Miksi uutiset eivät kelpaa, edes kirkolle?

Mikä on, kun todelliset uutiset eivät kelpaa kirkolliselle medialle? Vanhana uutistoimittajana olen viime aikoina herännyt ihmettelemään, miten erityisesti kirkollisesta uutistarjonnasta päävastuussa oleva Kirkon tiedotuskeskus (KT) hukkaa uutisia ja mahdollisuuksia nostaa kirkon profiilia yhteiskunnallisen keskustelun yhtenä osapuolena.

KT:n tiedotuspalvelussa tuntuu olevan erityisesti arkkipiispan ja muidenkin piispojen kannanottojen mentävä aukko. Eivätkä myöskään Kotimaa24 tai seurakuntalainen.fi ole olleet tässä suhteessa kovin aktiivisia. Otan muutaman esimerkin.

Arkkipiispa Kari Mäkinen on parin viikon sisällä käyttänyt pari terävää jatkopuheenvuoroa pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta alkaneeseen keskusteluun hyvätuloisten talkoista, leikkausten kohdentumisesta ja kehitysyhteistyömäärärahoista.

Aamulehden Puheenvuoro palstalla 13.6. Mäkinen kirjoittaa kirkon roolista yhteiskunnassa: Kirkot ja uskonnot pitävät yllä tajua, että ihmisen ja yhteiskunnan viimekätinen arviointikriteeri ei ole tuottavuus tai hyödyllisyys.”

Ja vielä terävämmin arkkipiispa muistuttaa siitä, että myös täällä Suomessa olemme osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa: ”Siksi sanon lujasti ja selkeästi: kehitysyhteistyövarojen leikkaukset ja ankara maahanmuuttopolitiikka merkitsevät kaikkein heikoimpien pudottamista yhteisestä veneestä.

Painavan talouspoliittisen puheenvuoron Mäkinen käytti pari päivää aikaisemmin vastuullisen sijoittamisen yhdistys FINSIF:n kansainvälisen seminaarin avauspuheessa 10.6. Helsingissä. Tärkeimmän viestin hän kiteytti Twitterissä näin: ”Kirkon talous on lasikaapissa. Niin tulee kaikilla olla. Kaiken talouden tulee olla avointa ja läpinäkyvää.” Englanninkielinen puhe löytyy täältä .

Molemmat tekstit ovat itse asiassa ensimmäiset hallitusohjelmakeskusteluun liittyvät kannanotot, jotka arkkipiispa on itse kirjoittanut – siis ilman että hän vastaisi toimittajien kysymyksiin. Kummastakaan en ole kuitenkaan löytänyt mitään mainintaa KT:n tiedotteista, en Kotimaa24:n uutisista, en Seurakuntalainen.fi palstoilta enkä edes Kirkonkellarista. Minun uutiskriteereilläni niissä olisi ollut tämänhetkisessä keskusteluilmapiirissä edellä olevia lainauksiakin paljon laajempaa julkisuutta ansaitsevaa ainesta. Ja nimenomaan sitä vahvaa eettistä ja kirkon ydinsanomasta nousevaa pohdintaa, jolla kirkon pitää yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistua.

En tiedä mistä johtuu, mutta erityisesti KT tuntuu laajemminkin hylkivän piispojen puheita. Kuitenkin piispojen jos keiden pitäisi olla julkisuudessa kirkon ääntä käyttäviä keskeisiä hahmoja. Nyt näyttää kirkon äänitorvi olevan kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. Tämä näkyy ulospäin valitettavasti siten, että kirkon äänellä puhuu hallintovirkamies, ei hengellisestä johtajuudesta vastaava piispa.

Hyvä edes niin, mutta ei kansliapäälliköllä ole piispan painoarvoa. Se on vähän sama, jos hallituksen poliittisia kannanottoja alkaisivat ministerien sijasta esittämään kansliapäälliköt ja valtiosihteerit. Kirkossa se tarkoittaa nyt sitä, että KT suoltaa hallintoa ja rakenteita käsitteleviä tiedotteita, mutta hengellisen johtajuuden kanssa ollaan hukassa.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen määrittelee KT:n ja tuomiokapitulien tiedotussuhteet. Nyt ainakin näyttää siltä, että mitään yhtenäistä strategiaa tai käytäntöä ei ole vaan piispojen puheet ja kannanotot haudataan tuomiokapitulien arkistoihin eikä niitä useinkaan KT:n sivujen kautta löydy.

Ja tilanne vain kärjistyy, jos jotain tapahtuu viikonloppuisin tai juhlapyhinä, siis kirkon virastoissa noudatettavan normaalin työajan ulkopuolella. Nykyisessä on-line ja someajassa kyllä pitäisi olla yksi päivystävä dosentti hoitamassa viestinnän tarpeita myös viikonloppuisin – varsinkin kun kirkon työ suuresti myös siihen keskittyy.

Kirkon tiedotuskeskuksen näkymättömyys ihmetyttää myös siinä mielessä, että resursseista ei kuitenkaan ole pulaa. Kirkon yhteistä viestintää tuottavassa KT:ssa on 13 osastoa. Kun viimeksi netistä laskin, KT:lla on 58 osin yhteistä vakanssia ja kaikkiaan 48 työntekijää. KT:n budjetin toimintakulut viime vuodelle olivat 4,3 Meur, joista henkilöstökulut ovat 2,4 Meur ja palveluiden ostot, siis pääosin henkilöstökuluja nekin 1,7 Meur.

Vertailun vuoksi, Suomen suurin viestintätoimisto on Hill & Knowlton, jonka palveluksessa on 35 henkeä ja liikevaihto on 4,4 Meur. Siis kirkolla on suunnilleen maan suurimman viestintätoimiston kokoinen yhteinen viestintäyksikkö – ja tämän päälle tietysti tulevat kaikki seurakuntien tiedottajat.

Tiedän, että KT tekee paljon hyvää ja osin näkymätöntä työtä. Yksi merkittävä rooli on hartausohjelmien ja jumalanpalvelusten tuottaminen Yleisradiolle. Työnjako menee niin, että KT vastaa ohjelmasisällöstä ja sen kustannuksista, YLE vastaa tekniikasta.

Kustannuksia voisi suhteuttaa niin, että radio- ja televisiojumalanpalvelusten kautta kirkko tavoittaa joka viikko noin nelinkertaisen määrän ihmisiä verrattuna siihen, paljonko viikoittain osallistuu seurakuntien päiväjumalanpalveluksiin kaikissa Suomen kirkoissa yhteensä: radiojumalanpalveluksia kuuntelee noin 200 000 henkeä, kirkoissa käy fyysisesti noin 50 000 henkeä viikoittain.

Se miten kirkko hoitaa ja kehittää mediaseurakuntaa, on ihan oman bloginsa arvoinen asia. Nostin asian tässä yhteydessä esiin lähinnä siksi, että olen viime aikoina ihmetellyt KT:n valintoja radio- ja televisiojumalanpalvelusten lähetyspaikoissa.

Viimeisin esimerkki on Kirkkopäivät. Julkisuudessa on keskusteltu Kirkkopäivien luonteesta sisäpiirin juttuna tai kirkon näyteikkunana. Niin tai näin, kirkkopäivät ovat kirkon elämässä merkittävä tapahtuma – jos ei kansanjuhla niin ainakin penaalin terävimpien kynien kokoontumisajo.

Siksi ihmettelin jo Facebookissa, miksi radion jumalanpalvelus lähetettiin juuri tuona sunnuntaina Tyrvään museokirkosta eikä Kirkkopäivien gospelmessusta. Arvovalinta sekin: halutaanko luoda mielikuvaa kirkosta perinteitä ylläpitävänä museona juuri sinä päivänä, kun olisi jotain eteenpäin katsovaa tarjolla.

Vähän samaan liittyvät kirkon varovaiset askeleet somemaailmassa. Kyllä, arkkipiispa twiittaa, piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen myös, samoin Jukka Keskitalo. Aktiivisia piispoja ovat ainakin Tapio Luoma, Jari Jolkkonen ja Kaarlo Kalliala. Ja on siellä myös KT eli Suomen ev.lut.kirkko ja mainio twittersaarna twaarna.

Ja kyllä, ollaan sitä myös Facebookissa, jopa niin että aktiivisuutta ja seuraajiakin on ihan kohtuullisesti. Paitsi sitten, kun tavoitetaan niitä uusia seuraajia, sitten loppuukin kirkkohallitukselta muka rahat, kuten kävi nuoria aikuisia innostaneelle nuorten pappien Onks Tulta –blogille.

Tässä onkin iso mutta. Kirkon johdon somessa olo näyttää kovin sattumanvaraiselta yksityisyritteliäisyydeltä. Ei näytä olevan mitään strategiaa tai yhtenäistä käytäntöä, jolla tärkeitä puheenvuoroja nostetaan jakoon tai haetaan yhteistä linjaa.

Tästä hyvä vertauskohta on TPKanslia eli Tasavallan presidentin kanslia, joka seuraa hämmentävällä nopeudella jokaista Sauli Niinistön liikettä. Siellä on oivallettu, mikä Twitterin rooli parhaimmillaan on: se on vaikuttajakanava, joka välittää julkisuuteen nopeasti ja laajasti linkkejä merkittäviin kannanottoihin. Tässä soisi KT:n reippaasti tehostavan toimintaansa. Sillä faktahan tietysti on, että eiväthän Niinistöt ja muut päättäjät välttämättä itse päivityksiään tee, kyllä heillä on siihen pätevää avustajakuntaa. Mutta jotenkin tuntuu, että kirkossa kaikki pitää aina tehdä ihan itse.

Tästä päästäänkin sitten maailman ainakin kirkollisesti merkittävimpään twiittaajaan eli paaviin. Viimeisin esimerkki on paavi Franciscuksen ennen juhannusta julkistettu kiertokirje LaudatoSi , joka on levinnyt räjähdysmäisesti nimenomaan Twitterin välityksellä.

Tai on siis levinnyt maailmalla. Suomessa tämä katolisen kirkon ehkä vuosikymmeniin merkittävin teologinen kannanotto ekologiaan, ilmastonmuutokseen, köyhyyteen, maailman epätasa-arvoisuuteen on sivuutettu lähinnä vaikenemalla.

Toki on juhannus, on lomat mielessä, on pitkä teologinen asiakirja – ja vielä katolinen. Mutta siinä tilanteessa, jossa Suomessa nyt eletään, olisi odottanut, että edes kirkollinen media olisi ollut asiasta kiinnostunut. Niin että Kotimaa24 tai KT olisi esimerkiksi kysynyt maailman luterilaisimman maan kirkon johdon näkemystä katolisen kirkon tilasta – maassa jossa ulkoministerinä on juuri nyt kunnon katolinen Timo Soini. Ja olisi kysynyt ihan nyt on-line, eikä ensi viikolla.

Ja nimenomaan tässä tilanteessa, jossa raikkaampia tuulia näyttää tulevan Roomasta eikä suinkaan Konstantinopolista.

Toistan itseäni, sillä tätä olen kysynyt aikaisemminkin. Kirkon viestinnässä on eväitä, on rakenteita, on resursseja. Mutta puuttuuko yhteinen näky? Ja ihan tosissani odotan myös vastausta, vaikka on loma ja virka-aikakin taitaa jo olla ohi.

Ja sanonpa saman tien: kyllä toivoisin, että kirkkohallituksen virkamiehet ja piispat olisivat aktiivisempia myös täällä Kotimaa24 keskusteluissa. Ei kirkossa oikein muutakaan kirkon omistamaa avointa keskustelufoorumia ole. Miksi se ei kelpaa?

11 kommenttia

  • Johannes Ijäs sanoo:

    Tervehdys,

    Aina ei huomaa. Uutisia menee ohi. Otan piikkiini. Mutta hienoa, kun on virkkuja blogisteja. Pystytte paikkaamaan, kuten sinä nyt. Yhdessä vahvempia. Kiitos kirjoituksesta ja uutisnostoistasi. Ansaitsevat näkyvyyden täälläkin.

    Yst, Johannes

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kuosmanen sanoo:

      Johannes, ole huoleti, uutisia menee aina ohi ja päivät ovat erilaisia uutisvirrassa.

      Piikkini ei kohdistunut niinkään Kotimaahan vaan kirkon viestinnän järjestelmään: miten on mahdollista, että esimerkiksi piispojen merkittävät puheenvuorot jäävät tuomiokapitulien kätköihin.

      Kyllä kirkkoon pitäisi saada joku automaatti, että piispojen puheet nousevat ainakin KT:n jakeluun. Niissä kun on välillä ja aika usein ihan asiaakin. Mediat tietysti itsenäisesti arvioivat niiden uutisarvon, mutta jos ei ole edes tarjontaa, ei ole uutisiakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Hallintovirkamies Keskitalon ulostulemiset kelpaavat ainakin minulle mainiosti, koska hän on yleensä sangen hyvin ajan tasalla. Tuoreita ajatuksia eikä ikivanhojen latteuksien toistoa. Nykyinen nettipohjainen media on nostanut sisällön arvoonsa. Pelkkä korkea kirkollinen virka-asema ei riitä sanoman läpimenoon, jos se on vanhojen fraasien uudelleenlämmittämistä. Kirkollisten arvojohtajien yhteiskunnalliset kannanotot ovat liian usein väsyneitä, pinnallisia ja huonosti perusteltuja. Niin ja onttoja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kuosmanen sanoo:

      Teemu, en olisi uskonut, että joskus vielä joudun puolustamaan piispojen puheita. Toki piispat puhuvat edelleen löperöitä, mutta mainitsemani esimerkit osoittavat, että maailma myös muuttuu: ainakin ne olisivat ansainneet laajempaa julkisuutta, nimenomaan osana ajankohtaista eettis-taloudellista keskustelua.

      Täältä kirkon ulkokehältä katsottuna piispojen ja etenkin arkkipiispan painoarvo on julkisuudessa edelleen toista kuin kansliapäällikön. Ja piispoille maksetaan palkkaa nimenomaan kirkon hengellisestä johtajuudesta. Sen toivoisi näkyvän myös kirkon julkisuuskuvassa. En vähättele kansliapäällikön kannanottoja vaan ihmettelen sitä, miksi piispoilta puuttuu selkeä kanava julkisuuteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Aarnio sanoo:

    “Kirkon tiedotuskeskuksen näkymättömyys ihmetyttää myös siinä mielessä, että resursseista ei kuitenkaan ole pulaa. Kirkon yhteistä viestintää tuottavassa KT:ssa on 13 osastoa. Kun viimeksi netistä laskin, KT:lla on 58 osin yhteistä vakanssia ja kaikkiaan 48 työntekijää. KT:n budjetin toimintakulut viime vuodelle olivat 4,3 Meur, joista henkilöstökulut ovat 2,4 Meur ja palveluiden ostot, siis pääosin henkilöstökuluja nekin 1,7 Meur.”

    No eipä ole ainoa osa kirkon toimintaa, mikä tavallista kirkonpenkinkuluttajaa kummastuttaa ja suoranaisesti ärsyttää. Kirkon palveluksessa noin 20.000 henkilöä ja mikä on tulos? Kansalaiset eroavat tasaista tahtia, koska kokevat, että kirkko ei heitä kosketa. Jotkut Päivi Räsäsen julkisuuden kommentit vain kiihdyttävät satunnaisesti prosessia, mikä on tasaisesti käynnissä.

    “Yksi merkittävä rooli on hartausohjelmien ja jumalanpalvelusten tuottaminen Yleisradiolle.” No se vielä puuttuisi, ettei kirkko edes sitä lakisääteistä oikeuttaan/velvollisuuttaan pystyisi hoitamaan.

    Pallo tuntuu vain olevan hukassa laitostuneen kirkon toiminnassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kirkon toiminnan kritisointi on yhä ehkä joillekkin tahoille tabu. Kirkkoa ei ole saanut arvostella. Nyt tilanne on muuttumassa. Kirkon toiminnan arvostelusta ei ole tarvinnut välittää. Nyt pitäisi jo alkaa siihen herätä.Yhä näissäkin keskusteluissa törmää niihin, joiden mielestä kirkossa on kaikki hyvin. Mikäli nostetaan jokin puute, tai muutoksen tarve esiin, niin yleensä lötyy joku, joka alkaa puolustelemaan ja mitätöimään esitettyä kritiikkiä. Sen sijaan että, krittiiki otettaisiin tosissaan ja alettaisiin etsimään yhdessä miten korjat muurin murtumia.Niitä on monessa tärkeässä käytännön toiminnassa. Rippikoulu ja nuorisotyö etunenenässä. Jotenkin on alkanut usko hiipua siihen, että jotain asennemuutosta olisi lähiaikoina tulossa. Tuntuu, että minulle jää vain räksyttävän rakkikoiran osa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Pienenä lisäyksenä linkki katolisen kirkon sivuille, jossa on ilmestynyt suomenkielinen versio Vatikaanin lehdistöosaston laatimasta yleiskatsauksesta paavin lähes 100-sivuiseen kiertokirjeeseen.

    Kirje on järeän luokan tekstiä ja osoittaa, millä asiantuntemuksella ja painoarvolla katolinen kirkko suhtautuu ihmis- ja luomakunnan tilaan. Kannattaa tutustua, suomalaisia kommentteja odotellessa. http://katolinen.fi/?p=9277#more-9277.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lari Lohikoski sanoo:

    Olen maaliskuun alusta lähtien ollut Kirkon tiedotuskeskuksessa verkkoviestintäpäällikkönä, ja siten kirkon yhteinen viestintä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kuuluu vastuulleni. Olen ihan samaa mieltä siitä, että neljän miljoonan jäsenen ja yli kahdenkymmenen tuhannen työntekijän kirkon tulisi olla erityisesti somessa paljon näkyvämpi, tavoittavampi ja terävämpi, ja tämä koskee niin kirkon keskeisiä henkilöitä kuin myös organisaation nimissä tehtävää viestintää. Siihen suuntaan olemme kuitenkin erityisesti kirkon someviestintää kehittämässä.

    Korjaan kuitenkin samalla kirjoituksesta muutamia pielessä olevia faktoja, varsinkin numerot ovat menneet aika lailla yläkanttiin: Kirkon tiedotuskeskuksen palkkalistoilla on 32 henkilöä hyvin monenlaisilla kompetensseilla teknisistä ja seurakuntia palvelevista puhtaasti viestinnällisiin, ja viime vuoden toimintamenot olivat 3 miljoonaa euroa, josta 2,3 miljoonan euron henkilöstökulut muodostivat valtaosan. Mainittuja arkkipiispan ulostuloja olemme kyllä jakaneeet ainakin somekanavissamme ja myös paavin loistava kiertokirje tuotiin esille mm. Suomen kuvalehden Rajalla-blogissa, jota myös jaettiin somekanavissamme.

    Kehittämistä kuitenkin riittää. Paljon hyvää työtä on toki jo tehty, mutta omalta osaltani työ on vasta alussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Milla Rautiainen sanoo:

    KT on julkaissut lukuisia tiedotteita arkkipiispan yhteiskunnallisista kannanotoista esimerkiksi vuoden sisällä. Tiedotteita on tehty muun muassa arkkipiispan kannanotoista liittyen tasa-arvoiseen avioliittolakiin, Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseen ja arkkipiispan perustamaan köyhyysryhmään, joka laati keväällä muodostetulle hallitukselle esityksen tulevaan hallitusohjelmaan. Viimeksi mainitusta aiheesta tehdyissä tiedotteissa arkkipiispa otti vahvasti kantaa muun muassa yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen. Mitä tulee muiden piispojen kannanottoihin, niitäkin pyrimme nostamaan viestinnällisesti esiin aina, kun niissä on uutiskynnyksen ylittävää ainesta. Samaan aikaan on totta, että KT voisi varmasti entistä tehokkaammin nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita – tulivatpa kommentit sitten piispakunnan tai jonkun muun kirkollisen vaikuttajan suusta. Tähän pyrimme.

    Milla Rautiainen Tiedotuspäällikkö KT

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Voipio sanoo:

    Milla Rautiainen (KT) sivaltaa kovaa, mutta rehellisesti, kun hän sanoo, että muiden piispojen kannanottoja “pyrimme nostamaan viestinnällisesti esiin aina, kun niissä on uutiskynnyksen ylittävää ainesta”. Paitsi, että on sisältöhaaste, totuus on myös, että ns. rivipiispan sanoilla on kantavuutta lähinnä vain oman hiippakunnan mediassa. Arkkipiispan asema mediassa on toinen, vaikka hän kirkon systeemissä on hiippakuntapiispa siinä kuin muutkin. Arkkipiispan taas on varjeltava uskottavuuttaan vaativassa asemassaan ja harkittava tarkoin, mihin ja mistä lausuu. Tämä antaa tilaa kirkkohallituksen kansliapäällikkönä toimivalle kirkkoneuvokselle, jota nykyinen viranhaltija aktiivisesti käyttää oman osaamisensa, harrastuneisuutensa ja toimivan viestintäverkostonsa kautta. Häntä ei voi moittia tarjotun tilan käyttämisestä medianäkyvyyteen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Lari, ei kiistellä luvuista. Esittämäni luvut perustuvat kirkkohallituksen vuoden 2014 toimintasuunnitelmaan ja KT:n henkilöstön laskin nettisivuilta viime vuoden puolella. Voi olla että vuoden 2014 lukuihin vaikutti vaalivuosi, mutta mittakaava on kuitenkin hehtaarilla.

    Ja kun tähän lisätään vielä hiippakuntien, tuomiokapitulien, seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen tiedottajat ja kirkollisten lehtien toimittajat, puhutaan melkoisesta tiedottajien armadasta. Sitä vasten peilaten toivoisin kyllä enemmän valtakunnallista näkyvyyttä. Vaikka onhan se niinkin, kuten Milla ja Risto viittaavat, että jos ei ole sanottavaa, ei ole julkisuuttakaan.

    Kirkkohallituksen Ilkka Sipiläisen Rajalla blogi oli hyvä avaus paavin kiertokirjeeseen. Mutta kyllä edelleen odottaisin tästä viime aikojen ehkä merkittävimmästä katolisen kirkon sosiaaliopillisesta kannanotosta vahvaa luterilaista näkemystä ja analyysiä. Edes kirkollisessa mediassa. Ja vaikka on loma-aika.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Hannu Kuosmanen
    Hannu Kuosmanen

    Olen eläkkeellä oleva sitoutumaton toimittaja ja tiedotuspäällikkö, aikoinaan Kotimaan uutispäällikkö ja Uuden Suomen kirkollisista vastaava toimittaja. Toisenlaista näkökulmaa tarjosi tiedotuspäällikön työ suomalaisen kuljetusvälineteollisuuden palveluksessa. Nykyisin katselen maailman menoa kaikkien kuplien ulkopuolelta Kehä III:n tuntumasta, josta näkee hyvin joka suuntaan. Kirkon menoja seuraan julkisuuden ja median muodostaman mielikuvan kautta.