Miksi seuraava Usan pressa on jälleen Trump !

Heikki Salmela kirjoittaa Kotimaassa ( 6.3.) otsikolla : Trump jakaa kristittyjä Yhdysvalloissa.
Jutun luettuani luulen käsittäväni yhden perustavalaatuisen syyn, miksi monet kristitty aikovat äänestää nytkin Trumppia.
Salmela kirjoittaa: ” Tälle ryhmälle Trump on tarjonnut kaikkea sitä, minkä se oli Barak Obaman kaudella kovaa vauhtia menettämässä”.
Tuon lauseen perusteella voin hyvin päätellä, että mikäli tulos tästä ryhmästä riippuu, niin Trump saa jatkokauden. Vaikka valinnan kohteella onkin paljon huomattavia vikoja, niin tuo yksi asia jyrää ne kakki.

Peilaan tilannetta oman maamme kirkolliseen - ja sukupuolineutraaliin yhteiskunnalliseen muutokseen. Sekä omaan konservatiivien taisteluun maallistumista vastaan.
Jos meilläkin olisi mahdollista saada presidentti, jolla olisi valta kääntää kehityksen suunta konservatiivien näkemyksille suotuisaksi, niin totta kai hän saisi äänet.
Joten Veikkaan Trumpin puolesta, vaikka….

73 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Keskustelu on kulkenut juuri oikeaa latua. Esiin on noussut, poliittinen, uskonnollinen ja ties mitä näkökulmia. Trump on monella tavalla keskustelua herättävä henkilö. Taitaa olla harvassa ne joilla ei olisi hänestä mitään sanottavaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    MARKO,

    Vanhan testamentin aikaisten juutalaisvaltion, eri aikoina erilaisten rajojen käyttäminen nyt, vähìntään 2000 vuotta myöhemmin perusteluna nykyisen nuoren Israelin rajoille on sekä järjetöntä että mahdotonta. Seurauksena olisi sota, johon myös suurvallat sekaantuisivat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Heikki Palmu. Ajatus on siis se, että nyky-Israel nähdään, ei nuorena valtiona, vaan uusvanhana. Mikä taas nähdään osoituksena Jumalan maailmanhallinnasta ja uskollisuudesta. Nyky-Israel on siis pohjimmiltaan sama valtio kuin Abrahamin perhekunta, Mooseksen ja Joosuan Luvattuun maahan johtama kansa sekä Daavidin ja Salomon ajan alueellinen suurvalta. Siksi se samanaikaisesti on ja ei ole kuten mikä tahansa moderni valtio.

      Olen siis tarkoituksellisesti nostanut esille ajattelutapaa, joka omien havaintojeni mukaan dominoi mm. niissä kristillisissä yhteyksissä, joiden parissa teen töitä. Esimerkiksi SLS:n ja KU:n linjauksia, joissa yritetään pitää esillä palestiinalaisten oikeuksia, pidetään väärinä. Kun olen osallistunut näihin debatteihin Kotimaa24:n palstoilla, olen saanut huomata, että nimenomaan asiastaan varmat karismaatikot ja vapaakirkollisesti suuntautuneet (sekä samoin ajattelevat luterilaiset) ovat todenneet hyvin selvästi, että kristittyjen Israel-rakkaudessa – silloinkin kun ollaan ehkä aidosti myötätuntoisia palestiinalaisten oikeuksia kohtaan – on välttämättä erityinen hengellinen ulottuvuus. Niin, että vaikkapa Israelin-ystävyyttä nimenomaan ei saa rinnastaa esimerkiksi Suomi-Kreikka -yhdistysten jäsenten Kreikan-rakkauteen. Tämä hengellinen ulottuvuus ja tulkinta Israelista ja juutalaisesta kansasta Lähi-Idässä esitetään vieläpä oikean kristillisen opin tuntomerkkinä. Ilmeisesti on helpompaa fokusoida yhteen maa-alueeseen ja maahan kuin yrittää ajatella globaalisti.

      Minun silmissäni tässä kaikessa on vähän samaa kuin Sinun ikäpolvesi radikaalien Neuvostoliitto-ihailussa aikanaan. “Raataja-rahvas hallitsee tovereina ja rinta rinnan”. Siispä puheet vaikkapa Neuvostoliiton sisäisestä epätasa-arvosta ovat neuvostovastaista propagandaa. Marxin – Engelsin – Leninin tieteellisesti perustellun dialektiikan mukaisestihan tiedetään sekä se, miten asiat todellisuudessa ovat ja miten ne lopulta tulevat olemaan. Tällaisesta yksinkertaisen dogmaattisesta ja peri-inhimillisestä logiikasta käsin myös Donald Trump näyttäytyy samanlaisena Jumalan valittuna kuin Kyyros Deutero-Jesajan (?) aikana.

      Olen siis hyvin pitkälti samoilla linjoilla esittämiesi näkemysten kanssa, vaikka en pidä mahdottomana juutalaisen kansan ja Israelin valtion synnyn pitämistä erityisenä lopunajallisena merkkinä sekä todistuksena Jumalan uskollisuudesta. Kiitoksia hyvästä debatista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Asialla on monia puolia ja se tekee siitä niin hankalan. Jumalan valitulta kansalta odotetaan oikeamielisyyttä ja hyvää suhtautumista muihin. Sitten näemme miten todellisuus on usein toinen. Israelin kansa ei eroa muista kansoista korkean moraalinsa, tai muiden siihen verrattavien ominaisuuksien tähden. Israel on kansa muiden kansojen joukossa, eikä sen ihmiset ole muita parempia.

    Palestiinan asiaa kun nostetaan esiin, niin se leimaa heti Israelin syylliseksi. Viha joka näiden kansaryhmän välillä on on meille käsittämättömän julmaa. Maa on luvattu Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen, mutta siellä on koti myös Palestiinan lapsilla. Helposti leimataan toinen kansanryhmä kaikkeen syylliseksi ja toinen puhtaaksi pulmuseksi. Riippuen ihan näkökulmasta. Islamilaiset valtiot Ympärillä eivät mitenkään voi sietää Israelin olemassaoloa ja tukevat siksi terrorismia. Jos vihanpito loppuisiniin loppuisi myös rahallinen tuki.

    Diili olisi ollut yksi askel eteenpäin, niillä edellytyksillä mitä tässä tilanteessa voi kuvitella. Israel ei voi luopua turvallisuudestaan ja jättää kokonaan Länsirantaa mahdollisen vihollisen käyttöön. Eikä kykene luopumaan Jerusalemista. Ne taas on toisen puolen vähimmäisvaatimuksia. Miten tässä tilanteessa voitaisiin saada sopu aikaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.