeleen vallan. Kuolema hallitsee ihmistä kunnes ihmisen pääksi asettuu Kristus, joka ottaa ihmisessä kaiken vallan. Sen jälkeen ihminen ei enää kuole vaan elää iankaikkisesti.

    Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja on sen tähden lähettänyt meille Vapahtajan, joka yksin voi pelastaa ihmisen kuoleman vallan alta. Ihmiselle se ei ole mahdollista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Paavalin ja Augustinuksen ymmärrys Jeesuksen kuoleman merkityksestä on pohja uskonsisällön käsitykselle, mistä myös kirkkomme julistaa. Tässä opin käsityksessä kiinnitytään vankasti myös pahan ja synnin olemukseen maailmaa ohjaavana voimana niin, että kirkkomme kieltää Ihmiseltä mahdollisuuden tai kyvyn moraaliseen ja henkiseen edistymiseen. Kuitenkin Vanhasta Testamentista voi löytää toisenkinlaisen ymmärryksen asialle, vaikka se sitten on erilainen. Johtopäätöksenä kysyn miksi kirkkomme ei halua antaa jäsenilleen sielun hoito-opetusta. Eikö Ihmisen moraaliopetus ole kirkolle merkittävää ja arvokasta Siksipä hieman Ihmiselle annetusta vapauden lahjasta. Vapaus tarkoittaa siis Ihmiselle annettua Jumalan suurenmoista lahjaa ja tämä on samalla Ihmisen kehityksen kriteeri. Raamatun kielellä tämä tarkoittaa kehityskulun alkamista siitä, kun Ihminen alkoi taistella eläimellisiä vaistojansa vastaan. Mooseksen kirjan ensimmäinen luku siis kertoo, että eläimet eivät ole vapaita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että eläimet tekevät sen, mitä niiden pitää tehdä. Mutta samalla tavalla Jumala loi ensimmäisen Ihmisparin kuudentena päivänä, mutta tällöin Heillä ei vielä ollut omantunnonlahjaa. Kun Jumala kahdeksantena päivänä puhalsi ja kielsi, tarkoitti tämä uuden diskontinuiteetin, epäjatkuvuuden ilmaantumista ja samalla tämä tarkoitti tehtävän antamista Ihmiselle. Näin omatunto on annettu Ihmiselle Hänen jatkuvaa kehitystänsä varten, mikä tänä päivänä on vielä pahasti kesken. Valitettavasti kirkkokunnat ymmärtävät asian suvullisesti siirtyvänä perisynnin substanssina, mikä kieltää ihmiseltä henkisen ja moraalisen edistymisen, mikä olisi Jumalan Ihmiselle antama tehtävä yrityksen ja ponnistuksen kautta. Näin Meidän valintamme on kulkea pääsääntöisesti lihan- ja animaalisten vaistojen ohjaamaan suuntaan tai taistella edellistä vastaan, mikä tarkoittaa osallemme myös tulevaa fyysistä kärsimystä, puutetta, jatkuvaa Itsensä kieltämisen tuskaa, välittämistä silloinkin, kun varmasti Emme halua ja anteeksiantamisen vaikeuden hyväksymistä. Olkaa Pyhät, sillä Minä olen Pyhä. Haaste on suuri, mutta olisi oikein hyvä huomata, että kun haluamme valita moraalisen tien kulkea, se ennen pitkää vie Meidät myös henkiselle tasolle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Unto Räsänen sanoo:

    Reino Suni, pahoittelen virhettä etunimessäsi, mutta se lainaamani kohta kirjoituksessasi poikennee rajusti nyk. paavin metafysiikasta.

    RS: “Tässä ei ole mitään tekemistä saatanalla, pirulla, enkeleillä, taivaallisella sotajoukolla, perisynnillä, ja muilla kuvitelluilla, utopistisilla, käsityksillä.”

    Mistä tiedämme varmasti, ettei jokin ulkopuolinen voima käskenyt Nurmeslaista äitiä ohjaamaan autoaan päin linjuria?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Lauri Lahtinen 29.10.2014 09:03 “Minä olen pienesti tutstunut pahan olemukseen vankilalähettinä. Paljon en tiedä, mutta joitakin kertomuksia olen kuullut.”

    Edellä oleva kommentti on hyvin kuvaava, pahan olemassa olo tunnustetaan ulkopuolella vaikuttavana, onko todella näin vai miksi toiset tekevät kauheuksia ja toiset eivät????

    Itse olen kohdannut pahan voiman omassa elämässä, se vei ja houkutteli moniin asioihin jotka eivät olleet Jumalan tahto, olin kuuro ja sokea enkä kuullut Jumalan ääntä.

    Kun kohtasin Jeesuksen ja nöyrryin tunnustamaan syntini ja tein parannuksen niin silmäni aukesivat NÄKEMÄÄN oman pahuuteni eli olisin ollut täysin kykenevä kaikenlaiseen pahuuteen, siis vaikka kuvittelin eläneeni ns “hyvää” elämää ilman että satuttaisin toisia, ainakaan tahallani.

    Mikä esti minua tekemästä “todellisia” kauheuksia, nyt ymmärrän että kuitenkin Jumala on kaiken takana eikä saatanalla ole täydellistä valtaa ihmiseen, siis Jumala sallii kauheuksia toisille ja toisille ei, jos paha saisi päättää niin kaikki ihmiset olisivat kaiketi kuolleet tappaen toisensa, näin ymmärrän.

    Tässä onkin pahan valheen täydellinen juoni, saada toiset tekemään kauheuksia ja toiset tuomitsemaan niitä(tekopyhyys), siis tuomitsijat eivät ymmärrä että itsekkin olisivat täysin kykenevä samoihin tekoihin joita tuomitsee ja kuitenkin myös “pienetkin” synnit ovat samanarvoisia Jumalan edessä, tätä ei voi ymmärtää ilman että Jeesus parantaa (avaa silmät omasta tilasta) ja tekee todella vapaaksi synnin ja kuoleman laista. Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen niin samalla tulee todellinen Jumalan pelko, enää ei voi rypeä siinä saastaisuudessa jossa ennen eli koska ymmärtää että se erotti Jumalasta, alkaa pyhitys joka kestää lopun elämää, uudestisyntynyt yhä enemmän ja enemmän muuttaa mieltänsä Jeesuksen Sanan mukaiseksi ja näin elämä muuttuu.

    Joh.8:34 Jeesus vastasi heille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. 36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Pekka Väisänen antaa moraalille ja vapaudelle suuren roolin nojaten vanhaantestamenttiin, mutta uusitestamentti kumoaa vanhan ja niin vanhasta on tullut voimaton.

    Tuomas sanoi hänelle: “Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?”

    Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet.” Filippus sanoi hänelle: “Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme”.

    Jeesus sanoi hänelle: “Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: ‘Näytä meille Isä’?

    Ei kirkko ole lain saarnaa lopettanut, mutta lain tie on suljettu ja Jeesus on tullut tilalle.

    Lain tie on moraalin ja lainnoudattamisen kautta saatava vanhurskaus, mutta Armo on kokonaan toinen Tie. Se ei ole lain ja armon sekoitus, vaan uskon kautta saatava vanhurskaus joka annetaan lahjaksi uskon kautta Kristuksen, joka ei perustu enää lain noudattamiseen, vaan Rakkauteen joka täyttää koko lain. Ihminen on synnin sisällä vapaa, mutta lakiin nähden sidottu syntiin, koska ei voi lakia täyttää. Sen tähden on löydyttävä toinen tie täydelliseen vanhurskauteen.

    Synnin orja ei voi siis itseänsä vapauttaa, vaikka riistäisi itseltään hengen, sen tähden ihminen, joka tulee synnin tuntoon lain kautta kuolee myös sen alle, ellei löydy ulkopuolista vapauttajaa. Paavali sanookin: “Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.” Room.7:9-10

    Synti on meissä, sen me tiedämme lain kautta, vaikka kieltäisimme sen. Laki siis herättää meissä synnin tunnon.

    Sielun hoitoa on ennen kaikkea Evankeliumi, joka voi tehdä ihmisestä todellisesti vapaan ja silloin ihmisestä tulee Kristuksen vanki, joka on ihmiselle autuas osa.

    Ihminen taistelee Jeesusta vastaan juuri synnin tähden, koska luulee voittavansa itse synnin ja vasta loppuun ja verille asti taisteltuaan syntiä vastaan, ihminen saattaa nöyrtyä Jumalan käden alle ja luopua siitä, minkä on luullut omistavansa, eli itsensä ja vapautensa, joka olikin vain synnin vapautta. Puhutaan myös synnin sokeudesta ja kuten tunnettua sokea ei näe, ellei joku avaa sokean silmiä.

    Me olemme kaikki syntymäsokeita. Joh.9 luku kuvaa koko ihmiskuntaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Neljän lapsenlapsen isoäidin pohdiskelua tässä miehisessä keskustelussa:

    “Olenko minä veljeni vartija?” Kun lähimmäinen on täynnä punaista silmitöntä raivoa, huomaako sen joku? Sanooko joku:-Jospa rouva nyt rauhoittuisi ja lähtisi kotiin. Oliko autossa tuttuja? Tunsiko avomies vaimonsa, miten ärhäkästi tämä reagoi suuttuessaan, oliko tavaroita lennellyt aiemmin kotona? Miten hän odotti sanaharkan päättyvän? Mitkä olivat naisen elämän arvot? Lapset, perhe, mies, vai hän itse vain? Voimakas suuttumus, voimakas aivan yksin jäämisen tunne. ja voimakas auto alla on äärimmäisen huono yhdistelmä. Nyt minä näytän kaikille. Vain tämä on mielessä, ei huuto, pyyntö Jeesus auta! Kun pahan valta kasvaa sisimmässä….

    Se mitä tapahtui, ei saisi enää tapahtua. Kenellä on korvat hän kuulkoon ja kenellä silmät hän nähköön. Me emme kaikki ole vahvoja vaan toinen on heikompi toista. Tunnen syyllisyyttä äitinä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Pasaselle. Kun en ole Jumalan varjeluksen takia joutunut suuriin selkkauksiin, niin ajattelin kertoa mitä olen saanut selville. Jos kohtaan vaikkapa sielunhoidossa ihmisen, jolle on käynyt pahoja asioita, ei häntä taida auttaa, jos alan puhua, että minä se vasta paha olen. Siellä ihmiset näkevät teeskentelijän heti eikä puhettakaan, että joku kuuntelisi. Siellä on kyse totuudesta, onko olemassa jotain, joka oikeasti auttaa.

    Jos ei ole istunut vankilassa, ei kannata siellä alkaa kuvailla miltä se tuntuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jukka Kivimäki
    Jukka Kivimäki

    Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.