Miksi rukoilemme, jos emme odota vastauksia?

Olen saanut monia rukousvastauksia. Jopa sellaisia, joissa Jumala on selkeästi puuttunut asioihin, aivan käsittämättömällä tavalla. Tavalla jota en osannut lainkaan odottaa, en edes toivoa. Olin vain hädissäni huokaissut asian Hänelle. Samalla hetkellä hätätilanteeni on kadonnut ja valtaisa ilo ja riemu on täyttänyt mielen. On aivan käsittämättömän hienoa, että Jumala - kaiken luoja ja ylläpitäjä- välittää kuunnella Pekan huolia ja murheita ja puuttua niihin voimalla taivaasta.

Jokainen rukousvastaus on suuri ihme. Jotkut väittävät ettei ihmeitä tapahdu. Ehkäpä se johtuu vain siitä, etteivät he osaa ihmetellä.

Luonto-ohjelmia katselen usein ihmettelevien silmälasien läpi. Millainen onkaan Jumala, joka on luonut kaiken tämän? Oikeastaan ei tarvitse edes niitä ohjelmia avuksi. Riittää kun ihmettelen itseäni. Käsiä ja jalkoja, suuta ja päätä. Kaikki on valmistettu hyvin ihmeellisellä tavalla.

Monet jäävät vaille rukousvastauksia, myös siksi, että käsittävät rukouksen väärin. Sehän on pohjimmiltaan vain sitä, että avaamme sisimpämme ja kerromme hätämme hänelle. Rukous itsessään on ihme. Siinähän ollaan avoimessa kommunikaatiossa Jumalan kanssa. Sellainen ajatus menee ihan yli käsityskykymme.

Tuskin meidän kovin paljoa tarvitsee Jumalaa neuvoa, jotta hän selviää kaikesta.
Rukousten kuuleminen on aina ihmeellinen kokemus. Niihin ei totu koskaan. Rukous on itsessään yksi kaikkein suurimmista ihmeistä. On ihmeellistä tietää että Jumala on valmis auttamaan voimakkaasti jokaista joka on ehyellä sydämellä Hänelle antautunut.

On aina rohkaisevaa, kun kuulee muiden kokemuksia rukousvastauksista, oman kokemukset kummasti meinaa unohtua. Niitä kannattaa aina muistella.

Äskettäin kuulin miten, kauan sitten olin rukoillut erään rytmihäiriötä sairastaneen puolesta. En asiaa lainkaan enää muistanut. Sellaista tilannetta minulle tapahtuu tosi harvoin.En ole mikään rukouksella parantaja. Vaan ihan tavallinen tallaaja. Tämä henkilö oli parantunut ja nyt sain kuulla siitä miten lääkäri oli asiaa silloin ihmetellyt.

Pitäisköhän näitä rukousvastauksia ruveta oikein laittamaan yös. Saisi siitä itsekin rohkeutta käyttää tätä hienoa mahdollisuutta.

Piispa Luomakin kehotti puheessaan rukoukseen, vaikka vastausta ei tulisikaan aina.
Siihen meidät on kuitenkin kutsuttu.

60 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Miksi kirjoittaa rukouksesta, ku keskustelu kääntyy parannukseen. Jospa kirjoittaisin parannuksesta, ni sitte keskustelua olisi varmaan rukouksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jospa Ari koettaisi itse joskus vastata omiin kysymyksiinsä. Ni huomaisi heti, ettei niihin ole olemassa oikeita vastauksia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka kysy sinä niin vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    No vastaa Ari: miksi sitä ei kuultu tai siihen ei vastattu lapsen pyynnön mukaisesti?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen
    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.