Minä uskon

Olen kuullut tarinan kihlaparista, joka remontoi uutta yhteistä kotia. "Kaapin paikasta" tuli jossain vaiheessa kysymys. Yksi tahtoi yhtä ja toinen toista. Toinen kahdesta henkilöstä sanoi: Meneppä katsomaan ulko-ovesta sitä nimeä! Toinen vastasi: Se nimi on hyvin heiveröisesti siellä kiinni. Ehkä oli kysymyksessä toisen mieli ja toisen varat. Mitä me opimme tästä? Sananlasku sanoo: Oppia ikä kaikki! Olen ajatellut ja kuullutkin, että se pitäisi olla nykyisin: Oppia ikävä kaikki.

Me kaikki, jota olemme yhtyneet Apostoliseen uskontunnustukseen, olemme tunnustaneet monta asiaa. Ensiksi tunnustimme uskomme Jumalaan! Olemme tunnustaneet uskomme Isään! Olemme tunnustaneet uskomme Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan! Olemme siis Herramme kasvojen edessä ja Hänen korvien kuullen tunnustaneet Hänet Luojaksi! Mitä Hän on luonut, voidaan lukea Raamatun alkulehdiltä. Onko Luojaksi tunnustamisella joku merkitys? Jumalan mielessä on isokin merkitys! Miten on ihmisten mielten laita?

Kun kirkko näinäkin päivinä katsoo joukolla "kaapin paikkaa", niin miten tiukassa se nimi kirkon ovessa on? Luterilainen, onko se kuin kiveen hakattu vai kaksipuolisen teipin varassa? Onko edes oikein, että kirkko nimetään ihmiselle vaikkakin suuren suurelle persoonalle? Onko Sana vielä auktoriteetti vai työväenliikkeestä tuttu joukkovoima? Kysymyksiä syntyy enemmän kuin kukaan pystyy vastaamaan! Armahda Herramme Suomen kansaa ja anna sille mielesi mukaisia johtajia niin maalliseen kuin hengelliseenkin regimenttiin!

Kirjoittaja

Lauri Lahtinen
Lauri Lahtinen

Eläkeläinen laivastosta. Vanheneva ukko, joka tarkkailee elämää. Pakosta mukaan tulee henkilöhistoria. Sen takia kaikki nykyaikainen ei vaikuta aina kovin viisaalta. Vaikka maailma on nuorten ja keski-ikäisten, saamme kai me vanhatkin inistä vähän välillä. Toimin nykyisin Agape-koti ry:ssä.

Kirjoittajan viimeisimmät blogit

Katso kaikki

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit