Mikä altistaa uskonyhteisöjä seksuaalisen väkivallan esiintymiselle?

Sisäasiainministeriö järjestää tänään seminaarin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalirikoksista ja niiden ehkäisystä. Osallistujia on ilmoittautunut 160, minä muiden joukossa. Tämän kunniaksi kirjoitan siitä miksi uskonyhteisöjen keskuudessa esiintyy seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.

Useilla uskonyhteisöillä on viime vuosina ollut maailmanlaajuisia pedofiliaskandaaleja. Katolinen kirkko ja Jehovan todistajat tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta näitä yhteisöjä on paljon muitakin. Vanhoillislestadiolaisilla on ollut Suomen laajuinen skandaali.

Hyväksikäyttötapauksiin liittyy yleensäkin salailua, vähättelyä ja selittelyä. Tämä kärjistyy entisestään yhteisöissä, joiden toimintatapoihin kuuluu, ettei Jumalan valitsemaa ja ohjailemaa yhteisöä voi kritisoida. Kritiikkiä esittävää naista saatetaan yhteisössä pitää erityisen röyhkeänä, koska hän asettuu uhmaamaan Jumalan järjestystä, jossa nainen on alamainen miehille.

Lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia saatetaan peitellä, koska yhteisölle ei haluta huonoa mainetta. Uskonyhteisöjen etujenmukaista ei ole, että sen johtajat tunnetaan pedofiileinä. Auktoriteettiasemassa olevat voivat pelotella hierarkiassa alempana olevia uhreja vaikenemaan. Johtavissa asemissa olevat ovat usein miehiä, jotka ovat ystäviä keskenään. He voivat auttaa toisiaan pääsemään pälkähästä. Asioita ei viedä poliisin tutkittavaksi vaan niiden ajatellaan olevan selvitettävissä uskovaisten kesken eli uhrin pitää antaa anteeksi. Tämä kaikki voi johtaa tapausten toistumiseen kun hyväksikäyttäjä huomaa, ettei teoista jää kiinni tai niistä ei rangaista.

Monissa uskonyhteisöissä korostetaan anteeksiantamisen tärkeyttä. Anteeksiantaminen on yleisesti ottaen tärkeää, mutta tässä tapauksessa se voi johtaa vaikenemisen kulttuuriin.

Seksuaalisuus on tiukan säädeltyä joissakin uskonyhteisöissä. Seksiä ei ehkä saa yhteisön normeja tai yhteiskunnan lakeja noudattamalla lainkaan vaan seksin saamiseksi vaaditaan normien tai lakien rikkomista. Tällaisessa tilanteessa henkilö saattaa syyllistyä ensin pieneen rikkomukseen, sitten vähän suurempaan ja niin edelleen. Kun teoista ei jää kiinni ja Jumala ja yhteisö antavat anteeksi yhtä lailla pienempiä kuin suurempia syntejä, voivat teot muuttua vähitellen vakavammiksi.

Vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on sellainen erityispiirre, että perheet ovat usein hyvin suuria ehkäisykiellosta johtuen. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että perheessä kukaan ei ole ehtinyt huomaamaan mitä ongelmia suuren lapsikatraan keskuudessa esiintyy. Uskovainen perhe ei ole lastensuojelun tyyppiasiakas, eikä se ehkä huomaa ongelmia tästä syystä.

Hyväksikäyttäjä on usein joku lapsen läheinen kuten perheenjäsen tai sukulainen. Hän voi saada uhrin vaikenemaan uhkailemalla. Uhrin perheenjäsenet ja sukulaiset voivat kehottaa vaikenemaan asiasta, jotta perheelle, suvulle ja uskonyhteisölle ei aiheudu häpeää ja jotta välit voidaan säilyttää hyvinä suvun keskuudessa. Tällaisista syistä johtuen läheiset ja yhteisössä auktoriteettiasemassa olevat voivat asettua syyllisen puolelle. Näin uhrilla voi olla monia syitä vaieta. Vaikeneminen voi kuitenkin johtaa uusien uhrien syntymiseen.

Seksuaalisen väkivallan esiintyminen tuottaa uskonyhteisöille huonoa mainetta. Mutta vielä huonompaa mainetta tuottaa se, jos asioihin ei puututa. Seksuaalista väkivaltaa koskevat epäilyt kannattaa ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluviranomaisille.

Menen nyt seminaariin. Keskustelu tästä aiheesta on suotavaa, alle voi jättää kommentteja!

25 kommenttia

  • jorma ojala sanoo:

    Kokouksiin voi toki vapaasti mennä, mutta liikkeen päätökset ja käytänteet muotoillaan jossain aivan muualla kuin avoimissa kokouksissa.>>>> Näin se varmasti on monessa muussakin heng. yhteisössä.

    >>> Lapsilla ei (eikä oikeastaan kaikilla aikuisillakaan) ole mahdollisuutta “jäädä jos tunnelma miellyttää”; he voivat vain jäädä.>>> Hyvänen aika! Minä puhun siitä, että jokainen voi mennä vaikka suviseuroihin, ja jos saarnat ja ihmiset miellyttävät, he voivat jäädä. Näin varmasti myös tapahtuu, että pelastuksen tietä etsivät ihmiset löytävät itselleen hengellisen kodin lestadiolaisesta liikkeestä. Turha siitä nyt mitään kauhugalleriaa on tehdä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Ai mikäkö tekee vl-liikkeestä suljetun yhteisön…?

    No se käsitys ainaski, että se on Jumalan valtakunta, Jumalan lapset, maailman ainoat oikeat uskovaiset, joidenka kautta ainoastaan on mahdollista saada elävä usko sydämelle.

    Ulkopuolisten kanssa saa olla tekemisissä vain tietyillä pelisäännöillä, eli täytyy pitää kaiken aikaa Jumalan valtakunnan raja selvänä. “Mitä yhteistä valkeudella on pimeyden kanssa”, “älä vedä iestä uskottoman kanssa”.

    Liikkeen ulkopuolinen maailma on demonisoitu, läheisiin kaverisuhteisii ei kehoiteta epäuskoisen kanssa ja varsinkaan ei saa avioitua ulkopuolisten kanssa. Tavallaan ihan mitään hengellisiä oppeja ja neuvoja ei saa ottaa liikkeen ulkopuolelta ja kaikessa pitää olla samaa mieltä seurakunnan yhteistunnon kanssa.

    Hoitokokouksissa sanottiin usein, ettei JUmalan valtakunnan salaisuuksia saa kertoa ulkopuolisille. Myös kaksoisviestintää harrastetaan ja tämä on myös merkki sulkeutuneisuudesta; liikkeen todelliset kasvot tietävät vain liikkeen sisällä olevat jäsenet.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Jorma Ojala: “Perinteisesti asioita pohtivat ja päättävät sananpalvelijan tehtäviin valitut jäsenet yhdessä yhteen kokoontuen tai edustajiensa kautta. Näin se menee vapaissa suunnissakin.”

    Niin menee; yleensä vapaita suuntia pidetäänkin suljettuina yhteisöinä.

    Suljetun yhteisön merkkejä – joita niin Sari, Vuokko kuin blogistikin kuvaavat – ovat myös avoimen keskustelun ja erilaisten ajatusten kohtaamisen estäminen. Yksi pieni mutta kuvaava indikaattori on yleisönosaston puuttuminen Päivämiehestä. Keskustelua netissä liikkeen sisäisistä asioista ei pidetä suotavana sen enempää oman porukan kuin varsinkaan ulkopuolisten kanssa.

    Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vl-liike on sulkeutunut ja eksklusiivinen.

    Päätökset ovat miesten käsissä, mikä perustuu pohjimmiltaan patriarkaaliseen ajatukseen miehen ylemmyydestä (vaikka sanotaan kauniisti, että kyse on vain erilaisista tehtävistä). Kuten blogisti kirjoittaa, tällainen asetelma mahdollistaa – tasa-arvoiseen kulttuuriin verrattuna – oman erityisaseman väärinkäytön niin naisia kuin lapsia kohtaan.

    Kun sanoit että vl-liikkeen tilaisuudet ovat avoimia kenelle tahansa, perustelit sillä väitettäsi, ettei liike ole suljettu. Viimeisessä viestissäsi sanotkin vain tarkoittaneesi, että näissä avoimissa tilaisuuksissa voi kuka tahansa käydä ja löytää pelastuksen.

    Se on totta, mutta sillä ole mitään tekemistä liikkeen sulkeutuneisuuden kanssa. Jehovan todistajienkin kokoukset ovat avoimia kaikille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Henrik Sawela sanoo:

    Seppo H: “Jos seksualista väkivaltaa esiintyy uskonnollisisa liikkeissä suhteessa saman verran (puhumattakaan jos enemmän) kuin muuallakin niin sopii kysyä mitä moraalista lisäarvoa ko. uskonto on siis antanut?”

    Ev.lut. kirkon mukaan ei mitään!

    http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Etiikka

    “Eettisesti oikeat teot ovat järjen sanelemia, ja niitä voivat tehdä kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Petri Ristimäki sanoo:

    Hyvä teksti ja hyvää keskustelua, johon ei ole lisättävää. Missä on ihmisiä, siellä on rikoksia, mutta yhteisön eettisen tason voi päätellä jo aika pitkälle sen perusteella, miten se suhtautuu omiensa tekoihin.

    Yhdysvaltalainen kirjailija H.P. Lovecraft kirjoitti Uuden Englannin puritaaneista, että “yrittäessään kiivaasti salata sen, mitä tapahtuu yhteisön seinien sisällä, he tulevat kiinnittäneeksi yhä vähemmän huomiota siihen, mitä he salaavat.” Tämä huomio tuntuisi yleispätevältä ja sopinee siksi myös esim. Vl-liikkeeseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja