Minna Canthin twiitti palmusunnuntaista

Keväinen päivä pääsiäisen alla Kuopiossa Kanttilassa oli alkanut mukavasti. Minnan salonkiin oli kokoontunut kahvin ja kahvileipien äärelle joukko hyviä ystäviä. Tosin äskeinen Minna Canthin ja Juhani Ahon kiivas keskustelu naisten tasa-arvosta ja Minnan näytelmistä oli jättänyt hetkiseksi kireän ilmapiirin. Minna Canth uppoutui nojatuoliinsa rauhoittaakseen kiihtynyttä mieltään. Jean Sibelius vilkaisi tuuheiden kulmakarvojensa alta mietteissään. ”Voi noita kirjailijoita!”, hän vaikutti tuhahtavan.

Hetken kireys tuntui kuitenkin katoavan nopeasti. Canth nousi nojatuolistaan ja ryhtyi hyvän emännän tapaan kaatamaan lisää kahvia vierailleen. Kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt kohotti kuppiaan kahvipannua kohden ilmaisten, että kupponen lisää maistuisi.

Kun vieraat olivat saaneet lisää kahvia, Minna vaikutti mietteliäältä. Kahvipöydällä oli avoimina kaksi Minnan kirjoittamaa näytelmäkirjaa, Työmiehen vaimo ja Anna Liisa. Vaikka näytelmillä oli ikää yli 100 vuotta, ei niiden viesti vieläkään ollut vanhentunut. Naisten palkkauksen epätasaisuus, perheväkivalta, alkoholismi tai naisten syyllistäminen perheissä olivat edelleen jatkuvana huolena.

”Mitä ne nahistelemme näistä asioista tässä pääsiäisen alla!”, rouva Canth huudahti, ”Vaikka twiittaankin säännöllisesti näistä asioista edelleen, haluan pääsiäistwiittieni olevan jotain muuta.”

Minna ojentautui ja ihmeellisen roimalla kädenheilautuksella hän pyyhkäisi näytelmäkirjansa pöydältä lattialle. ”Puhumme noista asioista myöhemmin! Ei enää politikointia tai puheita Sipilästä. Se kiihdyttää liikaa mieliämme.”

Kahvipöydälle jäi enää yksi kirja, jota oli selvästi luettu moneen kertaan. Niin kulunut se oli. Minna Canth otti jo käytössä nuhjaantuneen Tuomas Kempiläisen teoksen Kristuksen seuraamisesta käsiinsä ja uppoutui sen ääreen muutamaksi hetkeksi. Hiljainen hetki ei ollut laisinkaan painostava, vaan tervetullut. Ilmapiirin täytyi vieläkin hetkisen puhdistua äskeisen kiihkeän keskustelun jäljiltä. Hiljaisena hetkenä Sibelius vaikutti hyräilevän jotain silmät kiinni, Venny oli kaivanut piirroslehtiönsä esille ja hahmotteli istuvan Minnan ääriviivoja. Juhani Aho vain keskittyi kahviinsa ja naposteli pikkuleipiä.

”Nyt taisin keksiä!”, rouva Canth tokaisi niin innostuneesti, että Venny onnistui säikähdyksissään vetäisemään viiksikarvan Minnan kasvoille piirrokseensa lyijykynällään. ”Tuomas Kempiläinen on aina innostanut minua. Ikivanha kirja tämä Kristuksen seuraamisesta, mutta ai että se on hyvä!”, Minna hykerteli. ”Palmusunnuntain twiittini saa olla tiiviydessään tämä: Ota palmunoksasi, seuraa Jeesusta. Tervehdi riemulla ratsastavaa kuningasta! Hän on tullut sinua varten.”

Aho, Sibelius ja Soldan-Brofeldt olivat hiljaa. Mietteliäät ilmeet kertoivat, että asiaa prosessoitiin. Kohta keskustelu alkoi uudelleen, tosin nyt Minnan uuden twiitin pohtimisessa. Yllättäen vaiteliaampi Sibelius mietti palmunoksan hankkimista ja osallistumista palmusunnuntain messun kulkueeseen. ”Mistäköhän hän tuonkin ajatuksen keksi?”, Minna huomasi pohtivansa mielessään. Säveltäjien tiet ovat ihmeellisempiä kuin kirjailijoilla.

3 kommenttia

    • Ville Hassinen sanoo:

      Tämä on itse asiassa huomisaamun lukion aamunavaus. Pari asiaa piti kehitellä samaan tekstiin, joten miksipä ei kirjoittaa novellinkaltainen tarina, jossa historian henkilöt ihan piruuttani sijoitan nykypäivään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ville Hassinen
    Ville Hassinen

    Kuopiolaissyntyinen, kolmen- ja neljänkympin puolikieppeillä oleva seurakuntapappi ja sivutoiminen tutkijanplanttu. Aikansa Pohjois-Karjalan laulumaita kierreltyään olen palannut kotiseuduilleni vaatimattomien (ja niitten oekeetten) ihmisten pariin Savoon Kuopion kupeeseen. Kirjoittelen osin seurakuntatyön näkökulmasta, milloin sitten eksyn naputtelemaan pohdiskellen ja sukeltelen syvempiin uomiin.