Missä Jumala asuu?

Kerran ollessani kaupunkimatkalla eräs mies pysäytti minut ja tarjosi traktaattia. Kun huomasin, minkä järjestön traktaatista oli kyse, sanoin, etten ole kiinnostunut, koska heillä on niin pieni jumala ja asuukin niin kaukana. Hän vaikutti hämmästyneeltä ja pyysi selitystä. Sanoin, että heidän oppi-isänsähän on tutkinut asiaa ja saanut selville, että Jumalan valtaistuin on Plejadien tähdistön kirkkaimmalla tähdellä Alcyonella ja sieltä hän hallitsee maailmankaikkeutta. Mies ei tuntunut tietävän koko asiaa ja kehotin häntä tutkimaan tarkemmin.

Mies epäili, että tarkoitin erästä toista uskonnollista liikettä. Totesin, että ei, heidän jumalansa asuu Kolob-planeetalla.

Kun Salomo rakensi komean temppelin Jumalalle, hän ymmärsi paremmin. Hänhän totesi: ”Taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu, kuinka sitten tähän temppeliin, jonka olen rakentanut.”

Silti me kristitytkin olemme rakentaneet temppeleitä, toinen toistaan hienompia. Kultaa päällä ja sisällä. Keskiajan kirkot rakennettiin valtavan korkeiksi; ensin oli vaatimattomampi romaaninen rakennustyyli, mutta goottisella tyylillä päästiin huimempiin korkeuksiin. Ei sentään ihan taivaaseen asti. Suomessa on oltu vaatimattomampia, mutta kyllä monet tuomiokirkot täälläkin ovat aika mahtavia.

Niin, mihin tätä mahtavuutta ja koristeellisuutta oikein tarvitaan? Ei ainakaan Jumalan asunnoksi. Eihän hän asu käsin rakennetuissa temppeleissä.

Ehkä ne ovat ihmisen yrityksiä osoittaa kunnioitusta Jumalalle, eikä sekään väärin ole. Kyllä Jumala pitää kauneudesta. Ja kyllä kiitollisuutta voi osoittaa niinkin. Mutta on muistettava, että yhtä lailla Jumalalle kelpaa aaltopeltihökkeli jossain Mongolian aron tai Afrikan savannin laitamilla. Kirkkorakennusten komeus ei edistä ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta.

Jo luomiskertomuksesta voimme lähteä jäljittämään, missä Jumala asuu. Meidän ruumiimme on luotu maan tomusta: se koostuu samoista alkuaineista kuin muukin luonto. Mutta se poikkeaa muusta luonnosta siinä, vain ihmiseen Jumala puhalsi Henkensä. Meidän ruumiimme on tarkoitettu Jumalan asuinpaikaksi.

Syntiinlankeemus kuitenkin muutti tilanteen. Joku viisaampi varmaan osaisi selvittää tarkemmin, millä tavalla Jumalan Henki vaikutti ihmisissä vanhan liiton aikana. Mutta ne ovat menneitä aikoja, eikä sillä tiedolla ole enää käytännön merkitystä.

Uuden liiton aikana asia avautuu uudella tavalla. Eräs ystäväni kertoi omasta elämästään tapauksen, joka kuvaa asiaa hyvin.

Tämä ystäväni asui vaimoineen majatalon yhteydessä. Tapahtui usein, että majataloon pyrkijä koputti hänen ovelleen. Mies alkoi kyllästyä. Kun taas yhtenä iltana myöhään koputettiin, hän ryntäsi ovelle kimpaantuneena ja riuhtaisi sen auki. Ovella seisoi Jeesus. Mies järkyttyi sydänjuuriaan myöten, mutta saman tien ovella seisoja katosi.

Mies muisti kuulleensa Raamatun jakeen: ”Minä seison ovella ja kolkutan.” Hän etsi sen ja luki jatkon: ”Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen ja me aterioimme yhdessä.” Hän ymmärsi, että Jeesus pyrki hänen elämäänsä. Alkoi sisäinen kamppailu, joka johti siihen, että ovella seisoja pääsi hänen sydämeensä, ei vain vieraaksi vaan vakituiseksi asujaksi ja Herraksi.

Tämä on Uuden Testamentin vastaus: Jumala tahtoo asua ihmissydämessä. Ihmisruumis voi saada takaisin alkuperäisen kunniansa Jumalan asuinpaikkana.

Jeesus sanoi jäähyväispuheessaan: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. ”

Ravi Zacharias sanoo sen näin: ”Emme ole sidottuja tiettyyn rakennukseen, että voisimme olla yhteydessä Jumalaan. Emme käänny tiettyyn suuntaan rukoillaksemme, emme tarvitse tiettyä asentoa tai hetkeä. Kristitty kulkee temppeli mukanaan. Jeesus kohottaa meidät rakennusta tärkeämmiksi ja antaa ihmisruumiille valtavan kunnia tekemällä siitä asuinpaikkansa, paikan, jossa hän kohtaa meidät.”

Kristinuskon Jumala ei kaipaa komeita temppeleitä eikä kullan kimallusta. Hän sanoo asuvansa murtuneiden ja nöyrien luona. Hän ei ylenkatso ihmisen vajavaisuutta, hänen asunnokseen kelpaa vammainen, sairas ja raihnainenkin ihmisruumis.

Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän oli täydellinen Jumalan temppeli keskuudessamme. Me emme koskaan ole sellaisia. Tämä aarre on meillä saviastiassa, kuten Paavali sanoo, monella tapaa särkyneessä ja rosoisessa.

On myös sanottu, että Jumala asuu Sanassaan. Tämä on selvää, kun tiedämme, että Jeesus oli Jumalan Sana. Mutta entä kun on kyse meistä? Onko niin, että mitä enemmän olemme Sanan kanssa tekemisissä, sitä enemmän Jumalalla on tilaa sydämemme temppelissä? Ehkä pitäisi sanoa, että sydän on Jumalan asuinpaikka ja sana hänen kommunikaatiovälineensä. Joku voisi kiteyttää tämän varmaan paremminkin.

Kirkkoja, kappeleita ja muita pyhiä rakennuksia tarvitaan kyllä Jumalan perheen yhteyttä ja Jumalan sanan kuulemista varten, mutta voidakseen olla yhteydessä Jumalaan kristityn ei tarvitse mennä mihinkään häntä etsimään. Ei Gagarinkaan häntä avaruudesta löytänyt. Ja jos joku laitteillaan joskus pääsee Alcyonelle, ei häntä löydä sieltäkään.

Vaikka kyllä hän on sielläkin, hänhän on kaikkialla. Vai onko? Onko niin, että Jumala on kaikkialla muualla, paitsi niiden ihmisten sydämissä, jotka torjuvat hänet?

No, tämä oli teologiaa – eli teoriaa. Mutta teoriaa tärkeämpää on käytäntö. Mitä siis merkitsee käytännössä, että Jumala Henkensä kautta asuu ihmisen sydämessä? Voiko sen jollain tavalla kokea? Voiko siitä varmistua? Miten se vaikuttaa ihmisen psyykeen ja elämään, ihan siihen arkiseen? Entä mitä se on, että päästyään ihmisen sisimpään Jumala aterioi hänen kanssaan?

(Nämä kysymykset on esitetty tosimielessä, joten viisastelijat ja naljailijat älkööt vaivautuko. Poistan epäasialliset kommentit.)

13 kommenttia

  • Rauli Toivonen sanoo:

    Mielenkiintoista pohdintaa Jumalan asuinpaikasta. Aika monet ratkaisevat asian toteamalla, että Jumala on kaikkialla. Mutta jotkut blogistin tavoin voivat kysyä: Vai onko?

    Raamatusta päin asiaa katsellessa näyttää siltä, että kyllä sillä Jumalalla asuinpaikka on. Esimerkiksi 1. Ku8. luvun rukouksessa toistuu monta kertaa ajatus “kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous”. Kaikkivaltias Jumala siis kuuntelee rukouksia taivaassa, ilmankos Häntä kutsutaankin Taivaan Isäksi.

    Myös Jumalan Poika opetti Isänsä asuvan taivaassa: “Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo.”(Joh16:28) Maan päällä ollessaan Jeesus tiedosti tilanteen koko ajan, mallirukouskin alkaa sanoilla “Isä meidän, joka olet taivaassa”.

    Raamatussa esiintyy sitten kyllä kohtia, joiden perusteella Jumala olisi vähintäänkin näyttäytynyt täällä maapallolla. Esimerkiksi Jaakob kertoo tällaisesta kohtaamisesta: “Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.”. Asiayhteydestä käy kuitenkin ilmi, että Jumalan lähettämä enkeli oli painiottelun toinen osanottaja. Tuo “mies” totesi Jaakobin nimenkin tuossa tuoksinassa muuttuneen: “Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.”(1.Mo32:22-30)

    Raamatussa puhutaan myös joskus Jumalan toiminnasta maapallolla ikään kuin Hänen asuntonaan. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa kerrotaan tulevaisuudesta, että “Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa.”(Ilm20:3) No, asiayhteys jälleen kertoo kuitenkin, ettei Kaikkivaltias tänne maapallolle henkilökohtaisesti ole muuttamassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvä kirjoitus, joka herättää ajatuksia.

    Ateria yhteys on merkittävä käsite Raamatussa ja yleensäkin Lähi-idän kulttuurissa. ja siinä Leipä ja syöjä tulevat yhdeksi ja niän ihminen saa ravintoa elämäksi.

    On nähtävä kaksia asiaa, jotka usein sekoitetaan monissa yhteyksissä, kun puhutaan Jumalan asuinsijasta. Toiset näkevät, että ihminen itse on jumala ja sellaisenaan kaiken ns. Jumaloitavan yläpuolella.

    Jeesus taas tuo selkeästi esiin sen todellisuuden, että Jumala on olemassa ihmisen ulkopuolella ja tulee ihmisen luokse Taivaasta ja asettuu ihmiseen asumaan Kristuksen kautta (Sanan), eli ihmisessä ei itsessään ole luontaisesti Jumalan olemusta, vaan olemme Jumalan kuvia, joka sekin on menettänyt sen merkityksen, joka ihmisellä Luomisen yhteydessä oli, sillä nyt olemme Aadamin kuvia, jossa vaikuttaa lankeemus ja kuolema.

    On siis olemaas ihmisen ulkopuolella oleva todellisuus, josta ihminen tulee osalliseksi Jumalan Tahdosta, Kristuksen kautta. Kun syömme Kristuksen, niin hän saa meissä aikaan Elämää, joka on lähtöisin Taivaasta ja näin ihmisessä vaikuttaa Jumala hyvää kasvua (jatkuva tila)

    Jeesus sanoi heille: “Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Joh.6:35-39

    ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

      ” Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Jeesus: Joh. 6:63)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Ismo. Hyvä täydennys, että Jumala on ihmisen ja maailman ulkopuolella (oleva persoona) vaikka voikin ottaa asunnokseen ihmissydämen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Raamatussa käytetään Jumalasta tai jumalista 72 erilaista nimitystä eivätkä kaikki nimet toki tarkoita yhtä ja samaa Korkeinta. Zefer Yetzirah kuvaa paikkaa nimeltä Vilon, joka on asuttu ja jossa aineellisia elohimeja/nefilimejä lienee olut tai on. Myös Meroz-nimisellä planeetalla on ollut asukaita. (Deborahin laulu!) https://en.wikipedia.org/wiki/Sefer_Yetzirah http://www.donieba.com/works/teli-baolam

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Kukkonen sanoo:

    Anita kyselee jokaista uskovaa kiinnostavia asioita. Miten voin tietää onko Jumala tai Jeesus minussa? Pitäisikö sen tuntua tai näkyä jotenkin? On suuri asia oppia näkemään, mikä minussa (ja myös ympärilläni) on Jumalan tekemistä ja mikä oman raadollisen minäni tuotosta. Tietysti on niin, että kaikkikin persoonallisuuteni osat ja kykyni ja taitoni ovat lahjaa Jumalalta, kuten koko elämäkin. Syntiinlankeemus toi vastakohdan: pahuuden, itsekkyyden ja korvan, mikä kuuntelee paholaista. Hyvän ja pahan kamppailun kokemista ihmisen mielessä kutsutaan omatunnoksi. Tuon kamppailun kokemus on jo mielestäni osoitus henkien olemassaolosta ja vaikutuksesta.

    Paavali kirjoittaa 1. Kor. 6:19 että koko ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Ei siis vain “sydän”, tunteiden ja tahdon keskus, ja mieli, järki ja ajatukset, vaan myös tämä fyysinen olemus. Fyysisyyteen kuuluvat mm. ruumiin eri osat, lihasten voima ja notkeus, kehon sairaudet ja iän myötä tuleva raihnaisuus. Myös nälkä ja seksuaaliset halut.

    Ajattelen, että kun Jumala vaikuttaa meissä, hän tekee sen Pyhänä Henkenä. Jeesus nousi ylös Isän luo, mutta lupasi Henkensä kanssakulkijaksi. Pyhässä Hengessä on kuitenkin sekä kaikkivaltias, rakastava Isä, että syntien sovittaja, anteeksiantava Jeesus.

    Nyt yritän vastata Anitan kysymyksiin. Ajattelen, että vaikka Jumala toimii meissä hyvin selvästikin, emme itse aina ymmärrä tai näe niitä asioita Jumalan teoiksi. Jokin sumentaa silmiämme näkemään, mutta toinen näkee toinen ei. Tämä ei kuitenkaan muuta asioita toisiksi; Jumala toimii. 1. Ehkä suurin asia ainakin pelastuksen kannalta on, että näen syntini selkeästi synteinä. Siis vaikka ne väärät seksuaaliset ajatukset, itsekkyyden aiheuttamat oman edun tavoittelut, kaikki “valkoisetkin” valheet, vähättely, toisen huomioimatta jättäminen jne. Tarkoitan sitä, että ymmärrän ne heti synneiksi, en selittele tai puolustele itsellenikään niitä. 2. Teen sellaista, mitä en normaalisti tekisi. Esim. Menen parkkipaikalla auttamaan aivan vierasta auton puhdistamisessa lumesta tai siivoan puolison aiheuttaman sotkun ilman syyttämisen tunnetta. 3. Kiitollinen mieli yllättää. Esim aamulla kun astun ulos, käsi nousee kohti taivasta ja suu tapailee jotakin kiitosvirttä. Myös yhteys uskovien (vieraidenkin) kanssa tuo erityisen kiitollisuuden tunteen. 4. “Oudot” kohtaamiset. Jumala järjestää elämään merkittäviä kohtaamisia sekunnin tarkkuudella. Olen kohdannut viime vuosina yhä uudelleen uusia ihmsiä, jotka ovat määrittäneet elämäni suuntaa. Kohtaamiset voi selittää sattumilla, mutta en usko sellaisiin. Jonkun kohdalla myös tapahtumat tai jopa onnettomuudet ja tapaturmat voivat viedä lähemmäksi Jeesusta tai johdattaa ja muuttaa elämän suuntaa. 5. Ihmeitä tapahtuu, pieniä ja suurempia. Olen pelastunut varmalta kuolemalta, kun Jumala nosti ilmaan katolta putoavan lumimassa edestä. Traktori rikkoontui ja lopetti työt, jotta lähtisin sinne minne piti mennä juuri oikeaan aikaan jne. 6. Oma juttunsa on Hengen vaikutus julistus ja opetustilanteissa.

    Kun Pyhä Henki toimii, se on yleensä pehmeää ja jotenkin vain tuulen kaltaista. Näet kun puu huojuu, mutta et näe huojuttajaa.Armoa on se, että ymmärrät milloin tuuli on Jumalan tuuli

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Kiitos vastauksesta, Jouko. Listasit paljon tärkeitä näkökohtia. Tuo ensimmäinen tuntuu helpoimmalta tunnistaa omassakin elämässä, mutta muut vähän harvinaisempia. Tuo Jumalan johdatus on joskus niin vaikeasti löydettävissä, että syntyy epäilys, onko hän paikalla ollenkaan. Herää kysymys:”Missä olit, Pyhä Henki, kun tein sen ja sen mokan tai virhevalinnan?” Jos hän ei saa korviani auki päiväsaikaan, puhuisi vaikka yöllä.

    Noita ihmeenomaisia varjeluksia on muutama koettu, ja niissä riittää ihmettelemistä lopuksi elämää. Mutta on sattunut sellaistakin, josta olisi toivonut varjeltuneensa. Usko ja epäilys vuorottelevat. Tiedon (teologian) tasolla usko on paljon selvempi asia kuin arkielämän tasolla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    J. Kukkonen sanoitti hienosti asioita , jotka voi allekirjoittaa. On hyvä muistaa, mitä Paavali sanoo: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.” Room. 8:26

    ”Heikoissa minä ole väkevä” sanotaan. Tuon kokemuksen omaavat kaikki Kristityt, mutta jostain syystä monet etsivät kokemuksia, joista voisi erehtymättömästi paikallistaa Jumalan, joka vaikuttaa meissä ja asuu meidän sydämessä. Henki vain ei ole käsin kosketeltavissa ja siksi ”Siitä” on niin vaikeaa saada empiirinen todistus, joka kelpaisi ihmiskunnalle todisteeksi Jumalasta. Jumala haluaa pysyä kaikelle maailmalle salattuna, jostain syystä. Ja tämä on hämmentävää., miksi kaikki eivät usko, vaikka Jumalan olemus on niin ilmeistä. Onhan Jumalan myös asettanut pääkallopaikalle (koko maailman tuntemalle paikalle) todisteen, jota vastaa kuitenkin noustaan ja monet rikkovat siihen itsensä.

    Jeesus sanoi heille: “Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.” Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. Matt. 21:42-46

    Kulmakivi on se, jonka varassa kaikki on olemassa, eikä ilman sitä ole mitään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Johannes Kastaja esitteli Jeesuksen Pietarille ja muutamalle muulle opetuslapselleen sanoen: “Katso, Jumalan Karitsa.” Kun nämä tulivat Jeesuksen luo, he kysyivät: “Rabbi, missä sinä asut?”

    Usein ihmettelin, miksi he sellaista menivät kysymään. Eikö olisi ollut järkevämpää kysyttävää. Ravi Zacharias oli ihmetellyt samaa asiaa. Itse arvelin, että he olivat niin hämmentyneitä, että eivät tienneet, mitä sanoa tai kysyä, mutta Zacharias piti kysymystä lopulta hyvin järkevänä. He halusivat tietää Jeesuksen alkuperän: mistä kaupungista, mistä suvusta? Näin he pyrkivät kartoittamaan, voisiko tämä todella olla Messias. Heille tämä kysymys oli siis hyvin oleellinen. Ehkä näin.

    Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, mitä he sitten oikein näkivät, kun lähtivät Jeesuksen matkaan ja näkivät hänen asuinpaikkansa – joka olletikin oli varsin vaatimaton. Mitä siellä tapahtui? He varmaan ateroivat yhdessä, mutta mitä muuta? – Siinäpä taas kysyttävää, jos joskus taivaaseen pääsen – ja jos asia sitten vielä tuntuu oleelliselta. Tuskinpa kukaan viisain professorikaan osaa tähän vastata.

    Kun kirjoitin tämän blogin, arvelin, että eipä taida paljon kommentteja tulla. Kysymykset olivat liian vaikeita, itsellenikin. Siksi niitä kysyinkin. Mutta päättelen, että niin ne taitavat olla muillekin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Kysymykset olivat hyviä, eivät liian vaikeita. Oliko se niin, että Jehovan todistajien jumala asuu tuolla planeetalla. Kristittyjen Jumala asuu paljon lähempänä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Esitit selventäävän kysymyksen Sami: “Oliko se niin, että Jehovan todistajien jumala asuu tuolla planeetalla.”

      Olen Jehovan todistaja ja voin vakuuttaa sinulle, että tuollainen ajatus on poimittu jostakin sadan vuoden takaa eikä nykyisin ole ajattelumme mukaista. En ole koskaan edes vaivautunut tarkistamaan tuon silloin tällöin esille pulpahtavan tarinan todellista alkuperää. Kyllä minunkin Jumalani ja asuu taivaassa, kuten tuossa ylempänä olen kenties onnistunut jopa perustelemaankin.

      Väite on vähän samanlainen, jos minä luulisin sinun ajattelevan Martti Lutherin tavalla juutalaisista. Olen varma, että sinä olet ihan eri linjoilla tuossa asiassa.

      Minusta olisi kohtuullista, että menneisyyden vilpittömille “uskonpuhdistajille” voimme antaa anteeksi heidän virheelliset ajatuskulkunsa ja yrittää itse reivata ajatteluamme siihen suuntaan, johon Raamattu oikeasti meitä johtaa. Sellainen korjautuvuus näyttäisi miellyttävän sitä kotoaan taivaasta tätäkin keskusteluamme seuraavaa Elämänantajaamme.

      Jumalan asuinpaikan taivaan koordinaatteja en yritä edes arvailla, lienee meiltä kryptattua tietoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Rauli, Jehovan todistajilla on tosin historiassa ollut monenlaista sekametelisoppaa, eikä tuotakaan Jehovan kotiplaneettaa ole kumottu.

      Mitä tulee Lutherin juutalaisvastaisuuteen siinä ei kai ole mitään ongelmaa, täytyy ymmärtää sen historiallinen tausta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Mitä tulee Lutherin juutalaisvastaisuuteen siinä ei kai ole mitään ongelmaa, täytyy ymmärtää sen historiallinen tausta.”

      Ei tnarbvitse sillä tuossa historiallisessa tilanteessakaan eivät kaikki ei-juutalaiset olisi olleet valmiita murhapolttaman juutalaisia tai tappamaan noitia ‘vaikka omin käsin’ kuten Luther.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit